Koskettimet ›

Ei nyt tarvitse mitää jihadia aloittaa/vetää offariksi, hevin kaveriksi vaan omaan korvaan sopii paremmin esim. martial industrial/noise/power electronics/ tyyppinen tavara.
 
Ihan vain mielenkiinnosta, mihin perustat kokemuksesi ettei Viruksesta mokomaa soundia lähde? Tai vaikkapa mistä tahansa työasemasyntsasta, merkkiä mainitsematta.

Eihän siitä lähde. Sehän on syna --> = paska ;)

No niinpäs tietenkin.
 
Sopiva perjantai-illan kevennys. :)

Eihän siitä lähde. Sehän on syna --> = paska ;)
 
Osaat kyllä tulkita hienosti väärin. Mistäs muusta voitais tapella? Softasynät vs. hardware VA ?

En mä nyt sua tulkinnu oikeestaan, lähinnä vetosin tähän ketjun otsikkoon :)
 
Itse pidän enemmän hardwaresta, olen huono tietokoneiden kanssa ja hands on -fiilis on jotenkin mukavampi. Mihinkään järkevään tämä mieltymys ei oikeastaan perustu, mutta jotenkin itsellä on sellainen fiilis, että mitä enemmän johonkin asiaan sotkee tietokoneita mukaan, sitä huonommin ne toimivat.

Osaat kyllä tulkita hienosti väärin. Mistäs muusta voitais tapella? Softasynät vs. hardware VA ?
 
Entäs se että jenkkisynat vastaan japanilaisetsynat ? itse sanon molemmat syy tarviin niin laajan paletin että ei noin vain yksi syna hoida hommaa. nykyään sentäs olemassa yksi joka aika hyvin riittäis kaikkeen varsinkin kun lofit samplesoundit ei niin enään kiinnosta.

Ehkä synat on tässä viimeisen runsaan 10:n vuoden ajan ollut paskoja.
 
Jos näistä perus työasemista (tai siis sampleja soittavista synista) puhutaan, niin mielestäni 90-luvun puolen välin jälkeen tehdyt synat kuulostaa jotenkin huonommalta, kuin ennen 90-luvun puolta väliä tehdyt. Jotenkin mulla on sellanen fiilis, että silloin kun prosessorien tehot ja samplemuisti oli rajottuneempia valmistajien piti enemmän _kuunnella_, että kuulostaako se saundi nyt hyvältä korvassa. Jossain siinä 90-luvun puolen välin tienoilla (trinity?) sokaistuttiin uuden tehon tuomista mahdollisuuksista ja olennaisempaa olikin layereitten/velocity layereitten/efektejen/samplemuistin/polyfonian määrä, kuin se, että miltä se syna nyt sitten kuulostaa. Viimevuosina kehitys on jo ehkä ollut parempaan päin.
 
Enhän mä oikeasti mitään näistä asioista tiedä, mulla on vaan tommonen filis. Ehkä kaikki muut ihmiset on eri mieltä kuin minä. Tai ehkä mä oon vaan kännissä...

Jossain siinä 90-luvun puolen välin tienoilla (trinity?)
 
Sanoisin, että Triton. Trinityä on monet pitäneet parempisoundisena ja kirkkaampana soittimena kuin myöhempää HI-synteesisarjaa eli esim. Tritoneita.
 
Minä pidän vanhan Korg N364:n soundeista enemmän, kuin TR:n, jonka myin pois ja jonka tilalle ton N364:n ostin (mielenkiintoinen lause). Ne kuulostaa vanhentuneemmilta, mutta jotenkin paljon terävämmiltä ja käyttökelpoisemmilta kuin nämä uudemmat. Yamahan ja Rolandin uusia soittimia en ole testaillut tarpeeksi, että viitsisin niistä mitään sanoa.

tuosta synistin osasta rock/metallibändissä voisin itsekin avautua sen verran, että kävipä eräässä koesoitossa sillä tavalla että (kun olin itse ensin himassa plokannut sointukierrot biiseihin kun kitaristia ei ollut huvittanut kirjoittaa niitä ylös - olisi ollut liian hankalaa kun kitara oli viritetty C:hen...) siinä biisejä tapaillessani yhdellä kädellä (samalla kun mietin kuumeisesti mitä fittua soittaisi ettei menisi vain kitarakuvion apinoinniksi), laulaja siihen että osaanko soittaa kaksikätisesti...
 
olishan sitä voinut soittaa ne kitaralla rämpätyt soinnut sitten vaikka kaksikätisesti, ja olis tullut täytettyä rekisteri samalla basson tonteiltakin. Enpä sitten mennyt bändiin, tosin ei pyydettykään. Olis ehkä pitänyt soittaa niitä 10-äänisiä sointumattoja vaan, olisi ollut ainakin mahtipontista...
 
sen jälkeen en ole viitsinyt enää hevibändien ilmoituksiin vastailla.

tuosta synistin osasta rock/metallibändissä voisin itsekin avautua sen verran, että kävipä eräässä koesoitossa sillä tavalla että (kun olin itse ensin himassa plokannut sointukierrot biiseihin kun kitaristia ei ollut huvittanut kirjoittaa niitä ylös - olisi ollut liian hankalaa kun kitara oli viritetty C:hen...) siinä biisejä tapaillessani yhdellä kädellä (samalla kun mietin kuumeisesti mitä fittua soittaisi ettei menisi vain kitarakuvion apinoinniksi), laulaja siihen että osaanko soittaa kaksikätisesti...
 
olishan sitä voinut soittaa ne kitaralla rämpätyt soinnut sitten vaikka kaksikätisesti, ja olis tullut täytettyä rekisteri samalla basson tonteiltakin. Enpä sitten mennyt bändiin, tosin ei pyydettykään. Olis ehkä pitänyt soittaa niitä 10-äänisiä sointumattoja vaan, olisi ollut ainakin mahtipontista...
 
sen jälkeen en ole viitsinyt enää hevibändien ilmoituksiin vastailla.
 
Yleensä sointumattoihin kyllä riittää yhdellä kädellä otetut soinnut, laulaja oli ulalla.

Yleensä sointumattoihin kyllä riittää yhdellä kädellä otetut soinnut, laulaja oli ulalla.
 
Tämä on musta se uusien synttyjen THE ongelma. Preset-soundit on järjestään tehty niin, että ne kuulostaa hyvältä (lue: mahdollisimman paksuilta ja muhkeilta) nimenomaan kolmi- ja nelisointujen käännöksiltä. Jos yrität soittaa funtsitumpia asetteluja tai kahden käden voicingeja jotka kuulostaa oikeasti hyvältä, ne menee tukkoon ja kuulostaa vain paskalta. Sitten ihemetellään kun "kaikki synistit kuulostaa samalta".
 
Kyllä mä sen ymmärrän mistä se tulee. Se keskiverto jamppa joka ostaa sen synan käyttää vain ja ainoastaan niitä yhden käden sointuja peruskäännöksissä. Siinä se. Mua toi synamatto-keikat nykyään sen vuoksi lähinnä vaan v...ttaa, etenkin kun solistit eivät sitten muuta enää edes hyväksy kuin sitä perushuttua--joskus vieläpä jotain tiettyä patchia...
 
Mulla on vieläkin Yammun SY99, jonka soundeja on aina haukuttu ohuiksi keikalle sopimattomiksi. Mutta suatana, että toimii voicingit, samplet on yhä tänä pänä puhtaina sekä energia-leveliltä korkeita. Ok, kompuroita ei oo, ja soundit (etenkin niinden balanssit) on epätasaisia, ja sitä konetta on vaikea soittaa, mutta kyllä sillä saa monenlaista aikaan. Musiikillisesti palkitseva verme. Ikää hmmm...16 vuotta aika tarkkaan. En myisi pois!
 
MrS

Tämä on musta se uusien synttyjen THE ongelma. Preset-soundit on järjestään tehty niin, että ne kuulostaa hyvältä (lue: mahdollisimman paksuilta ja muhkeilta) nimenomaan kolmi- ja nelisointujen käännöksiltä. Jos yrität soittaa funtsitumpia asetteluja tai kahden käden voicingeja jotka kuulostaa oikeasti hyvältä, ne menee tukkoon ja kuulostaa vain paskalta. Sitten ihemetellään kun "kaikki synistit kuulostaa samalta".
 
Olen huomannut saman. Valmiit presetit on ok kun soittelet yksin kotosalla, mutta bändin kanssa soitellessa tarvii kyllä ruuvata eq:lla alapäätä pois.

Osaaks joku kertoa että mistä johtuu Korg Oasys 88:n perkelellinen hinta esim. Thomannilla 7555,- EUR
 
http://www.thomann.de/fi/korg_oasys_88.htm
 
Onko se klassinen kysynnän ja tarjonnan laki kun eihän mikään Fantom tai Motif ole hintahaitanurissa paisunut tuonne asti ?

Täällä on mielenkiintoinen lista legendaariseksi muodostuneista syna- ja muista soundeista:
 
http://www.synthmania.com/Famous%20Sounds.htm

 
tämä on hyvä sivu - - ei ne soundit ole hyviä tai paskoja - kyse on siitä missä ja miten niitä käyttää.
 
joku paskakin (esim. järkijään tb-303) soundi voi muodostaa biisin koukun, josta muodostuu enemmän tai vähemmän klassikko
 
... jokainen vaan niitä metsästämään jos menestystä tahtoo - Daruden Sandstormkin oli päässy listalle - ja sehän toimii vieläkin...

Osaaks joku kertoa että mistä johtuu Korg Oasys 88:n perkelellinen hinta esim. Thomannilla 7555,- EUR
 
Ne yrittää saada edes vähän tuotekehitykseen menneestä fyrkasta takaisin. Oasyksen muuttuvat kulut on about Fantom + Linux PC.

Ne yrittää saada edes vähän tuotekehitykseen menneestä fyrkasta takaisin. Oasyksen muuttuvat kulut on about Fantom + Linux PC.
 
no sehän on tosiaan periaattessa tietokone linuxilla (2,7 giganen pena 1-2 Gigan rammilla ja 40 gigan kovalevy), jossa pyörii suht monta softaa(VA, urku, karma, etc.), sitten samplet ja 16raituri ja 12 + 2 + 2 efektiprossu, tosi iso kosketusnäyttö ja paljon konrollereita.

Tämä on musta se uusien synttyjen THE ongelma. Preset-soundit on järjestään tehty niin, että ne kuulostaa hyvältä (lue: mahdollisimman paksuilta ja muhkeilta) nimenomaan kolmi- ja nelisointujen käännöksiltä. Jos yrität soittaa funtsitumpia asetteluja tai kahden käden voicingeja jotka kuulostaa oikeasti hyvältä, ne menee tukkoon ja kuulostaa vain paskalta. Sitten ihemetellään kun "kaikki synistit kuulostaa samalta".
 
Tää ei kylläkään ole koko totuus aiheesta. Se on niin paljon tilanteesta ja musasta kiinni. Mua ainakin rupee risoon, jos pop/rock-pohjaisessa bändihommassa kiipparisti viljelee liikaa ns. "oikeasti hyvältä" kuulostavia voicingeja (niitä, jotka kuulostaa mahtavalta yksin pianolla) ottamatta kunnolla huomioon mitä esim. kitarat ja basso tekee. Donald Fagen hallitsee homman kivasti, moni flyygeliä kymmensormijärjestelmällä takova härmän sankari ei... puhumattakaan siitä, että jotkut kuvittelevat samojen voicingien tomivan millä tahansa soundilla, joka vaan noiden mustien ja valkoisten koskettimien takaa lähtee. Eri soundeihin pätee kuitenkin eri lainalaisuudet. Piano ei oo urku, eikä urku oo syna. Jos soundi menee tukkoon, niin se johtuu ensisijaisesti siitä mitä soittajan korvien välissä tapahtuu tai jää tapahtumatta, ei soundista itsestään.

Jännittäviä on nekin hetket kun on ihan hupailumielessä vääntänyt vaikka rhodesi-, muugi- tai klavinettisaundia jolla on yrittänyt harjoitusmielessä jäljitellä yksi yhteen jonkin tunnetun biisin tavaramerkkisaundia. Ja kun imitaation on saanut valmiiksi ja tismalleen autenttiseksi, huomaa, ettei sillä voikaan soittaa mitään muuta kuin kyseessä olevaa riffiä tahi kappaletta. Siitä yleensä tietää, että esikuva on onnistunut hommassaan.

Rest my case.
 
MrS