Koskettimet ›

Evolver ja 106 ovat molemmat hienoja värkkejä omiin tarkoituksiinsa, mutta ei niitä oikein tyypillisinä esimerkkeinä analogisesta soundista voi pitää.
 
Tosin itseeni A/D-hybridi soundi onkin se, joka puree parhaiten tällä hetkellä. Esim. Micorwave I kiehtoisi saada haltuun.

Joo, Evolver ja signaalitie:
http://www.davesmithinstruments.com/downloads/signal_flow.pdf

CPU: En kyllä tiedä kun paljon tuo oikeesti vaikuttaa saundiin, muuta ku periaatteen tasolla. Frendillä on toi evolver ja kyllä se ihan yhtä analogiselta kuulostaa kun vaikka meikän juno 106. Muutenkin, jos ei käytä analoginauhaa nauhotukseen, niin kyllä ne kaikki analogisynät menee aina jonkun ad/da ketjun läpi.
 
Se minkä meikä ymmärrän analogihienoudeksi on enemmänkin oskillaattorien tuottama (mahdollisesti hieman vaihtelevan vireinen) aaltomuoto ja filsun epälineeaarinen käyttäytyminen. Ei niinkään oparit ja konkat.
 
K.
 
Jaa kuulostaa entäs miltä se tuntuu muussa elimistössä kun vaikuttaa sitä kautta mutta pikkuharmi tosiaan toisaalta myös hyvä virtuaali analogi on kiva soittelun kohde miksei muutkin mutta ne jo tosi asianvierestä hyvä syna on hyvä syna toimii se miten tahansa ja hyvä syna taas makuasia. ps. en ainakaan näillä korvilla logicilla puuhannut älytöntä eroa saanut softasytnilläkään 44.1khzillä tai 96khzillä ajaen ei edes ylimissä äärimäisissä oktaaveissa sanoisin. sanoisin tilanviennin ero oli isompi kuin äänenlaadun ero joka oli ehkä 10-30% jos sitä prosentteina voi mitata. lisäksi kannattaako noin niitä edes nauhoitella kun cd levy on 44.1khz ja mp3 on vielä päälle eli kun nettijaossa käytännössä tekeleeni.

JPQ: Jaa kuulostaa entäs miltä se tuntuu muussa elimistössä kun vaikuttaa ...
 
... lisäksi kannattaako noin niitä edes nauhoitella kun cd levy on 44.1khz ja mp3 on vielä päälle eli kun nettijaossa käytännössä tekeleeni.
 
niinpä - läpianalogisessa on soundinsa ja fiilis soittajan korvissa tai vain niiden välissä
 
- mitä sitten pitää analogisuuden mittarina? minultakin löytyy niin vco:ta kuin dco:takin ja monenlaista digitaalia päälle... -
 
ketjun avaajan kannalta tämä saivartelu ei liene olennaista - toteaahan hän sen kysymyksensä yhteydessäkin.
 
ja kuten JPQ toteaa, niin kuka sen sitten kuulee kaiken myllytyksen läpi.
 
avaajalle jokin (käytetty?) virtuaali-analogi voisi olla sopiva so. kohtuuhinnalla sopiva soundimaailma, riittävä polyfonia ja paljon nuppeja (se on mielestäni analogien keskeinen ominaisuus so. "hands on " -kontrolloitavuus). Jos soittohomma ja synaharrastus edistyy niin voi ryhtyä miettimään oman kokemuksen ja tarpeiden mukaan "analogisyna hifistelyä".

Leikari: niinpä - läpianalogisessa on soundinsa ja fiilis soittajan korvissa tai vain niiden välissä
 
Läpianalogisen kanssa pelatessa on aina mukana myös semmoinen jännä yllätysmomentti mitä ei digivehkeissä ole. Eilen äänittelin Andromedalla juttuja ja oikeasti piti ottaa joistain kohtaa muutama otto että sai parhaan soundin narulle. Siis soitoltaan identtisiä ottoja mutta joku oskilattoreiden vire tai vaihe tai suodattimien asetus tai joku muu juttu vaan heittää sen verran että ei ihan samalta meinaa soundata joka otolla :).

Sanotaan mitä Andromedaa,moogin (en muista mallia joku vanha jossa ilmesesti fm ja sync) ja näitä dave smithejä olen kuullut niissä jotain pirun koukuttavaa (monessa muussakin en halua luotella kaikkia edes) mutta hinnat hirveitä. no vanhoja saa halvalla mutta huolto politiikka ja itselleni myös virittäminen on ajatuksena epämielyttävä.

JPQ: kannattaako noin niitä edes nauhoitella kun cd levy on 44.1khz ja mp3 on vielä päälle eli kun nettijaossa käytännössä tekeleeni.
 
No kannattaa. Kun kuitenkin prosessoit sitä jollain tavalla jälkeen päin (vähintään summaat muihin raitoihin).
 
Voi myös kokeilla, että miksaat (/masteroit) biisin päin vittua ja muutata sen mp3:sk sekä otat samasta biisistä hyvin miksatun version mp3:ks. Mitä enemmän pakkaat sitä biisiä, niin sitä enemmän se biisi kärsii siitä paskasta miksauksesta/masteroinnista.
 
Tää on vähän pölhö aihe kun kaikki masterointi-insinöörit haluaa sen biisin mahd. korkealla sample rate:lla itselleen (= nauhotus sample rate). Jos tolla asialla ei olisi mitään väliä, niin kai ne nyt huolis 44.1:n downsamplattua kamaa, kun se kerta menee cd:lle.
 
En nyt tietenkään sano, että 44.1 sample rate on mikään maailman loppu, mut korkeammat sampleratet ei todellakaan oo mikään äänikortti- ja kovalevyvalmistajien salaliitto pienen kuluttajan rahoihin pääsyä varten. Suosittelen lämpimästi käyttämään korkeampaa sample ratea jos laitteiston rahkeet riittää ja vähintään miksaus tapahtuu ns. in the box. Jos konetta käyttää vaan moniraitanauhurina ja kaikki prosessointi ja äänen tuottaminen tapahtuu outboardilla, niin asialla ei ole läheskään niin suurta vaikutusta.
 
K.

Varmasti löytyy useita vanhoja tai uusia analogisynttyjä jotka kuulostavat paremmalta ja "analogisemmalta" kuin DSI:n tuotteet, mutta harvoista (jos mistään) löytyy yhtä paljon modulaatiomahdollisuuksia kuin esim. Mophosta tai Evolverista.
4 x LFO, 4 x 16-steppisequ jne jne tarjoavat ns. perinteisten analogisoundien ohella todella monipuoliset friikkailumahdollisuudet. Ja vaikka Mopho on monofoninen, sen sekvensserin ansiosta siitä lähtee paljon enemmän kuin "yksi nuotti kerrallaan".

- mitä sitten pitää analogisuuden mittarina? minultakin löytyy niin vco:ta kuin dco:takin ja monenlaista digitaalia päälle... -
 
ketjun avaajan kannalta tämä saivartelu ei liene olennaista - toteaahan hän sen kysymyksensä yhteydessäkin.
 
Niin..onhan tässä viestiketjussa päässyt vähän mopo käsistä alkuperäiseen kysymykseen nähden, mutta tuon analogisuuden pohdinta varmaan avasi asioita kysyjälle. Ajattelin avata kuitenkin vielä lisää..
 
Monesti se monipuolisuus on se juttu. Hyvä määritelmä monesti on se soundi lämpö ja soinnin kirkkaus sekä sellainen tietty soivuus. Jos laittais järjestykseen soundin lämmön suhteen, niin monesti voisi laittaa järjestykseen vco, dco, hybridi(digiosc/analogifilsu), analogimallintavat(digi), digi-fm, sample pohjaiset täysdigit. Mutta ei aina. Soinnin kirkkaus taas menee monesti hieman käänteisessä järjestyksessä, mutta digivehkeissä ylemmät oktaavit alkaa soida epämääräisesti ja soivuus katoamaan. Digivehkeissä joskus se soundin kirkkaus johtuu pelkistä digihäiriöistä. Syynä tyypillisesti alhainen näytteenottotaajuus. Tätä ongelmaa ei tietenkään analogivehkeissä ole.

CPU: Voi myös kokeilla, että miksaat (/masteroit) biisin päin vittua ja muutata sen mp3:sk sekä otat samasta biisistä hyvin miksatun version mp3:ks. Mitä enemmän pakkaat sitä biisiä, niin sitä enemmän se biisi kärsii siitä paskasta miksauksesta/masteroinnista.
 
Tarkoitat ilmeisesti jotenkin teknisessä mielessä päin sitä itseänsä, voitko antaa esimerkkejä?
 
Tää on vähän pölhö aihe kun kaikki masterointi-insinöörit haluaa sen biisin mahd. korkealla sample rate:lla itselleen (= nauhotus sample rate). Jos tolla asialla ei olisi mitään väliä, niin kai ne nyt huolis 44.1:n downsamplattua kamaa, kun se kerta menee cd:lle.
 
Siinä ei kait ole kysymys siitä, että 44,1 olisi kammottavan huono lähtökohta sinänsä, vaan siitä, että siinä sampletaajuuden muunnoksessa tapahtuu aina informaation muuttumista enemmän tai vähemmän, muunnosalgoritmista riippuen. Ja jos masteroinnissa käytetään analogiprosessoreita kuten ainakin huippupajoissa tapana on, niin muunnos on vieläpä täysin turha, koska kuitenkin joudutaan tekemään DA- ja AD-muunnokset.
 
No kannattaa. Kun kuitenkin prosessoit sitä jollain tavalla jälkeen päin (vähintään summaat muihin raitoihin).
 
En nyt tietenkään sano, että 44.1 sample rate on mikään maailman loppu, mut korkeammat sampleratet ei todellakaan oo mikään äänikortti- ja kovalevyvalmistajien salaliitto pienen kuluttajan rahoihin pääsyä varten. Suosittelen lämpimästi käyttämään korkeampaa sample ratea jos laitteiston rahkeet riittää ja vähintään miksaus tapahtuu ns. in the box. Jos konetta käyttää vaan moniraitanauhurina ja kaikki prosessointi ja äänen tuottaminen tapahtuu outboardilla, niin asialla ei ole läheskään niin suurta vaikutusta.
 
K.
 
Mulle on hyvin riittänyt 44,1. Mut ehkä mulla ei sit ole kovin tarkat korvat. Toisaalta, jos sitä eroa oikeasti on, niin sen olemassaolon syistä ois mukava kuulla myös teoreettisia perusteita tai ainakin jonkinnäköisiä arveluita, ja tarkoitan nyt jotain muuta kuin että "tottakai enemmän on parempi".
 
Anteeksi offtopic, mutta asia on mun mielestä kiintoisa. Pitää ehkä avata uusi ketju?

Rantsu: Tarkoitat ilmeisesti jotenkin teknisessä mielessä päin sitä itseänsä, voitko antaa esimerkkejä?
 
No kokeile ite. Vedä esim. hevibiisissä pellit liian kovalle, niin 128kbps mp3 räjäyttää korvat.
 
Anteeksi offtopic, mutta asia on mun mielestä kiintoisa. Pitää ehkä avata uusi ketju?
 
Avaa vaan. Vaikka tossa sanoin kaiken mielestäni olennaisen. Pointin tiivistääkseni, formaatin toimivuus sinänsä riippuu lähinnä konverttereistä, tosin jokainen muunnos kumpaankaan suuntaan vääristää tulosta. Kun koko homma pitää nykysoftissa tehdä samalla ratella ja se digitaalinen prosessointi toimii isoilla rateilla paremmin, niin meikästä aika no brainer. Ja kyllä, ne hyvät softat pöyrittää sellasia taajuuksia joita ei kuule, se ei tarkota, että niillä ei olisi lopputuloksen kannalta merkitystä.
 
Jos kiinnostaa lisää, niin uusi aihe auki.
 
K.

teroyk:
Monesti se monipuolisuus on se juttu. Hyvä määritelmä monesti on se soundi lämpö ja soinnin kirkkaus sekä sellainen tietty soivuus. Jos laittais järjestykseen soundin lämmön suhteen, niin monesti voisi laittaa järjestykseen vco, dco, hybridi(digiosc/analogifilsu), analogimallintavat(digi), digi-fm, sample pohjaiset täysdigit. Mutta ei aina. Soinnin kirkkaus taas menee monesti hieman käänteisessä järjestyksessä, mutta digivehkeissä ylemmät oktaavit alkaa soida epämääräisesti ja soivuus katoamaan. Digivehkeissä joskus se soundin kirkkaus johtuu pelkistä digihäiriöistä. Syynä tyypillisesti alhainen näytteenottotaajuus. Tätä ongelmaa ei tietenkään analogivehkeissä ole.
 
annan keulia minäkin...
 
analogisten soivuus korkeilla äänillä on tosiaan selvä erovs. digitaalinen - "karmeimmassakin" vinkumimisessa säilyy tietty "lämpö"

CPU: Avaa vaan. Vaikka tossa sanoin kaiken mielestäni olennaisen. Pointin tiivistääkseni, formaatin toimivuus sinänsä riippuu lähinnä konverttereistä, tosin jokainen muunnos kumpaankaan suuntaan vääristää tulosta. Kun koko homma pitää nykysoftissa tehdä samalla ratella ja se digitaalinen prosessointi toimii isoilla rateilla paremmin, niin meikästä aika no brainer. Ja kyllä, ne hyvät softat pöyrittää sellasia taajuuksia joita ei kuule, se ei tarkota, että niillä ei olisi lopputuloksen kannalta merkitystä.
 
Jos kiinnostaa lisää, niin uusi aihe auki.
 
K.
 
Eli että enemmän on parempi. Ymmärrän.

Vastausten vähän eksyessä alkuperäisestäkin aiheesta äänenpakkaukseen jäi mun lisäkysymyskin tuonne kaiken alle.
 
Eli onko kukaan täällä tehnyt omaa modulaari-synaa? Thomannilla olisi tälläinen pikkuloota muuntajineen ihan budjettihinnalla http://www.thomann.de/fi/doepfer_a100mc_black.htm johon mahtuisi neljä palikkaa. Äkkiseltään vaikuttaisi simppeliltä, mutten tiedä onko. Tuollaisen käyttöhän olisi lähinnä jonssain audioloopin tms. läpiajamisessa ja muokkaamisessa?

jaxen: Tuollaisen käyttöhän olisi lähinnä jonssain audioloopin tms. läpiajamisessa ja muokkaamisessa?
 
Riippuu siitä, mitä moduleita siihen laitat, ja mitä muita laitteita on käytössä. Voihan siihen oskillaattoreitakin laittaa.

Exhausted: Riippuu siitä, mitä moduleita siihen laitat, ja mitä muita laitteita on käytössä. Voihan siihen oskillaattoreitakin laittaa.
 
Ainakin youtube-katselujen perusteella parhaan kuuloiset modulaarijutut on tehty vain ajamalla audio-ääntä niiden läpi. Tämä tosin onnistuisi budjettiystävällisemmin esim. Mopholla?
 
Ihan 'perus'syntikka (ts. koskettimilla soitettava soitin) vaatii näemmä helvetinmoisen kasan moduuleita kuulostaakseen hyvältä. Toisaalta ainakin kuuntelujen perusteella tuollaiset hirviöt kuulostavatkin parhaimmillaan sitten tosi_hyvältä. Mutta millään pikkutekeleellä ei saa näemmä aikaan kuin plainia analogipörinää ja ääniä.

jaxen: Ihan 'perus'syntikka (ts. koskettimilla soitettava soitin) vaatii näemmä helvetinmoisen kasan moduuleita kuulostaakseen hyvältä. Toisaalta ainakin kuuntelujen perusteella tuollaiset hirviöt kuulostavatkin parhaimmillaan sitten tosi_hyvältä. Mutta millään pikkutekeleellä ei saa näemmä aikaan kuin plainia analogipörinää ja ääniä.
 
Just näin.
 
On tosin niitäkin, jotka on kasanneet järjettömän kokoiset hirviöt tuottaakseen vain moniulotteisempaa pörinää. :)

Eli onko kukaan täällä tehnyt omaa modulaari-synaa? Thomannilla olisi tälläinen pikkuloota muuntajineen ihan budjettihinnalla http://www.thomann.de/fi/doepfer_a100mc_black.htm johon mahtuisi neljä palikkaa. Äkkiseltään vaikuttaisi simppeliltä, mutten tiedä onko.
 
Mutta vissiin tämmösen yksinkertaisen analogisen MIDI-syntikan teko ei onnistu tohon:
DOEPFER A-111-5 SYNTHESIZER VOICE
DOEPFER A-190 MIDI-CV/SYNC Interface Module
?
 
Vai kannattaisiko A-190:n tilalle olla Doepfer MVC4?

Saako doepferia suomesta siis tiedän kyllä että thomann on erinomainen mutta silti.

teroyk: Mutta vissiin tämmösen yksinkertaisen analogisen MIDI-syntikan teko ei onnistu tohon:
DOEPFER A-111-5 SYNTHESIZER VOICE
DOEPFER A-190 MIDI-CV/SYNC Interface Module
?
 
Vai kannattaisiko A-190:n tilalle olla Doepfer MVC4?
 
Doepfer Dark Energy on käytännössä standalone moduuliversio tuosta A-111-5. Eli sisältää midi-interfeissin, external inputit yms., hintaa t-kaupassa nelisensataa.