Laulaminen ›

Mä oon pitänyt oopperaa yliarvostettuna kiekumisena joka tavallisen rahvaan tulee kiertää kaukaa.. Tän linkin nähtyäni myönnän, että siinä voikin olla jotain elämää suurempaa taustalla:
 
http://www.youtube.com/watch?v=DvuKxL4LOqc
 
Mulle tuli omituinen ruumiistairtautumiskokemus kohdassa 2:50-3:30 ja 4:05-4:42. Karvat pystyssä koko klipin ajan. Huh huh.

Yleistettynä minulle ooppera edustaa samaa taiteenlajia kuin baletti; tiedän sen olevan hienoa ja arvostettua, pystyn kunnioittamaan taiteilijoiden tekemää työtä ja näkemään sen vaatiman teknisen virtuoisiteetin. Mutta en minä siitä useinkaan nauti.
 
Toisaalta on oopperoita joiden aarioiden musiikillisista ansioista pidän. Mozartin laulumusiikki ei ole koskaan sävähdyttänyt, Puccini on sen sijaan monesti yllättänyt positiivisesti.
 
ja kuten monesti olen ennenkin sanonut, klassisen laulun estetiikasta minä en ymmärrä mitään.

Kannattaa käydä kuuntelemassa livenä. Akustinen musiikki on hienoa. Siinä ei ole sähköä suodattamassa musiikin elementtejä. Esim. viulustahan kuulemma lähtee 60 kHz:n taajuksia joita ei tietenkään kuule, mutta voihan ääntä aistia muutenkin kuin kuulemalla =) Hienoa se on.

ns. klassisessa laulutekniikassa on kyllä parhaimmillaan jotain äärimmäisen ylevää - varsinkin jos on onni kuulla improvisoitua, säestyksentä vokaalivirtaa k.o. tekniikalla toteutettuna. tai vaikkapa kathleen battlen säestyksetön versio negrospirituaalista "i hear music in the air."
 
harmi, että tässä maassa on lähes mahdotonta kouluttautua klassisen laulun ammattilaiseksi sotkeentumatta edes jossain määrin ooppera/lied-traditioon. siellä kun sattuu olemaan niin paljon kuraa että helmibiisejä saa etsiä tryffelisikojen kanssa. ja kun ei tuo diivailu muutenkaan liikaa kiinnosta. no, ehkä kuitenkin tutkintoraadit saa vakuutettua siitä että suorastaan palaa intohimosta päästä oopperalavoille, että saisi kelpoisuudet opiskella pidemmälle :)
 
kattelee sit kahdenkymmenen vuoden päästä kuinka pahasti on myynyt sielunsa länsimaiselle taidelaululle :D
 
toivon mukaan kuitenkin pääsisi tekemään jotain ihan uutta ja ihmeellistä. nimenomaan klassisella lauluäänellä. kun tietää, miten hienoa se voi parhaimmillaan olla :)

ns. klassisessa laulutekniikassa on kyllä parhaimmillaan jotain äärimmäisen ylevää
 
Kyllä. Ehdottomasti. Jos sitä tekniikkaa (ääntä) käytetään oikein. Mielestäni suurin osa ihmisten ennakkoluuloista tulee yksinkertaisesti huonojen klassisten laulajien kuulemisesta. Jos joku sanoo, että klassinen laulu on kirkumista/huutamista/määkimistä, he ovat todennäköisesti kuulleetkin juuri jotain kirkujaa/huutajaa/määkijää. Sen sijaan huiput on huippuja, eron kyllä huomaa mitä useampaa laulajaa kuuntelee.
 
kattelee sit kahdenkymmenen vuoden päästä kuinka pahasti on myynyt sielunsa länsimaiselle taidelaululle :D
 
Hahah, niin siinä voi käydä! Kun aloitin laulamisen 7 vuotta sitten, kysyin ystävältäni neuvoa "kerro mitä laulaisin yksinlaulukurssilla, kun en TODELLAKAAN halua laulaa mitään liediä tai oopperaa." Tavoitteenani oli vaan oppia laulamaan tosi korkealta tosi kovaa. :D Sitten kilahdin oopperaan, mutta lied oli minulle inhon väristyksiä aiheuttavaa. Nykyään, kun olen kuunnellut hyvien lied-tulkitsijoiden laulamana hyviä liedejä (tosiaan, niitä saa etsiä tryffelipossujen kanssa), olen myös hyvää vauhtia kilahtamassa liediin.
 
Sielultani olen heavy/gootti/industrialtyttö (nyt kyllä joku tunnistaa minut tästä :D), mutta jotenkin kummasti se ooppera vaan vetää puoleensa. Ehkä juuri sen takia, että ooppera on niin heviä... Ulkonäöstäni löytyy pieniä viitteitä tähän toiseen (ei-klasari) puoleeni, mutta kyllä minä vaan klasarilaulaja olen, korvia myöten!
 
Jotta kaikille epäilijöille tiedoksi: ooppera voi todellakin olla hyvää. Hyvän laulajan esittämänä hyvä kappale on...Hyvää. Mutta oopperakirjallisuutta on valtavasti, ja ihan samalla lailla kuin bändimaailmassa: ei kaikki tykkää kaikesta. Pitää löytää ne omat suosikkisäveltäjät ja se vaatii jo vaivannäköä. Mielestäni aloittajan antama linkki oli siitä loistava, että siellä oli useiden koloratuurisopraanoiden esittämänä sama kappale - ja niistä kuulee erot. Teknisiä ja saundillisia eroavaisuuksia oli hurjasti. Pidin tuon kyseisen esityksen ohjauksesta, sen sijaan mielestäni sieltä löytyi kyllä laulullisesti parempiakin Yön Kuningattaria. Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä... ;)

Olipa hieno videoclippi..itsekin dikkailen klassisia laulajia vaikken klasaria laulakaan varsinaisesti.

musta ooppera on hieno laji. mulle on sanottu että musta kyllä sellainen voisi tulla...pystyn laulamaan neljäoktaaviseen eehen. ja yönkuningattaren laulan ihan heti xD mutta se sitten nähää tuleeks siitä mitään...

Hieno klippi. Kerran on kyseisen oopperan nähnyt ja uudestaan voisin sen käydä katsomassa milloin vain.
 
Pidän oopperasta, mutta tajusin sen avautuneen itselleni vasta siinä vaiheessa, kun sen tekemistä pääsi seuraamaan läheltä. Itselleni tuntemattoman teoksen katsominen on vaikeaa. Ei ole mitään mihin voisi tarttua..vain hetkellisiä ja yksittäisiä hienoja hetkiä. Mutta toisaalta sekin voi riittää, kuten tämän kesän Savonlinnan Nabucco'ssa.
 
Kannattaa todellakin muistaa se, että kaikista säveltäjistä ja teoksista ei voi eikä tarvitse pitää. :) Jos kerran käy oopperassa ja se kerta ei miellytä, ei kannata heittää kirvestä kaivoon.

"harmi, että tässä maassa on lähes mahdotonta kouluttautua klassisen laulun ammattilaiseksi sotkeentumatta edes jossain määrin ooppera/lied-traditioon. siellä kun sattuu olemaan niin paljon kuraa"
 
Kertoisitko tarkemmin mitä tarkoitat? mielestäni tuo asia on sama jos sanoisin että
 
"harmi, että tässä maassa on lähes mahdotonta kouluttautua lääkäriksi sotkeutumatta edes jossain määrin anatomian tunneille"

http://www.youtube.com/watch?v=lcZDfdOPQag
 
Pavarotti ei niin omaan makuuni kuitenkaan ole, mitä vertaa joihinkin muihin (tosin edesmenneitä kaikki) mutta aika hieno suoritus laulullisesti sekä näytelmällisesti, tuohon aikoihin Pavarottia syytettiin "kömpelöstä" lavaesiintymisestä, itse en ihan tuon perusteella siihen ainakaan yhtyisi, vai?

"harmi, että tässä maassa on lähes mahdotonta kouluttautua klassisen laulun ammattilaiseksi sotkeentumatta edes jossain määrin ooppera/lied-traditioon. siellä kun sattuu olemaan niin paljon kuraa"
 
Kertoisitko tarkemmin mitä tarkoitat? mielestäni tuo asia on sama jos sanoisin että
 
"harmi, että tässä maassa on lähes mahdotonta kouluttautua lääkäriksi sotkeutumatta edes jossain määrin anatomian tunneille"
 
Tarkoitan, että jos haluaa oppia klassisen laulutekniikan, sitä ei voi tehdä ammattitasolla muun ohjelmiston kuin klassisen lauluohjelmiston kanssa. Toki tekniikan oppii helposti kyseistä tekniikkaa edellyttäviä lauluja laulamalla, mutta nykyiset tutkintovaatimukset ovat suomeksi jotta "klassisella laulutekniikalla ei voi eikä saa laulaa mitään muuta kuin klassisen tradition piiriin kuuluvaa materiaalia". Mielestäni surullista, koska se ei rohkaise mihinkään muuhun kuin olemassaolevan materiaalin rekonstruointiin - hyvin harvassa ovat klassiset laulajat, jotka vievät klassista tekniikkaa taidolla ja tyylillä muunlaisen musiikin pariin. Tai edes ajattelisivat sen olevan mahdollista.
 
Mielestäni klassiselle laululle tekisi hyvää samansuuntainen kehitys, mitä on nähty klassisen pianon opetussuunnitelmissa (vapaa säestys pakollinen osa opintoja). Aina on esiintyjiä, jotka ovat tyytyväisiä olemassaolevan tradition ylläpitämiseen, mutta aina tulee olemaan esiintyjiä, jotka haluavat jotain muuta. Mielestäni nykyiset ammattiopinnot eivät anna tälle "muulle" pohjaa. Tietenkin tradition tunteminen on tärkeää, mutta se ei saa olla ainoa sisältö. Kuinka moni ammattitutkinnon tehnyt klassinen laulaja on esimerkiksi oppinut koulutuksessaan mitään mikrofoneista? Tietenkin klassisen laulun perinteeseen kuuluu, että äänen pitää kuulua myös ilman mikrofonia - mutta mielestäni kuuluu ammattitaitoon osata sellaista käyttää mikäli sitä vaaditaan (esim. äänitystilanteet) ja halutessaan myös sitä hyödyntämään. Ne, jotka mikrofonia osaavat käyttää, ovat oppineet sen jossain muussa yhteydessä kuin puhtaan klassisen laulukoulutuksen puitteissa.
 
En sinänsä tarkoita, että nykyisessä koulutuksessa olisi mitään perustavanlaatuisesti pielessä. Sitävastoin - sitä voisi laajentaa ja monipuolistaa, jotta muunkinlainen lopputulos (kuin klassisen tradition ylläpito) olisi mahdollista; ja mikä tärkeintä, hyväksyttyä.
 
:)

Mä oon pitänyt oopperaa yliarvostettuna kiekumisena joka tavallisen rahvaan tulee kiertää kaukaa..
 
Minäkin. Sitten tajusin että auttaa myös jos ottaa selville tarinan josta ooppera on kenties tehty. Ja perehtyy taustoihin. Sama hommahan joka asiassa; ei kiinnosta jos ei ole perehtynyt. Eihän tuo tyttöystäväkään ymmärtänyt GTA: San Andreasta ennenkuin istui sohvalle kaljan kanssa ja kävi pelaamaan.. jne.
...
Kannattaa käydä kuuntelemassa livenä.
Nii, totta. Täysin eri asia livenä, pää räjähtää ja tajunta laajenee kun livenä kokee.

Täysin eri asia livenä, pää räjähtää ja tajunta laajenee kun livenä kokee.
 
Montako oopperaa pitää käydä katsomassa, että siitä innostuisi? Oon nähnyt seitsemän oopperaa, mutta sykähdyttävät kokemukset antavat odottaa itseään.

Sitten tajusin että auttaa myös jos ottaa selville tarinan josta ooppera on kenties tehty. Ja perehtyy taustoihin.
 
Nimenomaan. Jos ei ota selvää tarinasta ja musiikista, voi ensimmäinen kerta mennä täysin ohi. Yleisesti minä tykkään oopperasta, mutta on kuitenkin säveltäjiä/oopperoita, joista en juurikaan pidä. Mutta tietämättä etukäteen musiikista en lähde mielelläni oopperaan, koska siitä voi tulla oikea piinapenkki.
 
Toisaalta myös ohjaus tekee hurjan paljon - kävin viime keväänä katsomassa kahden eri maakuntaoopperan Lemmenjuomat, ja hassua kyllä, minibudjetilla tehty intiimi versio voitti suuremmalla rahalla tehdyn oopperan, vaikkakin laulajissa oli enemmän epätasaisuutta siinä minibudjettiversiossa.
 
Otan usein myös selvää solisteista, koska jos lavalla keikkuu koko oopperan ajan joku vähemmän miellyttävällä äänellä tai tekniikalla varustettu kirkuja/määkijä/huutaja, tulee tällöinkin kuuntelijalle tuskan hiki otsaan. Pienissä produktioissa voi tällaista esiintyä useammin, kun ei ole maailmanluokan tähtiä käytettävissä, ja toisaalta annetaan myös mahdollisuus uusille tulokkaille, jotka eivät välttämättä ole vielä kovin valmiita laulutekniikkansa kanssa. Itselleni kävi niin, että kun olin elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa maakuntaoopperaa, meinasin itse lähteä kirkuen (!) pois, koska se oli mielestäni niin hirvittävän huonosti laulettua. Koska tunsin oopperan, en suinkaan syytä sitä itse oopperaa huonoudesta, vaan yksinkertaisesti miehityksessä olisi ollut parantamisen varaa. Sittemmin olen ymmärtänyt, ettei kaikki välttämättä kuulosta livenä samalta, kuin jos kuuntelee huippusolistien tekemää levytystä...
 
Onnistunut oopperaelämys on siis monen tekijän yhteissumma.

Montako oopperaa pitää käydä katsomassa, että siitä innostuisi? Oon nähnyt seitsemän oopperaa, mutta sykähdyttävät kokemukset antavat odottaa itseään.
 
Noh noh. Itselleni kolahti jo kaupunginorkesterin klassinen räpellys. Se oli se romanttisuus ja kokemus tällaiselle herkälle luuserille. Se on aina ihmisestä kiinni nämä kaikki jutskat.