Laulaminen ›

Kuulinpa radiosta yhtenä päivänä esityksen, joka sai höristämään korvia. Joku suomalainen mies siellä lauloi h-tin hienosti jonkun joululaulun. Erikoista esityksessä oli se, että hän veti koko laulun alusta loppuun hiljaisella äänellä - ei siis millään hönkäilyllä, vaan ihan täysipainoisella äänellä mutta hiljaa. Hitto että oli vaikuttavaa! Ja miten se ääni soi!
 
Tällaista tehokeinoa ei usein kuule. Itse olen yrittänyt sitä joskus käyttää, mutta olen jäänyt jyrän alle (rummut ja sähkökitarat).
 
Hiljaa laulaminen on myös hyvä keino avata ääni. Laulaa sillä tavalla että ajattelee päästävänsä ilmaa ulos mahdollisimman vähän. Eikä tosiaan mitään hönkäilyä tai kuiskimista - se ei ole hyväksi äänelle - vaan ihan kunnollista laulua mutta pienellä äänenpaineella. Ääni alkaa soida ja väreillä. Ylipäätään tietysti se ettei puserra ääntä ulos väkisin, auttaa ja avaa sitä. Volyymikapasiteetti kasvaa sitten itsestään.

Kuulinpa radiosta yhtenä päivänä esityksen, joka sai höristämään korvia. Joku suomalainen mies siellä lauloi h-tin hienosti jonkun joululaulun. Erikoista esityksessä oli se, että hän veti koko laulun alusta loppuun hiljaisella äänellä - ei siis millään hönkäilyllä, vaan ihan täysipainoisella äänellä mutta hiljaa. Hitto että oli vaikuttavaa! Ja miten se ääni soi!
 
Tällaista tehokeinoa ei usein kuule. Itse olen yrittänyt sitä joskus käyttää, mutta olen jäänyt jyrän alle (rummut ja sähkökitarat).
 
Hiljaa laulaminen on myös hyvä keino avata ääni. Laulaa sillä tavalla että ajattelee päästävänsä ilmaa ulos mahdollisimman vähän. Eikä tosiaan mitään hönkäilyä tai kuiskimista - se ei ole hyväksi äänelle - vaan ihan kunnollista laulua mutta pienellä äänenpaineella. Ääni alkaa soida ja väreillä. Ylipäätään tietysti se ettei puserra ääntä ulos väkisin, auttaa ja avaa sitä. Volyymikapasiteetti kasvaa sitten itsestään.
 
Joo mut PA ei riitä kun Marshallin stäkki väreilee ja soi kans niin helvetin hienosti.Ja lujaa... ;-)

Erikoista esityksessä oli se, että hän veti koko laulun alusta loppuun hiljaisella äänellä - ei siis millään hönkäilyllä, vaan ihan täysipainoisella äänellä mutta hiljaa. Hitto että oli vaikuttavaa! Ja miten se ääni soi!
 
Donovan on tässä hommassa ihan legendaarinen.

Kyllä!
 
Täydellä "tonella", mutta pienellä äänenvoimakkuudella (ihan puhevolyymillä) laulaminen on mitä loistavinta treeniä etenkin pää-äänten treenaamiseen. Voi alkuun tuntua vitun turhauttavalta ja jopa jollain tapaa vaikealta (ainakin minulla oli), mutta kun homman juonesta saa kiinni, niin sitä äkkiä huomaa että äänen saa kuulostamaan tasan yhtä mahtavalta pienelläkin voluumilla ja energiaa säästäen. Tämä on myös hyvää harjoitusta äänen sijoituksen hakemiseen, se ikäänkuin asettuu automaagisesti oikeaoppisesti maskiin resonoimaan kun sitä ääntä oikein pihtaamalla pihtaa ;)

Tellu, tiedätkö kuka oli kyseessä? Alkoi äkkiä kiinnostamaan.
 
Taitolaji tuo hiljaa laulaminen, ja onnistuessaan ihan mielettömän hyvän kuuloista. Minä pidän kuiskaten lauletuistakin.

Tellu, tiedätkö kuka oli kyseessä?
 
Valitettavasti en. Täytyy toivoa että tulee uusinta.

joku lauluopettaja kerran sanoi et sehän se on just merkki siitä et osaa laulaa kun osaa laulaa hiljaa

Kuulinpa radiosta yhtenä päivänä esityksen, joka sai höristämään korvia. .
 
Radion ammattilaisena kiinnostaa minuakin.
Voitko kertoa miltä kanavalta laulua kuuntelit?
 
Olen aina tiennyt että hiljaa laulettu ääni voi tavoittaa aivan yhtä hyvin kuin kovaa huudettukin.
Siirtomekanismi vain määrää sen kuinka hyvin siinä onnistutaan...siksi kysyn.

No miten olis semmonen tuntematon ja lupaava lauluntekijä kun Joel Hallikainen? "Kuurankukka" on aikas hiljasesti höngitty ja sitten lyöty lyttyyn ja pintaan;-)
 
Hiljaa laulamisessa on paljon etuja, se jättää "headroomia" kappaleen dynamiikkaan, kunhan tekniikka on muuten kunnossa eli laulu siis kuuluu. Väittäisin myös, että yläsävelsarja on hiljaa laulettaessa rikkaampi, ts. sen piikit on loivempia. Varsinkin lauluyhtyemusassa tää kuuluu selvästi, kun soundi on paljon täyteläisempi verrattuna forte-paikkojen kovaan ja terävään soundiin. Hiljaa laulaminen on usein upean kuuloista, intensiteetti tuleekin muusta kuin volumesta! Lujaa osaa huutaa kuka tahansa mutta saman intensiteetin luominen ja äänten sytyttäminen pienemmällä ilmanpaineella on usein vaikeaa ja osittain ehkä siksi myös harvinaisempaa. Livetilanteessa kompin melskatessa mikrofonien pitää olla hyviä, että hiljaisen äänen vahvistaminen onnistuu. Olen huomannut, että tämmöset sävykkäät ja suht hiljaiset poppisolistit speksaa tota Shuren beta87:aa.

Radion ammattilaisena kiinnostaa minuakin.
Voitko kertoa miltä kanavalta laulua kuuntelit?
 
Joko YleX tai YleQ, ehkä... Ei muista.

No miten olis semmonen tuntematon ja lupaava lauluntekijä kun Joel Hallikainen? "Kuurankukka" on aikas hiljasesti höngitty ja sitten lyöty lyttyyn ja pintaan;-)
 
Juu ei, juu ei, ei ei eeeeei...
 
Livetilanteessa kompin melskatessa mikrofonien pitää olla hyviä, että hiljaisen äänen vahvistaminen onnistuu. Olen huomannut, että tämmöset sävykkäät ja suht hiljaiset poppisolistit speksaa tota Shuren beta87:aa.
 
Totta kuin rotta. Kiitti vinkistä.

Hiljaa laulaminen on vaikeaa. Yleensä se menee siihen, että suuta pidetään vähemmän auki kuin "normaalissa" laulamisessa, jolloin sanat hukkuvat jonnekkin suun sisään. Artikulointi on kaiken a ja o.

tässä on kyse laulutekniikasta. Laulaminen on hengittämistä, hengittäminen on ilmavirran ohjailua lihaksilla. Riittävän harjoittelun myötä laulaja pystyy kontrolloimaan ulostulevan ilman määrää - toisin sanoen laulun "voimakkuutta".