Koskettimet ›

Mä oon jyrkästi eri mieltä:
Jos mulla olisi lapsesta asti ollut Steinway flyygeli musta olisi varmasti tullut parempi soittaja verrattuna siihen, että ostin aikuisena Casion!

Joo, mutta paroneita ja muita aatelisia ei lasketa.

Täällä taas "asiantuntijat" vääntää täyttä tuubaa. Sillä onko aloittelevan soittajan nenän edessä steiwayn flyygeli vai casion privia ei ole mitään vaikutusta siihen tuleeko lapsesta hyvä ja taitava soittaja vai ei. Tärkeintähän tällaisen harrastuksen aloittamisessa on että soitin on määrämittainen eli 88-kosketinta ja edes välttävä painoitettu koskettimisto sekä soittimen hinta on ostajan kukkarolle sopiva.
 
Kokemus puhuu. Mukavaa, että saatiin viimein oikeita asiantuntijoita mukaan tähän keskusteluun.

Mä suosittelen ennemmin jotain perus Yamaha Clavinovaa. Hinta ei ole kauheesti Casiota kovempi mutta laatu on paljon parempi. Ja tulee kunnon teline + 3 pedaalia (niinkuin oikeessaki pianossa) mukana. Se Casio on oikeesti snadisti lelu jonka arvo tippuu huomattavasti nopeemmin ku esim tuon Clavinovan. Siitä saat käytettynä takasin paremmin.
 

 
Entäs Kawain digipianot ? Hinnaneroahan noilla yamaha/roland/kawai ei ole, enkä nyt niin siitä soittotuntumastakaan tiedä isoja eroja nopeasti kokeiltuna (tuossa n. + 1000 euron hintaluokassa..), olisiko kestävyydestä mitään sanottavaa ?

Kokemus puhuu. Mukavaa, että saatiin viimein oikeita asiantuntijoita mukaan tähän keskusteluun.
 
Täyttä asiaa GF kirjoittaa.

joku mainitsi Hemingway -digipianon. Eli ei kannata ainakaan sellasta hankkia, näyttää hyvältä, mutta kuulostaa huonolta. Jopa Casio hakkaa mennen tullen.

Täyttä asiaa GF kirjoittaa.
 
Liian monta tapausta olen nähnyt, joissa soittoharrastus on kaatunut vääränlaiseen soittimeen.
 
Mozart ja Hendrix olisivat oppineet soittamaan aivan millä soittimella tahansa. Useimmille muille toimiva soitin on olennainen opettelua motivoiva ja onnistumisten kautta palkitseva tekijä. Toimiva soitin ei tarkoita välttämättä kallista - mitään Steinwaytä ei todellakaan tarvita.

Liian monta tapausta olen nähnyt, joissa soittoharrastus on kaatunut vääränlaiseen soittimeen.
 
Heh. Aloittaja palaa rikospaikalle.
Tämä kääntyy mielenkiintoiselle uralle tämä keskustelu. Mitenkäs pikkulapsi osaa valita oikea soittimen tai miten hänet ohjataan kaikista maailman soittimista oikean soittimen pariin? Musiikkileikkikoulun soitinohjaus on tietty yksi keino tai sitten täytyy mennä musiikkikauppaan ja katsoa mikä miellyttää pilttiä eniten. Aika moni iskä ja äiskä ohjaa tietysti oman instrumentin pariin, mikä on aika luonnollista. Onpahan kotonakin ohjausta saatavilla.

Oikean soittimen löytyminen on aika lailla sattuman kauppaa. Kyllä siinä päätöksiä tekee tai ainakin vahvasti johdattelee joku muu kuin lapsi itse. Tärkeimpänä pidän, että opettajan kanssa synkkaa ja alkuvaiheessa vältetään liikaa pakottamista. Jos lapsi sitten myöhemmin haluaa soitinta vaihtaa, niin kannattaa kokeilla. Jos opettajan kanssa ei yhteistyö suju, niin kannattaa vaihtaa - tosin aidosti ammattitaitoinen opettaja osaa huomioida opiskelijoiden erilaiset lahjakkuudet ja temperamentit
 
Soitinkaupassa asiantunteva apulainen on paikallaan - esimerkiksi soiton opettaja, joka pystyy halvemmistakin soittimista löytämään kunnollisen yksilön. Kunnollinen soitin pitää olla, mutta mitään luksusta ei tarvita.

Kunnollinen soitin pitää olla, mutta mitään luksusta ei tarvita.
 
Aivan. Halpa ja huono soitin vie erittäin äkkiä soittohalut. Ja aloittelijan ei kannata mitään luxusvehjettä ostaa ja maksaa itsensä kipeäksi. Sellainen keskihintainen piano jolla pärjää hyvin ja soitto ei mene pieleen halvan pianon takia.

Täällä näytetään haukuttavan Thomann järjestään huonoksi ilman että sitä on testattu. Itselläni on Thomannin huilu ja se soi ainakin ihan nätisti. Minäkään en ole kyseistä digipianoa testannut mutta ei se halvempi hinta välttämättä ole kuin pienempiä markkinointikustannuksia ja vähemmän tuotemerkkikorotusta. Olisi kiva tietää onko jollakulla OIKEASTI kokemusta kyseisestä digipianosta kun meilläkin sen hankinta on harkinnassa.

Kahden vuoden tauon jälkeen ketju nostettu pinnalle joten pannaan mielipidettä...
 
Thomannin pianoista en omaa kokemusta, mutta täällä maan rakoon poljetulla Casion Privialla olen soitellut enemmän ja vähemmän. Oli vielä ensimmäinen, kaikkein karuin malli, numeroltaan muistaakseni P-100. Toimi kaikin puolin loistavasti sekä koti- että jopa keikkakäytössä. Soittotuntumasta pidin kovasti eikä soundikaan mitenkään kamala ollut. Vallan hyvin toimii harjoitteluvaiheessa ja vaikka vähän pidemmällekin. Omat kaiuttimet eivät tosin ole kovin kaksiset.
 
Jos kyseessä on siis todellakin soittoharrastuksen aloittelu, en lähtisi ostamaan kovin kallista vaan sellaisen jolla pääsee harjoittelemaan. Jos sitten kipinä todella iskee voi alkaa katsastamaan parempia laitteita juuri niiden ominaisuuksien valossa joita itse tarvitsee.

Itse olen käynyt vaikeaa valintaprosessia läpi keikkapianon suhteen. Kyselin tälläkin palstalla taannoin vaihtoehtoja ja sainkin ihan hyviä näkölulmia mahdolliseen valintaani. Yleisestihän täällä haukutaan CASIOTA, että on leikkikalu. No ainakin muovinen ulkokuorihan se taitaa suurimmassa osassa olla, ellei kaikissa, eli tekeekö se sitten Casiosta jo pelkästään leikkikalun. Mutta kun kävin paikkakuntani musaliikkeet läpi ja testailin laitteita niin olen ns. päätynyt, ihan hinta-laatusuhteenkin puolesta CASIO PRIVIA PX-310:
http://www.thomann.de/fi/casio_privia_px310.htm
 
Siis vielä en ole vaihtanut valuuttaani kyseiseen soittimeen, mutta tarkoitus kai olisi piankin. Ensinnäkin pitää sanoa, että olen etupäässä ns. kotisoittaja. Soittelen kaikenlaista, etupäässä klassista, Abbakin menee ja sitten kyhäilen omia biisejä. Lähtökohtana on 88 painotettua kosketinta, hyvät liitännät ja hyvät soudint. Kaikki löytyy tuosta kyseisestä kapistuksesta. Olisihan tietenkin niitäkin laitteita missä esim. polyfonia on suurempi kuin 32, mutta en ole ainakaan vielä törmännyt tuohon "rajoitteeseen" nykyisenkään soittimeni kanssa, jossa kyseinen päärä koskettimia kestää soida maksimissaan yhtäaikaa.
 
Sanokaapa nyt ihan rehellisesti, että onko mitään järkeä ostaa soitin, jossa on samat ominaisuudet, tai vähemmän ominaisuuksia kuin esim. tuossa Casiossa, joka maksaa kuitenkin vähintään puolet enemmän, ja jonka sounditkin ovat vähintäänkin samantasoiset ellei surkeammat. Vaikka en nyt mikään virtuoosi pianossa vielä olekaan, niin on tullut jo jonkin aikaa soiteltua ja ei minusta tuossa kyseisessä laitteessa ollut mitään mainittavaa puutetta mikä tiputtaisi laitteen tämänhetken vaihtoehtolistalta numero 1. Tietenkin jos ei olisi fyrkasta kiinni niin ostaisin kalliimman saatavilla olevan merkkiarvostetun laitteen, ihan siksikin, että kukaan ei tulisi ihmettelemään, että miksi ostit tuon kun olisi ollut tarjolla parempia (eli kalliimpia).
 
Thomannin tarjonta sähköpianoista:
http://www.thomann.de/fi/cat.html?gf=kompaktit_sahkopianot&oa=pra
 
Laitetaan vielä tähän HarmonyCentralin arviointi kyseisestä soittimesta:
http://reviews.harmony-central.com/ … +And+MIDI/product/Casio/PX-310/10/1
 
Ja vielä HarmonyCentralin keyboard aloitussivulle:
http://reviews.harmony-central.com/reviews/Keyboard+And+MIDI

Sanokaapa nyt ihan rehellisesti, että onko mitään järkeä ostaa soitin, jossa on samat ominaisuudet, tai vähemmän ominaisuuksia kuin esim. tuossa Casiossa, joka maksaa kuitenkin vähintään puolet enemmän, ja jonka sounditkin ovat vähintäänkin samantasoiset ellei surkeammat.
 
Ei tietenkään. Mitä soitinta mahdat tarkoittaa?

Mitä soitinta mahdat tarkoittaa?
 
No, sanotaanko ensiksi, että tuo eilen väsyyneenä kirjoitettu vuodatus ilmensi lähinnä ihmetystä Casioiden ainaiseen lyttäämiseen, (okei, en ole mikään ammattilainen, ja tietoni ja kokemukseni kosketinsoittimien ja kosketinsoittamisen alalla ei ole ehkä äärimmäisen laaja), mutta kun haravoin eri musiikkiliikkeitä ja testasin, (omat soittotarpeeni lähtokohtanani) jäin ihmettelemään mm. sitä tarviikohan monikaan niitä kaikkia ominaisuuksia mitä monissa laitteissa tarjotaan. No enhän minä tiedä, voi tarvitakin, mutta kun itse olen pärjännyt lähinnä muutamalla soundilla, kunhan ne ovat hyviä ja käyttökelpoisia ja esim. niillä ominaisuuksilla, että koskettimistosta saa jutut kätevästi raituriin/tietokoneeseen/kajareihin. Ja toiseksi, jotkut laitteet ovat huomattavasti toisia kalliimpia, erona vain eri valmistaja, vaikka ominaisuuksissa ei paljon eroa olisikaan.
 
Ok, siis kun kävin testailemassa eri keyboardeja niin esim. Yamahalla ja Rolandilla oli joitain systeemejä, jotka olivat oman arvioni mukaan aivan ylihintaisia ominaisuuksiin tai soittotuntumaan nähden. Valitettavasti en nyt saa päähäni ihan tarkkoja malleja, taisi olla myöskin esim. Clavia Nord Electron malleja, jotka lähtivät hintaluokasta 1600-3000€ ja ok, en ymmärtänyt mikä niissä nyt saa maksamaan ihan noin paljon, ja mikä niistä tekee nyt "niin hyviä". Ehkäpä joku voisi valaista minua.
 
On varmaan sama homma kuin kitaroissa, että laatu/komponenttien laatu/kestävyys jne. nousee tiettyyn hintaluokkaan asti. Sanotaan esim. joku Ibanezin Prestige keppi ~1000€, on keskimäärin sitä parasta tarjolla olevaa, mutta taas joku Alexi Laihon tai John Petruccin signaturemalli ~3000-3500€. Eli ei niin kuin mitään mieltä muuten kuin se, että kyseiset kepit ovat vain aivan sika-kalliita. En tiedä voiko kiippareita verrata yleensäkään kitaroihin tässä suhteessa. Mutta anyway. Ehkä minun pitäisi olla perusteellisempi kirjoitukseni suhteen ja esittää tarkempia esimerkkejä, eikä olisi, tai pitäisi, kirjoittaa nyt näin mutu tuntumalta.

Clavian synat/urut/staget EIVÄT OLE pianoja. Siinäpä se suurimmaksi osaksi. Ja lisäksi, kuten sanoit, kiipparit ja kitarat eivät ole vertailukelpoisia. Sama pätee syntikoihin, urkuihin, digipianoihin, akustisiin pianoihin ja flyygeleihin.
 
Jos teet hintavertailuja pianoista, ei kannata tuhlata aikaansa electroihin yms. Ne on loistavia laitteita omaan käyttöönsä. Itse käytän clavian urkua, yamahan synaa ja Rolandin pianoa. Tällä hetkellä pidän niitä parhaiten minulle soveltuvina laitteina.
 
Ja asiaan. Itse olen joskus ollut tilanteessa, jossa käytettävissä on ollut vain casion privia. Itse pärjäsin sen kanssa ihan ok. Niissä on ihan hyvä hinta-laatu -suhde. Uskaltaisin väittää, että monellakaan tällä palstalla casiota dissaavilla ei ole kummemmin kokemusta ks. laitteista. Ainakaan 2000 -luvulla julkaistuista.
 
Jos se tuntuu hyvältä, osta se. Ei täällä palstalla ole yhtään Paavia, jolta tarvitsisit siunauksen päätöksellesi. Toisaalta casiolla näytti olevan myös hieman yli satasen kalliimpi 320 -malli, jossa on täysi polyfonia. Jos pärjäät 32 äänisellä polyfonialla, anna mennä, ei se ole multa pois. Henk. koht. en tykkää siitä, että äänet lakkaavat soimasta, jos treenailee jotain klasaripläjäystä, jossa käytetään paljon pedaalia. Silloin 32 ääninen polyfonia on mulle liian vähän. Mutta jos sulle ei, niin sitten niin, niin sitten, ja niin eespäin.
 
Totta kai ostat sen, mikä sinun mielestäsi on paras ratkaisu. Toisten mielestä sinatra on kunkku ja toiset diggaa elviksestä.