Koskettimet ›

kuin myös täältä

Lainasin eilen kirjastosta Backlundin improvisaatio pop- & jazzmusiikissa. Lueskelin ja soittelin sivulle 20 asti. Täytynee opetella nuo arpeggiot sujuvasti "tavallisilla" soinnuilla (kolmi- ja nelisoinnut) ennen kuin yrittää mennä eteenpäin. Nuo muut soinnut on suht helppo hahmottaa ihan äkkiseltäänkin, kun niitä on jonkun verran soitellut ennenkin, mutta dimiseiskat ja nelisoinnut vähennetyillä ja ylinousevilla kvinteillä on hankalampia. Ne täytyy yleensä hakea ihan nuotti nuotilta, varsinkin jos perussävel on vähänkään hanakalampi.
 
Kannattaako muuten opetella soittamaan niitä arpeggioita oikealla vai vasemmalla kädellä vai molemmilla?

Lainasin eilen kirjastosta Backlundin improvisaatio pop- & jazzmusiikissa. Lueskelin ja soittelin sivulle 20 asti. Täytynee opetella nuo arpeggiot sujuvasti "tavallisilla" soinnuilla (kolmi- ja nelisoinnut) ennen kuin yrittää mennä eteenpäin. Nuo muut soinnut on suht helppo hahmottaa ihan äkkiseltäänkin, kun niitä on jonkun verran soitellut ennenkin, mutta dimiseiskat ja nelisoinnut vähennetyillä ja ylinousevilla kvinteillä on hankalampia. Ne täytyy yleensä hakea ihan nuotti nuotilta, varsinkin jos perussävel on vähänkään hanakalampi.
 
Kannattaako muuten opetella soittamaan niitä arpeggioita oikealla vai vasemmalla kädellä vai molemmilla?
 
Kait niitten osaaminen auttaisi sekä komppausta että soolon soittamista eli molemmilla.

Kannattaako muuten opetella soittamaan niitä arpeggioita oikealla vai vasemmalla kädellä vai molemmilla?
 
Molemmilla. Itse asiassa parasta olisi, että nelisoinnut syöpyvät niin hyvin mieleen, että kättä ja sormitusta voi tilanteen mukaan vaihdella. Kullakin hetkellä soitettavat sävelet ovat valtavan paljon kiinni siitä, mitä muu bändi soittaa ja koskettimien vahvuus on juuri tässä joustavuudessa.
 
Jos sointujen sattumanvaraiseen soitteluun riittää motivaatiota, niin hyvä. En kuitenkaan pidä ollenkaan pahana sitä, jos joutuu jonkun nelisoinnun säveliä tavaamaan vähän pidempään. Sitä vartenhan ne treenit on, että voi rauhassa tunnustella työstettävään kappaleeseen parhaiten sopivia soinnun säveliä ja sormitusta. Toinen erinomainen treeni on moduloida jotain hyvin tuntemaansa kappaletta eri sävellajeihin ja varsinkin niihin joita tulee harvemmin soitettua.
 
Kateudella nostan hattuni niille, jotka vetävät prima vistana 11- ja 13-sointuja eri tavoin muunneltuina ja vielä tilanteen mukaan sointuja toisilla korvaten.

Kateudella nostan hattuni niille, jotka vetävät prima vistana 11- ja 13-sointuja eri tavoin muunneltuina ja vielä tilanteen mukaan sointuja toisilla korvaten
 
Eihän 13 sointu sinänsä ole kuin seksti ja septimi samassa soinnussa, mutta tietysti kun aletaan kvinttiä ja noonia muuntelemaan niin haastetta tulee.

Kateudella nostan hattuni niille, jotka vetävät prima vistana 11- ja 13-sointuja eri tavoin muunneltuina ja vielä tilanteen mukaan sointuja toisilla korvaten.
 
Itse juuri yritän tuollaisia opetella, mutta aika lapsen kengissä on vielä. Muutenkin koko jazzin komppaus on sellaisa matematiikkaa, että en ihmettele yhtään, miten siihen saa uhrattua koko elämänsä :D

Molemmilla. Itse asiassa parasta olisi, että nelisoinnut syöpyvät niin hyvin mieleen, että kättä ja sormitusta voi tilanteen mukaan vaihdella. Kullakin hetkellä soitettavat sävelet ovat valtavan paljon kiinni siitä, mitä muu bändi soittaa ja koskettimien vahvuus on juuri tässä joustavuudessa.
 
Jos sointujen sattumanvaraiseen soitteluun riittää motivaatiota, niin hyvä. En kuitenkaan pidä ollenkaan pahana sitä, jos joutuu jonkun nelisoinnun säveliä tavaamaan vähän pidempään. Sitä vartenhan ne treenit on, että voi rauhassa tunnustella työstettävään kappaleeseen parhaiten sopivia soinnun säveliä ja sormitusta. Toinen erinomainen treeni on moduloida jotain hyvin tuntemaansa kappaletta eri sävellajeihin ja varsinkin niihin joita tulee harvemmin soitettua.
 
Kateudella nostan hattuni niille, jotka vetävät prima vistana 11- ja 13-sointuja eri tavoin muunneltuina ja vielä tilanteen mukaan sointuja toisilla korvaten.
 
Kun näitä 11 - 13 - yms sointuja soittelee vuosikymmeniä niin kylhän ne tonne munuaisiin jää niinkuin kaikki muutkin asiat musiikissa mutta että saa jonkun hyvän soolon aikaiseksi niin se vaatii jo hyvää tuuria.

Eihän 13 sointu sinänsä ole kuin seksti ja septimi samassa soinnussa, mutta tietysti kun aletaan kvinttiä ja noonia muuntelemaan niin haastetta tulee.
 
Eikös 13:ssa ole mukana kaikki alemmatkin terssit, eli myös nooni ja undecimi, jolloin sointu menee helposti puuroksi, jos yrittää yhdellä kädellä kaikki soittaa. C13:ssa voisi vasurilla soittaa C7:n ja oikealla Dm:n.
 
jos seksti ja septimi vain tarvitaan, niin oikea merkintä lienee C7add13.
 
bändissä bassolle C, kitaralle C7 ja piano vetää ylimmät sävelet Dm:nä

Eikös 13:ssa ole mukana kaikki alemmatkin terssit, eli myös nooni ja undecimi, jolloin sointu menee helposti puuroksi, jos yrittää yhdellä kädellä kaikki soittaa. C13:ssa voisi vasurilla soittaa C7:n ja oikealla Dm:n.
 
jos seksti ja septimi vain tarvitaan, niin oikea merkintä lienee C7add13.
 
bändissä bassolle C, kitaralle C7 ja piano vetää ylimmät sävelet Dm:nä
 
1. Voisit opetella alkeet, periaatteessa sointuun kuuluu kaikki alemmat terssit paitsi 13 sointuun ei kuulu undesimi, sehän on inharmoninen, sen pitäisi olla #11.
2. Mark Levine jättää 13 soinnustaan myös noonin pois, jos se on muuntamaton.
3. Eli sic! 13 sointu on merkintä, jolla käytännössä tarkoitetaan vain sitä mitä mä sanoin!!

1. Voisit opetella alkeet
 
Say that again, bro

Say that again, bro
 
Sointuun kuuluu kaikki alemmat terssit paitsi 13 sointuun ei kuulu 11.
 
Is that loud and clear!!

Sointuun kuuluu kaikki alemmat terssit paitsi 13 sointuun ei kuulu 11.

Is that loud and clear!!
 
Entäs molli 11? Aika usein kuulee soitettavan ilman ysiä.

Entäs molli 11? Aika usein kuulee soitettavan ilman ysiä.
 
Edelleen alkeita: Tietysti molli 13 sointuun kuuluu se 11 kun se on harmoninen. Toihan opetettiin muskarin esikoulussa. Sen ysin voi jättää pois, jos pikkukätöset ei riitä, koska se ei vaikuta soinnun luonteeseen.

Eikös 13:ssa ole mukana kaikki alemmatkin terssit, eli myös nooni ja undecimi, jolloin sointu menee helposti puuroksi, jos yrittää yhdellä kädellä kaikki soittaa. C13:ssa voisi vasurilla soittaa C7:n ja oikealla Dm:n.
 
jos seksti ja septimi vain tarvitaan, niin oikea merkintä lienee C7add13.
 
bändissä bassolle C, kitaralle C7 ja piano vetää ylimmät sävelet Dm:nä
 
Silloin joskus kauan sitten kun näitä soinnutuksia opettelin (opettelen niitä kyllä vieläkin) niin olen muistaakseni nännyt 13:kin erillaisia tapoja miten se voidaan tehdä.Tai sitten tää muisti vain pettää mutta mä käytän sitä aika aika avonaisena enkä koskaan yhdellä kädellä.Eli kahden oktaavin alueella niin että alenpaan oktaaviin perusääni ja septimi ja ylempään terssi ja seksti.

Asemallisuus tarkoittaa sitä, että peukaloa ei viedä käden ali, eli kämmentä ei viedä peukun yli, koska se johtaa epästabiiliin tilaan. Tämä liike on klassisen pianonsoiton perusta, ja sen takia niitä asteikoita jyystetään, jotta opeteltaisiin säilyttämään jatkuva kontakti koskettimistoon ja soittamaan asteikot silti tasaisella soundilla. Kun opiskelee pidempiä klassisia biisejä ulkoa, tämä lihasmuistia tukeva tekniikka on tärkeä.
 
Improvisoidussa musiikissa tämä liike johtaa ongelmiin. Ajatellaan että soitat melodia-linjaa, ja basisti soittaa yllättävän bassosävelen joka pakottaa sinut muuttamaan melodia-linjaasi. Jos tällöin peukalo on keskellä kämmentä, käy ryssi, eli joko A) time heilahtaa, B) soundi heilahtaa tai C) päädyt kokonaan väärälle sävelelle. Eli niitä kaikkia ongelmia, joista klassisia pianisteja syytetään kun he improvisoivat.

Siksi improvisointi on asemallista. Soitetaan yhdessä asemassa, kunnes käsi siirretään toiseen asemaan. Tällöin asteikot ovat oikeastaan aika huono työkalu luontevan improvisointitaidon kehitämiseen. Jos peukaloa viedään ali, niin viedään oikeastaan vain etusormen ali. Tästä syystä klassiset opettajat usein valittavat, että rokkarit jotka aloittavat klassiset opinnot, jättävät aina peukalon viennin vajaaksi. Tämä syntyy oikeastaan ihan tiedostamatta, jos improvisoi. Valitettavasti harva on miettinyt asian täällä loppuun asti, ja siltä se myös kuulosta/näyttää.
 
Tosin klassisella puolella esimerkiksi Raekallio selittää tätä kirjassaan yhtenä sormitusvaihtoehtona. Tekniikka on siis myös tilanteesta riippuvainen, joten improvisoijan tulisi osata myös soittaa klassisesti asteikoita, ja klasarien pitäisi osata asemallisuutta. (Itseasiassa he aina kyllä osaavat, koska hankalampien arpeggioiden soittaminen Raekallio tyylillä pakottaa siihen). Asemallisuudesta seuraa sitten kymmeniä muita asioita, joista ei tässä sen enempää.
 
Jos haluat nähdä hyvää asemallista soittoa videolta, katso esim. Bill Evansin konsertti Oslosta, olisiko ollut 60-luvulta, jonka on tallentanut Norjan paikallinen "yleisradio".
Norjan konsertteja ei ole videoitu kuin yksi, joten se on se ainoa.
 
Valitettavasti tässä maassa niitä ihmisiä jotka asiasta jotain tietävät ei juuri ole, ja muita ei valitettavasti tunnu edes kiinnostavan. Olen puhunut leukoja rasvaamatta, mutta kaikki tuntuvat täällä itse tietävän paremmin.
Suomen impro-pianokentällä ainoa jonka itse tiedän, että tietää nämä asiat todella syvällisesti on I. Rantala. Kas, kun Iiro on Bill Evansin oppilaan oppilas... :)
 
PS Jos istutte maailman luokan kosketinsoittaja-improvisioijien vieressä, ja katsotte heidän tekniikkaansa niin edellä mainittu pitää poikkeuksetta paikkaansa. Olen itse tarkistanut vierestä esim. herrat: Chick Corea, Gil Goldstein, Dr. John, Dave Kikoski, Jim McNeely, Bill Payne...
 
Peace,
 
MrS

Varmaan ansiokas kirjoitus, en tunne asiaa niin hyvin, että pystyisin syvällisempään analyysiin.
Yksi asia kuiteskin särähti: Kun mun basisti komppaa mua, se seuraa mun yllätyksellisiä säveliä enkä mä sen. Kun mä komppaan basistia, ei mulla ole sormitusongelmia.

Yksi asia kuiteskin särähti: Kun mun basisti komppaa mua, se seuraa mun yllätyksellisiä säveliä enkä mä sen. Kun mä komppaan basistia, ei mulla ole sormitusongelmia.
 
Tämä mun mielestä hyvä huomio. Pitää osata tajuta mitä milloinkin pitää seurata.
 
Mä joudun joskus muistuttamaan laulajalle, että mä seuraan sitä ja toisaalta oletan itsäni seurattavan jos olen vuorostani musiikillisesti vetovastuussa.

Tämä mun mielestä hyvä huomio. Pitää osata tajuta mitä milloinkin pitää seurata.
 
Mä joudun joskus muistuttamaan laulajalle, että mä seuraan sitä ja toisaalta oletan itsäni seurattavan jos olen vuorostani musiikillisesti vetovastuussa.
 
Ja alottelevissa bändeissä soittaneena voin sanoa, että useimmiten kukaan ei oikein osaa seurata ketään. Jo sointuastevaihdos I-V on joillekin ihan mahdoton ymmärtää lennosta :P
 
okei tää oli turhaa

Ja alottelevissa bändeissä soittaneena voin sanoa, että useimmiten kukaan ei oikein osaa seurata ketään. Jo sointuastevaihdos I-V on joillekin ihan mahdoton ymmärtää lennosta :P
 
Mä en ymmärrä noita tuollaisia sointumerkintöjä edes kirjoitettuna! :-))
 
Tuo seuraaminen aika tärkeä.

Asemallisuus tarkoittaa sitä, että peukaloa ei viedä käden ali, eli kämmentä ei viedä peukun yli, koska se johtaa epästabiiliin tilaan. Tämä liike on klassisen pianonsoiton perusta, ja sen takia niitä asteikoita jyystetään, jotta opeteltaisiin säilyttämään jatkuva kontakti koskettimistoon ja soittamaan asteikot silti tasaisella soundilla. Kun opiskelee pidempiä klassisia biisejä ulkoa, tämä lihasmuistia tukeva tekniikka on tärkeä.
 
Hienoa, vihdoin tajusin mitä tarkoititte asemallisuudella. Kiitos!