Koskettimet ›

pekka montin: Muuten. Tähän seuraavaan kysymykseen olisi tosi hienoa saada vastaus joltakin joka on ollut kuvioissa jo pidemmän aikaa. Mistä mahtaa johtua että 80-luvulla digipianojen saundi oli pääosin niin kamala?
 
Siitä, että hyvän pianosoundi vaatii melkoisen määrän sampleja, joiden tallentaminen vaatii pirusti tilaa. 80-luvun lopun ja 90-luvun alun syntikoissa ja digipianoissa muistia saattoi olla esimerkiksi yksi megatavu, kun nyt yksi pianosoundi kuluttaa tilaa satakertaisen määrän. Samplekirjastojen pianosoundeissa voidaankin sitten jo laittaa taas yksi nolla perään.
 
Nykyään koskettimet samplataan usealla eri voimakkuudella, kun taas esimerkiksi Korg SG-1 Sampling Grandissa, joka oli yksi ensimmäisistä samplepohjaisista (lue: digitaalisista) pianoista, käytetään yhtä ja samaa samplea, joka ajetaan filtterin läpi siten, että soundi on pehmeämpi, kun kosketinta lyödään hiljaa. Ja koska muistia on vähän, sustain-osa on käytännössä lyhyt pätkä samplea loopattuna. Nykyään luuppeja ei välttämättä tarvitse käyttää tai luupattava pätkä on niin paljon pidempi, että sitä ei käytännössä kuule. Samaten koskettimen nostosta, pedaalin mekaniikasta jne. kuuluvat äänet ovat nykyään soundeissa mukana tai syntetisoitu muuten.
 
Rolandin V-Pianossa puolestaan ei käytetä sampleja, vaan koko soundi perustuu fyysiseen mallintamiseen. Tekniikka on tuttu esim. virtuaalianalogisyntikoista, mutta pianosoundiin liittyy sen verran paljon muuttujia, että moottorille tulee aika tavalla hintaa.
 
Se kasarisähköpiano ei puolestaan ole mikään sample, vaan syntetisoitu FM-synteesillä.

maza: Siitä, että hyvän pianosoundi vaatii melkoisen määrän sampleja, joiden tallentaminen vaatii pirusti tilaa. 80-luvun lopun ja 90-luvun alun syntikoissa ja digipianoissa muistia saattoi olla esimerkiksi yksi megatavu, kun nyt yksi pianosoundi kuluttaa tilaa satakertaisen määrän. Samplekirjastojen pianosoundeissa voidaankin sitten jo laittaa taas yksi nolla perään.
 
Nykyään koskettimet samplataan usealla eri voimakkuudella, kun taas esimerkiksi Korg SG-1 Sampling Grandissa, joka oli yksi ensimmäisistä samplepohjaisista (lue: digitaalisista) pianoista, käytetään yhtä ja samaa samplea, joka ajetaan filtterin läpi siten, että soundi on pehmeämpi, kun kosketinta lyödään hiljaa. Ja koska muistia on vähän, sustain-osa on käytännössä lyhyt pätkä samplea loopattuna. Nykyään luuppeja ei välttämättä tarvitse käyttää tai luupattava pätkä on niin paljon pidempi, että sitä ei käytännössä kuule. Samaten koskettimen nostosta, pedaalin mekaniikasta jne. kuuluvat äänet ovat nykyään soundeissa mukana tai syntetisoitu muuten.
 
Rolandin V-Pianossa puolestaan ei käytetä sampleja, vaan koko soundi perustuu fyysiseen mallintamiseen. Tekniikka on tuttu esim. virtuaalianalogisyntikoista, mutta pianosoundiin liittyy sen verran paljon muuttujia, että moottorille tulee aika tavalla hintaa.
 
Se kasarisähköpiano ei puolestaan ole mikään sample, vaan syntetisoitu FM-synteesillä.
 
Joo. Kiitti. Toi selvensi jo aika paljon. Pitääpä perehtyä asiaan hieman syvemmin tässä nyt kun on ylimääräistä aikaakin vielä kuukausi jäljellä.

Yamaha p-95 vastaako ollenkaan aitoa pianoa?