Laulaminen ›

Tässä nyt tuli mieleen pystyttää hieman keskustelua englanninkielisestä laulannasta ja ääntämisen tärkeydestä.
 
Miten teidän mielestä homma menee. Kummalle annatte enempi painoarvoa, sille että biisi on laulettu hyvin mutta suomalais-aksentti paistaa läpi ja joitakin vokaaleita on taivutettu hieman "helpompaan" suuntaan, vai sille että ääntämistä on hiottu itse laulusuorituksen kustannuksella täydellisempään suuntaan (esim. vaikeat vokaalit vaikeissa nuoteissa äännetään väkisin oikein joka ainakin mulla aiheuttaa joissain nuoteissa äänen kiristymistä yms.)?
 
Mites levy-yhtiöt. Kuinka paljon ne tuota kuuntelevat? Luulisi etteivät kovin kriittisellä korvalla, sillä harva kotimainen levyttävä laulaja ääntää englantia kovinkaan mallikkaasti, etenkään kikkelihevin saralla jota itsekkin tahkoan.

Mites levy-yhtiöt. Kuinka paljon ne tuota kuuntelevat? Luulisi etteivät kovin kriittisellä korvalla, sillä harva kotimainen levyttävä laulaja ääntää englantia kovinkaan mallikkaasti, etenkään kikkelihevin saralla jota itsekkin tahkoan.
 
Täytyy kyllä heti ekaksi sanoa että ääntämisen _pitää_ olla kuosissa jos ulkomaaksi laulaa. Jos menee laulusuorituksen kustannuksella ni sitte lisää treeniä. Mitä tulee levy-yhtiöihin niin uskon vakaasti että kiinnittävät tuohonkin mittavissa määrin huomiota. Jos bändi skulaa esim. englanniksi niin voidaan olettaa , että ulkomaille musiikkia yritetään suunnata. Silloin pitää olla uskottava myös ulkomaisissa radioissa ja muissa medioissa. Ääntäminen kuntoon tai sitten suomeksi. Piste.

Täytyy kyllä heti ekaksi sanoa että ääntämisen _pitää_ olla kuosissa jos ulkomaaksi laulaa. Jos menee laulusuorituksen kustannuksella ni sitte lisää treeniä. Mitä tulee levy-yhtiöihin niin uskon vakaasti että kiinnittävät tuohonkin mittavissa määrin huomiota. Jos bändi skulaa esim. englanniksi niin voidaan olettaa , että ulkomaille musiikkia yritetään suunnata. Silloin pitää olla uskottava myös ulkomaisissa radioissa ja muissa medioissa. Ääntäminen kuntoon tai sitten suomeksi. Piste.
 
Jostain kumman syystä sitten kuitenkin maailmalla on paljonkin nimiä, joissa laulajan aksentti kuuluu enemmänkin kuin olisi suotavaa (esim. Nightwish+ monia ulkolaisia bändejä) eli kyllä uskoisin että sisällöllä on kuitenkin enemmän merkitystä. Ainakin toivoisin näin.

Jostain kumman syystä sitten kuitenkin maailmalla on paljonkin nimiä, joissa laulajan aksentti kuuluu enemmänkin kuin olisi suotavaa (esim. Nightwish+ monia ulkolaisia bändejä) eli kyllä uskoisin että sisällöllä on kuitenkin enemmän merkitystä. Ainakin toivoisin näin.
 
Tälle kantille itsekkin kallistun ihan vaan kuulemani perusteella. Nightwish myy vitusti, onko ääntäminen täydellistä, ei?
 
Stratovarius myy / on myynyt vitusti, onko ääntäminen edes hyvää, ei?
 
Sonata Arcticallakin menee hyvin, kakko ei osaa ääntää pätkääkään.
 
Onhan näitä.

No ainakin 4R meni ihan persiilleen kun rupesivat laulamaan englanniksi.. Lausuminen ei mennyt ihan putkeen:-)

Onhan näitä.
 
Sanoisin että se vähän riippuu mihin tähtää. Jos haluaa Suomen tai Saksan tai vaikka Brasilian listoille laulamaan on ihan sama osaatko pätkääkään englantia oikeasti. Mutta luulen että Maidenin laulajan paikkaa ei kannattane haaveilla jollei englanti suju uskottavasti. Marco Hietalahan lausuu englantia varsin esimerkillisesti, joten kyllä hyvään englantiin taipuu suomalainenkin jörrikkä.
 
Henkilökohtaisesti minua kyllä häiritsee aika pahastikin kökkö ääntämys ja kamalat englanninkieliset sanoitukset. Suosittelisin englannin opintoja jos tuntuu että kyvyt eivät riitä ja kansainvälinen ura on tiedossa. Niin sitä hoidetaan hommia muillakin aloilla. Jos taas aiotaan pysyä kotosuomessa niin kannattaa laulaa suomeksi. Jos taas tuntuu ettei osaa kirjoittaa uskottavia / hyvän kuuloisia sanoituksia suomeksi niin osaako niitä sitten kirjoittaa sellaisella kielellä jota ei osaa muutenkaan? Hoho. Kyllä mahtaa Stratovarius kuulostaa melko Teräsbetonilta englantilaisista, paitsi että laulaja ääntää jollain ihmemongerrusaksentilla.
 
Mutta summa summarum, jos tarkoituksena on pitää hauskaa eikä valloittaa Amerikaa niin mitä sillä on väliä? Jos taas aikoo ammattilaiseksi niin on parempi käyttäytyä kuin ammattilainen.

Jostain kumman syystä sitten kuitenkin maailmalla on paljonkin nimiä, joissa laulajan aksentti kuuluu enemmänkin kuin olisi suotavaa (esim. Nightwish+ monia ulkolaisia bändejä) eli kyllä uskoisin että sisällöllä on kuitenkin enemmän merkitystä. Ainakin toivoisin näin.
 
Terse!
 
Onhan maailmalla karseeta ääntämistä vaikka kuinka paljon se on totta. Kyse onkin siitä hiuksenhienosta rajasta kornin ja normaalin aksentin välillä. Wit:iä te:tä on kuultu tarpeeksi.

Vähäsen ehkä menee aiheen sivuun, mutta mänköön:
 
Jos meinataan englannilla mennä, niin mun mielestä olisi hyvä opetella ihan ensiksi puhumaan sitä kieltä vakuuttavasti. Sitten kun on saavuttanut sellaisen hyvän perstuntuman, ettei tarvitse miettiä, miten mikäkin sana esim. taipuu, voi ruveta laulamaan. On helvetin pahan kuulosta, kun jotkut Suomalaiset venyttävät/painottavat sanoja väärillä tavuilla.

Tähän mennessä ei vielä kukaan ole onnistunut vastaamaan kysymykseen jota ensimmäisessa viestissäni kysyin...
 
Eli kumpi menee edelle. Oikein laulettu, vai oikein äännetty?
Minun ääneni saa ensimmäinen vaihtoehto.

Eli kumpi menee edelle. Oikein laulettu, vai oikein äännetty?
Minun ääneni saa ensimmäinen vaihtoehto.
 
Miksi näiden pitäisi sulkea toisensa pois? En ole huomannut, että kielen ja laulun kesken pitäisi tehdä kompromisseja. Vieraat kielet istuu eri tavalla eri ihmisille. Kieli muuttaa myös soundia ja intonaatiota.
 
Yksi ilmiö, jonka olen kyllä huomannut, on se että ameriikankielessä käytetään vähemmän diftongeja kuin suomessa, eli jos on peräkkäin kaksi eri foneettista vokaalia, niin englannissa venytetään ensimmäistä jälkimmäisen kustannuksella. Esimerkkisanoja: my, cry, day jne. Jos tämä kuuluu siihen kieleen ja kulttuuriin ja niin on tapana tehdä, niin olisi "väärin" lausua täydellisesti, niin kuin puheessa. Laulu ja puhe on jonkin verran eri asioita.

Tähän mennessä ei vielä kukaan ole onnistunut vastaamaan kysymykseen jota ensimmäisessa viestissäni kysyin...
 
Eli kumpi menee edelle. Oikein laulettu, vai oikein äännetty?
Minun ääneni saa ensimmäinen vaihtoehto.
 
Minun vastaukseni on oikea ääntäminen.
 
Perustelut:
Jos menet laulamaan ranskaa ranskankielisille huonosti ääntäen, sinulle nauretaan. Siksi, koska he eivät ehkä ymmärrä mitä yrität sanoa, tai pahimmassa tapauksessa sanasi saattavat saada uusia, "mielenkiintoisia" merkityksiä.
 
Mutta, jos menet laulamaan ranskaa ranskankielisille ja äännät oikein ja laulat tunteella nuotin vierestä, ei se ole yhtä paha asia. Sinua sentään ymmärretään ja lausuminen ei särähdä korvaan.
 
Suomessakin on monia muusikoita, jotka eivät ihan aina laula niin puhtaasti kuin pitäisi. Esimerkkinä vaikkapa Toni Wirtanen. Bändin alkuaikojen punk-levyt ovat kamalaa kuunneltavaa. Mutta ne levyt on tehty asenteella, epäpuhtaisuus ei häiritse. Tietysti täytyisi ottaa huomioon minkälaista musiikkityyliä laulaa. Esim. Nightwishin Tarjalla ei häiritse vaikka se ääntääkin välillä vähän sinnepäin. Mutta ei mennä siihen.
 
Joka tapauksessa, mielestäni ääntämiseen pitää kiinnittää enemmän huomiota kun lauletaan vieraalla kielellä. Huono ääntämys vie vähän kuin pohjan siltä biisiltä. Joku oikein rokkaava biisi ja sitten joku laulaa päälle suomalaisella aksentilla äännettyä englantia. Hrrr, biisistä tulee samantien vitsi. Tämä siis minun mielipiteeni.

Ottaen huomioon, että englannin kielestäkin löytyy satoja murteita ja suurinta osaa niistä emme luultavasti ymmärtäisi laulettuna, on raja "oikein" ja "väärin" lausumisen välillä vähän hämärä.
 
Kuinka moni ihminen maailmassa loppujen lopuksi puhuu englantia siten, kuin sitä meille koulussa opetetaan? Lähinnä he, jotka ovat oppineet englantinsa koulussa. Olen ollut kolmen eri englanninopettajan opetuksessa ja kaikki ovat opettaneet hieman erilaisella aksentilla, enkä voisi lähteä arvostelemaan, että joku niistä on väärä.
 
Skotlantilaiset ääntävät englantinsa ihan päin helvettiä ja australialaiset ne vasta oudosti puhuvatkin. Saati sitten Lontoon keskustassa asuvat!
 
EDIT: Ja vastatakseni kysymykseen: Minusta vain sillä on väliä, miltä laulu kuulostaa. Jos joku suomea laulaessaan lausuu oudosti, mutta kuulostaa hyvältä, ei se haittaa pätkääkään.

Mun vastaus on ehdottamasti, että oikein laulettu. Itse en oo niin kauhean kranttu, vaan eri aksentit saa mun mielestä kuuluakin, jos ei tosiaan ihan päin persettä ole laulettu. Itse olen joku aika sitten ihastunut kreikkalaiseen bändiin Angelo Perlepe's Mystery ja tossa suurimmaksi osaksi viehättää just laulajan lausuminen, mistä kotimaa paistaa kovasti läpi. Kun laulu muuten kulkee, niin turha enää ääntämisestä nipottaa.
 
Ja kuten joku tuossa aiemmin sanoi, niin musiikki tyylikin vaikuttaa kovasti miten reagoi lausumiseen. Monia esim. Nightwish ärsyttää, monia ei. Usein myös sanotaan, että kun lausuu liian selvästi, kuulostaa paskalta, eli voihan sitä puoli huolimattomasti lausua mitä sattuu, niin kuulostaa oikealta lausunnalta..Oli vähän kärjistetty esimerkki..

ääntämisen tärkeyttä ei käy kiistäminen. jos laulat paskasti ääntäen, antaa se jotensakin heikon kuvan esittäjästään. jotain poets of the fallia ei juuri suomalaiseksi bändiksi uskoisi, suureksi osaksi juurikin laulajan täydellisen englannin hallinnan vuoksi. negative voisi olla hyvä esimerkki toisesta päästä...
toisaalta scorpions kuulostaa taasen helevetin siistiltä osaksi klausin aksentin johdota.

Ottaen huomioon, että englannin kielestäkin löytyy satoja murteita ja suurinta osaa niistä emme luultavasti ymmärtäisi laulettuna, on raja "oikein" ja "väärin" lausumisen välillä vähän hämärä.
 
No, jos pysytään vain siinä amerikan englannin "murteessa", jota suurin osa maailman ihmisistä jotka englantia ovat lukeneet ymmärtävät, niin sellainen englanti suomalaisittain lausuttuna kuulostaa aika hirveältä. Tietääkseni skotit kuitenkin ymmärtävät sitä "normaalia" englantiakin. Eihän apulantakaan laula savoksi. Vaan ihan normaalilla suomenkielellä, jotta mahdollisimman moni suomalainen ymmärtäisi mistä heidän biiseissään puhutaan.
 
Kuinka moni ihminen maailmassa loppujen lopuksi puhuu englantia siten, kuin sitä meille koulussa opetetaan?
 
Puhukoon miten puhuvat. Ei jenkit osaa puhua omaa kieltään. Ne ei muodosta järkeviä lauseita, ne puhuu omaa slangiaan. Mutta nyt oli kai puhe ääntämyksestä, ei kieliopista. Ja mun mielestä kuulostaa aivan kamalalta joku vaikkapa saksalainen vahva aksentti englannin ääntämyksessä niin, että sanat alkaa kuulostamaan ihan joltain muulta kuin mitä ne esim. syntyperäisen jenkin suusta kuultuna kuulostaisivat. Se on vähän niinkuin että jos jenkkipoika tulee suomeen ja päättää, että "nytpä alan tehdä oikein kunnon rokkia, kunnon tunteella, suomeksi." Ja alkaa tekee hienoja biisejä, mutta ääntämys on vähän sinnepäin, kun tiettyjä vokaaleita ja konsonantteja on niin vaikea lausua. Niin nauruhan siinä tulee keikalla.
 
Olen ollut kolmen eri englanninopettajan opetuksessa ja kaikki ovat opettaneet hieman erilaisella aksentilla, enkä voisi lähteä arvostelemaan, että joku niistä on väärä.
 
Aivan, tietenkin. Jokaisella on vähän oma tapansa puhua kieltään. Kyllähän mekin puhutaan erilailla, toiset puhuu hitaasti painottaen eri kohtia sanassa ja jotkut puhuu tosi nopeasti ja jättää toisinaan sanojen loputkin sanomatta. Ei se ole mitenkään omituista, sillä ne kuitenkin ääntää tavut ja sanat niin kuin pitää, eli "yleisen standardin" mukaisesti. Eli A on A, B on B jne.
 
Toisin kuin englannissa. A kirjainta ei äännetä niinkuin se kirjoitetaan. Sana "cat" äännetään eri tavalla kuin se kirjoitetaan. Siksi ääntämiseen pitäisi mun mielestä kiinnittää enemmän huomiota. Erilaisia aksentteja, murteita, äänenpainoja voi sitten lisäillä, kun OSAA lausua kieltä jo oikein.
 
Jos haluaa irkkulaulajaksi, niin kannattaa sitten opetella se irkkuääntämys, muuten ei ehkä mene ihan nappiin. Kuten sanoit, se miltä laulu kuulostaa on tärkeintä. Puhtaus on vain yksi osa siitä. Eikä ehkä aina se tärkein.

Tämän voisi suoraan muuntaa kysymykseksi "kumpi ratkaisee biisissä: sanat vai musiikki?"
 
Hankala. Onhan töks-ääntämistä ikävä kuunnella, vaikka laulu kuinka sujuisi. Mutta tärkeintä on kuitenkin, että kuulija pitää kuulemastaan. Eli kohderyhmittäin voisi lähteä mittaamaan.. ;)
 
Laajaksi menee.
 
Itse pidän hyvää vetoa hyvänä vetona vaikka siellä yksi th-äänne suomi-th:ksi jäisikin.

Tämän voisi suoraan muuntaa kysymykseksi "kumpi ratkaisee biisissä: sanat vai musiikki?"
 
tostakin pääsee vielä syvemmälle; "kumpi on biisissä ollut ensin, musiikki vai sanat?" jos melodia on sävelletty sanoihin, painotus on eri kuin jos sanat olisi sovitettu valmiiseen melodiaan.
 
jos ei ole oma biisi, niin nyrkkisääntönä pidettäköön sitä, mitä säveltäjä haluaa (esim. latinaa lausutaan aina säveltäjän kotimaan "latinan opin" mukaan italialaisittain, saksalaisittain, ranskalaisittain jne).
 
yksi näkökulma asiaan on myös se, että on olemassa sanoja, joiden virheellinen lausuminen vaikeuttaa niiden musiikillisesti oikein laulamista.
 
mielestäni kumpikin on yhtä tärkeä. ei voi vetää rajaa siihen kumpi "ärsyttää" enemmän/vähemmän, puolivillainen lausuminen vai puolivillainen sävelten tuottaminen. niin vahvuuksille kuin heikkouksille täytyy löytyä tasapaino. jos laulajan ääni soi helevetin komeasti mutta sanoista ei saa mitään tolkkua tai lausuntavirhettä paukkaa korvaan, tulee lähinnä mieleen että laulaja on laiska - loppujen lopuksi ääntämyksen tarkistaminen ja selkeä artikulaatio ei ole järkyttävän suuritöinen projekti. toisinpäin (äärimmäisen selkeä artikulaatio ja "natiivipuhujan" ääntämys mutta ääni ei kanna eikä soi) tulee mieleen kannattaisiko tyypin pysytellä lausuntapuolella ja jättää turha laulamisenyrittäminen vähemmälle "kun ei siitä näytä mitään tulevan".
 
sitä kehittää, mikä kehitystä kaipaa ja sitä pitää yllä mitä osaa ja taitaa kiitettävästi. ei kai siinä muuta.
 
Itse pidän hyvää vetoa hyvänä vetona vaikka siellä yksi th-äänne suomi-th:ksi jäisikin.
edellisestä huolimatta yhdyn tähän - kokonaisuus ratkaisee. eri asia on, missä määrin kokonaisuutta haittaavasta virhetoiminnasta tulee häiritsevää ja se alkaa syödä kokonaisuutta.

Pääasia että kuulostaa hyvältä. Ja sen ratkasee loppupelissä ihan jotkut muut asiat kuin ääntäminen.

Pääasia että kuulostaa hyvältä. Ja sen ratkasee loppupelissä ihan jotkut muut asiat kuin ääntäminen.
 
Meikä laukkakomppaa tätä kommenttia kaikessa komeudessaan.
 
Syy miksi tämän keskustelun tässä herättelin oli se että me ollaan nyt väännetty kättä äänittäjä / tuottajamme kanssa promoäänityksissä oikein pidemmällä linjalla. Kun ollaan saatu mun mielestä vitun hyvä lauluraita narulle jossa fiilis ja energia on kohdallaan, niin sitten ruetaan hifistelemään jonkun tietyn vokaalin ääntämisestä :D
 
Alkaa jo vituttaa ottaa viidensiä liidejä talteen, etenkin kun mun mielestä mennään kokoajan enempi mettään ja homma rupeaa kuulostamaan teennäiseltä yliääntämiseltä.

Alkaa jo vituttaa ottaa viidensiä liidejä talteen, etenkin kun mun mielestä mennään kokoajan enempi mettään ja homma rupeaa kuulostamaan teennäiseltä yliääntämiseltä.
 
Joo, sanoisin kyllä että ei niitä ääntämysvirheitä kannata alkaa enää äänitysvaiheessa korjaamaan, se on vähän sama asia kuin että keksitään että hei voisitkin laulaa tähän kaksi oktaavia ylempää kuin mihin äänesi riittää. Eli siis laula niikuin osaat ja korjaa ääntämystä pidemmällä tähtäimellä. Kannattaa siihen kiinnittää huomiota, mutta ei sitä salamaniskussa korjata ja niinkuin sanoit voipi olla laulufiilikset aika matalalla muutaman oton jälkeen jos ei jälki kelpaa vieläkään.