Laulaminen ›

Mikä on suurin ero äänenmuodostuksessa tavallisen ja klassisen laulannan välillä?
Jos haluaisin vetää vaikka turusia huvikseni, niin riittääkö ajatus pallean erityisen suuresta käytöstä ja "chest voice", joka tulee miltei mahasta?
 
Saako Turun kaupungista klassisen laulun tunteja täysin aloittelijalle ja huonolle laulajalle?

Mikä on suurin ero äänenmuodostuksessa tavallisen ja klassisen laulannan välillä?
 
Äänen sijoitus eri paikkaan, eli se missä paikassa rintakehän ja pään ontelostoa ääni pyritään saamaan resonoimaan. Siitä tulee se soundiero. Klassisessa haetaan käsittääkseni (ainakin naisäänen ollessa kyseessä, miehistä en tiedä) enemmän pääsointia ja tilaa jostain tuolta kitalaesta ja takaraivosta asti, ainakin ajatuksena. (Korjatkaa klassiset laulajat käsitykseni jos se on ihan metsässä, klassista ehdin laulaa itse vain pari vuotta, eikä siinä ajassa vielä ihmeitä oppinut.) Klassiset naislaulajat ei käytä mielestäni niin paljon rintaresonanssia äänessä kuin kevyen musan laulajat. Lienetkö tarkoittanut chest voicella tätä..? Kevyessä musassa ei välttämättä edes ajatella eri rekistereitä vaan kaikkiin ääniin pyritään saamaan mukaan sekä rinta- että pääresonanssia. Itse olen luopunut jo myös tuosta äänenmuodostus-termistä.
 
Jos haluaisin vetää vaikka turusia huvikseni, niin riittääkö ajatus pallean erityisen suuresta käytöstä ja "chest voice", joka tulee miltei mahasta?
 
Enpäs nyt ymmärrä ihan kysymystä... Tuki- ja hengitysjutut on minun mielestä samoja sekä ”tavallisessa” laulussa että klassisessa. Ei sillä pallealla ääntä puristeta missään tyylissä, palleaa ei käytetä kuin hengittämiseen... Matalimmat laulamani äänet kyllä tuntuu mulla pienenä värinänä ihan rintakehän alaosassa eli melkein mahassa asti.

Vähän menee nyt ohi alkuperäisen, mutta satuinpa heräillessäni katsomaan TV1:seltä ohjelmaa "Cardiffin laulukilpailu 2005". Siinä amerikkalaisella sopraano neidolla (joka lopuksi voitti koko kilpailun) oli tapana heiluttaa huuliaan vibraaton mukana lähes kokoajan.
 
Olen tätä tapaa nähnyt jossain aikaisemminkin, mutta eikö tuommonen ole aika rankkaa pitemmän päälle ja epäilen, ettei ko. leukavibra tee saundillekaan hyvää, varsinkin kun sitä kokoajan käyttää. Ehkä se on sitten joku ylimääräinen diivailutekniikka..
 
Sanotaan nyt vielä, että klassisen laulun maailmasta tiedä juurikaan ja jäi vain tämmöinen yksityiskohta mietittymään :)
(Omat rahani olisin pistänyt viimeisenä tulisesti Verdiä tulkinneelle tenorille)

Okei olen aika tietämätön näissä asioissa, mutta kuulostaahan klassinen laulaminen ihan erilaiselta mitä poppareiden ääntelyt? Mikä siis on ero, kovempi ääni?

kuulostaahan klassinen laulaminen ihan erilaiselta mitä poppareiden ääntelyt? Mikä siis on ero, kovempi ääni?
 
Ei siinä äänenvoimakkuudessa ole niinkään eroa - kyllä jos rokkia vedetään, niin se tulee varmasti ihan yhtä lujaa kuin ooppera-aariat. Lukaisepa vielä mitä tuonne ylemmäs kirjoittelin: Äänen sijoitus ja sointi, resonointi...

Vähän menee nyt ohi alkuperäisen, mutta satuinpa heräillessäni katsomaan TV1:seltä ohjelmaa "Cardiffin laulukilpailu 2005". Siinä amerikkalaisella sopraano neidolla (joka lopuksi voitti koko kilpailun) oli tapana heiluttaa huuliaan vibraaton mukana lähes kokoajan.
 
Olen tätä tapaa nähnyt jossain aikaisemminkin, mutta eikö tuommonen ole aika rankkaa pitemmän päälle ja epäilen, ettei ko. leukavibra tee saundillekaan hyvää, varsinkin kun sitä kokoajan käyttää. Ehkä se on sitten joku ylimääräinen diivailutekniikka..
 
En ko. kilpailua kyttäillyt, mutta oon huomannu, että joskus ku saan aikaan (vahingossa siis=) oikein todella voimakkaan resonoinnin ni vibra on niin voimakasta että huulet värisee itsestään sen tahtiin... Eli en siitä rankkuudesta tiedä, voi olla että erittäin laajasti vibraavia nuotteja laulaessa olis vaikeampaa olla värisyttämättä huulia. Tämä siis IMHOP, koska en itsekkään klasaria laula :)

Ei siinä äänenvoimakkuudessa ole niinkään eroa - kyllä jos rokkia vedetään, niin se tulee varmasti ihan yhtä lujaa kuin ooppera-aariat.
 
Takerrun nyt vain tähän yhteen... :) Rokkilaulu perustuu aika lailla mikin käyttöön ja vain osalla laulajista voisi sanoa olevan todella voimakas ääni. Itse asiassa se ei ole edes mitenkään tavoiteltavaa.
 
Muutaman huipputenorin kanssa olen jossain kellarikrouveissa kilistellyt tuoppia. Sellaisessa tilassa kun klassinen tenori lähtee tykittämään, porukalle pitäis jakaa Peltorit korviin.

Rokkilaulu perustuu aika lailla mikin käyttöön
 
Joo, ihan totta, mikillä ja äänitekniikalla tehdään kevyessä musassa paljon. Usein säestävä "orkesterikin" vetää aikamoisella volumella. Enkä kiellä etteikö klassisilla laulajilla ois iso ääni. Hyvin kun saa äänensä soimaan, niin lujaa tulee. Joillakin klassisilla laulajilla äänenvoimakkuus ja soinnin hakeminen tiettyyn paikaan menee sitten jo sen kustannuksella, ettei sanoista saa enää niin hyvin selvää.
 
ja vain osalla laulajista voisi sanoa olevan todella voimakas ääni.
 
Taidan ite kuulua siihen lajiin, liekö sitten hyvä vai huono asia... on pitänyt ihan opetella laulamaan myös hiljaa ja kevyesti :)

pääasiassa ero on siinä resonanssitilojen käytössä. klasarissa koko kroppa resonoi koko ajan, ei-klassisissa tyyleissä taas resonanssitiloja käytetään (rankasti yleistäen) "yksi kerrallaan", tuotetun tekstin ehdoilla ja annetaan mikkitekniikan hoitaa se vahvistamispolitiikka. klasarissa kun hiljaisenkin äänen pitää kuulua orkesterin yli jne. lisäksi klasarissa on jo niin pitkät tyyli-ihanteet esim. melodian linjan, artikulaation, vokaalien saundin ym. suhteen, että nämä ihanteet tunnistaa.
 
ei-klassinen laulaja voi karrikoida klassista laulajaa esim:
- korostamalla konsonantteja niin aspiroituneiksi että sylki lentää
- venyttämällä jokaista vokaalia niin pitkäksi kuin pystyy
- puurouttamalla vokaalit massaksi, josta erottaa eri vokaaleja vain hyvällä tahdolla
- tekemällä kaikkia outoja liikkeitä harjoitellessaan
- outo asento laulaessa, silmissä paniikki ("meneeks tää nyt oikein")
- laulamalla ihan vtun lujaa ja terävällä saundilla
 
ja sama toisinpäin:
- venyttele sanoja miten haluat, kunhan kuulostaa hyvältä ja tekstistä saa selvän, ei sillä saundilla niin väliä
- laulamalla tavut sen pituisina kun ne puheessa on, melodia on vain suuntaa-antava.
- korostamalla vokaalien saundeja välittämättä siitä kuinka matalalla/korkealla ollaan
- naputtamalla jalkaa/napsuttamalla/jammailemalla laulaessaan jonkin epämääräisen koreografian mukaan, välittämättä siitä että se saattaisi esim. häiritä tekniikkaa
- laulamalla hiljaa ja huokoisesti, ähkien ja naristen aina fraasien alussa/lopussa, koristelemalla melodiaa "omaperäisesti" aivan täysin randomisti kiekuen.
 
joo, ilta on pitkä ja yö vielä pidempi, joten jätetäänpä sitten herneet vetämättä nenään - korostan, että äskeinen oli huumoria, oli sitten hyvää tai huonoa, tarkoitus ei ole loukata ketään. lähinnä vain antaa mielipide aiheesta "puolensa ne on kaikessa, etu- ja takapuolet."

Taidan ite kuulua siihen lajiin, liekö sitten hyvä vai huono asia... on pitänyt ihan opetella laulamaan myös hiljaa ja kevyesti :)
 
Joo mulla on kanssa luonnostaan kova ääni ja koitan nyt saada opettajan avulla pehmeempää, sekä hiljasempaa ääntä. Toisillahan se on tosiaan just toisinpäin. Niin ja kyllähän tota tekniikkaakin on ihan hyvä hioa.

joo, ilta on pitkä ja yö vielä pidempi, joten jätetäänpä sitten herneet vetämättä nenään - korostan, että äskeinen oli huumoria, oli sitten hyvää tai huonoa, tarkoitus ei ole loukata ketään. lähinnä vain antaa mielipide aiheesta "puolensa ne on kaikessa, etu- ja takapuolet."
 
Hei, tää oli havainnollinen ja hauska kirjoitus :)

joo, ilta on pitkä ja yö vielä pidempi, joten jätetäänpä sitten herneet vetämättä nenään - korostan, että äskeinen oli huumoria, oli sitten hyvää tai huonoa, tarkoitus ei ole loukata ketään. lähinnä vain antaa mielipide aiheesta "puolensa ne on kaikessa, etu- ja takapuolet."
 
Plussan sait tuosta karrikoinnista =)