Oon joitain vuosia soitellu kitaraa ja laulellu siinä samassa ja oon kyllä huomannu että ääni on kehittynyt siinä samassa vahvemmaksi ja kontrolli on parantunut. Eritoten jos laulaa ja soittaa useamman tunnin putkeen niin ääni vetreytyy ja korkeampia ääniä on helpompi tuottaa. On tullu vaan mieleen kun usein puhutaan laulutekniikoista ja vääristä laulutekniikoista.
Olen huomanu että jos laulaa joitain biisejä hiukan korkeammalta kuin yleennsä niin kaulan seutu jännittyy ja kipeytyy lievästi. Mielestäni äänialani on enemmän matalalle kallistuva ja haluaisin oppia pikku hilja siirtymään korkeimmille ja korkeimmille taajuuksille. olen lukenut jostain että laulamisen pitäisi tuntua vaivattomalta, eli onko oikein laulaa hiukan oman rekisterinsä rajoilla nin sanotusti, onko se enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Voiko äänialaa vähitellen "puskea" laajemmaksi vai pitäisikö edetä hitain askelin "vaivattomammalla laululla" lauluääntä pikkuhiljaa vahvistaen ? Voimaa lauluun yrtiän tuoda pallean kautta, onko muita tekniikoita? ja ei muuta kun harjoitusta , harjoitusta , harjoitus..
Kiitos kaikille avuntuojille ja vastaajille ! |
kun meet korkeemmalle niin älä tuuttaa samalla tavalla kun matalimpia ääniä. "kevennä" kohti falsettia siirtyessä. kuvittele että rintakehäsi sijaan kallo alkaa resonoida.
vois olla niinkun eka treeni.
ja totta, ääni notkistuu kun se lämpenee.
lycka till! :) [i hear voices but at least they're on tune] |
Sukkis
tanjuli
