Koskettimet ›

Ajattelin tänne viritellä vähän keskustelua näistä soittimista, joita tietystä syystä löytyy Suomesta aika paljonkin ja vähän väliä tulee vastaan "annetaan ilmaiseksi" -ilmoituksia ihan laadukkaammistakin pianoista, suurin osa kuitenkin Etydeä, Rigaa ja Elegiaa.
 
Oma mielenkiintoinen lukunsa on flyygelit. Enitenhän Suomessa on etelänaapurissamme valmistettuja Estonioita. Osa sangen kelvottomia, paremissa jola Schwanderin tai Rennerin koneistot. Neuvostoliiton aikoihin Estonian laatu oli melko huono, nykyään tehtaalta tulee varsinkin USAssa hyvin menestyneitä soittimia. Itse pääsin Jyväskylän yliopistolla tekemään näiden kanssa tuttavuutta parikymmentä vuotta sitten. Musica-rakennuksen käytävillä oli pinottuna usampiakin Estonian pikkuflyygeleitä, joita ei ollut luokkiin enää kelpuutettu.
 
Itseäni kinnostaisi kuitenkin kuulla kokemuksia (Punainen lokakuu) -merkkisistä flyygeleistä. Missä tullut vastaa ja millaisia ovat olleet soittaa? Näitä ei ole niinkään tullut vastaan itselleni kuin yksi kappale, jota kävin kuriositeettina testaamassa. Tämä oli lähistöllä myynnissä, ollut soittamatta ja virittämättä toista kymmentä vuotta ja muutenkin kohdeltu vähän kaltoin. Eräältä pianonvirittäjältä san tietoa, ettei tämän merkin flyygeleihin koske, on ajanhukkaa ja näiden laatu on Estoniaakin huonompi. Toisaalta näitä valmistanut tehdas on entinen J. Becker, joka ennen vuotta 1917 teki erittäin laadukkaita soittimia. Neuvostoliitto muutti asian ja Neuvostoliiton romahdettua J. Becker-merkki otettiin käyttöön uudelleen, mutta soitinten laatu ja tuotekehitys eivät olleet riittävän hyvä pitämään tuotantoa pystyssä, vaan yritys teki konkurssin. Youtubesta löytyy muutamia videoita, missä kunnossa olevia pikkuflyygeleitä soitellaan ja onpahan niitä päätynyt jopa USAan asti, jonne ilmeisesti jo NL aikana niitä myytiin J. Beckereinä. Pari videota asian tiimoilta:
https://www.youtube.com/watch?v=NB79LKUvKMk
https://www.youtube.com/watch?v=ePbNi3aZ89Y
https://www.youtube.com/watch?v=F9AzV6a2P4k
 
Itselläni on viimeisiä Neuvostoliiton aikana tuolla Beckerin tehtaalla valmistettuja pianoja vuodelta 1991. Kokoluokka on kuin Yamaha U1. Siinä on erittäin hyvä ääni ja muutenkin pidän soittimen ulkonäöstä ja kosketuksesta. Koneistossa on tietysti oma toivomisen varansa ja tietty säädettävyys puuttuu, mutta on tämä yksilö paljon parempi kuin suurin osa Hellaksista, millä olen soittanut. Ilmeisesti kaikupohjan materiaali näissä onkin hyvin laadukasta, mikä selittää soinnin. Samoin kielet on laadukkaammat kuin esim. Elegiassa, jossa on huojuntaa uskomattoman paljon. Mutta millaisia kokemuksia muilla on tehtaan tuotteista ja ennen kaikkea noista flyygeleistä? Virittäjä vahvasti sanoi, ettei tuohon myynnissä olevaan flyygeliin kannata sekaantua lainkaan.
 
Etydien kanssa olen ollut paljon myös tekemisissä, yliopistolla oli niitä soittoharjoituskopeissa ja on niitä kotipianoina ja kouluillakin tullut vastaan. En ole näistä erityisemmin pitänyt, yleensä ovat olleet heikolla huollolla ja virityksellä. Vanhempaa koneistomallia edustavan Elegian 1970-luvulta ostin taannoin 20 eurolla, se pitää virityksen kummankin hyvin, mutta kielet melko laaduttomat ja huojuntaa on, mikä vaikeuttaa viritystä. Koneistokin on sitä ns vanhempaa mallia (yleensä kai näissä pystypianoissa oli NL aikana lähinnä kaksi mallia käytössä).

En tiedä noista mitään muuta kuin sen, että nuo kolme pianomerkkiä eivät ole kehuttavia soittaa. Soittaako Raimond Paul tässä Laima Vaikulen musavideossa Punaista lokakuuta?
 
https://www.youtube.com/watch?v=hquLs1r4V9I

Prophet: Soittaako Raimond Paul tässä Laima Vaikulen musavideossa Punaista lokakuuta?
 
Kyllä musiikkivideolla tosiaan taitaa sellainen olla. Oheisessa linkissä on kuvia tehtaalta, ja noita punaisiakin malleja siellä tehtiin:
http://conservatory-tuner.narod.ru/production.html

Itsellä oli 1980-luvun Etyde. Puuosat olivat ihan huipputavaraa ja kohtuu hyvin tehty, soi kauniisti, ku oli vireessä ja kaikki kunnossa. Koneisto oli sen sijaan aivan surkea samoin kuin bassokielet. Koneiston sain toimimaan kohtuullisesti liimamalla pikaliimalla sen metallisia laakeritappeja toiselta tai molemmilta sivuilta niin, että ne eivät enää pullahtaneet irti käytössä. Basssokieliä joutui uusimaan särinän ja katkeamisten vuoksi, mutta pienen ajan kuluttua katkesi/särisi taas uusi.

Etydellä jouduin soittamaan lapsena.
 
Kamala kapistus kaikin puolin.

Iski ilmeisesti keräilyinto ja sain sopivasti myös Punaisen lokakuun pikkuflyygelin. Näitä ei ilmeisesti paljoa Suomeen tuotu, kun eneimmäiseen näkee Estonioita. Tämä oli ollut todella huonolla pidolla ja soittamatta lähes 30 vuotta, mutta virittäjä teki 11 tuntia töitä ja on nyt toistaiseksi ainakin soitettavassa vireessä. Säätöä piti tehdä paljon ja yksi kieli katkesi ja täytyy vielä uusia. Kosketus eroaa kyllä siitä, millaisen muistelen Estonian olevan ja tämä on ihan eri malli kuin Estonian tehtaalla tehdyt pikkuflyygelit. Laadussa on hieman sanomista varsinkin kielten huojumisen suhteen ja yksi bassokieli rämisee pahasti. Mutta koneisto kuitenkin toimii tällaiseksi hyvin, kun vasarat on kohdistettu ja sammuttimet säädetty oikein.