Laulaminen ›

Elikkä milläs konsteilla tuota saisi kaivettua? Tällä hetkellä lauluni on melko tasapaksua. Osasyynä pidän tähän sitä, että puhtauden ylläpitämiseen menee vielä liiaksi energiaa ja keskittymistä. Toisaalta taas kitaraa samalla soittaessa homma sujuu jonkin verran paremmin? Luulisi olevan päinvastoin..
 
Suurin apu lienee laulamisen reenaaminen että pysyy sävelessä, mutta olisko jotain muita ideoita tai hyväksi havaittuja "poppakonsteja?"

itse koetan aina tehdä kappaleesta "oman" eli laulaa sen kuin sanoitus olisi omia sanoja.
 
Helpoiten se on tullut etsimällä tekstistä jotain mihin voi tarttua tai/ja allekirjoittaa ja lähteä siitä. Kaiken ei tarvitse olla omaa, kunhan löytää sen idean tai ytimen, josta saa kiinnin, niin sillä voi mennä yli monesta tekstistä.
 
Joskus se on helppoa, kappale vaan tuntuu omalta ja sanat ei ainakaan tappele sitä vastaan. Joskus edessä on ihan kammottavia tekstejä, josta ei tunnu löytyvän omaa kirveelläkään. Jos biisiä ei voi jättää pois setistä tms., koetan nauttia edes musiikista ja tehdä tekstin kanssa vaan parhaani.

Tilitetääs tähän samaan hommaan vielä sitten, että miten saisi "oman" laulunsa rohkeamman ja paremman kuuloiseksi? Kun jos vedän jollain ihmeroolilla puolipelleillen lauluja niin ne menevät useimmiten paremmin, kuin että jos koittaisin "kunnolla" laulaa.. Vai pitäiskö hylätä koko arka Hannu H. ja päästää Billy Balls laulamaan? :P

Rooli helpottaa yleensä sitä ettei tarvitse laittaa itseään niin paljon likoon tai laulaa omana itsenään kun se oma itse on usein arka ja sillä on aika huono itsetunto. Roolissa on helpompi päästää irti ja antaa mennä.
 
Rooli on kuitenkin vain rooli ja ei vastaa oikeaa ihmistä. Ja ihminen on usein epätäydellinen, mutta ei täydellisyys ole ennenkään ollut kiinnostavaa.
 
Samoin saattaa olla tuon kitaransoiton kanssa, on helpompi olla lavalla kun on jotain itsen ja yleisön välissä, oli se sitten kitara tai jotain muuta.
 
Suosittelisin vaan vetämään omana itsenä aina kun mahdollista, joskus on mukava pelleillä, mutta jos se on ainoa keino, miten pystyy laulamaan niin ollaan aika hakoteillä.
 
Ihan noin teknisenä vinkkinä voisi auttaa tekstin parempi artikulointi, (eli huulien ja kielen parempi käyttö, ei leuan louskutus) silloin soi äänikin paremmin.
 
Kannattaa konsultoida lähintä laulunopettajaa, mielellään omaa, aina :)
 
Edit: kamalasti kaikkia kirjotusvirheitä

Rooli helpottaa yleensä sitä ettei tarvitse laittaa itseään niin paljon likoon tai laulaa omana itsenään kun se oma itse on usein arka ja sillä on aika huono itsetunto. Roolissa on helpompi päästää irti ja antaa mennä.
 
Rooli on kuitenkin vain rooli ja ei vastaa oikeaa ihmistä. Ja ihminen on usein epätäydellinen, mutta ei täydellisyys ole ennenkään ollut kiinnostavaa.
 
Samoin saattaa olla tuon kitaransoiton kanssa, on helpompi olla lavalla kun on jotain itsen ja yleisön välissä, oli se sitten kitara tai jotain muuta.
 
Suosittelisin vaan vetämään omana itsenä aina kun mahdollista, joskus on mukava pelleillä, mutta jos se on ainoa keino, miten pystyy laulamaan niin ollaan aika hakoteillä.
 
Ihan noin teknisenä vinkkinä voisi auttaa tekstin parempi artikulointi, (eli huulien ja kielen parempi käyttö, ei leuan louskutus) silloin soi äänikin paremmin.
 
Kannattaa konsultoida lähintä laulunopettajaa, mielellään omaa, aina :)
 
Edit: kamalasti kaikkia kirjotusvirheitä
 
Näinhän se varmaan on. Pitänee tuota artikuloinnin parantelua koittaa.. eiköhän tää tästä kun parikytä vuottakin vielä harjottelee.. =)

Tilitetääs tähän samaan hommaan vielä sitten, että miten saisi "oman" laulunsa rohkeamman ja paremman kuuloiseksi? Kun jos vedän jollain ihmeroolilla puolipelleillen lauluja niin ne menevät useimmiten paremmin, kuin että jos koittaisin "kunnolla" laulaa.. Vai pitäiskö hylätä koko arka Hannu H. ja päästää Billy Balls laulamaan? :P
 
Lyhyenä kommenttina, kokeilemalla.
 
Eli kokeilee kaikkea pöljää niin siellä löytyy aina jotain hyvääkin joukossa. Mutta tietysti ei kannata vain luottaa omiin korviinsa, vaan myös opettajan/bändikavereiden tms.
 
Ja tietysti se auttaa, että tietää suunnilleen mistä biisi kertoo. Sitten kertoo sen tarinan niin hyvin kuin rahkeet riittää.
 
Ja voihan se ollakin, että olet jo tulkitsijana itsesi löytänyt. Mielestäni persoonallisuus kuuluu laulussa ja näin sen tulee ollakin, kaikkien ei tarvitse olla voimalaulajia tai erikoisuuksia. Esimerkiksi Maija Vilkkumaa on poppispuolella juuri sen takia erinomainen, sillä hänen äänensä on niin tunnistettava. Ja eikös se Kalle Ahola valittu Don Huonojen laulajaksi nimenomaan persoonallisen äänensä takia, ei niinkään että olisi ollut porukan paras laulaja. Ja mitä olisi Latebirds ilman Marcus Nordestrengin melko väritöntä laulua.

Tältä pohjalta esimerkiksi: Biisin sanat - mitä todella tarkoittavat? Kuka asiaa kertoo, kenelle ja miksi? Liittyykö lauluun joku tarina? Joskus voi vaikka itse keksiä tarinan biisin ympärille, niin silloin siihen saa helpommin jonkun näkökulman. Biisin tunnelma ja tunnetila? Kun tiedät sen, niin koetat itse päästä siihen samaan fiilikseen. Seiso jokaisen laulamasi sanan takana, ainakin biisin ajan, vaikket ehkä tosielämässä samaa mieltä olisikaan (roolileikit kehiin! :) Rohkeutta vaatii myös laulaa pienesti ja koskettavasti. Äänenvoimakkuus ja näyttävä show ei ole aina paras ratkaisu, sitä paitsi esitykseen tulee lisää elävyyttä, kun ei koko ajan paahda täysillä.
 
Treenaa lukemalla pelkkää tekstiä, puhu biisin lauseita ilman melodian rytmiä, ihan kuin kertoisit asiaa jollekin tai lukisit vaikka satua lapsille tms. Oon huomannu, että sanoista nousee esille ihan eri asiat puhumalla kuin laulamalla, laulaessa helposti korostaa liikaa joitakin sanoja tai tavuja melodian mukana. Biisitekstin lukeminen on hyödyllistä myös artikulaation kannalta. Laulutekniikka tietysti auttaa parhaiten siihen, että saa tuotua eri äänensävyillä esille erilaisia asioita, tai että voi muuttaa soundiaan vähän biisin mukaan.
 
Enimmäkseen kysymys lienee siitä, että uskaltaa olla avoin ja auki siinä yleisön edessä. Osittain se on varmaan omasta luonteesta kiinni, mutta runsas esiintymiskokemuskin auttaa. Tulkintaa helpottaa myös se, jos biisit ei liiku ihan oman taitotason ylärajoilla, vaan ne on jo niin ”selkärangassa”, että voi oikeasti uppotua siihen lauluun ja fiilikseen hermoilematta seuraavan säkeistön sanoja tai kertosäkeen sointuja.

Tulkinnan parantamisessa pidän tärkeimpänä asiana uskallusta laittaa itsensä likoon - unohtaa häpeän tai itsensä nolaamisen pelko. Olette ehkä joskus nähneet esim. töllöstä sellaisia näyttelijöiden harjoituksia, joissa tehdään hirveällä intensiteetillä jotain näennäisesti aivan typerää örveltämistä. Siinä opetellaan unohtamaan järki, ja päästämään elukka esiin. Se ei "lopullisessa tuotteessa"
tarkoita välttämättä mitään ylenpalttista riehumista tms., vaan sitä, että sillä hetkellä ei ole olemassa mitään muuta kuin tämä biisi, nämä tunteet.

Tulkinnan parantamisessa pidän tärkeimpänä asiana uskallusta laittaa itsensä likoon - unohtaa häpeän tai itsensä nolaamisen pelko.
 
Tää on ihan totta.
 
Mä muuten ihmettelen, kun tulkinnan yhteydessä puhutaan melkein aina tekstistä, mutta onhan musiikki paljon muutakin kuin teksti. Biisi kokonaisuudessaan kuitenkin luo varmaan monelle jonkin fiiliksen. Mulle se äänellinen puoli on paljon tärkeempi kuin se lyyrinen puoli. Se on juuri se musiikin hienous, kun se tunnetila on jotain sanoja paljon enemmän. Tunteille ei tunneta tarkkoja termejä.

Jeps. Pikkuhiljaa hyvä tulee.. Vireen paranemisen myötä on voinu enemmän keskittyä tuohon tulkintapuoleen ja nyt on jo edetty niin pitkälle, että pikkiriikkinen tyytyväisyyden hippunen on toisinaan vilahtanut pääkopassa nauhotuksia kuunnellessa. Tuo nauhottaminen on kyllä hyvä tapa opetella.. siinä se on karuna ja koruttomana, mitä suustaan ulos suoltaa..

Elikkä milläs konsteilla tuota saisi kaivettua? Tällä hetkellä lauluni on melko tasapaksua. Osasyynä pidän tähän sitä, että puhtauden ylläpitämiseen menee vielä liiaksi energiaa ja keskittymistä. Toisaalta taas kitaraa samalla soittaessa homma sujuu jonkin verran paremmin? Luulisi olevan päinvastoin..
 
Suurin apu lienee laulamisen reenaaminen että pysyy sävelessä, mutta olisko jotain muita ideoita tai hyväksi havaittuja "poppakonsteja?"
 
Itsellä kanssa on ongelmia laulamisessa kun pitäisi soitta jotain soitinta samaan aikaan mutta kovasti olen harjoitellut että se onnistuisi.
Ja omat elämänkokemukset tuo tulkintaa lauluääneen huomattavasti, ja uskottavuutta samalla.Kun laulaa tunteella ilman mitään keinotekoista yrittämistä niin samalla siinä tulkitsee.Kokemuksen myötä tulee tulki9nta esiin.