Laulaminen ›

Yritin etsiä täältä käytännöllistä tietoa engannin lausumisen kehittämiseen, mutta mistään löytämistäni keskusteluista en löytänyt konkreettista apua. Paljon vain sodittiin siitä, että tarviiko sitä nyt niin kunnolla edes osata lausua..
 
Hyvällä ääntämisellä erottuu helposti ja aihe varmasti kiinnostaa ihmisiä, joten ääntämisharjoituksiin ja tekniseen puoleen liittyviä linkkejä sisältävä keskustelu olisi paikallaan.
 
Tässä jotainkin sivuija joihin olen itse törmännyt
 
Ääntämisesimerkkejä eri aksenteilla
http://www.fonetiks.org/
 
Amerikan englannin esimerkkejä
http://eleaston.com/pr/home.html
 
Kattava sivusto erilaisia videoita ja koulunauhoja eri amerikan äänteistä
http://international.ouc.bc.ca/pronunciation/
 
Ylenen opas englannin lausumiseen
http://www.antimoon.com/how/pronunc.htm

Paljon vain sodittiin siitä, että tarviiko sitä nyt niin kunnolla edes osata lausua..
 
Eipä kai se ääntäminen niin tärkeätä olekaan, kunhan on hyvä meininki. EU-herrat Erkki Liikanen ja Olli Rehn ovat oiva esimerkki tästä - ehkä ääntäminen ei heillä aina ole kohdallaan, mutta kokonaisuus kuulostaa hienolta.

Paljon vain sodittiin siitä, että tarviiko sitä nyt niin kunnolla edes osata lausua..
 
Eipä kai se ääntäminen niin tärkeätä olekaan, kunhan on hyvä meininki. EU-herrat Erkki Liikanen ja Olli Rehn ovat oiva esimerkki tästä - ehkä ääntäminen ei heillä aina ole kohdallaan, mutta kokonaisuus kuulostaa hienolta.

Paljon vain sodittiin siitä, että tarviiko sitä nyt niin kunnolla edes osata lausua..
 
Niin no, jos lausuminen ja kielioppi tökkivät eikä harjoituskaan auta, miksei voi vetää suomeksi?

Yritin etsiä täältä käytännöllistä tietoa engannin lausumisen kehittämiseen,
 
Ei englantia opi lausumaan etsimällä tietoa, vaan puhumalla englantia Englannissa englantilaisten kanssa.

Ei englantia opi lausumaan etsimällä tietoa, vaan puhumalla englantia Englannissa englantilaisten kanssa.
 
Rohkenen kyllä olla eri mieltä. Esimerkiksi olen tuntenut monta räppäriä, tai räppiä kuuntelevaa ihmistä, jotka ovat saavuttaneet hämmästyttävän tason englannin lausumisessaan vain tutkimalla ja matkimalla räppiä.
 
Suomalaisessa musiikissa ilmenee jatkuvasti perusvirheitä joidenka korjaamiseen ei hirveätä ammattiohjattua kielenvääntelyä tarvitse. T töksäytetään liian terävänä tai v äännetään u:na, vaikka oikea äänne ei eroa merkittävästi omasta v:stämme. Laulettua englantia matkittaessa tällaiset asiat jäävät usein huomiotta, mutta puhetta tutkimalla on helpompi keskittyä olennaiseen.
 
Etsiessäni linkkejä etsin sivustoja joissa olisi erityisesti ääniesimerkkeijä yksittäisten sanojen lausumisesta, ja lyhyitä lauseita, jota on helppo toistaa ja opetella. Olen myös huomannut että pidemmän tekstin ääneenlukeminen kehittää paljon.
 
Eipä kai se ääntäminen niin tärkeätä olekaan, kunhan on hyvä meininki.
 
Hyvä meininkihän pelastaa aina paljon, mutta mielestäni hyvin englantia lausuvat ovat jotenkin vakuttavampia. Lisäksi hyvin artikuloitua englantia on levollisempaa kuunnella, kun ei tarvitse jatkuvasti höristellä korviaan saadakseen selvää mistä laulaja laulaa.

Esimerkiksi olen tuntenut monta räppäriä, tai räppiä kuuntelevaa ihmistä, jotka ovat saavuttaneet hämmästyttävän tason englannin lausumisessaan vain tutkimalla ja matkimalla räppiä.
 
Suomalaisessa musiikissa ilmenee jatkuvasti perusvirheitä joidenka korjaamiseen ei hirveätä ammattiohjattua kielenvääntelyä tarvitse. T töksäytetään liian terävänä tai v äännetään u:na, vaikka oikea äänne ei eroa merkittävästi omasta v:stämme. Laulettua englantia matkittaessa tällaiset asiat jäävät usein huomiotta, mutta puhetta tutkimalla on helpompi keskittyä olennaiseen.
 
Juu kyllä näin on. Jos ei osaa lausua kunnolla, johtuu se siitä ettei ole kuunnellut tarpeeksi tarkasti niitä esimerkkejä. Tiedän monia Englannissa tai usassa asuneita suomalaisia, joiden puhe on edelleen hirveää sönkötystä.
 
Se on kyllä yksi turhauttavimmista tilanteista, kun vaikka jossain kuorossa tms. väitellään siitä, että miten jotkut englannin sanat pitäisi lausua. Ei se välttämättä ole siitäkään kiinni, että ajatellaanko lontoota vai jenkkienglantia. Laulaessa nekin sulautuvat hyvin yhteen, jos vain kieli on kokonaisuutena hallussa. Se että kummalla tavalla vaikka "better" -sanan t:t lausutaan, on vielä aika karkea taso.
 
Ei muuta kuin tarkkana kuuntelemaan niitä levyjä ja televisio-ohjelmia.

Se on kyllä yksi turhauttavimmista tilanteista, kun vaikka jossain kuorossa tms. väitellään siitä, että miten jotkut englannin sanat pitäisi lausua.
 
Joo toi on todella turhauttavaa. Kerran yhden porukan kanssa soitettiin Van Halenin Panamaa ja liidiä laulava tyyppi sanoi että pitää laulaa "panama" eli kuten kirjoitetaankin. Oikeastihan se ei niin mene. On se vaan kumma, kun joillain ei korva ja suu osaa tehdä yhteistyötä.
 
Ääntämisellä todellakin on väliä. On monia tapoja lausua: Väärin, oikein, hyvin ja luovasti fraseeraten.
 
Sekin on sitä, mitä ei niihin nuotteihin voi kirjoittaa =)

...että pitää laulaa "panama" eli kuten kirjoitetaankin. Oikeastihan se ei niin mene.
 
Ei menekään. Se menee että "päänämaa":)
 
Cisse kirjoitti Remulle tuolla tavalla Hurriganes -biisien lyriikat. Mahtoiko kuitenkaan olla suurta apua...?

Ei menekään. Se menee että "päänämaa":)
 
Cisse kirjoitti Remulle tuolla tavalla Hurriganes -biisien lyriikat. Mahtoiko kuitenkaan olla suurta apua...?
 
Ei tainnut auttaa. Remutookhan on apuna silloin, kun ei muista sanoja. Noin ei tietenkään pidä koskaan tehdä.
 
Toi panaman "na" tavu on vaikea kirjoittaa ääkkösilläkin, kun siinä on öäa kirjainta.

Samaa mieltä olen. On jännä että laulajista voi olla todella vaikeaa laulun perusteella päätellä onko hän britti vai amerikkalainen. Laulussa kieli jotenkin neutralisoituu, eikä esimerkiksi amerikan r kuulosta yhtään niin voimakkaalta. Jännää on myös, että joissakin kielissä, kuten hollannissa oman kielen äänmaailma on ilmeisesti niin samanlainen, ettei laulu särähdä lainkaan korvaan vaikka haastattelut olis minkälaista mongerrusta.
 
Iso ongelma meillä on että jokainen suomalainen vokaali kuulostaa erilaiselta, jotenkin paljon avonaisemmalta kuin englannissa tai amerikassa. Esimerkiksi suomen e:ssä kieli lepää löysänä suun pohjalla ja ääni muodostetaan huulilla, kun englannissa kieli on jäykkänä ja kaareutuu ylöspäin, eikä huulten asento ole avainasemassa. Usein englantilaiset vokaalit on tavallaan sekoituksia suomalaisita. A on A:n ja Ä:n sekoitus ja O on O:n ja U:n välimuoto. Tämän korjaamiseen ei pelkkä matkiminen taida riittää, vaan pitäisi varmaan saada käsiin jotain opetusmateriaalia tai päästä kunnon opetukseen. Tai sitten täytyy vain olla tarpeeksi sitkeä... Myös konsonanteissa on paljon eroja, mutta niiden oppiminen onnistunee melko pienellä vaivalla.
 
http://eleaston.com/pr/readings.html
 
Tällä sivulla olen pyörinyt tämän aamun. Sivulla on erilaisa tarnoita, joista osa on kokonaan puhuttu pienissä pätkissä. Luen aina lauseen itse, kuuntelen oikean, ja yritän toistaa saman. Tuntuu ainakin todella keihittävältä. Huomaan ainakin painottavani vääriä sanoja ja sanojen kohtia usein.

On jännä että laulajista voi olla todella vaikeaa laulun perusteella päätellä onko hän britti vai amerikkalainen.
 
Joku on sanonut Robbie Williamsista, että se on kuunnellut niin paljon amerikkalaista musaa että laulaessaan tulee tehneeksi amerikkalaisia maneereja.

70 000 sanaa lausuntaohjeineen:
http://www.bartleby.com/61/
 
EDIT: malliksi Panama:
http://www.bartleby.com/61/65/P0036500.html

Merriam-Websterin sanakirja ja Thesaurus ovat varsin kattavat:
 
http://m-w.com/
 
EDIT: Ja ääntämisohjeita löytyy sanoille myös, brittityyliin.

EDIT: malliksi Panama:
http://www.bartleby.com/61/65/P0036500.html
 
Heh juuri näin =)

Hauskaa mun mielestä on se, että oikeasti monia jenkkejä esimerkiksi ei kiinnosta paskaakaan mitenkä ulkomaalaiset sitä lausuu. Ne kun kuulee päin metsää lausuttua kotikieltänsä kokoajan. Ja he kun itsekin lausuvat välillä sitä miten sattuvat. Ei kaikki noista etelän hyypiöistä ota selvää sitten kirveelläkään.
 
Oikeasti, mikään ei musta ole hirveämpää kuin se että oikeen pusertamalla yritetään lausua sitä englantia hyvin. Joko puhuessa tai laulaessa. Se kun kuulostaa jokseenkin luonnottomalta ja vielä vaikeammalta kuin se että puhuu vähän päin metsää.

Oikeasti, mikään ei musta ole hirveämpää kuin se että oikeen pusertamalla yritetään lausua sitä englantia hyvin.
 
Onhan se vähän noinkin.

...käytännöllistä tietoa englannin lausumisen kehittämiseen...
 
Yks sana, jonka huomasin ainakin itte, lausuneen vuosia väärin, on "samhain".
 
"The word is pronounced "sow-en" rhyming with cow, because "mh" in the middle of an Irish word has a "w" sound."
 
"Samhain (pronounced "Sow' en")"
 
Ei siis "sam-hein" vaan "sau-viin" tai "sau-iin" (ilmeisesti).
 
Vielä kun olis ihan varma, miten se tavutetaan ?. En keksi kyllä muuta tapaa kuin "sam-hain".

"samhain".
 
Se on kyllä tosi tärkeä ja yleinen sana tuo.

Hauskaa mun mielestä on se, että oikeasti monia jenkkejä esimerkiksi ei kiinnosta paskaakaan mitenkä ulkomaalaiset sitä lausuu. Ne kun kuulee päin metsää lausuttua kotikieltänsä kokoajan. Ja he kun itsekin lausuvat välillä sitä miten sattuvat. Ei kaikki noista etelän hyypiöistä ota selvää sitten kirveelläkään.
 
Oikeasti, mikään ei musta ole hirveämpää kuin se että oikeen pusertamalla yritetään lausua sitä englantia hyvin. Joko puhuessa tai laulaessa. Se kun kuulostaa jokseenkin luonnottomalta ja vielä vaikeammalta kuin se että puhuu vähän päin metsää.
 
Täysin samaa mieltä. Harvoin minäkään, "oikeaa" englanninkielistä musiikkia kuunnellessani kaikista sanoista selvää saan. Liika keskittyminen ääntämisen selkeyteen vie paljon siitä fiiliksestä, joka voisi parhaimmillaan olla rento. Jos laulaja keskittyy ihan vitusti ääntämiseen, keskittyy helposti myös kuulija kuuntelemaan ääntämistä enemmän kuin biisiä, ja se ärsyttää.
 
Ja tosiaan, kyllä siellä jenkkilässäkin on monenlaista murretta ja puhetapaa. Jos engalnniksi laulaa, niin kannattaa ottaa rennosti eikä tehdä siitä turhan isoa ja tärkeää asiaa.