Koskettimet ›

Vakavsti ottaen, tarvitaanko yli 64 nuotin polyfoniaa ikinä muuten kuin teoreettisesti? Mulla on tuossa vieressä 73-koskettiminen vempain, ja todella hankala kuvitella tilannetta jossa sen melkein kaikki koskettimet sois samaan aikaan. Ei tule pianonsoitossa vastaan vaikka kuinka sustainia käyttelisi. Teoriassa joku kromaattinen lasku sustain pohjassa melkein yläpäästä melkein alapäähän, mutta harvoinpa tuollaista tulee vastaan (Lue: ei ole ikinä tullut, en soita klasaria)
 
Jossain urkuglissandoissa saattaa soida ehkä kymmenenkin kosketinta jos oikein kunnolla kahdella kädellä pyyhkäisee menemään tai hakee sellaista epämääräistä ukkosenjyrinää, mutta tuskin edes 16 tulee yleensä täyteen.
 
Saman nuotin soittaminen peräkkäin ei minkään järjen mukaan vie polyfoniaa, koska sammuuhan pianollakin se edellinen ääni tavallaan kun siihen uudestaan lyödään sillä vasaralla. Puhumattakaan uruista ynnä muista elektronisemmista soundeista.
 
Ja mihin tarvitaan 128 äänen polyfoniaa, jos pianossakaan ei ole koskettimia kuin se 88? Olenko käsittänyt jotain totaalisen väärin?

Ja mihin tarvitaan 128 äänen polyfoniaa, jos pianossakaan ei ole koskettimia kuin se 88? Olenko käsittänyt jotain totaalisen väärin?
 
Et nyt mitenkään totaalisen väärin, mutta asia on hieman monimutkaisempi kuin äkkisältään luulisi.
 
Suurta polyfoniaa tarvitaan pianojutuissa tietysti silloin, kun soitetaan paljon tavaraa isolta alueelta pedaali pohjassa. Samoin glissandot voi viedä tosi paljon.
 
Toiseksi saman koskettimen soittaminen vie tietysti polyfoniaa jos edellinen nuotti ei ole vielä ehtinyt sammua. Kyllä sen eron luultavasti huomaisi, jos se edellinen nuotti katkeaisi aivan välittömästi. Kyllä akustisessa pianossakin sointiin varmasti jotenkin vaikuttaa se, jos lyötävä kieli on jo valmiiksi liikkeessä.
 
Lisäksi pianosaundeissa saatetaan käyttää useita eri sampleja, kuten esimerkiksi jotain resonanssiääniä, kun pedaali on pohjassa.
 
Käytännössä pelkän pianosaundin soittoon ei luultavasti ikinä tarvitse 128:aa ääntä, mutta jostain syystä noissa on tapana käyttää kakkosen potensseja (16, 32, 64, 128), ja 64 saattaa joissain tilanteissa jäädä vajaaksi.
 
Eniten polyfoniaa syö tietysti se, kun useampia saundeja laitetaan soimaan päällekkäin. Jos yhtä kosketinta painamalla soi 16 saundia, niin 128:n äänen polyfonialla ei voi soittaa kuin 8 ääntä yhtä aikaa. Useimmissa yksinkertaisimmissakin nykyaikaisissa sähköpianoissa voi laittaa 2 eri saundia soimaan päällekkäin, mikä vähentää polyfonian jo puoleen.

Eniten polyfoniaa syö tietysti se, kun useampia saundeja laitetaan soimaan päällekkäin. Jos yhtä kosketinta painamalla soi 16 saundia, niin 128:n äänen polyfonialla ei voi soittaa kuin 8 ääntä yhtä aikaa. Useimmissa yksinkertaisimmissakin nykyaikaisissa sähköpianoissa voi laittaa 2 eri saundia soimaan päällekkäin, mikä vähentää polyfonian jo puoleen.
 
Juuri näin! Minulla oli aikoinaan (10v sitten) Kawain sen hetken lippulaiva sähköpiano - puukoskettimilla. En muista mikä siinä oli polyfonia, mutta sen huomasin että se usein jäi riittämättömäksi juuri silloin kun soittelin piano- ja viuluääntä yhtäaikaa. Ja kun vielä jätti pedaalin pohjaan niin monet kerrat soitto kuulosti todella kurjalta. Kai se on laskentatehosta kiinni ja uusimmissa laitteissa se taitaa olla riittävä?
 
Mutta asia on tainnut mennä aika pahasti jo sen viereen.. polyfonia ei tässä ole ihan tärkein juttu. Vaan kosketus, tatsi ja tuntuma. Ne ratkaisevat. Eli pitää tuntua oikealta pianolta! Täsmälleen.

Mäts: Eniten polyfoniaa syö tietysti se, kun useampia saundeja laitetaan soimaan päällekkäin. Jos yhtä kosketinta painamalla soi 16 saundia, niin 128:n äänen polyfonialla ei voi soittaa kuin 8 ääntä yhtä aikaa. Useimmissa yksinkertaisimmissakin nykyaikaisissa sähköpianoissa voi laittaa 2 eri saundia soimaan päällekkäin, mikä vähentää polyfonian jo puoleen.
 
Juuri näin! Minulla oli aikoinaan (10v sitten) Kawain sen hetken lippulaiva sähköpiano - puukoskettimilla. En muista mikä siinä oli polyfonia, mutta sen huomasin että se usein jäi riittämättömäksi juuri silloin kun soittelin piano- ja viuluääntä yhtäaikaa. Ja kun vielä jätti pedaalin pohjaan niin monet kerrat soitto kuulosti todella kurjalta. Kai se on laskentatehosta kiinni ja uusimmissa laitteissa se taitaa olla riittävä?
 
Mutta asia on tainnut mennä aika pahasti jo sen viereen.. polyfonia ei tässä ole ihan tärkein juttu. Vaan kosketus, tatsi ja tuntuma. Ne ratkaisevat. Eli pitää tuntua oikealta pianolta! Täsmälleen.
 
laskentatehosta juurikin. monessa 10v laitteessa joka ei ole edes piano on minusta polyfonia jos ei muisti petä 64 tai vain 32. ja stereosamplet jos on vielä kyseessä se syö nuottia kohti tuplat. Yamahani synassa taitaa olla jotain 3 pisteisiäkin kirkkourkusampleja eli oma tavara keskelle vielä erikseen. silti noista uruista puuttuu minusta jotain kun vertaan yhteen softiini. tai eräisiin muiden merkkien pätkiin.

polyfonia ei tässä ole ihan tärkein juttu. Vaan kosketus, tatsi ja tuntuma. Ne ratkaisevat. Eli pitää tuntua oikealta pianolta! Täsmälleen.
 
Musta tuntuu että oikeiden pianojen pitäs tuntua yhtä hyvältä kuin mun MIDI-koskettimisto (CME UF 80). Kovasti monessa pianossa kun koskettimet liikkuu tahmeasti ja muljuu sormen alla niin, ettei oikeen tiedä mitä siellä tapahtuu - onko sormi edes koskettimella. Erot (oikeiden) pianojen koskettimistoissa ovatkin melkoisia, joten valitsemalla puupianon ei saa välttämättä hyvää tatsia. Puhumattakaan monipuolisesta, dynaamisesta ja ilmaisuvoimaisesta äänestä. Markkinoilla on puupianoja, joiden ääni on kertakaikkiaan raastava, eikä se muutu edes pianonvirittäjän toimesta. Asiaan tuo helpotuksen vain muuttoliikkeen miehet. Kaksi kappaletta.
 
A

albert18: Musta tuntuu että oikeiden pianojen pitäs tuntua yhtä hyvältä kuin mun MIDI-koskettimisto (CME UF 80). Kovasti monessa pianossa kun koskettimet liikkuu tahmeasti ja muljuu sormen alla niin, ettei oikeen tiedä mitä siellä tapahtuu - onko sormi edes koskettimella. Erot (oikeiden) pianojen koskettimistoissa ovatkin melkoisia, joten valitsemalla puupianon ei saa välttämättä hyvää tatsia. Puhumattakaan monipuolisesta, dynaamisesta ja ilmaisuvoimaisesta äänestä. Markkinoilla on puupianoja, joiden ääni on kertakaikkiaan raastava, eikä se muutu edes pianonvirittäjän toimesta. Asiaan tuo helpotuksen vain muuttoliikkeen miehet. Kaksi kappaletta.
 
A
 
Olen kyllä täysin samaa mieltä. Maailmassa on mahottoman huonoja akustisia pianoja, joita ei voi soittaa selvinpäin ollenkaan. Tarkoitankin, että kannattaa tietysti verrata hyvän pianon tai flyygelin kosketukseen. Steinway, Yamaha tai Kawai esimerkiksi. Se on sitten ikäänkuin makuasia. Ja todellakin sähköpianoissa saattaa olla yhtä hyvä kosketus kuin noissakin. Kokeilin viime viikolla Rolandin RD700-GX:ää. Siinä vehkeessä on niin hyvä kosketus että sormet pois!

Ja hyvä tuntumahan makuasia offtopic ja pahasti eka koskettimista jolla irvistelemättä olen kovia säveliä on ollut usein parjattukin Roland Juno G... sanoisin lyhyesti että se että aito piano takaa mitään äänikin voi olla surkeampi oikeastaan kun hyvässä softassa uskoisin jos huono piano osuu kohdalle.

th61: Moi,
 
Poikani (8v) on äärimmäisen kiinnostunut pianonsoittamisesta (soittaa musiikkiopistossa) . Onko mielestänne esim Casio WK-8000 järkevä vaihtoehto kehittyvän nuoren opiskelijan ja jo ikääntyneen harrastajan tarpeisiin, vai pitäisikö mielummin ostaa perinteinen akustinen piano (miniflyygeliin ei välttämättä olisi tilaa).
 
Moi! Mielestäni paras vaihtoehto olisi joku Rolandin sähköpiano. Esim. Roland FP-7.
Muutamia hyviä ominaisuuksia siinä: lähes aito pianon tuntuma, midi liitäntä, UBS-portti ja hyvät äänet ( audiokey-toiminto / session partner jne.. ) Tuolla rolandin sivuilla on lisää infoa. Itselläni kaikki sähköpianot olleet Rolandeja ja olen ollu todella tyytyväinen!
 
Olen myös sitä mieltä, että tuollainen sähköpiano on paljon parempi vaihtoehto, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia musiikin tekemiseen yms.. Akustisella pianolla mahdollisuudet tuohon ovat mielestäni rajoitetummat.
 
http://www.roland.com/products/en/FP-7/

Tuskinpa siinä kovin moni lähtee väittämään vastaan jos kehuu Rollen stagekiippareiden tai fp-7 kosketintuntumaa.

HK: Tuskinpa siinä kovin moni lähtee väittämään vastaan jos kehuu Rollen stagekiippareiden tai fp-7 kosketintuntumaa.
 
Vaikkakin ovat tahmeita ja raskaampia kuin akustiset pianot tai flyygelit.

mikä noitten clavinovien ja muitten tollasten raskaampien vehkeiden etuna sit on noihin kanniskeltaviin malleihin nähden?

Vaikkakin ovat tahmeita ja raskaampia kuin akustiset pianot tai flyygelit
 
Kosketinpainothan eroaa puupianojen välillä kovastikin. Muistini sopukoista kaivellen tyypillisimmät taitanevat olla jostain 80 grammasta tuonne 120 grammaan. Lapsille tarkoitetuissa harjoittelupianoissa kevyempiä, flyygeleissä raskaampia soittaa.
 
Jurakauden mallia olevat pianistit mieltynevät hieman raskaammin soitettaviin malleihin. Niitä saa kun huomaa tilatessa mainita.
 
Tahmeus on aina vika, johtui se sitten sokeriliemestä tai konstruktiosta. Siitä ei hyödy minkäänlainen soitto tai soittaja.

albert18: Lapsille tarkoitetuissa harjoittelupianoissa kevyempiä, flyygeleissä raskaampia soittaa.
 
????
En mulla kovin usein ole ollut tilaisuus staikkari D:tä soittaa mutta mut todella yllätti sen kevyt kosketus!

hibernance: mikä noitten clavinovien ja muitten tollasten raskaampien vehkeiden etuna sit on noihin kanniskeltaviin malleihin nähden?
 
Kokonaisuus kotiin. Soittimen sointiin integroidut kaiuttimet ja polkimet paikoillaan. Öh, eikä tarvitse erillistä ständiä.

hibernance: mikä noitten clavinovien ja muitten tollasten raskaampien vehkeiden etuna sit on noihin kanniskeltaviin malleihin nähden?
 
Lähinnä semmonen huonekalumainen ulkonäkö, ei kukaan halu olohuoneeseensa rumaa kiipparia rumalla ständillä ruman pedaalin kanssa.

Nakkiso: Lähinnä semmonen huonekalumainen ulkonäkö, ei kukaan halu olohuoneeseensa rumaa kiipparia rumalla ständillä ruman pedaalin kanssa.
 
???
Jotkut haluaa huonekalun jolla ne voi snobbailla jo jotkut haluaa soittimen joka toimii.
Meitä löytyy joka junaan ja väliasemillekin.

baron: ???
Jotkut haluaa huonekalun jolla ne voi snobbailla jo jotkut haluaa soittimen joka toimii.
Meitä löytyy joka junaan ja väliasemillekin.
 
En mä nää tossa mitään ihmeellistä, kyllä sisustus on useimmille ihmisille (ei tosin minulle) hirveen tärkee asia. Se, että clavinova näyttää vähän enemmän akustiselta pianolta ja vähemmän synalta ei vähennä sen arvoa sähköpianona ollenkaan. Jos kosketinsoittajan puolisolta kysytään, että otetaanko clavinova, joka näyttää huonekalulta, vai keikkapiano, joka näyttää olohuoneessa oikeesti ihan perseeltä, niin kyllä se ulkonäkö painaa aika paljon. Soittajalle itselleen sillä soittimen ulkonäöllä ei tietenkään yleensä ole niin paljon väliä.

Jep kyllä se sisutus jossain vaiheessa on merkittävä asia. Meillä olohuoneessa majailee Jammun P-140 quick lockin jalustalla, eikä sitä kyllä kauniiksi voi sanoa. Vaatehuoneeseen pehmeään laukkuun vielä majoittunut Rollen peruskiippari E-09. Jossain vaiheessa oli ajatus pistää nuo päällekkäin, viereen pikkumixeri, pieni studiopääte ja kaiuttimet tolppien nokkaan mutta siitä vasta rivo viritys olisi tullut. Kelpaa varmaan studioon mutta ei olohuoneeseen. Omaan työhuoneeseen taas tuo kasa ei nykyäkseen mahdu.
 
Jonkunlainen Clavinova CVP olisi tarkoitus meillekin hankkia ja hävittää nuo stage malliset vempeleet. Aika vähän vaan näillä palstoilla kenelläkään kokemusta Clavinovista. Nythän on juuri tulossa kauppoihin uudet 500-sarjalaiset.
 
Yhdessä kaupassa kyllä ehdottivat Jammu S90 (XS?) mutta siinä ei taida olla säestysautomatiikkaa. Sama kai pätee Rollen RD700 pianoon.