Laulaminen ›

Tänään sain kokea kummia, kun olin keikalla. Aina kun koskin kitaran kieliin(toisin sanoen soitin) ja lauloin mikkiin niin sain huuliini ikävän sähköiskun. Siis silloin kun huuleni osuivat grilliin. Mitenköhän sen saisi estettyä? Pitäis kuitenkin laulaa tod. läheltä mikkiä ettei lähde kiertämään kamat niin helposti.
 
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
 
Laulaminen on hengenvaaralista touhua!

Joo.On joskus tullut koettua sama vitsi.
Teillä ei ollut varmaan yhteistä sähkö keskusta kaikille laitteille eli kitarakamat ja laulukamat eri pistorasioista. En tarkkaan osaa selittää, mut se johtuu eri piirien potentiaali eroista.
Ittelläni on sattunu kerran sillee, kun laulan ja soitan bassoo ni saa sähköiskuja mikistä, kun oli laulukamat ja bassokamat eri piirissä.

Tänään sain kokea kummia, kun olin keikalla. Aina kun koskin kitaran kieliin(toisin sanoen soitin) ja lauloin mikkiin niin sain huuliini ikävän sähköiskun. Siis silloin kun huuleni osuivat grilliin. Mitenköhän sen saisi estettyä? Pitäis kuitenkin laulaa tod. läheltä mikkiä ettei lähde kiertämään kamat niin helposti.
 
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
 
Laulaminen on hengenvaaralista touhua!
 
Lainaus Ralph Denyerin Suuresta kitarakirjasta:
 
"Moni muusikko on kuollut tai loukkaantunut saatuaan sähköiskun viallisista päävirtalähteistä tai muista sähköisistä laitteista. Englantilainen Health and Safety -järjestö toteaa, että 250 milliampeerin virta, joka tarvitaan 60 watin sähkölamppuun, on riittävä surmatakseen samanaikaisesti viisi ihmistä.
 
Klassinen sähköiskun saaminen tapahtuu, kun kitaristi on kontaktissa soittimeensa ja koskettaa laulumikrofonia. Jos kitaravahvistimen maadoitus on viallinen, virta johtuu maahan muusikon ja mikrofonin kautta. Tällöin soittaja on kykenemätön irrottamaan otettaan sekä kitarasta että mikrofonista ennen kuin virta on katkaistu. Ennen otteen irrottamista hän saattaa menehtyä."
 
Onhan se hengenvaarallista touhua.

Pieniä näpsyjä tosiaan tulee aina sillointällöin. olenkin tovin miettinyt että mistä moinen johtuu kun ei sm58:ssa virtaa kulje sisällä...

Lainaus Ralph Denyerin Suuresta kitarakirjasta:
 
"Moni muusikko on kuollut tai loukkaantunut saatuaan sähköiskun viallisista päävirtalähteistä tai muista sähköisistä laitteista. Englantilainen Health and Safety -järjestö toteaa, että 250 milliampeerin virta, joka tarvitaan 60 watin sähkölamppuun, on riittävä surmatakseen samanaikaisesti viisi ihmistä.
 
Klassinen sähköiskun saaminen tapahtuu, kun kitaristi on kontaktissa soittimeensa ja koskettaa laulumikrofonia. Jos kitaravahvistimen maadoitus on viallinen, virta johtuu maahan muusikon ja mikrofonin kautta. Tällöin soittaja on kykenemätön irrottamaan otettaan sekä kitarasta että mikrofonista ennen kuin virta on katkaistu. Ennen otteen irrottamista hän saattaa menehtyä."
 
Onhan se hengenvaarallista touhua.
Jumalauta, ruvetaan kaikki vaatimaan vaarallisen työn lisää!!!
 
Ps. Kielipoliisi saa ihan luvalla iskeä noihin kolmeen viimeseen sanaan....

Mikseri oli eri puolella salia ja eri pistorasiassa. Tänäänkin sai aina välillä ikävä muistutuksen, kun soittelin... :D Pitää kyllä keksiä jotain, että sais potentiaalit tasattua. Toisella kitaristilla oli kitaravahvistimen line outista monitorimikserissä kiinni, joten hän ei saanut sähköiskuja. Mutta basistikaan ei saanut sähköiskua vaikka sillä oli kamat samalla tavalla kuin mulla, mutta se onkin basisti... :D

Ymmärtääkseni saatta johtua myös siitä että talla ei ole maassa.Sen alta pitäs löytyä semmonen pieni lanka...ääähh,ei musta tuu saatanan sähkömiestä ikinä.Eikä Jumalan.Kuhan et tapa itteäs...

Ymmärtääkseni saatta johtua myös siitä että talla ei ole maassa.Sen alta pitäs löytyä semmonen pieni lanka...ääähh,ei musta tuu saatanan sähkömiestä ikinä.Eikä Jumalan.Kuhan et tapa itteäs...
 
Ja tuohon tallalta lähtevään kielimaadoituslankaan tulis ehdottomasti laittaa elektroniikkapalstalla monta kertaa esitelty "life-saver" viritys. Hra Poppamies pitää allekirjoittanutta moisen defibrillaatioestimen guruna, mutta se on puppua. Se on Adrian Leggin kehittelemä. Käykää sieltä ohjeita kattomassa tahi pikaviestittäkää jos ei löydy..

Hyvä sääntö aina kamojen sähköjä vedellessä on että vedetään se etupään sähkö pitkällä kaapelikelalla sieltä lavalta, mistä ne muutkin tulee. Ei se ole paljoa vaivaa siinä samalla kun kaukokaapelia vetää. Tässä tietysti aiheutuu hävikkiä vähän johdossa ja sitä kautta potentiaalin muutoksia, mutta ovat niin vähäistä, että ei haittaa. Ja tietysti kaikki kamat aina siihen maadoitettuun pistorasiaan.
Halpa henkivakuutus on kanssa tuo vikavirta suoja. Niitä
saa ihan toimiviakin sähköliikkeestä muutaman kympin hintaan. Historia tietää liikaa varottavia esimerkkejä, että ollaan varovaisia sen sähkön kanssa.
 
Roadari

Kyseinen ongelma kuulostaa siltä, että jompikumpi "kelluu". Eli kitara-setti tai laulukamat. Ne ovat maadoittamattomassa pistokkeessa tai suojamaadoitus ei tapaa runkoon asti. Ja toinen järjestelmistä on maadoitettu. Jossain toisessa kokemuksessa basisti ei saa ja sinä saat, eli tässä veikkaisin kitara-settiä kelluvaksi. Kitara-setillä tarkoitan kitaraa, vahvistinta ja eri värisiä lisämunuaisia.
 
Yksi syy voi olla edellä esitetty maadoituksen puute kitara päässäkin.
 
Ja tietysti laitteet voivat olla rikki. Tai se sähköjohto. Vaihe ja nolla toimii, mutta suojamaa on rikki.
 
Yleismittari vaihtosähkölle (AC) ja piuha mikrofonin kylkeen ja kitaran kieleen. Jos täydet 230 V, jotain on rikki. Jos lukema 70 - 115 V, silloin kellutaan toisessa. Jos vähemmän, 1 - 10 V on kyseessä potentiaaliero. Eli sähköjen vetäminen, kuten jo muutamassa jutussa on esitetty.
 
Jos tällä välillä (mikki - kielet) ei näy ketään, seuraava mittaus esim. välillä kitaravahvistimen runko - kielet. Ja jatketaan ja jatketaan, kunnes löydetään.
 
Mikrofonin runko on maadoitettu XLR-pinni 1. kautta. Sen kontaktin puuttuminen voi myös aiheuttaa moisen.
 
Ja takuulla jää joku vaihtoehto vielä kertomatta.
 
Reiska

Aika rankaa varmaan, kun katsoo vokalisti/kitaristiä jonka päästä nousee savua...
 
Pitää todellakin olla tarkkana näissä asioissa!

Vaarallista ja myös ikävää. Itse joskus pelailin näiden maadoittamattomien systeemien kanssa ja sain useasti ihan kitaran kielistä sellaisen pienen, mutta tuntuvan sähkärin. Jäi sellainen ikävä kammo. Käy se sähkäri mielessä useasti kun nappaa kitarasta kiinni, oli se sitten sähköinen tai akustinen.

Noitten maadoitusten kanssa ei kannata pelleillä.
 
A. Tutulla bändillä on tapana ilmoittaa etukäteen järjestäjille että paikalla ON OLTAVA kunnolla suojamaadoitettu pistorasia. Tai pidättää oikeuden olla esiintymättä.
Eipä ole heiltä jäänyt keikkoja väliin kun ovat etukäteen kertoneet. Sattuneesta syystä semmoisessa ravintelissa ei uskaltaisi työskennellä kukaan muukaan (esim. keittiöalan ammattilainen joka lutraa vesien ja keittoliemien kanssa liedellä).
 
B. Toinen asia on että käyttää ennen ryhmäroikkaa kunnon pistorasiaan työnnettävää vikavirtasuojaa. Löytyy rautakaupoista jne. Härveli, joka sen saa laukeamaan, on yksinkertaisesti risa eikä ansaitse keikkaa ennen korjausta.
 
C. Kolmanneksi vielä: totuttelee käyttämään kunnolla suojamaadoitettuja laitteita. Hurinanpoisto pitää osata järjestää jotenkin muuten kuin maadoitusta peukaloimalla.
Valitettavasti kauan kuluneet ns. kaksoiseristetyt laitteet on usein mitä on. Niitä ei vaan kotikonstein valitettavasti saa mennä maadoittelemaan eli laiteinvestointeja saattaa olla tiedossa. Ennen keikkaa (kun laitteet on kylminä ja irti seinästä) kannattaa tarkistaa että mikrofonin kuori (suojamaadoitettu, onhan...?) on oikeasti nollapotentiaalissa eli ainakin lähes nolla Ohmia verratuna maahan = siis siihen vielä vapaana olevaan pistorasian maadoituskielekkeeseen. Siis yleismittarilla verrattaessa "yhtä rautaa".

Vielä yhtyisen edellisen kolleegan kitaravahvistinjuttuun:
 
Kannattaa tosiaan mitata yleismittarin vastusalueella että myös kitarat ja kaikki vahvistimet on kunnolla maadoitettuina.
Mittaus onnistuu kunhan stagella on se kunnolla suojamaadoitettu pistorasia.
 
-isko-

sen saa estettyä silleen että rakennat itelles semmosen pienen jutun lennätin systeemillä tai sittenvikavirtasuojalla ja sit viel kissa väliin näitä konsteja on joskus tullu käytettyä

... sain useasti ihan kitaran kielistä sellaisen pienen, mutta tuntuvan sähkärin.
 
Nyt en ihan ymmärrä tätä juttua. Mistä kitaran kieliin tulee sähköä? Nehän ovat kiinni puisessa rungossa ilman mitään suoraa metallista yhteyttä mikrofoneihin tai muihin sähköisiin osiin - joihin ei kai niihinkään ehjästä vahvistimesta pitäisi mitään virtaa tulla? Eikä puu johda sähköä ellei voltteja ole ihan hirveästi (ja silloin jo käryää..)

Nyt en ihan ymmärrä tätä juttua. Mistä kitaran kieliin tulee sähköä? Nehän ovat kiinni puisessa rungossa ilman mitään suoraa metallista yhteyttä mikrofoneihin tai muihin sähköisiin osiin - joihin ei kai niihinkään ehjästä vahvistimesta pitäisi mitään virtaa tulla? Eikä puu johda sähköä ellei voltteja ole ihan hirveästi (ja silloin jo käryää..)
 
Kertokaa minullekin -- saan nimittäin säännöllisesti pieniä sähköiskuja kielistä.

Avaappas se kitaras. Löydät sieltä piuhan jolla talla on laitettu maihin. Kielet kohtaa tallan ja avot!
Näin on ainakin tuossa telecasterissa jonka äsken avoin.
 
Roadari

Avaappas se kitaras. Löydät sieltä piuhan jolla talla on laitettu maihin. Kielet kohtaa tallan ja avot!
Näin on ainakin tuossa telecasterissa jonka äsken avoin.
 
Roadari
 
Ja nimenomaan tuohon lankaan sitte se konkka-vastus patentti..(taas muistuttelin) :)

Avaappas se kitaras. Löydät sieltä piuhan jolla talla on laitettu maihin. Kielet kohtaa tallan ja avot!
Näin on ainakin tuossa telecasterissa jonka äsken avoin.
 
Roadari
 
Näin se on varmaan kaikissa. Sieltä siis stratoissa lähtee se "päämaadoitusjohto" sinne kitaran taakse siihen pieneen läpyskään josta lähtee tallan jouset.
 
Joskus sain kitaran mikeistä iskuja kun kieliin koski, mutta sekin oli "epäkuntoisen" maadoituksen syytä ja eipä enää anna näpsyjä kun vähän kolvia heilautti. Voisi melkein tuota life saver systeemiä miettiä jos joskus jaksaisi kolvailla sellaisen.