Laulaminen ›

Bändissä toinen kitaristi tekee biisit ja opettaa mulle. Mutta aika usein itse opettelen vaan sen kitaran (kun itsekin sitä soitan) ja laulu jää vähän puolitiehen.
Eli miten kannattaa lähteä sovittamaan laulua (jonkin sortin alternative-kitara-rock-biisejä).
Ongelmaa tuottaa ehkä se, että laulu kuulostaa aika värittömältä ja tylsältä, se ei tuo mitään uutta biisiin. Ja koska monet kappaleet pohjautuu johonkin kitarariffiin niin melodiakin on vähän epäselvä. Enkä tosiaankaan ole sitten mikään laulaja vaan tehtävään "demokraattisesti" valittu.

Fiilistelemällä hoilottelu siihen päälle on se keino, jota itse käytän. Yleensä kannattaa ensin kylläkin "yksinkertaistaa" se riffi niin, että etsii sieltä ne tärkeimmät sävelet ja soinnut ja jättää yksityiskohdat pois. Sitten tahkoaa sitä ja hoilaa siihen päälle mitä mieleen juolahtaa.
 
Varmaan on toki parempiakin ja hienostuneempiakin tapoja, mutta tuo on yksinkertainen ja itse olen sen toimivaksi havainnut.

Fiilistelemällä hoilottelu siihen päälle on se keino, jota itse käytän. Yleensä kannattaa ensin kylläkin "yksinkertaistaa" se riffi niin, että etsii sieltä ne tärkeimmät sävelet ja soinnut ja jättää yksityiskohdat pois. Sitten tahkoaa sitä ja hoilaa siihen päälle mitä mieleen juolahtaa.
 
Varmaan on toki parempiakin ja hienostuneempiakin tapoja, mutta tuo on yksinkertainen ja itse olen sen toimivaksi havainnut.
 
Vähän samantyylinen tapa itselläkin. Kun saan bändikamuilta biisit, pyydän usein ottamaan lead-kitaran pois sotkemasta ja sitten fiilispohjalta laulut päälle. Lead-kitara sotkee turhaan ja helposti tosiaan lähtee sitä lauluissa myötäilemään.

Ja noin kun olet tehnyt biisin laulumelodian, olet biisin toinen säveltäjä. meinaan vaan jos teette teostoon teosilmoitukset, niin pidä huoli että saat oman osuutesi sävellyksestä. Sillä se on säveltämistä eikä sovittamista jos teet laulumelodian pelkän riffi ja sointupohjan päälle.

Kaksi sanaa:
 
Akustinen kitara käteen!
Kaikki turha säätö ja kikkailu pois, yksinkertaistat riffit, tsekkaat pohjasoinnut ja rämpyttelet niitä läpi laulaen samalla juttujas siihen päälle. Heti hyvän melodian / rytmityksen löytyessä toistelet sitä jonkin aikaa ettei unohdu, mieluiten myös äänität vaikka kasettimankalla sen.
 
Nimim. 'Monta hittimelodiaa unohtanut'
 
Mutta, näin mä pyrin tekemään.

Kaksi sanaa:
 
Akustinen kitara käteen!
Kaikki turha säätö ja kikkailu pois, yksinkertaistat riffit, tsekkaat pohjasoinnut ja rämpyttelet niitä läpi laulaen samalla juttujas siihen päälle. Heti hyvän melodian / rytmityksen löytyessä toistelet sitä jonkin aikaa ettei unohdu, mieluiten myös äänität vaikka kasettimankalla sen.
 
Nimim. 'Monta hittimelodiaa unohtanut'
 
Mutta, näin mä pyrin tekemään.
 
Hoplaa! Sama homma meikäläisellä, kun aivokapasiteetti on turhankin rajallinen, niin peruspohjalta akustisella vaan menemään.
 
Mestarin kanssa samaa mieltä siitä, että hoilottaa vaan ihan vaistolla, jossain vaiheessa voi tulla vahingossa laulettua aika helvetin hienot vokalisoinnit biisiin. Ja jos sitä laulua koittaa väkertää oikeaoppisesti säveltämällä, niinkuin nerot, eihän siitä tule hevon helvettiä. Ulina päälle vaan ja biisit purkkiin!
 
EDIT: Tuli mieleen, että jostain syystä tulee aivan uskomattomia laulumelodioita ja riffejä mieleen ihan vaan AJATTELEMALLA niitä. Monta kertaa kun yötyössä on turhankin tylsää, niin ajattelee säveltävänsä jotain, ja mielessä ne kuulostaa aivan perkeleen hyvältä. Pelkässä ajattelussa on jotain järjetöntä voimaa, kun ei tarvitse toteuttaa mitään, ja voi vaan kuulla kuinka hienolta joku asia kuulostaisi.
Siksi kannattaa pitää sanelukonetta mukana joka paikassa missä tahansa. Vaikka jääkaapin takana, jos tykkää siellä murjottaa.