Laulaminen ›

Niin.. Kun meikäläistä kiinnostaisi laulaa bändissä samalla kun soittelen kitaraa, mutta sitten on se pienoinen jännitys ilmassa.. Olen lauleskellut autossa ja vähän jotain mölissyt niiden kuullen, jopa on pyydetty laulamaankin, mutta silti.. Kuinka te olette siitä ensimmäisestä laulusta selvinneet ja miten menee nyt?

Niin.. Kun meikäläistä kiinnostaisi laulaa bändissä samalla kun soittelen kitaraa, mutta sitten on se pienoinen jännitys ilmassa.. Olen lauleskellut autossa ja vähän jotain mölissyt niiden kuullen, jopa on pyydetty laulamaankin, mutta silti.. Kuinka te olette siitä ensimmäisestä laulusta selvinneet ja miten menee nyt?
 
Ei kai siinä auttanu ku karjua niin palijon ku kurkusta lähti. Ei se pahemmin jännittämään pistäny, sen verran tuttuja sällejä kuiten kaikki sillosetki bändikaverit. Yhtä huonosti se laulu meni kuin nykyäänkin, eikä vieläkään jännitä.

Ei kai siinä auttanu ku karjua niin palijon ku kurkusta lähti. Ei se pahemmin jännittämään pistäny, sen verran tuttuja sällejä kuiten kaikki sillosetki bändikaverit. Yhtä huonosti se laulu meni kuin nykyäänkin, eikä vieläkään jännitä.
 
Niin no tuttujahan on nämäkin. Itteä pitää vain othaa niskasta kiinni... tai jotain

Kannattaa muistaa että lähdetään nollasta. Minuakin on haukuttu, mutta seitsemän vuoden jälkeen on kuitenkin tullut huomattavasti enemmän kiitosta ja kehuja kuin haukkuja. Alussa sanottiin jopa että olen toivoton tapaus ja että pitää hankkia "oikea laulaja"... nollasta siis mennään tai sitä alempaa vielä.

No, sitä vaan pitää päästä yli siitä tunteesta, että ei uskalla. En oikeen osaa mitään neuvoa siihen antaa. Kuitenkin, jos suunsa avaa niin täysiä on vedettävä, eikä yhtään kärsi hissutella.

Ite pistin iha vaa menee. Ei siinä muu auttanut. Ihan vähän aikaa tästä vasta on, mutta ei se alkuu niin helppoa ole.

Mitä nyt koelauluissa olen käynyt, niin siinä tilanteessa se tulee ihan luonnostaan ja itse asiassa paremmin kuin koskaan muulloin pienen jännityksen takia... etenkin, jos ei tunne muita heppuja ennestään. Pitää antaa vain mennä, unohtaa, että on kuulijoita. Kun vedän kotona normaalisti, ei ääneni ole yhtä karhea kuin tuollaisissa tilanteissa. Eli hyvää se tekee, se pieni jännitys.

Niin.. Kun meikäläistä kiinnostaisi laulaa bändissä samalla kun soittelen kitaraa, mutta sitten on se pienoinen jännitys ilmassa.. Olen lauleskellut autossa ja vähän jotain mölissyt niiden kuullen, jopa on pyydetty laulamaankin, mutta silti.. Kuinka te olette siitä ensimmäisestä laulusta selvinneet ja miten menee nyt?
 
Bändimme on nyt soitellut lähemmäs vuoden päivät. Olemme hyviä kavereita keskenämme, olimme sitä siis jo ennen bändihommia, joten oli helpompi aloittaa osaamatta juuri mitään. Olin kuitenkin jokseenkin puolen vuoden ajan huutanut/laulanut mikkiin itsekseni. Niin, ja äänihuulteni lisäksi raiskaan myös kitaraa ko. orkesterissa.
 
Aloittaessa lauloin vain, vaikken osannutkaan (eipä ole toimintamalli tästä ihmeemmin muuttunut!). Ei se jätkiä haitannut, kun he eivät kuitenkaan itse lähteneet tähän lauluun mukaan.
 
Nyt, vain vajaan vuoden kuluttua tästä, muutosta on mielestäni tapahtunut ainakin vähän seuraavissa:
 
Huutoääneen on tullut lisää syvyyttä. Mokoman covereita kehtaa jo siltä osin vetää. Pari vuotta vielä, niin voisi death metal -tyyppistä korinaa alkaa kokeilla.
 
Grim-vokaalit ovat jääneet vähemmälle kuin aloittaessa, biisimateriaalistakin johtuen.
 
Äänialasta en osaa sanoa mitään, mutta olen oppinut laulamaan miehekkäämmin korkeammalta. Tarkoitan tällä Ville Laihiala -tyylistä kurkkuäänen käyttöä. Ja tämähän ei mene hyvin vielä, mutta ehkä lisäharjoituksella. Nyt ainakin lauluäänen soundi on hyvä, minulle tämä on tärkeämpää kuin laaja-alainen osaaminen huonolla lauluäänellä.
 
Biisien melodiat löytyvät helpommin, ei ole samanlaista hakemista laulaminen kuin mitä se oli vuosi sitten. Nyt se on erilaista hakemista.

Ennen kun alat laulamaan, ajatteles hetki Bob Dylania. Jos se jätkä saa laulaa, niin kyllä sinäkin :)

Bändimme on nyt soitellut lähemmäs vuoden päivät. Olemme hyviä kavereita keskenämme, olimme sitä siis jo ennen bändihommia, joten oli helpompi aloittaa osaamatta juuri mitään. Olin kuitenkin jokseenkin puolen vuoden ajan huutanut/laulanut mikkiin itsekseni. Niin, ja äänihuulteni lisäksi raiskaan myös kitaraa ko. orkesterissa.
 
Aloittaessa lauloin vain, vaikken osannutkaan (eipä ole toimintamalli tästä ihmeemmin muuttunut!). Ei se jätkiä haitannut, kun he eivät kuitenkaan itse lähteneet tähän lauluun mukaan.
 
Nyt, vain vajaan vuoden kuluttua tästä, muutosta on mielestäni tapahtunut ainakin vähän seuraavissa:
 
Huutoääneen on tullut lisää syvyyttä. Mokoman covereita kehtaa jo siltä osin vetää. Pari vuotta vielä, niin voisi death metal -tyyppistä korinaa alkaa kokeilla.
 
Grim-vokaalit ovat jääneet vähemmälle kuin aloittaessa, biisimateriaalistakin johtuen.
 
Äänialasta en osaa sanoa mitään, mutta olen oppinut laulamaan miehekkäämmin korkeammalta. Tarkoitan tällä Ville Laihiala -tyylistä kurkkuäänen käyttöä. Ja tämähän ei mene hyvin vielä, mutta ehkä lisäharjoituksella. Nyt ainakin lauluäänen soundi on hyvä, minulle tämä on tärkeämpää kuin laaja-alainen osaaminen huonolla lauluäänellä.
 
Biisien melodiat löytyvät helpommin, ei ole samanlaista hakemista laulaminen kuin mitä se oli vuosi sitten. Nyt se on erilaista hakemista.
 
Eli aina voi kehittyä... Kyllä mä ajattelin että voisin muutaman kaljan juodan ennenkuin rupean laulamaan jätkille:)
 
Ja mikähän siinä on että sitä laulamistä jännittää niin paljon...?

Eli aina voi kehittyä... Kyllä mä ajattelin että voisin muutaman kaljan juodan ennenkuin rupean laulamaan jätkille:)
 
Ja mikähän siinä on että sitä laulamistä jännittää niin paljon...?
 
Siinä on jotenkin aika alaston, kun täytyy käyttää sitä omaa ääntä. Tai jotain tällaista.

Kuinka te olette siitä ensimmäisestä laulusta selvinneet ja miten menee nyt?
 
Enpä ole ikinä tullut ajatelleeksi milloin lauloin ekaa kertaa julkisesti tai edes bändin kanssa, kun oon oikeastaan aina laulanut, jo sieltä kouluajoista lähtien. Bändi on vaihtunut useampaan otteeseen, mut ikinä ei oo mitään kynnystä ollut esiintyä, bändille tai yleisöllekään. Se on ollut jotenkin ihan itsestäänselvyys, että tottakai laulan. Vaikka nyt kun asiaa miettii, niin eihän sitä oo vuosia sitten osannut laulaa yhtään! Soundi on varmaan ollut aika kamala, ja eiköhän tuota liene sävelpuhtauden puolestakin lipsahduksia sattunut. Siltikin oon vaan keikkoja tehnyt, eikä koskaan oo yleisö valittanut, että olipa kamala laulaja... Kehitystä on tapahtunut selvästikin, koska nykyään kuulee vaan positiivista palautetta, sen sijaan että aiemmin ei sanottu juurikaan mitään. Mutta kun ei silloin tiennyt liiemmin laulutekniikasta tms. niin sitä vaan pisti menemään sillä taidolla mitä oli. Siitähän se lähtee, ja koskaan ei ole täydellinen.
 
Bändin poijat on nyt alkaneet ottaa ihan tosissaan sen, että stemmat ois aika kivat... Oon jo pitänyt niille parit laulutreenit ja koettanut olla kiltti ja rohkaiseva :) Pitää vaan kaikkien muistaa se, että mitään ei osaa jos ei harjoittele, ja aina voi kehittyä paremmaksi. Loppukesän keikoilla voisivat jo kuulemma uskaltautua laulamaan ihan mikkeihin... tavoitteita pitää olla!
 
Tsemppiä vaan ja rohkeutta laulamisen aloittamiseen! Ainahan voi myös vihjata bändikavereille, että laulakaa sitten ite jos paremmin osaatte. Onhan se totta, että kun laulussa on itse se instrumentti, niin helpommin ottaa kritiikinkin itseensä. Jos kitaristilla on huono soundi, niin sitä voi kuitenkin ruuvata sieltä vahvistimesta toisenlaiseksi tai hankkia lisää pedaaleja tms. mut jos joku sanoo sulle, että en tykkää sun laulusoundista, niin sitäpä ei sitten niin helposti muutetakaan toisenlaiseksi vaikka ite haluaisikin.

Enpä ole ikinä tullut ajatelleeksi milloin lauloin ekaa kertaa julkisesti tai edes bändin kanssa, kun oon oikeastaan aina laulanut, jo sieltä kouluajoista lähtien. Bändi on vaihtunut useampaan otteeseen, mut ikinä ei oo mitään kynnystä ollut esiintyä, bändille tai yleisöllekään. Se on ollut jotenkin ihan itsestäänselvyys, että tottakai laulan. Vaikka nyt kun asiaa miettii, niin eihän sitä oo vuosia sitten osannut laulaa yhtään! Soundi on varmaan ollut aika kamala, ja eiköhän tuota liene sävelpuhtauden puolestakin lipsahduksia sattunut. Siltikin oon vaan keikkoja tehnyt, eikä koskaan oo yleisö valittanut, että olipa kamala laulaja... Kehitystä on tapahtunut selvästikin, koska nykyään kuulee vaan positiivista palautetta, sen sijaan että aiemmin ei sanottu juurikaan mitään. Mutta kun ei silloin tiennyt liiemmin laulutekniikasta tms. niin sitä vaan pisti menemään sillä taidolla mitä oli. Siitähän se lähtee, ja koskaan ei ole täydellinen.
 
Bändin poijat on nyt alkaneet ottaa ihan tosissaan sen, että stemmat ois aika kivat... Oon jo pitänyt niille parit laulutreenit ja koettanut olla kiltti ja rohkaiseva :) Pitää vaan kaikkien muistaa se, että mitään ei osaa jos ei harjoittele, ja aina voi kehittyä paremmaksi. Loppukesän keikoilla voisivat jo kuulemma uskaltautua laulamaan ihan mikkeihin... tavoitteita pitää olla!
 
Tsemppiä vaan ja rohkeutta laulamisen aloittamiseen! Ainahan voi myös vihjata bändikavereille, että laulakaa sitten ite jos paremmin osaatte. Onhan se totta, että kun laulussa on itse se instrumentti, niin helpommin ottaa kritiikinkin itseensä. Jos kitaristilla on huono soundi, niin sitä voi kuitenkin ruuvata sieltä vahvistimesta toisenlaiseksi tai hankkia lisää pedaaleja tms. mut jos joku sanoo sulle, että en tykkää sun laulusoundista, niin sitäpä ei sitten niin helposti muutetakaan toisenlaiseksi vaikka ite haluaisikin.
 
Melkoisen hyvä kirjoitus Hannakatriinalta.
 
Kyllä sitä on tullut humalassa pojille laulettua jo, mutta se olisi tietenkin aivan eri asia laulaa selvinpäin:P
Ja potentiaalia meikäläiseltä löytyy matalan äänen lisäksi, että eiköhän sen pitäisi tästä liikkeelle lähteä. Omaa ääntä pitäisi saada nauhoitettua jonnekin ja sitten kuunnella miltä kuulostaa.
 
Ja sehän on tosiasia että oma ääni kuulosta omasta mielestä aina huonolle.. Esimerkiksi olisi vaikka jokin kotivideo missä olet päässyt nauhalle ja puhut sinne jotain, sitten katsot sen Tv:stä... Huhh huhh:P

Kun mä lauloin toiselle bändilleni ensimmäisen kerran, niin hyvin todennäköisesti vedin ihan nuotin vierestä, varsinkin koska basisti sanoi myöhemmin ettei ollut mun taidoistani kovinkaan vakuuttunut.:)
 
Mutta se jännitys on varmasti aina ilmassa, soitti mitä soitinta tahansa. Kyllä siitä sitten pikkuhiljaa rentoutui kun huomaskin, ettei noi mua tai mun lauluääntäni kritisoi.

En osaa laulaa ääni on muutenkin ruma mutta kukaan muu ei tehnyt biisejä ja kukaan muu ei pystyis laulamaan mun tekemiä biisejä PISTE

Vinkkinä voisin heittää sellasen et improvisoikaa bändissä ja sit sä laulajana etit seilt sopivan rytmityksen ja alat vaan laulamaan/örisemään, aivan sama mitä sanot sihen mikkiin, itellä se toi ainakin luotto itseen ihan perkeleesti, tästä on aikaa noin 2kk ja nyt kun on alkanut nauhottaa laulua ja kuuntelee ni paskalta se kuulostaa, paranee kokoajan! Eli sitä ei tarvii pelätä et sielt tulee jätkiltä heti räkäset naurut, kun avaa suunsa. Mut alota sellasel fiilistelyllä, et soitatte mitä "sylki suuhun tuo".

Siinä on jotenkin aika alaston, kun täytyy käyttää sitä omaa ääntä. Tai jotain tällaista.
 
Mieluummin minä alasti poikien edessä olisin kuin laulaisin.

Ei mua oo ikinä laulaminen jännittänyt.

Mitenkäs kun toi laulaminen kiinnostaa ja välillä tullut bänditreeneissä jotain laulaa luikautettuakin. Välillä kuulostaa jopa omasta mielestänikin hyvälle, soundissa on särmää ja nuotilleen menee, mutta... valitettavan usein ihme epävarmaa hakemista nuotilleen menonkin kannalta ja soundi mitälie vinkunaa. Liekö rutiinin puutetta? JOskus kulkee paskemmin(valitettavasti useemmin menee paskemmin :D) Mutta välillä kulkee just sillai mukavasti, että tätä sitä haluukin :) Enpä ole tekniikastani yhtään varma, että onko hyvä/ ihan persiilteen. Onko teillä heittää jotain vinkkejä tekniikan treenaamiseen? Mistä sitä tämmönen palikka voi sitten tietää, että ahaa tekniikka on kehittyny? Tuleeko touhuun varmuutta ja ääni ei rasitu niin paljoo vai?
 
Ja sitten jotain treenivinkkejä? HImassa vaan oon laulellu levyjen mukana erityylistä musaa. Ongelma vaan että yleensä ei kehtoo naapureitten takia kun mä vedän aika kovalla volyymilla ja rivitalossa asustelen ni pitää hissutella, mikä on vähä huonjo homma...

Ja sitten jotain treenivinkkejä? HImassa vaan oon laulellu levyjen mukana erityylistä musaa. Ongelma vaan että yleensä ei kehtoo naapureitten takia kun mä vedän aika kovalla volyymilla ja rivitalossa asustelen ni pitää hissutella, mikä on vähä huonjo homma...
 
Itse laulan naapureita säälimättä. ei oo vielä mitään varoituksia tullut.