Koskettimet ›

Jos joku haluaisi soittaa midirummuilla pianoa tai Hammondia, niin minun puolesta sekin olisi ihan ok jos asianomainen itse diggailee sitä hyvän kuuloiseksi!
 
Totta töriset. Jos taiteilija (muusikko tms.) saa ideansa/ajatuksensa nauhalle siinä muodossa mihin pyrki niin eikö kaikki ole okei? Kuuntelijalla on sitten oikeus tykätä tai olla tykkäämättä.
 
Edit: Soitin juuri session korgin poly61:lla. Meinas usko loppua välillä mut tulos on uskomattoman hyvä! Stringi-soundit ko. vermeessä on ihan hirveät mutta aikansa ruuvailtua niistä tuli siedettävät, soittotyyli vain tarvii olla ihan erilainen kuin nykysynissa. Pitänee vetää seuraava biisi polysix:llä.

Totta töriset. Jos taiteilija (muusikko tms.) saa ideansa/ajatuksensa nauhalle siinä muodossa mihin pyrki niin eikö kaikki ole okei? Kuuntelijalla on sitten oikeus tykätä tai olla tykkäämättä.
 
Asiaa!
 
Kerran tapasin kurssilla tyypin, joka ei osannut soittaa juuri ollenkaan millään tavanomaisella instrumentille, mutta osasi tehdä tietokoneella ja Reason ohjelmalla aika hyvän kuuloista jonkinmoista konemusiikkia tai teknoa.
 
Vaikken itse kyseistä tyylisuuntaa diggailekaan, niin silti pidän tyyppiä taitavana muusikkona.

Jos taiteilija (muusikko tms.) saa ideansa/ajatuksensa nauhalle siinä muodossa mihin pyrki niin eikö kaikki ole okei?
 
Toki tämä pitää paikkansa. Jos tarkoituksena on kuulostaa siltä että imitoi rumpuja / jousia koskettimilla niin se on ihan okei. Ja onhan se jossain musiikissa jopa ihan tarkoituksellinen tyylikeinokin. Ja verraton apuhan se on esim. sävellys- ja sovitustyössä.
 
Mutta pointtini oli siis se, että ei se oikealta kuulosta, ei yleensä lähimainkaan.
 
Tiedän muuten yhden päinvastaisen tapauksen... Rushin Moving Picturessilla (1981) on viimeisessä biisissä komppi joka kuulostaa ajalle tyypilliseltä analogirumpukoneelta. Studiossa ei sellaista kuitenkaan ollut käytössä, joten oikeasti kyseessä ovat erittäin "vakuuttavasti" miksatut akustiset rummut.

Niiden soitinten osalta mitä itse soittaa, kiinnostaa eniten se kuulostaako samalta kuin oikea soitin. Omalla kohdalla näitä on esim. piano ja Hammond. On siis tullut opeteltua niille sopivia juttuja, joita olisi kiva käyttää, vaikkei kyseistä härveliä ole mukaan roudattukaan. Elikkä jos on tottunut muuttamaan drawbars asetuksia jossain kohtaa jotain biisiä, niin haluaa, että myös korvikkeella voi saman muutoksen tehdä.
 
Jos mä vetelen jousia koskettimistolla, niin enempi kiinnostaa kuulostaako juttu omasta mielestä hyvältä kuin se, että onko kaikki samat keinot ja sävyt käytettävissä mitä olisi oikealla soittimella koska ne eivät ole silläkään ainakaan paremmin käytettävissä kun ei ole opetellut soittamaan viulua.

Toki tämä pitää paikkansa. Jos tarkoituksena on kuulostaa siltä että imitoi rumpuja / jousia koskettimilla niin se on ihan okei. Ja onhan se jossain musiikissa jopa ihan tarkoituksellinen tyylikeinokin. Ja verraton apuhan se on esim. sävellys- ja sovitustyössä.
 
Mutta pointtini oli siis se, että ei se oikealta kuulosta, ei yleensä lähimainkaan.
 
Tiedän muuten yhden päinvastaisen tapauksen... Rushin Moving Picturessilla (1981) on viimeisessä biisissä komppi joka kuulostaa ajalle tyypilliseltä analogirumpukoneelta. Studiossa ei sellaista kuitenkaan ollut käytössä, joten oikeasti kyseessä ovat erittäin "vakuuttavasti" miksatut akustiset rummut.
 
Tuo vaatiikin jo taitoa.

Toki tämä pitää paikkansa. Jos tarkoituksena on kuulostaa siltä että imitoi rumpuja / jousia koskettimilla niin se on ihan okei. Ja onhan se jossain musiikissa jopa ihan tarkoituksellinen tyylikeinokin. Ja verraton apuhan se on esim. sävellys- ja sovitustyössä.
 
Mutta pointtini oli siis se, että ei se oikealta kuulosta, ei yleensä lähimainkaan.
 
Monasti tulee oltua liiaksi kiinni noissa "oikeissa" jutuissa ettei tahdo uskaltaa kokeilla mitään epätavallista. Vuosikaudet soitin aina vaan paremmilla sähköpianoilla enkä silti ollut tyytyväinen pianosoundiin. Nyt olen noin vuoden verran vetänyt yamahan tg300:een tekemälläni pianosoundilla, ei kuulosta lähellekään oikealta mutta sopii omaan tarkoitukseeni.

Mun mielestä on surullista se, kuinka ihmiset eivät osaa kuunnella juttuja avoimin korvin. Monet jutut saattavat olla tautisen siistejä kun osaa kuunnella niitä niin kuin ei olisi ennen kuullut mitään vastaavaa. Kun ei osaa, harvoin ollaan valmiita hyväksymään uusia juttuja. Joku onnettoman kuuloinen sellosaundi saattaa toimia uskomattoman hyvin kun sillä ei yritäkään imitoida selloa vaan soittaa vaan sillä onnettoman kuuloisella sellosaundilla siistejä, kyseisellä saundilla hyvältä kuulostavia juttuja, jolloin saundi muuttuukin joksikin uudeksi saundiksi, eikä enää yritä olla sello. Kuulijan vaan täytyy olla mukana tempussa, muuten se ei välttämättä toimi. Siksi on mahtavaa kuulla musiikkiin perehtymättömien mielipiteitä joistain biiseistä, usein on niin että nämä ihmiset ovat mukana illuusiossa helpommin ja diggailevat.

Mun mielestä on surullista se, kuinka ihmiset eivät osaa kuunnella juttuja avoimin korvin. Monet jutut saattavat olla tautisen siistejä kun osaa kuunnella niitä niin kuin ei olisi ennen kuullut mitään vastaavaa. Kun ei osaa, harvoin ollaan valmiita hyväksymään uusia juttuja. Joku onnettoman kuuloinen sellosaundi saattaa toimia uskomattoman hyvin kun sillä ei yritäkään imitoida selloa vaan soittaa vaan sillä onnettoman kuuloisella sellosaundilla siistejä, kyseisellä saundilla hyvältä kuulostavia juttuja, jolloin saundi muuttuukin joksikin uudeksi saundiksi, eikä enää yritä olla sello. Kuulijan vaan täytyy olla mukana tempussa, muuten se ei välttämättä toimi. Siksi on mahtavaa kuulla musiikkiin perehtymättömien mielipiteitä joistain biiseistä, usein on niin että nämä ihmiset ovat mukana illuusiossa helpommin ja diggailevat.
 
Mä en oo koskaan tajunnut, miksi sitä epäonnistunutta systeemiä imitoida kirkkourkuja (Hammond) pitäisi nyt yrittää digitaalisesti jäljitellä.
Urkusoundit on hyvät tai huonot, riippumatta siitä kuinka paljon ne muistuttaa Hammond B3:a.

Mä en oo koskaan tajunnut, miksi sitä epäonnistunutta systeemiä imitoida kirkkourkuja (Hammond) pitäisi nyt yrittää digitaalisesti jäljitellä.
Urkusoundit on hyvät tai huonot, riippumatta siitä kuinka paljon ne muistuttaa Hammond B3:a.
 
Kevyen musiikin maailmassa todella moni klassikkosoundi on itse asiassa perua epäonnistuneesta yrityksestä jäljitellä jotain olemassaolevaa soundia. Mainittu Hammond, Rhodes, Wurlitzer(akustinen piano), mellotron(lukuisat orkesterisoittimet), lukuisat syntikat(mm. FM-syntikoiden "puhaltimet" = kasarihevisoundit), phaser(Leslie-kaappi) jne jne.
 
Sitten on tietysti puritanisteja, joille ei kelpaa kuin flyygeli-kontrabasso-rummut -trio. Joku nekin on kuitenkin joskus keksinyt, jos nämä ihmiset olisivat olleet samanlaisia puritanisteja, soittaisimme edelleen pelkillä kanteleilla ;)

Mä en oo koskaan tajunnut, miksi sitä epäonnistunutta systeemiä imitoida kirkkourkuja (Hammond) pitäisi nyt yrittää digitaalisesti jäljitellä.
Urkusoundit on hyvät tai huonot, riippumatta siitä kuinka paljon ne muistuttaa Hammond B3:a.
 
En tiedä mitä keksijä on tarkkanottaen tavoitellut. Mielestäni Hammondien käyttämisestä on tullut ihan oma saransa ja se ei ole kovinkaan samanlainen kuin kirkkourkujen vaikka joissain kirkoissa on Hammondiakin käytetty.
 
Mitäs sanot Wurlizer teatteriurkujen saundista?
http://www.musicalmuseum.co.uk/river.mp3
http://www.musicalmuseum.co.uk/cinema.html#whilst
 
Vaikka toimintaperiaate on varsin lähellä kirkkourkuja, on meininki ja saundi ja soittotyyli ihan omansa.
 
-------------------------
Tuossa teille vähän kunnon Hammond meininkiä:
http://www.hammondx66.com/Video/La%20chica.wmv
 
Vähän kuin Musamiehen paranneltu painos! ;-)

En tiedä mitä keksijä on tarkkanottaen tavoitellut. Mielestäni Hammondien käyttämisestä on tullut ihan oma saransa ja se ei ole kovinkaan samanlainen kuin kirkkourkujen vaikka joissain kirkoissa on Hammondiakin käytetty.
 
Mitäs sanot Wurlizer teatteriurkujen saundista?
http://www.musicalmuseum.co.uk/river.mp3
http://www.musicalmuseum.co.uk/cinema.html#whilst
 
Vaikka toimintaperiaate on varsin lähellä kirkkourkuja, on meininki ja saundi ja soittotyyli ihan omansa.
 
-------------------------
Tuossa teille vähän kunnon Hammond meininkiä:
http://www.hammondx66.com/Video/La%20chica.wmv
 
Vähän kuin Musamiehen paranneltu painos! ;-)
 
Hammond X-66 on transistori-Hammondien B3.

Kerrohan nyt, musamies, että miltä pohjalta noita juttujasi oikein kirjoittelet...

Imagooni voisi sopia X-66:nen jopa B3:sta paremmin!
 
Hammond X-66 on transistori-Hammondien B3.
 
Mulle ei ole ihan täysin hahmottunut kyseisen urun toimintaperiaate:
http://www.hammondx66.com/ingles/eframes.htm
Generator - 12 tone wheels
 
Elektroniikkaa siinä on ainakin pirusti sisällä.
 
Onkohan tuo mekaaninen skannerivibraatto vai mikä?
http://www.hammondx66.com/ingles/pg14.htm
 
http://www.nitos.org.uk/teoc.htm
"HAMMOND X66
The one time 'flagship' of the Hammond range, the 1973 HAMMOND X66 was built in the period of 1969 to 1975. The X66 was the first of the transistor based organs from Hammond.
Unlike earlier Hammond organs which used a 'tone wheel' for each note, it uses a set of 12 tone wheels which simply generate the top 12 notes, from which all other noted are divided from by standard transistor dividers.
In addition to the sine wave tones generated by the tone wheels, an additional set of transistor generated sounds are made available on stop tab, to make this instrument sound more 'theatrical'.
An interesting feature, is an automatic 'arpeggiator', consisting of a set of rollers in the keyslip of the upper manual, which, when stops are allocated to it, allows the player to introduce a 'harp' like arpeggio effect with suitable sounds, the arpeggio playing whatever notes are held down on the lower manual at the time of operating the roller switches.
Various percussion sounds are available on the upper manual, including Marimba, Glockenspiel, Chimes, Piano, etc., as well as an early 'cymbal' sound, which is a very basic 'white noise' generator, triggered by a key or pedal operation.
This instrument was donated by David Mackay of Hawick."
 
-------------------
 
Kerrohan nyt, musamies, että miltä pohjalta noita juttujasi oikein kirjoittelet...
 
Kysymys ei ihan avautunut - itsellä generaattoriurut ollut yli kymmenen vuotta? Ekat transistori Hammondit hommasin joskus 1980 luvun loppupuolella. Kyseessä aikalailla ensimmäisiä transistori Hammondeja oliko nyt vuodelta 1969.
 
Siis jonkinsortin itseoppinut muusikko, joka ei halua lokeroida itseään mihinkään lokeroon. Sydämenasia kaiken maailman vanhat kosketinsoittimet ja toisaalta myös uusimmat tietotekniset menetelmät sillä saralla.

Näyttää muuten olevan myynnissä Hammond X-66 ja X-77 länsinaapurissa. Hakukohtaan Hammond.
 
http://www.annonsdirekt.se/vendolin/

Siellä on näköjään aika asiallista tarjontaa!
 
Mä en oikein ymmärrä miksi Hammondin pitäisi olla aina välttämättä B3. Klaus Wunderlich:in kerrotaan nettitietojen perusteella käyttäneen esim. seuraavia sähköisiä urkuja:
Hammond C-3
Hammond H-100
Lowrey H-25.3
Wersi W-248S
 
Tuo olisi myös ihan reteän oloinen peli:
http://www.hammond-organ.com/Museum/hx100.htm
 
Näistä Hammondeista ei puhuta läheskään samassa määrin kuin B3:sesta:
H100, X66, X77, E100, R100, G100.

Siellä on näköjään aika asiallista tarjontaa!
 
Mä en oikein ymmärrä miksi Hammondin pitäisi olla aina välttämättä B3. Klaus
 
Niin, onhan se hassua että B3 on paljon kalliimpi ja legendaarisempi kuin vastaavasaundiset mutta erinäköiset Hammondit (esim. C3 ja A-100), mutta toisaalta... Kaikkein nätein Hammond-look on just se B-tyypin kotelo, ja B3 on se urku B-Hammondeista missä on hienon ulkonäön lisäksi kaikki olennaiset ominaisuudet. B-Hammondeissa ei oo mitään turhaa, pelkkä koneisto ja manuaalit (jne.) hienosti neljän jalan päällä kauniissa puukuoressa. Vaikka esim. A100 on huippumahtava sähköurku, on se aavistuksen verran "mummo" verrattuna B3:een kun aattele sitä A-100:n kabinettia sisäänrakennettuine kaiuttimineen. Ja kun vielä ottaa huomioon, että Hammondeja pidetään parhaina sähköurkuina, ja B3 on se hienoin malli, niin ehkä sen B3-kultin ymmärtää... Jotenkuten. Noh, eihän kukaan ookkaan järjestä puhunut Hammond-harrastuksen suhteen ;)

Joo, onhan se tärkeää, että kun hammond-äänitettä kuuntelee, voi mielessään kuvitella tyylikkään B-3:n.

Joo, onhan se tärkeää, että kun hammond-äänitettä kuuntelee, voi mielessään kuvitella tyylikkään B-3:n.
 
Mulle Hammond joko ohjelmallisena tai oikeana urkuna on ikäänkuin jonkinmoinen perustyökalu siinä missä piano. Sillä saa "räkäurkua", "pornoelokuvamusiikkiurkua", "tunnelmaurkua", "Harlemin neekericlubi urkua", "Lasse Mårtenson urkua"...
 
Jos pitäisi oikein omalaatuista saundia hakea, niin mä hakisin sitä ehkä jostain muusta vermeestä.
 
Noista erikoisimmista Hammondeista juttua lukiessa rupesi himottamaan kun joissain malleissa on niitä ylimääräisiä additional drawbarsseja.
 
Pitää kokeilla saisiko B4 ohjelmaan kikkailtua omia lisä drawbarsseja yhdistämällä kaksi koskettimiston layeria yhteen ja muuttamalla toinen niistä eri korkeudelle.

Samahan se miten jousia soittaa kuhan saa sellasia soundeja mitkä kuullostaa pelottavalta tai mahtipontiselta HUOM: Ei pelottavan huonolta vaan sellaselta mitkä aiheuttaa jonkinlaista reaktiota kuuliassa eli pelkoa :D

Samahan se miten jousia soittaa kuhan saa sellasia soundeja mitkä kuullostaa pelottavalta tai mahtipontiselta HUOM: Ei pelottavan huonolta vaan sellaselta mitkä aiheuttaa jonkinlaista reaktiota kuuliassa eli pelkoa :D
 
Täältä varmastikin löytyy minua parempia guruja, mutta sellaisen asian olen koskettimilla varustettujen soittimien soitosta ollut huomaavinani, että ei kannata pelätä, että menee väärin.
 
Epäonnistuneen näppejen siirron voi ainakin osittain korjata tekemällä seuraavan siirron, niin että se sopii siihen epäonnistuneeseen. Tärkeää, että pystyy kutomaan homman luontevasti kasaan, vaikka välillä meinaa lähteä lapasesta.