Se merkittävä etu akustisilla pianoilla on sähköpianoihin verrattuna, että tuota koskettimistoahan voidaan säätää. Koen tämän itse pianonvirittäjänä oleellisimpana seikkana työssäni heti virityksen jälkeen. Akustisen pianon koskettimiston painoa voidaan lisätä, koskettimien sivuttaisliikettä lisätä/vähentää, vasarahuopien kovuutta muuttaa, vasaran osumiskulmaa suhteessa kieleen muuttaa, koskattimien pinnat vaihtaa jne. Täten on siis väärin esim. haukkua tietty pystypianoyksilö sen takia että "siinä on jäykät koskettimet". Hieman sama kuin sanoisi että "tässä Stratocasterissa on liian paksut kielet, se on huono". Vasaroiden ja koneiston säädöllä on todella radikaali muutos äänensävyyn ja -voimakkuuteen, eikä yksittäisongelmien poistaminen ole mikään valtaisa operaatio.
Erityisesti syntikoissa sekä tietyissä VST-instrumenteissa on tuota velocityn vaikuttamista äänensävyyn kehitetty niin, että kovempaa velocityarvoa antavat painallukset avaavat samplen filtterin cutoffia, toisin sanoen siis kovaa soitetut äänet ovat kirkkaampia. Valtaosissa sähköpianoja ja syntikoita noita velocitykerroksia on 1 tai 2, kalleimmissa ehkä 4. Se ei vielä mitenkään riitä eloisan dynamiikan tuottamiseen. Tuolla cutoffilla sitä voi hieman parantaa, mutta se toimii vain harvoin.
Uusimmissa ja muhkeimmissa softapianoissa saattaa olla pari sataa voimakkuusastetta per kosketin, eli enemmän kuin MIDI-velocityasteita, jolloin samplen arpominen vähentää tuntuvasti ns. konekivääri-ilmiötä. Whack Follol De Rah! |
Aivokalvo