Koskettimet ›

Iiwana-80: Turhaa se on siinä mielessä, että ketjun aihehan on 'Kahta eri koulukuntaa akustinen piano vs. digipiano?'. Aloittajaa tuntui kiinnostavan vertailu akustinen piano / digipiano. Koska toisena vertailtavana laitteena on akustinen piano, niin eikö se aseta tietyn raamin sen suhteen, mistä keskustellaan?
 
Totta kai saat tällätä jalalla jousia, mutta silloin puhutaan sitten jo aivan eri asiasta.
 
Mielestäni siinä mielessä ollaan asian ytimessä, että puhutaan kahdesta hyvin erilaisesta laitteesta verrattaessa akustista ja digitaalista. Lisäksi on paljon eroa akustisten vaihtoehtojen välillä ja digitaalisten vaihtoehtojen.
 
Paras yhdistelmä ammattimaista tai taiteellisilla mittareilla mitattuna hyvää pianistiutta varten on jos käytössä on molemmat vaihtoehdot laadukkaana ja käyttötarkoitukseen sopivana.

musamies: Paras yhdistelmä ammattimaista tai taiteellisilla mittareilla mitattuna hyvää pianistiutta varten on jos käytössä on molemmat vaihtoehdot laadukkaana ja käyttötarkoitukseen sopivana.
 
Jos olisi mahdollista soittaisin pelkkiä akustisia, mutta kun 90% keikoista joutuu soittamaan digilaitteella niin kyllä silläkin täytyy himassa treenailla että on tuttu vempain.

Mietin mitkä ovat tämän 4-vuotisen ketjun loppupäätelmät, tähän iänikuiseen aiheeseen. Miten olisi seuraavat johtopäätökset?
 
1. Akustinen ja digitaalinen kosketinsoitin ovat eri soittimia. Jos haluaa oppia soittamaan akustista pianoa, kannattaa harjoitella akustisella pianolla. Jos taas haluaa oppia soittamaan sähkösoittimia, kannattanee harjoitella sähkösoittimella.
 
2. Hyvin harvat ihmiset ovat syvällisesti eksperttejä sekä akustisen pianon että digisoittimien kanssa. Tästä syystä hyvin harvoilla on objektiivinen näkemys asiaan. Kannattanee siis miettiä ketä kuuntelee ja keneltä kysyy.
 
3. Jos käy soittotunneilla, voisi ajatella että opettaja tietää mitä taitoja aikoo opiskelijalleen opettaa. Olisi myös loogista, että opettaja myös tietäisi millainen harjoitusinstrumentti palvelisi tätä oppimistarkoitusta parhaiten. Jos siis omat soittimet ja pyrkimykset poikkeavat kovasti opettajan edellyttämistä, voi miettiä kannattaisiko opettajaa tai omia soittimia/pyrkimyksiä vaihtaa.
 
Lopulta herää kysymys, miksi hyvin harvat pianonsoiton- ja kosketinsoitinten opettajat ovat vastanneet tähän ketjuun, ja mistä se kertoo. Heillähän kuvittelisi olevan nk. oma pulla hiivassa tässä asiassa.

Pari korjausta vielä
 
1. Useimmat reenaa molemmilla esim allekirjoittanut
2. Kuka näin sanoo? Väitätkö että Olli Mustonen ei osaisi soittaa digipianolla loistavasti?
3. Monilla paikkakunnilla vaan ei ole valinnanvaraa. Jos paikallisen konsan piano-opettajakaarti pitää huolen siitä että millään muulla kuin akustisella ei voi opiskella mitään kosketinsoittimia, niin lapset ja nuoret valitsevat sitten vaikka kitaran.

1. Mä oon sitä mieltä että riippumatta siitä mitä aikoo "loppuelämässä" soittaa niin akustinen olisi paras aloitusvaihtoehto.
2. Jos akustinen mistä tahansa syystä ei ole mahdollinen niin digi on parempi kuin ei mtään.

Kyse on mielestäni siitä, että akustisen version kehitys on aloitettu paljon aikaisemmin ja digiversion ei kovinkaan montaa vuosikymmentä sitten. Mielestäni on paljon jännempää mitä digiversio tuo tullessaan vaikka seuraavan sadan vuoden sisään koska se kehittyy tällä hetkellä nopeammalla vauhdilla kuin akustinen.

musamies: Kyse on mielestäni siitä, että akustisen version kehitys on aloitettu paljon aikaisemmin ja digiversion ei kovinkaan montaa vuosikymmentä sitten. Mielestäni on paljon jännempää mitä digiversio tuo tullessaan vaikka seuraavan sadan vuoden sisään koska se kehittyy tällä hetkellä nopeammalla vauhdilla kuin akustinen.
 
Oot sikäli oikeassa että akustinen flyygeli on kehitetty niin täydelliseksi että sadan viime vuoden aikana ei ole tapahtunut muuta kehitystä kuin Bösendorferin 92 ja 97 koskettimiset mallit (Imperial) ja Faziolin "Il Quarto Pedale" ja nämäkään eivät ole yleistyneet.
Kun suosiolla pidämme akustista ja sähkökitaraa eri soittimina ja akustista ja sähkörumpuja niin eikö suosiolla voitaisi katsoa että akustiset ja digikoskettimet ovat eri soittimia? Digisoittimet tällä hetkellä yrittävät jäljitellä akustisia ja tietysti onnistuvat paremmin kuin ennen mutta jos ne suosiolla alkaisivat olla omiaan eikä huonoja akustisen kopioita?
 
Mutta kaikesta huolimatta: Monet kitaristit ovat sitä mieltä että alkeet pitäisi opetella akustisella ja sitten siirtyä sähkökitaraan ja mä oon sitä mieltä että koskettimien alkeet pitäisi opetella, mikäli mahdollista, akustisella ja sitten siirtyä mihin ikinä siirtyykin.
 
Edit: Kävin piruuttani katsomassa: Bösendorfer Imperialin alimman - subkontra C:n taajuus on 16 Hz joka on alle nuoren henkilön kuulon, vanhemmista puhumattakaan!

baron: Kun suosiolla pidämme akustista ja sähkökitaraa eri soittimina ja akustista ja sähkörumpuja niin eikö suosiolla voitaisi katsoa että akustiset ja digikoskettimet ovat eri soittimia? Digisoittimet tällä hetkellä yrittävät jäljitellä akustisia ja tietysti onnistuvat paremmin kuin ennen mutta jos ne suosiolla alkaisivat olla omiaan eikä huonoja akustisen kopioita?
 
Mä kannatan kanssa, että annetaan digisoitinten olla omiaan. Ottanen tähän esimerkiksi Nord Stagen, joka voisi vasarakosketinversiona soveltua mun kotona tapahtuvaan pianoharjoitteluun, mutta se sen lisäksi soveltuu aika paljon muihinkin käyttötarkoituksiin, joissa ei soiteta edes pianon äänillä.

Mulla taas on sellainen mielipide, että alkeet voi opetella ihan hyvin digipianolla. Kun harjotellaan C-duuriasteikkoa kaksikätisesti tempolla 60 tai ukkon nuuaa, niin ei se nyt mitään älytöntä herkkyyttä vielä vaadi. Sitten kun väännetään sibiksessä tolppa kolmosta kasaan, niin alkaa olla oikeasti jo todella paljon väliä silläkin että miten hyvä flyygeli on kyseessä. Pystypianohan on ihan eri soitin kun flyygeli. Siinähän vasarakoneistokin tekee 90 asteen mutkan.

MarkusB: Mulla taas on sellainen mielipide, että alkeet voi opetella ihan hyvin digipianolla.
 
Alkeet ja alkeet: Kait kaikki Aaronin 5 osaa on vielä alkeita:-)

MarkusB: Mulla taas on sellainen mielipide, että alkeet voi opetella ihan hyvin digipianolla. Kun harjotellaan C-duuriasteikkoa kaksikätisesti tempolla 60 tai ukkon nuuaa, niin ei se nyt mitään älytöntä herkkyyttä vielä vaadi.
 
Olen periaatteessa Baronin kanssa samaa mieltä: Jos mahdollista niin akustinen, mutta ellei, niin peli ei suinkaan ole menetetty.
 
Kunnollinen digipiano kunnollisella koskettimistolla ja dynamiikalla on ihan kelvollinen alku. Enemmänkin kannattaisi miettiä kuinka sitä digipianoa käyttää. Kun pitää volyymin riittävän isolla, niin digipianolla joutuu aivan yhtä hyvin ottamaan huomioon dynamiikan kun akustisessakin. Kääntäen, jos pitää volyymin liian alhaisella, niin koskettimia oppii vain takomaan kuten vanhaa kirjoituskonetta.
 
Ps. Aronien suhteen on se onglema, että kolmosta ja neosta ei tahdo enää saada mistään. Jos jollain on nelonen, niin ostaisin pois kuleksimasta.

Ei kait kukaan enää treenaa Aronin pianokoulua? Tätä mieltä on Erja Kosonen diplomipianisti
 
Aaronin Pianokoulu on aikansa elänyt: "Musiikillinen keksiminen puuttuu"
http://yle.fi/uutiset/3-8067446

MarkusB: Ei kait kukaan enää treenaa Aronin pianokoulua? Tätä mieltä on Erja Kosonen diplomipianisti
 
Aaronin Pianokoulu on aikansa elänyt: "Musiikillinen keksiminen puuttuu"
http://yle.fi/uutiset/3-8067446
 
Tiedetään.
 
Aaronin opeilla on kuitenin opetettu niin monet pianistisukupolvet, että kelpaa ainakin itselle. Motivaatio on kova ja halu soittaa nuotteja ankara. Kiinnostaa oppia Kuutamosonaatin helpot osat ja monta muuta ikivihreää. 'Musiikin oma tekeminen' ja / tai 'musiikin tuottaminen pianon mahdollisuuksien kautta' ei voisi vähempää kiinnostaa. Tässä on varmasti myös syy siihen, minkä tähden pidän kaikenlaisia hilavitkuttimia digipianoissa täysin turhina ominaisuuksina, jotka vievät vain huomion olennaisesta.
 
Meitä on erilaisia.

Samaa mieltä kyllä siinä, että ne digipianojen hilavitkuttimet ei iske.
 
Kai me ollaan ihmisinä aika erilaisia ja jollekin se suora nuottien seuraaminen on se juttu. Itselle teoriatunnit oli aina kiinnostavia. Halusin ymmärtää mihin mikäkin asia perustuu. Toivottavasti kaikille löytyy omanlainen tie kulkea. Ehkä opettajienkin pitäisi osata ohjata oppilas klasarista jazziin tai toisin päin, mikäli oppilas selvästi on "väärällä puolella".

Iiwana-80: Tässä on varmasti myös syy siihen, minkä tähden pidän kaikenlaisia hilavitkuttimia digipianoissa täysin turhina ominaisuuksina, jotka vievät vain huomion olennaisesta.
 
Mielestäni siihen kannattaa panostaa, että ominaisuudet olisi omaan käyttöön hyvät ja helppokäyttöiset. Ei ole mitenkään vakiintunut mitkä ominaisuudet kuuluu digipianoon ja mitkä ei. Jos otettaisiin vaihtoehdoksi Roland V-Piano, Nord Piano 3, Kawai MP11, kaikki olisi livetoimintaan tarkoitettuja, mutta itse pitäisi selvittää miten ominaisuudet ja koko vehkeen olemus sopii omiin tarpeisiin.
 
Digipianoon kuuluu, että sitä voi mukauttaa omaan musiikkityyliin ja erot lopputuloksessa on isoja jos mukautetaan.
 
Jollekin esim. kaiuttimet on enempi haitallinen ominaisuus ja jotkin kokee ne hyödylliseksi. Digipianoihin on lähdetty keikkailua ajatellen tekemään ominaisuuksia, ettei olisi pakko ottaa mukaan montaa kosketinsoitinta ja kotiin on taas tehty vähän muusta näkökulmasta.

Vaikka mä nykyään soittelen vain humppaa niin kyllä ne Aaronit, Hanonit, Czernyt koen hyödyllisiksi. Myöhemmin sitten vapaata säestystä ja jazz-teoriaa.
 
Tuleeko nykyään sitten parempia pianisteja kuin ennen?

baron: Vaikka mä nykyään soittelen vain humppaa niin kyllä ne Aaronit, Hanonit, Czernyt koen hyödyllisiksi. Myöhemmin sitten vapaata säestystä ja jazz-teoriaa.
 
Tuleeko nykyään sitten parempia pianisteja kuin ennen?
 
Suomessa on sellainen ongelma, että useimmat piano-opet on töissä esim. konservatorioissa. Sama palkka juoksee vaikka oppilaat epämotivoituu ja lopettaa. Jos täällä opettajat joutuisi tienaamaan rahansa samalla tavalla kuin vaikka keikkamuusikot tienaa eli tarjoamalla yleisölle sitä mitä he haluavat, niin se saattaisi olla terve liike. Samalla oppilaiden kyykyttäminen vähenisi.
 
Klasaripuolella on painottunut Suomessa Aaronin opit eli että soitetaan nuotteja ja koskettimia tajuamatta mistä on kyse. Näin ei kuitenkaan ole ollut klassisellakaan puolella ennen. Esimerkiksi Barokkiaikana oli paljon improvisointia. Lisäksi klasaripuolella on ollut jo pitkään maailmalla muita oppisuuntia kuten Suzuki yms.
 
Viimeiseen kysymykseesi vastaisin, että tuliko Aaronin opeilla Suomesta enemmän hyviä pianisteja verrattuna muuhun maailmaan? Entä onko musiikkikoulut/konservatoriot ylipäätään tuottaneet paljon hyviä muusikoita, jotka olisivat pärjänneet maailmalla? Ei ainakaan jos verrataan Ruotsiin.

MarkusB: Suomessa on sellainen ongelma, että useimmat piano-opet on töissä esim. konservatorioissa. Sama palkka juoksee vaikka oppilaat epämotivoituu ja lopettaa. Jos täällä opettajat joutuisi tienaamaan rahansa samalla tavalla kuin vaikka keikkamuusikot tienaa eli tarjoamalla yleisölle sitä mitä he haluavat, niin se saattaisi olla terve liike. Samalla oppilaiden kyykyttäminen vähenisi.
 
Huomioon kannattaa ottaa myös keikalle tai äänittämää menee stagepianoineen myös porukkaa, joka ei yritä tienata mitään vaan haluaa soittaa. Jumiutumalla liikaa akustiseen maailmaan, harrastajien vaihtoehdot kaventuvat.
 
Piano-opet on enempi klassisen ja akustisen maailman pianisteja, mutta kaipa sille opetussuuntaukselle on kysyntä ollut suurempi. Käytännön harrastetoimintapianisteilla voi osaaminen vaihdella enempi, mutta miksei heiltäkin voisi opetusta kysyä.
 
Jos multa kysyttäs opetusta, niin ehkä pakottaisin jo aikaisessa vaiheessa mukaan johonkin livetoimintaan vaikka edes roudaamaan. ;-) Itse haluaisin, että näkisi jo aikaisessa vaiheessa mitä käytännön musiikkitoiminta on eri yhteyksissä.

MarkusB:
 
2. Kuka näin sanoo? Väitätkö että Olli Mustonen ei osaisi soittaa digipianolla loistavasti?
 
En. Itseasiassa, Janne Mertanen väitti treenanneensa kokonaisen konserton sähkövehkeellä, koskematta akustiseen soittimeen lainkaan.
 
Pointtini on, putooko Mustoselta Hammond licksit tai analogisyna-hommat? Epäilen.

MrShaft: En. Itseasiassa, Janne Mertanen väitti treenanneensa kokonaisen konserton sähkövehkeellä, koskematta akustiseen soittimeen lainkaan.
 
Pointtini on, putooko Mustoselta Hammond licksit tai analogisyna-hommat? Epäilen.
 
Ei ole tärkeetä irtooko just häneltä nuo muut jos tekemistä riittää sillä tyylillä, mikä hänen tyyli. Mun pointti taas on, että perinteisen konserttipianistin hommia riittää aika harvalle.
 
Kyllä muissakin hiukan vanhanaikaisissa soittimissa hankalaa oli mukautuvuus eri tilanteisiin kuten Hammondissa tai vaikka hanurissa. Pianon ääni aika monikäyttöinen, mutta oikea piano tai flyygeli ei mukaudu siksi jos se sijaitsee eri osoitteessa kuin musiikillinen tekeminen.