Koskettimet ›

musamies: Mieluummin vaikka välillä väärin soittava oikea taiteilija... Harva meinaa uskaltaa olla taiteilija vaikkei se vaadi kuin luovan ajattelutavan, rohkeuden ja motivaation.
 
"Taito" ja "osaaminen" ovatkin parametreja, joista en ajatellutkaan sun hirveästi perustavan.
 
Muut näköjään viisastelee noista absoluuttisista treeniajoista.
 
Mähän olen tuntemistani ihmisistä toiseksi eniten absoluuttisen treeniajan ideologian kannattaja, pohjana Malcolm Gladwellin teoria. 10 000 tuntia nousujohteista/jatkuvasti vaikeutuvaa ja monipuolista treeniä (instrumentin kanssa jaotettuna mm. teknisiin harjoitteisiin, improvisointiin, transkriptioon, sävellykseen jne., ajoittain eri painotuksilla). Riittää kenelle tahansa eikä tee ees tiukkaa, ~5,5h treeniä/päivä 5 vuoden ajan. Ehtii käydä töissä ja harrastaa jotain muutakin 2,5h.
 
Mutta jos se näyttää noin helpolta (kuin onkin), niin miksi ihan promille soittajista, jos sitäkään, jaksaa tuota tahtia edes viikkoa?

Janus: "Taito" ja "osaaminen" ovatkin parametreja, joista en ajatellutkaan sun hirveästi perustavan.
 
Kyllä niistäkin perustan - nämähän vaikuttavat mahdollisuuksiin sen suhteen kuinka vaativien biisien parissa voi toimia.
 
Itse näen näiden lisäksi joukon muitakin parametreja.
 
Jos ajatellaan, että muusikotkin, pianistit ym. kilpailevat kuitenkin jollain tavoin "musamarkkinoilla" taito ja osaaminen ovat erittäin vaikeita jos niiden avulla meinaa voittaa muut. Aina löytyy maailmasta taitavampia. Mutta sensijaan näiden sijaan voi jollakulla olla ainutlaatuinen tai ainakin omaperäinen idea, näkemys tai tyyli, jonka avulla mennä eteenpäin...
 
Samahan se on elokuvien suhteen - ketä kiinnostaa mikä elokuva on taitavimmin tai osaavimmin tehty vaan enempi kiinnostaa kun on erilaisia elokuvia ja eri ihmisiä kiinnostaa eri elokuvat - myös vähemmän taidokkaat.
 
Mähän olen tuntemistani ihmisistä toiseksi eniten absoluuttisen treeniajan ideologian kannattaja, pohjana Malcolm Gladwellin teoria. 10 000 tuntia nousujohteista/jatkuvasti vaikeutuvaa ja monipuolista treeniä (instrumentin kanssa jaotettuna mm. teknisiin harjoitteisiin, improvisointiin, transkriptioon, sävellykseen jne., ajoittain eri painotuksilla).
 
Mikäs siinä jos se tuntuu mielekkäältä!
 
Mutta jos se näyttää noin helpolta (kuin onkin), niin miksi ihan promille soittajista, jos sitäkään, jaksaa tuota tahtia edes viikkoa?
 
Ehkä sen takia kun elämässä moni asia vaatii huomiota ja huomion hajauttaminen onkin monesti mielekästä, mutta miksei jaksa välttämättä paljon milloinkaan voi johtua siitä jos ei tiedä mihin mahdollisia poikkeuksellisen hyviä taitoja käyttäisi... Sehän tavallaan inflatoituisi jos kaikki olisi jotain kuten on urkuri Cameron Carpenter!
 
Lisäksi muiden olisi ikävä työskennellä meidän kosketinsoittajien kanssa jos me oltaisiin täysin ylivoimaisia :D

musamies:
 
Mieluummin vaikka välillä väärin soittava oikea taiteilija... Harva meinaa uskaltaa olla taiteilija vaikkei se vaadi kuin luovan ajattelutavan, rohkeuden
 
Ja liian moni vetelee päin persettä uskoen olevansa taiteilija. Luova ajattelutapa tuottaa hyvää ja huonoa.
 
En taida uskaltaa jatkaa aiheesta tämän enempää...

tarmo: Ja liian moni vetelee päin persettä uskoen olevansa taiteilija. Luova ajattelutapa tuottaa hyvää ja huonoa.
 
En taida uskaltaa jatkaa aiheesta tämän enempää...
 
Miksei uskaltais - mun mielestä kiipparistit ei ole pahimpia yli-intoilijoita taitoihin nähden.
 
Ennen netin ja erilaisten keskustelumahdollisuuksien yleistymistä myös kirjoittaminen miellettiin ammattilaisten tai tositaiteilijoiden hommaksi ja harva uskasi kirjoittaa omalla tyylillä koska virheistä on niin paljon peloteltu. Onneksi kirjoittaminen on vapautunut kaikkien kynnelle kykenevien ulottuville. Samoin on käynyt laulamisen karaoken muodossa.
 
Minun mielestä myös kiipparien soitto voidaan vapauttaa koko kansan vapaaksi harrastukseksi kuten on käynyt kirjoittamisen ja laulamisen!

Kiitos hirveästi kaikille hyvistä vinkeistä. Tarkennan vielä, että olen soittanut jo n. 8 vuotta pianoa, mutta bändissä soitto ei ole tuttua. Sointukäännökset ovat kuitenkin jo hallussa, mutta muuten olen hieman hukassa kuinka koskettimilla soitetaan yhtäaikaa muiden kanssa ja saadaan se kuulostamaan hyvältä.

En huomannut että kukaan olisi neuvonut sulle drop 2 hajoitusta?
Toimii niin että nelisoinnussa pudotat toiseksi korkeimman sävelen bassoksi ja soitat vasemmalla kädellä kaksi alinta säveltä ja oikealla kaksi ylintä.
 
Ja vaihtelua saat kun nelisointu ei olekaan perusmuodossa vaan joku sen käännös ja teet saman tempun.
Yleensä soundaa aika hyvältä ja molemmillä käsillä tekemistä.
 
Jos bändissä on monta harmoniasoittajaa (kitaristia) niin usein kyllä selviää vähemmälläkin, esim pelkkä terssi ja septimi ja siihen kyllä riittää yksi käsi.

baron: En huomannut että kukaan olisi neuvonut sulle drop 2 hajoitusta?
 
Nelisointujen harjoittelu ja yhdistely kaikissa muodoissa on omassa itsenäisessä treenissä tärkeää, mutta se on vain teoreettinen välivaihe eikä se soundaa kovin hyvältä ympäristössä, jossa
 
a) on paljon nelisointuja ja
b) basso on sen verran aktiivinen (ja/tai soittaa paljon tritonuskorvauksia, urkupisteitä jne), että pianon voicingit pitää soittaa korkeammalta.
 
Käytännössä puhumme jazzista.
 
Tosielämässä toimivat drop 2-hajotukset pohjautuvat viisisointuihin tai laajempiin, ideana on II-V -tilanteessa vaihtaa vähimmillään vain yhden sormen paikkaa (IIm7 septimi => V7 terssi) niin, että paikallaan pysyvät äänet ovat edelleen asiallisen kuuloisia lisäsäveliä, eivätkä sisällä esim. turhia perusäänen tuplauksia.
 

Dm7 =>  G7
 
E   -   E (9-13)
C   -   H (septimi-terssi -purkaus)
A   -   A (5-9)
F   -   F (3-7)

 
Hajallisesta sointujen asettelusta on tässä ketjussa ollut puhetta jo aiemmin, mutta kolmisointujen yhteydessä. Periaate on ihan sama, mutta kolmisointumaailma (sus2- ja add2/add9-mausteilla) on suurimmassa osassa rytmimusiikinkin genrejä toimiva ratkaisu - "tositilanteessakin".