Laulaminen ›

Mikä avuksi kun en kehtaa laulaa jos on íhmisiä ympärillä? Siis kitaraa soitellessakin, kun pitäisi laulaa, niin ei jotenkaan kehtaa. Yksin ollessa kyllä laulan ja pidän lauluääntäni melko hyvänäkin. Onko joillakin muilla ollut samanlaisia ongelmia? Miten pääsitte yli?

Eipä se auta kuin uskaltaa. Kannattaa aloittaa pienestä yleisöstä eli vaikka parista kaverista. Itseluottamusta se vaatii, mutta se kyllä kehittyy ajan myötä. Kannattaa myös nauhoittaa omaa laulua ja kuunnella sitä. Jos se kuulostaa hyvältä, niin ongelmaa ei pitäisi olla. Jännitys kuuluu asiaan, ja jos ekalla kerralla ei esiintyminen mene ihan nappiin, ääni vaikka värisee yms, niin ei kannata masentua. Seuraavalla kerralla on jo luultavasti huomattavasti helpompaa.
 
Sanotaan nyt vielä, että en ole mikään guru, ja eka julkinen esiintyminenkin on vielä edessä päin, mutta treeniksellä on tullut lauleltua/öristyä puoli vuotta, kun satuin tuon laulajan pestin saamaan. Aluksi sekin tuntui ahdistavalta ja vaikealta, mutta enää ei ole ongelmia. Samalla luottamus omaan ääneen on kasvanut huomattavasti, ja onhan nuo laulutaidotkin kai parantuneet. En usko, että ensimmäinen julkinen keikka tuottaa enää suuria ongelmia, mutta voi se tietenkin yllättääkin. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että ihan hyvin on kehitystä tapahtunut, ja itseluottamus ainakin laulun suhteen on parempi kuin koskaan ennen.

jossain vaiheessa vaan tulee sellanen olo, että ei voisi vähempää kiinnostaa mitä muut ihmiset ajattelevat sinun lauluäänestäsi. Olet varma, että laulamasi osuu nuottiin ja tiedät että se kuulostaa ihan ok:lta. Eli ulos kaapista ja laulamaan! :)

Mikä avuksi kun en kehtaa laulaa jos on íhmisiä ympärillä? Siis kitaraa soitellessakin, kun pitäisi laulaa, niin ei jotenkaan kehtaa. Yksin ollessa kyllä laulan ja pidän lauluääntäni melko hyvänäkin. Onko joillakin muilla ollut samanlaisia ongelmia? Miten pääsitte yli?
 
No joo no, onhan tuokin tullut koettua tässä about 3 vuotta sitten. Eka keikka missä lauloin, en uskaltanut käyttää ääntä ja se tuotti miksaajille vaikeuksia ja minulle nöyryytystä. Seuraava keikka meni paremmin, ajattelin jotenkin näin (ja ajattelen tänäkin päivänä keikoilla ja missä milloinkin): "Fuck those fucks! If you got a problem with me, then fuck off!".. ei tietenkään tuo teksti pyöri päässä, mutta ei kannata ajatella sitä, mitä mieltä muut ovat.
Oli ehkä raakaa tekstiä, mutta mulle toimii. Älä välitä mitä muut ajattelevat, tee niinkuin sinusta itsestä tuntuu.
Jälkeenpäin tulee semmonen "FUCKIN' A!!" fiilis.
 
Yhdyn myös näihin kommentteihin, mitä jätkät lisäs aikasemmin.

Heh, tuo on aina jännä asia. Kaikki tilaisuudet eivät tietenkään anna periksi tälle meikäläisen tyylille, mutta sanompa silti. Eli jos jännää, niin vedän tahallaan överiksi - siis jotain yletöntä rääkymistä (kuitenkin niin ettei ihan pelleilyksi mene) jossain Nirvanan hengessä. Kun siitä sitten jossain vaiheessa vähän löysää "normaalille" tasolle, niin ei enää tunnukaan niin pahalta, itseasiassa helpottavalta. Vaikkei varsinainen musiikki olisikaan semmoista mihin tuo sopisi, aina voi lämmitellä.
 
Tiedän, tyhmä juttu. Varsinkin sellaiselta, joka ei ole keikan keikkaa soittanut tai laulanut!

Niinhän se on, että kavereille on kaikista vaikeinta esiintyä. Tuntemattomille sen sijaan on mielestäni paljon helpompi esiintyä.
Asenteestahan se on kiinni. Jos miettii sitä, että pitävätköhän ne nyt tästä tai kuulostaakohan tämä nyt hyvältä, niin se lisää paineita ja luo epävarmuutta. Sen sijaan itse yritän pitää sen mentaliteetin, että minä nyt esitän tämän niinkuin bändin kanssa ollaan sovittu ja saavat sitten keikan jälkeen sanoa, miltä heidän korviinsa kuulostaa. Vaikea selittää, mutta yrittää pitää itseään antavana osapuolena eikä niinpäin, että yleisö on arvosteleva osapuoli.

Joo eihän se vaadi muuta kun et menee ja laulaa. Mulla oli ihan sama ongelma n. vuosi sitten ja kun bändin jäsenet sitten pakotti laulamaan niin sit oli pakko.. ja sen jälkeen on pystynyt laulamaan ihan hyvin.

Sama täällä. Itse olen nyt jonkin verran treeneissä aukonut päätäni ja kynnys pienenee kokoajan.
 
Kaikilla on hauskaa kun ääni särähtää vahingossa falsettin puolelle.

itse olen tehnyt jo yli 20v ammatikseni ja silloin joskus kun bändi laitettiin kasaan laulajan osa lankesi minulle.ei siinä mitään,tykkäsin ja tykkään edelleen hommasta.jos sulla on mahdollisuus,nauhoita treenejä,nauhoita lauluasi,se on kaikkein paras tapa saada selville mitä voisit tehdä paremmin.tuo on hyvä neuvo että älä välitä mitä muut miettii vaantreenaat,yrität parhaasi.pieni jännitys on aina paikallaan,suoritus vain paranee.rohkeutta vaan niin homma alkaa aivan varmasti toimimaan.kun menet lavalle,mieti että olet paras.psyykkausta itselle.onnea jatkossa..

Kun ei ota itteään liian vakavasti siinä tilanteessa ja vetää vaan tunteella niin hyvin kuin osaa niin siitä se aukeaa.

Tuota... Mulla ainaki autto ku lauloin kaverien kans kimpassa. (Ite asiassa kahen kaverin kans, erikseen.)
 
Toisella on huomattavasti hiljasempi ääni (mutta silti puhdas) ku mulla, joten opin kuunteleen soundia ja muutteleen omaa volikkaa sen kaverin mukaan, ja peesaileen muutenki.
 
Sitte tämä toinen kaveri on tosi vahvaääninen ja hyvä laulaja, jonka kans opin sitte käyttään ääntä (pakko, ei minua ois muuten kuulunu ollenkaan) ja tulkitteen biisejä.
 
Mulla tää ainaki toimi, mutta aika yksilöllistähän se on...

Sisäinen halu laulaa on tärkein tekijä laulamisessa. Kuulostaa ehkä ympäripyöreeltä kliseeltä, mutta sen kun oivaltaa, tietää sen tiedostamisen tärkeyden. Jos nauhotat omaa lauluasi, niin muista, että harvalla harrastelijalla on niin hyvät laitteet kuin mitä studiossa on, niin se aina hieman vääristää ääntä - yleensä huonontaa.
Heitä estot romukoppaan ja laula miten itsestä parhaalta tuntuu, äläkä yritä apinoida ketään toista. Vaikutteita saa saada, mutta laula omalla äänelläsi. Näin pääset parhaaseen tulokseen. Tuota kautta voit myös löytää sen omimman musatyylisikin, joka voi itseasiassa olla aikamoinen yllätys. Siinä tuleekin kysymykseen, kuinka rehellinen olet itsellesi mielipiteinesi siitä, mitä pidät hyvänä musiikkina.
 
Free your mind!