Laulaminen ›

Eli oon vajaan vuoden nyt klassista laulua opiskellut ja kurkunpää pysyy alhaalla, ääni edessä jne. Alkaa kuulostaa "operalta"(huonosti soivalta tietty;D).. mutta tolla soundilla ei kyl aleta laulaa poppia. Yleensä ku laulan kevyttä, unohdan tekniikan täysin ja kurkunpää nousee sävelkorkeuden noustessa.. kuitenkin ylärekkariin ei oo tällä perstekniikalla asiaa + ääni turhan kevyt.. Jos laulan tolla oikeella(?)/klassisella tekniikalla, että kurkunpää pysyy alhaalla & haukottelun tunne päällä, soundista tulee vahva ja operamainen, mikä ei sovi kevyeen kyllä yhtään. Tällä tekniikalla pääsen kuitenki ylärekisteriin kiksaamatta..
 
Nii.. eli mites vois laulaa niin, että kurkunpää pysyy alhaalla, mutta soundista ei tuu niin klassisen kuulosta? Tota äänen sointia on vaikea hallita, koska se on melkeenpä se paska tekniikka tai klassinen.. :/ enkä tarkota, että on kaks tekniikkaa: klassinen ja paska ;D vaan mulla tällä hetkellä ei oo hajua muusta ku tosta klassisesta

Vastaus kysymykseen: Ei mitenkään ;) No jaa, riippuu siitä mitä pidetään oikeena tekniikkana...
 
Kevyen musan puolella on ehkä sitten omat oikeat tekniikkansa, koska oma laulutekniikkani ei koskaan ole tehnyt äänestäni mitenkään epäsopivaa popmusaan. Päinvastoin tekniikan kehittyessä ääni alkaa sopia entistä paremmin kevyen musan eri tyyleihin. Sen sijaan itse unohdan kyllä tarkoituksella laulunopettajan neuvot yleensä siinä vaiheessa kun alan hakea räkäisempää soundia tai jotain muuta eksoottisempaa ääneeni. Ja siis opiskelen kevyttä laulua ihan ammatikseni.... että näin paljon minä opettajien sanaan nykyään luotan ;) Klassisessa laulussa aika moni asia on ilmeisesti kiellettyä, joten siihen saa varautua, että on ehkä pakko unohtaa osa rajoituksista tilapäisesti jos rokkia alkaa vetämään...
 
Ylöspäin pystyy kyllä laulamaan hyvällä soundilla myös niin ettei kurkunpää nouse. Tukea ym. tarvii ihan samalla tavalla kuin klassisessakin, ja kaiken pitäis pysyä rentona, ainakin niin rentona kuin mahdollista. Itselleni kaikkein suurin oivallus parin vuoden klassisten opintojen jälkeen oli äänen sijoitus tosi eteen, varsinkin niissä ylä-äänissä (sikäli kun oikein muistan, siitä on jo useampi vuosi). Kevyttä lauletaan oikeastaan ihan sillä samalla sijoituksella kuin puhut normaalisti. Oletettavasti et puhuessasi ajattele haukotuksen tunnetta? Unohda se, kun laulat kevyttä, tai kokeile ainakin saisitko näin soundista enemmän popin. Lähde puheen kaltaisesta äänentuottamisesta ja älä nosta pehmeätä kitalakea. Kokeile laulaa niin, ettei sulla oo kurkussa ja päässä niin isoa tilan tunnetta kuin klassista laulaessa, mut älä silti muuta kurkussa mitään kireämmäksi. Vedä korkeet äänet ihan eteen, ns. maskiin... Ääni ois hyvä saada soimaan otsassa ja poskionteloissa rintaresonanssin lisäksi, ei niinkään jossain kitalaessa ja takaraivossa.
 
Paras neuvo on että kuuntelet vaan kevyen musan artisteja ja koetat matkia sitä miten ne laulaa, niin saatat hoksata asian. Leiki äänelläsi ja kokeile eri juttuja. Aluksi se pää-ääni tuntui minustakin aika heiveröiselle, mut siitä se vahvistuu ja sointi paranee kun siihen saa rintaresonanssia mukaan. Kuuntele noita bonjoveja, teräsbetoneita, stratovariuksia ja muita vastaavia ja heittäydy matkimaan vaikka ihan huumorilla. Siitä se lähtee... Niin, ja muista ettei kevyessä laulussa äänenvoimakkuuden välttämättä tarvii edes olla samaa luokkaa kuin klassisessa, kun käytössä on äänentoistokalusto. Biisitekstien rytminen fraseeraus vaikuttaa myös tosi paljon siihen kuulostaako klassiselta vai popilta. Pitkät, legatomaiset, soivat linjat ei yleensä kuulu rockmusaan jne.

Paras neuvo on että kuuntelet vaan kevyen musan artisteja ja koetat matkia sitä
 
Noin varmaan moni tekee. Minä muiden muassa. Toisaalta eihän aina tarvitse muita imitoida.

Matki tarzanin huuutoa.

Olimpas samaa mieltä hannakatriinan kanssa :) Tai siis yleensä olenkin, mutta tällä kertaa en voinut olla enemmän samaa mieltä.
 
Kevyen musan puolella on ehkä sitten omat oikeat tekniikkansa, koska oma laulutekniikkani ei koskaan ole tehnyt äänestäni mitenkään epäsopivaa popmusaan. Päinvastoin tekniikan kehittyessä ääni alkaa sopia entistä paremmin kevyen musan eri tyyleihin. Sen sijaan itse unohdan kyllä tarkoituksella laulunopettajan neuvot yleensä siinä vaiheessa kun alan hakea räkäisempää soundia tai jotain muuta eksoottisempaa ääneeni. Ja siis opiskelen kevyttä laulua ihan ammatikseni.... että näin paljon minä opettajien sanaan nykyään luotan ;)
 
Alkua en ihan ymmärtänyt, mutta kommentoin silti :)
Kaikilla opettajilla/tyyleillä/suunnilla on oma "oikea tekniikka" ja kaikki pyrkivät sanojensa mukaan terveeseen äänenkäyttöön. Ei siitä kukaan ota selvää, mikä on absoluuttisesti oikea. Onneksi tällä alalla sitä ei monessa asiassa ole, eikä varmasti tässäkään.
 
Oma opettajani joskus sanoi että jos se kuulostaa hyvälle ja terveelle ja myös tuntuu siltä, on se oikein. Se, missä vaiheessa oppilas itse on valmis tämän toteamaan, on toinen asia.
 
En ole eri mieltä, mutta kovasti itse pidän mielessä varsinkin räkäisemmässä soinnissa opettajan ohjeet, siinä on oljenkorretkin tarpeen kun mennään bilettä kolmatta settiä ja kaikissa biiseissä on vähintään yksi keskialuehuuto-osio.
 
Asiaan;
Popimpaa sointia kannattaa hakea myös ylläolevien lisäksi tuomalla ääntä maskiin ylähuulen avulla eli sen aktiivisellä käytöllä. Varsinkin englanninkielisissä kappaleissa, sointia saa eteen lisää soittamalla soivia konsonantteja edessä ja hakemalla voimaa konsonanteista, ei vokaaleista.

En ole eri mieltä, mutta kovasti itse pidän mielessä varsinkin räkäisemmässä soinnissa opettajan ohjeet, siinä on oljenkorretkin tarpeen kun mennään bilettä kolmatta settiä ja kaikissa biiseissä on vähintään yksi keskialuehuuto-osio.
 
Joo, tämä on ihan totta. Pidempää keikkaa ei itsekään viiti vetää ihan millä tekniikalla vaan. Rankimmat biisit jääkin aina setin loppuun, kun räkäiset soundit ei ole vielä niin hyvin ja rennosti hallussa, että silleen jaksais vetää koko keikkaa. Ja tosiaan on pakko yrittää pitää mielessä rentous, hyvä hengitys ym. olennaiset asiat, vaikka muuten vetäis täydellä fiiliksellä.
Lähinnä silloin kun etsin äänestäni niitä erikoisempia sävyjä suljen mielestäni sellaisia ohjeita, kuin vaikkapa "älä nosta kielenkantaa" tai "ajattele tilantunnetta" tai "älä kiristä" tms. että ylipäänsä saan niitä ääniä jotenkin tulemaan. Minusta tuntuu, että joskus on pakko hakea ensin rumaa ja jopa ns. väärin tuotettua ääntä ja alkaa siitä sitten kehittämään hommaa eteenpäin mahdollisimman helpoksi itselle... laulutunneilla kun on ainakin tähän asti keskitytty lähinnä kauniin ja soivan äänen tuottamiseen.
 
Niin, ja siitä matkimisesta vielä: Ei tietenkään tarvitse aina apinoida muita, mutta itse pidän sitä usein lähtökohtana jonkun uuden jutun löytämiselle. Sitten kun asian hoksaa, niin sitä voi jalostaa enemmän oman näköisekseen. Ja itse asiassa harvoin sitä kuulostaa ihan juuri sille matkimalleen esimerkille, kun kaikilla on kuitenkin ihan oman malliset ontelostot tuolla päässä, jossa se soundi muokkautuu. Omassa päässä soundi voi olla paljon lähempänä alkuperäistä mallia, kuin mitä se sitten käytännössä kuulijan korvaan on.

laulutunneilla kun on ainakin tähän asti keskitytty lähinnä kauniin ja soivan äänen tuottamiseen.
 
Tuo on totta, onneksi ei aina. Välillä on mukavaa kun opettaja pyytää että jättäisin sen laulamisen vähemmälle ja koettaisin etsiä sen biisin sieltä alta...
 
Ei tietenkään tarvitse aina apinoida muita, mutta itse pidän sitä usein lähtökohtana jonkun uuden jutun löytämiselle. Sitten kun asian hoksaa, niin sitä voi jalostaa enemmän oman näköisekseen.
 
Apinointi on vanhin tapa oppia ja opettaa, ja myös toisille todella tehokas. Jotkut vaan eivät sitten muista sitä jalostusta. Mutta näinhän sitä on opittu biisejä ja saundeja maailman sivu. Ella ja Billiekin oppivat tekemisensä muusikoilta, kuuntelemalla ja matkimalla ja en usko että kukaan viitsii väittää heidän olevan epäoriginaaleja.