Laulaminen ›

Kysymys lähinnä rock- ja heavybändien laulajille, toki muutkin saavat vastata: Mitä touhuatte mikkiständinne kanssa keikalla? Heilutteko ja huidotteko sen kanssa lavalla vai saako se olla sijoillaan? Entä millaisissa tilanteissa otatte mikrofonin käteenne ja milloin se saa olla ständissä kiinni?
 
Ja vielä kysymys laulajan oheistoiminnoista instrumenttisoolojen aikana: jos ette itse soita mitään soitinta, millaista virikettä keksitte soolojen ajaksi vai häivyttekö takahuoneeseen? Tykkääkö yleisö enemmän ADHD:na stagella heiluvasta laulajasta vai eleettömästä paikallaan törröttäjästä?

pahoinpitelen sitä

Riippuu, että vedätkö sitä ADHD:ta roolina vai luonnostaan ja teetkö sen typerän vai hyvännäköisesti. Uskottavuus merkkaa paljon enemmän kun liikesarjojen määrä. Tosin niillä liikesarjoilla voit olla uskottava, mutta tuskin olet ellet ole David Lee Roth.

Yleensä otan mikin mieluummin pois ständistä. Sinne ständin taakse jää helposti jumiin

Belttaaja: Kysymys lähinnä rock- ja heavybändien laulajille, toki muutkin saavat vastata: Mitä touhuatte mikkiständinne kanssa keikalla? Heilutteko ja huidotteko sen kanssa lavalla vai saako se olla sijoillaan? Entä millaisissa tilanteissa otatte mikrofonin käteenne ja milloin se saa olla ständissä kiinni?
 
Ja vielä kysymys laulajan oheistoiminnoista instrumenttisoolojen aikana: jos ette itse soita mitään soitinta, millaista virikettä keksitte soolojen ajaksi vai häivyttekö takahuoneeseen? Tykkääkö yleisö enemmän ADHD:na stagella heiluvasta laulajasta vai eleettömästä paikallaan törröttäjästä?
 
Ottaen huomioon että vedämme normisti 3-5 settiä illan aikana ja laulun ohessa soitan myös percussiot, mikki pysyy telineessä mutta silti niiden kannujen takana on myös aikaa heilua, sen olen huomannut että jos bändi bailaa bailaa myös yleisö. Toki sen heilumisen pitää olla luonnollista kuten aiemmin jo mainittiin ettei heitä korniksi. Jos yleisö on vastaanottavaista on mulla yleensä extra langaton valmiina jonka kanssa voi muutaman biisin lomassa käydä myös lattialla, se jos mikä villitsee loputkin tönöttäjät. Mutta tässäkin kannattaa muistaa että ei liikaa, pari kertaa on ok, ei puolta setistä.

Itse en kyllä bändiin vilä tällä hetkellä kuulu, enkä todellakaan ole laulaja, mutta sen verran sanoisin, että laulajan työ on ottaa yleisö haltuun ja ikään kuin mukaan, jos tajuatte mitä koetan selittään. Eli kun laulajan ei tarvitse suutan aukoa, siinä voi sitten yleisöä huudattaa. Tai käydä pyyhkimässä hiet naamassa ja hörsimässä jotain kurkunkostuketta. ;) TAI sitten voi tietenkin jammailla ihan kybällä siellä jossain.

Paha olla laulajakitaristi. Sitä haluaisi tehdä kaikkia niitä rockmuuveja ständin kanssa ja sitä rataa, mutta minkäs teet, pakko pönöttää ständin takana aina lauluosuuksien aikana. Instruosuuksissa sitten kierrellään, fiilistellään, pompitaan ympäri lavaa ja moshataan mummot hautaan. Eli suhteeni mikkiständiin on käytännössä parasiittinen; ilman sitä olisi vähän vaikea esiintyä.

Jeesusteippiä vaille rakkaussuhde. Aina ei natsaa kun irtopaloja kertyy. Pakkohan tuota on käyttää kun kitaraa samalla tapailen. Sinänsä en valita kun käyttäisin kaiketi paljon vaikken soittaisi samalla. Musta vain on niin paljon rokimpaa tämä:
 
http://ladystarlightnyc.files.wordp … ess.com/2009/10/bruce_dickinson.jpg
 
Kuin tämä:
 
http://cvcomics.com/requiem/wp-cont … t/uploads/2009/06/061016-maiden.jpg
 
Eipä mulla muuta. :)
 
Edit. Vaihdoin ylemmän kuvalinkin parempaan. ;)

Kitaraa kun soitan niin mikkiständi on pakollinen mutta toisessa bändissä pelkästään laulan niin mikkiständi lentää toisellepuolelle lavaa viimeistään puolessavälin biisiä ja rupeen moshaan ja riehuun.(en kuitenkaan mitään ADHD:ta matki)

mä haluan kommentoida tätä....mä en voi SIETÄÄ sitä mikkiständiä. Mä vihaan sitä!! Mä otan aina sen mikin käteeni ja sitte rauhotun taas itse suoritukseen.

Munsta mikkiständi on ihena. Se pitää mikrohvoonin paikallaan, niin voin soittaa kitaraa.

Olenko muuten ainut, joka on havainnut laulajainstrumentalistina seuraavanlaisen ongelman: hiki. Ensimmäisten biisien aikana ei mitään ongelmaa, mutta sitten, kun hikikarpalo jos toinenkin virrata pitkin naamaa eikä pysty niitä samanaikaisen soittamisen takia kasvoiltaan pyyhkimään, tulee hetki, jolloin ei enää näe mikkiständiä. Etenkin, jos sulkee silmät jonkun riehakkaan rockhuudon ajaksi, ne avatessaan on täysin sokea monen sekunnin ajan. Hiki menee silmiin, silmiä kirvelee, ei näe, sattuu, ahdistaa, haluaa kotiin ja lihapullat. Usein olen havainnut ummistamien jälkeen, että laulan pahimmillaan 10 cm ohi mikrofonin. Silloin, kun toimii pelkästään solistina, ei ongelmaa ole, koska mikki on luonnollisesti kädessä ja helposti paikannettavissa.
 
Hiki on vihollinen.

Numb: Munsta mikkiständi on ihena. Se pitää mikrohvoonin paikallaan, niin voin soittaa kitaraa.
 
Näin.
 
E: Tykkääkö yleisö enemmän ADHD:na stagella heiluvasta laulajasta vai eleettömästä paikallaan törröttäjästä?
 
Dorkana heiluvasta laulajasta ei pidä kukaan. Sen sijaan eläväinen ja luonnollisesti liikkuva laulaja on miellyttävää katseltavaa. Kusi sukassa seisova pönöttäjä on kaikista kaamein näky, mutta karismaattisiakin törröttäjiä on olemassa.
 
Olenko muuten ainut, joka on havainnut laulajainstrumentalistina seuraavanlaisen ongelman: hiki.
 
Itse korjaan asian usein rockuskottavalla päähineellä. Ei valu hiet silmille.

Icy-Sun: Itse korjaan asian usein rockuskottavalla päähineellä. Ei valu hiet silmille.
 
Hohoo. Hattu lentäisi mun päästä kuin telkkä pöntöstä ensimmäisen varttiminuutin aikana. En harrasta paikallaan pysymistä livenä. Pääkin tuppaa vetämään sellaista donquixotemaista tuulimyllyä jatkuvalla syötöllä. Ainoat mahdollisuudet olisivat hikinauha tai Axl Rose-bandana, mutta eh... ei ehkä.

strophe: Hohoo. Hattu lentäisi mun päästä kuin telkkä pöntöstä ensimmäisen varttiminuutin aikana.
 
Naulaat kiinni.

Numb: Naulaat kiinni.
 
Heh, Pinhead-look vois kyllä olla melko rock-uskottava!
 
http://www.pitofhorror.com/newdesign/hellraiser/images/pinhead4.jpg

Kirjoittaisko aiheestakin? Kitaraa soittaessa mikkiständi on aika ehdoton vaikka pantamikkiäkin olen jo miettinyt hankintalistalle. Pelkästään laulaessa en ständiä käytä, jätän moisen käsittelyn suosiolla David Coverdalelle. En mä kuitenkaan sitä paremmin tekisi.
 
E: Oho, piti muokata edellistä mutta lainasinkin itseäni. Shit happens.

Hikeä vastaan toimii hyvin tällaiset perinteikkäät hikinauhat ja pannat ym. Ja tupeerattu ja lakattun tukka ni soppii vallan mainiosti ;)
 
On se toki paljon rokimman näköstä heilua mikkiständin kanssa, kun pelkän mikin.

Kitaraa ja suuta soittaessakin voi riehua mikkiständin kanssa: Eli mikkiständiä päin voi juosta, kaatuneessa mikkiständissä olevaan mikkiin voi laulaa vaikka mahallaan tai kontallaan tai selällään (vain katto on rajana) kitarasta voi lyödä vaan avokielet soimaan ja antaa palaa, mikkiständin voi laittaa vatsan ja kitaran väliin... Pitää käyttää mielikuvitusta!
 
E: Mikkiständikään ei ole pakollinen, mikkiä voi pitää suussa ja ulista ilman konsonantteja, tästä ei itsellä ole kokemusta mutta kokeilemisen arvoinen idea kyllä

matzbyy: Mikkiständikään ei ole pakollinen, mikkiä voi pitää suussa ja ulista ilman konsonantteja, tästä ei itsellä ole kokemusta mutta kokeilemisen arvoinen idea kyllä
 
Kiertää niivvitusti.
 
Ai minäkö olisin kokeillut? No enhän minä tietenkään, mutta... ööö... yksi kaveri kerran... *köh*