Koskettimet ›

Tässäpä onkin sitten kysymystä kerrakseen. Kukaan ei tähän osaa vastata lopullisesti.
 
Akustisen fiilistä ja soundia ei mielestäni voita mikään digipiano. Kaikista hauskinta pianonsoittoa on soittaa kunnon akustista pianoa, joka reagoi soittoon ja jossa kuulee sen aidon soinnin. Kuulostavat kliseiltä mutta akustista on paljon hauskempi soittaa.
 
Digitaalipianossa on yleensä muitakin soundeja, ja sitä voi roudata keikalle/vast. Ei se silti piano ole. Piano on piano, digipiano on lähelle pääsevä kopio. Huvittava väite tuo että digitaalipiano kuulostaa paremmalta kuin akustinen. Tulee mieleen tarina miehestä joka matkii kottaraista paremmin kuin kottarainen itse.
 
Itse omistan ihan hyvä keikka(eli sähkö)pianon, jolla on kiva soitella ja siitä saa muitakin soundeja, mutta ihan aloittelija ei ehkä niitäkään niin tarvitse. Viime kesän asuin kalustetussa vuokrakämpässä, jossa oli akustinen piano. On sillä vaan paljon kivempi soittaa. Se Soi. Tuli soitettua enemmän ja kuulostaa paremmalta. Kaikin puolin kivempi harrastaa. Hyvässäkin sähköpianossa on jonkunlainen latteus. Vaikkei sitä ehkä kuulija kuule, etenkään levyltä muiden soitinten seasta, niin sen huomaa soittaessa. On eri asia tuleeko ääni kaiuttimista/kuulokkeista vai puusta ja kielistä. Sen kuulee soittaessa.
 
Digipianon etu on se, että sillä voi harjoitella häiritsemättä muita. Jos vanhempia/naapureita/sisaruksia vituttaa kuunnella soittoa ja etenkin sen opettelua, kannattaa ehkä hankkia digipiano. Mutta akustisella soittaminen on hauskempaa. Usein itse haluan soittaa iltamyöhällä, joten kerrostalossa digipiano on nyt ihan hyvä vaihtoehto. Silti haluan vielä joskus omistaa akustisen pianon paikassa jossa sitä voi soittaa myös illalla/aamulla (ei kerrostalo). Toivottavasti onnistuu.
 
Yhteenveto: Akustinen piano on paljon kivempi soittaa ja siitä saa myydessä saman verran kuin ostaessa eli rahaa ei häviä vaikka kiinnostus lopahtaisi, toisin kuin digipianossa. Jos hiljaisuus on valtti, osta digipiano ja tyydy siihen, että se ei ole ihan yhtä hyvä ja sen myyminen on hankalampa ja tulee tappiolliseksi.

Näin pianonsoiton opettajana vastaan että ehdottomasti akustinen piano! Minulla on n. 25 6-12-vuotiasta oppilasta, ja osaan kysymättäkin kertoa, kenellä on kotona sähköpiano ja kenellä akustinen.
 
Edellä on jo mainittu monta hyvää syytä, miksi akustinen on parempi. Yhdyn kaikkiin näihin ja lisään vielä yhden syyn: äänen voimakkuuden säädin. Jos kotona treenaa digipianolla niin, että äänenvoimakkuus on liian suuri (=kevyellä painalluksella tulee voimakas ääni) tai liian pieni (=voimakkaalla painalluksella tulee hiljainen ääni), ei painalluksen voimakkuudesta seuraavan äänen voimakkuus vastaa sitä akustisessa pianossa. Toisin sanoen lapsi ei koskaan voi olla varma, millä voimakkuudella sen pianon tulisi olla jotta painallusvoimakkuuden ja äänen voimakkuuden suhde vastaisi akustista pianoa.
 
Akustisen pianon soittaminen vaatii kuitenkin sormi-, kämmen-, ranne- ja käsivarslihasten vahvistamista, ja tämä voi jäädä tekemättä tai tulee "ylitehtyä" sähköpianolla väärillä säädöillä. Akustinen piano toimii aina samalla tavalla, eikä siinä ole erilaisia säätömahdollisuuksia kuten digipianossa, jossa on soiton oppimisen kannalta liikaa muuttuvia tekijöitä. Kuka vahtii, että säädöt ovat aina samalla tavalla, tai että ne ylipäätään ovat parhaalla pahdollisella tavalla?
 
Oppilaat, jotka harjoittelevat akustisella pianolla, useimmiten ymmärtävät käsitteen "äänen sävy". Sähköpianossa on tasan yksi äänen sävy - se sämplätty. Yksi tekijä pianon äänen sävyn muodostumisessa on äänen käyttäytyminen tilassa, ja esim. luurit päässä soitettaessa tämä jää oppimatta.
 
Ostakaa akustinen ja myykää se pois, jos lapsenne ei jaksakaan harjoitella. Voitte saada sijoittamanne rahat takaisin. Sopikaa mahdollisten seinä- ja lattianaapureiden kanssa soittoajat ja koittakaa eristää pianon ääntä (esim kumijalat pianon alle, akustiikkalevyä seiniin), niin ei tule nokankoputtamista. Kerrostalossa pianon soitto ei ole kielletty, mutta naapurit voi ottaa huomioon.
 
Jos ostatte ensin digipianon ja sitten parin vuoden päästä sen akustisen, vahinko on jo tapahtunut ja lapsenne voi joutua opettelemaan soittotekniikan alusta. Luulenpa, että siinä vaiheessa ei äitiä ja iskää paljoa kiitellä.
 
Paljon tsemppiä lapsukaiselle pianon soiton opiskelussa ja treeni-intoa!

Hyviä kommentteja, joskin muutamia huomioita:
 
Yhdyn kaikkiin näihin ja lisään vielä yhden syyn: äänen voimakkuuden säädin. Jos kotona treenaa digipianolla niin, että äänenvoimakkuus on liian suuri (=kevyellä painalluksella tulee voimakas ääni) tai liian pieni (=voimakkaalla painalluksella tulee hiljainen ääni), ei painalluksen voimakkuudesta seuraavan äänen voimakkuus vastaa sitä akustisessa pianossa.
 
Ensinnäksin sähköisistä soittimista puhuttaessa pitää olla tarkkana, ettei sekoiteta absoluuttista äänenvoimakkuutta ja dynamiikkaa keskenään. Yksinkertaistaen voidaan ajatella, että digitaalipianon kosketinta painettaessa voimalla n (dynaaminen iskuvoima, painallusvoima piano pianissimosta forte fortissimoon), signaali menee tietyn signaaliketjun kautta vahvistimelle, joka vahvistaa signaalia teholla x eli tulee tietyllä absoluuttisella äänenvoimakkuudella vahvistin-kaiutin -linjan kautta ulos. Toisin sanoen, se kuinka kevyesti tai raskaasti kosketinta painetaan, ei riipu absoluuttisesta äänenvoimakkuudesta (pois lukien 0-tason voluumi).
 
Toisin sanoen lapsi ei koskaan voi olla varma, millä voimakkuudella sen pianon tulisi olla jotta painallusvoimakkuuden ja äänen voimakkuuden suhde vastaisi akustista pianoa.
 
Tämä oletus pohjautuisi taas siihen, että akustisilla pianoilla olisi olemassa jokin yksiselitteinen, universaali äänenvoimakkuus. Tuskin suurista eroista onkaan kyse eri yksilöiden välillä, mutta toiset soivat kovempaa, toiset hiljempaa samassa akustisessa tilassa.
 
Akustisen pianon soittaminen vaatii kuitenkin sormi-, kämmen-, ranne- ja käsivarslihasten vahvistamista, ja tämä voi jäädä tekemättä tai tulee "ylitehtyä" sähköpianolla väärillä säädöillä. Akustinen piano toimii aina samalla tavalla, eikä siinä ole erilaisia säätömahdollisuuksia kuten digipianossa, jossa on soiton oppimisen kannalta liikaa muuttuvia tekijöitä. Kuka vahtii, että säädöt ovat aina samalla tavalla, tai että ne ylipäätään ovat parhaalla pahdollisella tavalla?
 
"Väärillä säädöillä" tarkoittanet erilaisia mahdollisuuksia säätää digipianon koskettimiston 'curve velocitya' tai millaisella touch -asetuksellla (light, medium, heavy) koskettimisto on. Näillä toki on mahdollista asettaa arvot "vääriksi" tai "oikeiksi", mutta samalla lailla akustista pianoa voidaan soittaa "väärin" tai "oikein". Akustinen piano voi olla yhtä lailla raskas soitettava, koneiston ollessa jo alunperin heikko tai loppuun soitettu (tyyliin venäläiset Petrofit). Sama pätee toki digitaalipianoihin.
 
Oppilaat, jotka harjoittelevat akustisella pianolla, useimmiten ymmärtävät käsitteen "äänen sävy". Sähköpianossa on tasan yksi äänen sävy - se sämplätty. Yksi tekijä pianon äänen sävyn muodostumisessa on äänen käyttäytyminen tilassa, ja esim. luurit päässä soitettaessa tämä jää oppimatta.
 
Kone on aina kone, sehän on selvä, mutta kyllä noissa nykyajan digitaalipianoissa on hieman useampia "sävyjä" kuin "yksi sämplätty". Mitä tulee äänen käyttäytymiseen tilassa, jos tila-akustiikka (kiviseinää, huoneen symmetrisyys jne) on huonoa, sitä ei korjata kovin helposti. Kuka vahtii, että huoneakustiikka on varmasti kunnossa tai että ylipäätään se on parhaassa mahdollisessa tasossa? Niinpä.
 
Jos ostatte ensin digipianon ja sitten parin vuoden päästä sen akustisen, vahinko on jo tapahtunut ja lapsenne voi joutua opettelemaan soittotekniikan alusta. Luulenpa, että siinä vaiheessa ei äitiä ja iskää paljoa kiitellä.
 
Tämä on täysin mahdollista, että näin voi käydä. Vastaavasti on täysin yhtä mahdollista, että voi käydä myös toisin.
 
Paljon tsemppiä lapsukaiselle pianon soiton opiskelussa ja treeni-intoa!
 
Olipa tosiaan valinta kumpi tahansa, niin pitää muistaa keskittyä siihen olennaiseen, soittamisen iloon - olipa soittimena aito akustinen tai digitaalipiano. Kaikista ei tule eikä tarvitse tulla konserttipianisteja, vaan jos soittoharrastus antaa mahdollisuuden lapsen itsensä oppia uutta ja nauttia siitä, niin silloin ei olla ainakaan kovin väärässä :)

- - Ensinnäksin sähköisistä soittimista puhuttaessa pitää olla tarkkana, ettei sekoiteta absoluuttista äänenvoimakkuutta ja dynamiikkaa keskenään - -.
 
Hmmm... Kyllä ja ei. Sun oletus on, että akustisen ja digipianon koskettimiston reagointi kosketukseen olisi jollain tavoin yhteneväinen. Näin ei ole. Riippumatta valituista digipianon kosketus-velocityistä, sen kosketusvoimakkuuden funktio on täysin yhteismitaton akustisen pianon kanssa. Vieläpä niin, että a) jokaisella akustisella piano-yksilöllä on toisistaan poikkeava kosketusvoimmakkuuden funktio ja b) se funktio ei noudata mitään selkeää lineaarista, exponentiaalista tms. muotoa. Tästä syystä digipianolla harjoiteltaessa kuulonvarainen kosketuksen hallinta jää oppimatta. AINA!
 
Puhuin asiasta Janne Mertasen kanssa, joka treenasi yhteen konserttiin sähkökoneella olosuhteiden pakosta, ja omat kokemukset puhuvat samaa, että se on täysin eri juttu. Tämä 14 vuoden ammattikokemuksella.
 
--universaali äänenvoimakkuus - - toiset soivat kovempaa, toiset hiljempaa samassa akustisessa tilassa.--
 
Itseasiassa olet tietämättäsi asian ytimessä. Ratkaisevaa nimittäin ei ole ensisijaisesti äänenvoimakkuus vaan nimenomaan äänen väri. Akustisessa koneessa äänenväri muuttuu täysin jatkuvana, mutta hyvin kompleksina funktiona. Digikoneessa se on väistämättä diskreettimuuttuja ja valittavia arvoja on joka tapauksessa vähemmän. (Itseasiassa on koneita, joissa näitä arvoja on itseasiassa hyvinkin paljon, mutta se äänenvärin funktio on silti jonkin matemaattinen proxy oikeasta.)
 
"Väärillä säädöillä" - - koskettimiston 'curve velocitya' tai millaisella touch -asetuksellla (light, medium, heavy) koskettimisto on.
 
Siis ei, kuten edellä selitin...
 
- - samalla lailla akustista pianoa voidaan soittaa "väärin" tai "oikein".- -
 
Näin on, ja siksi sinne tunnille mennään. Mutta ajattelepa tilanne, jossa sinun pitäisi opetella jonglööraamaan 7 tietynlaisella pallolla ja kotona sinulla onkin harjoitusvälineenä 6. Mitä luulet mikä on lopputulos? Tämä on vastaava asia. Soittotunnilla opitaan kuulemaan asioita ja reagoimaan niihin koskettimistolla, sitten se juniori menee kotiin, ja se digipiano ei lainkaan toteuta sitä annettua logiikkaa. Tuloksena on tietysti turhautuminen ja lapsilla vielä sellainen "olen tyhmä ja lahjaton, en osaa".
 
Akustinen piano voi olla yhtä lailla raskas soitettava, koneiston ollessa jo alunperin heikko tai loppuun soitettu (tyyliin venäläiset Petrofit). Sama pätee toki digitaalipianoihin.
 
Kyllä mutta se toine soitin on silti akustinen ja toinen digi, ja toinen noudattaa bittilogiikkaa toisen noudattaessa Newtonin fysiikan lakeja. Oletko ajatellut että akustisen pianon a) joka koskettimen äänen funktio on hieman erilainen, b) kun pianoa ei intonoida hetkeen niin myös mustat ja valkeat koskettimet sekä eri rekisterit ovat keskenään erilaisia, c) pedaali on toimii akustisessa pianossa jatkuvana funktiona.
 
Viimeisen voi kokeilla kuka tahansa harrastaja itsekin. Ala soittaa toistuvasti keskirekisterissä samaa ääntä, ja ala hyvin hitaasti lisätä sustain pedaalia (se oikeanpuolimmainen), huomaat kuinka ääni alkaa muuttumaan, kunnes yhdessä kohtaa pedaali alkaakin vaikuttamaan enemmän. Nyt jos teet saman bassorekisterissä, huomaat että pedaali alkaakin vaikuttamaan aiemmin.
 
Toinen koe on laittaa kolmisointupohjaan äänettömästi keskirekisterissä, ja soittaa yksi äänistä kovaa bassorekisterissä. Huomaat kuinka myös nämä pohjassa olevat äänet alkavat soida. Tämä sama tapahtuu pedaalia painettaessa, ja akustisen pianon soittoprosessissa näitä hallitaan kuulonvaraisesti jatkuvasti. Yksikään soitinvalmistaja, ei ole näitä ilmiöitä mallintanut uskottavasti digisoittimiin, vaikka markkinapuheet on kovat. Voit itse käydä kaupassa koittamassa.
 
Kone on aina kone, sehän on selvä, mutta kyllä noissa nykyajan digitaalipianoissa on hieman useampia "sävyjä" kuin "yksi sämplätty".
 
Ks. edellä.
 
- -äänen käyttäytymiseen tilassa, jos tila-akustiikka (kiviseinää, huoneen symmetrisyys jne) on huonoa, sitä ei korjata kovin helposti. Kuka vahtii, että huoneakustiikka on varmasti kunnossa tai että ylipäätään se on parhaassa mahdollisessa tasossa?- -
 
Sinä puhut akustiikasta nyt hifistin, siis musiikin kuluttajan näkökulmasta. Akustiselle pianistille se akustinen soitin SOI TILASSA! Ja suuri osa sitä soiton prosessia on oppia kuuntelemaan kuinka kyseisessä tilassa soitetaan niin että se kuulostaa hyvältä. Tästä itseasiassa junnuille seuraa usein alussa pieniä katastrofeja, kun ekoja kertoja mennään treeniluokasta lavalle. Sähkösoittimella harjoittelemalla ei opi kuulemaan kuinka akustinen soitin soi tilassa. Tämä lienee ymmärrettävää.
 
Vastaavasti on täysin yhtä mahdollista, että voi käydä myös toisin.
 
Tätä mä en ymmärrä. Ammatti-ihminen juuri kertoi kuinka asia on, kun hän näkee kolmatta kymmentä oppilasta viikoittain. Silti ihmiset enemmän uskovat niihin mutujuttuihin. Kuinka monta sataa pianonsoiton-opettajaa tänne pitäisi marssittaa, sanomaan mielipiteensä että juttu menisi perille.
 
Ehkäpä kyse onkin siitä, että ihmiset a) kuvittelevat että pianonsoitto on nappuloiden painamista, vaikka tosiasiassa se on vielä enemmän opettelua vastaamaan teknisesti kuulemaansa akustiseen ympäröivään todellisuuteen, b) akustisen ja sähköpianon soittaminen NÄYTTÄÄ samanlaiselta, aivan kuin täytekakun ja kaurapuuron syöminen näyttää "syömiseltä" vaikka niissä on aika iso laatuero.
 
Olipa tosiaan valinta kumpi tahansa, niin pitää muistaa keskittyä siihen olennaiseen, soittamisen iloon - olipa soittimena aito akustinen tai digitaalipiano. Kaikista ei tule eikä tarvitse tulla konserttipianisteja, vaan jos soittoharrastus antaa mahdollisuuden lapsen itsensä oppia uutta ja nauttia siitä, niin silloin ei olla ainakaan kovin väärässä :)
 
Jep! Pianonsoitonopettajilla on kyllä tänä päivänä hyvä tatsi myös tähän. Ja kuten minä, ja em. opettaja totesivat, on lyhimmän riesan tie saattaa se pianotekniikka kuntoon heti alusta. Pysyy jatkossa motivaatio yllä ja harjoittelusta tulee mielekästä. Näin se harrastus ei tyssää heti alkuunsa. Mikään ei estä käyttämästä digikoneita, niillä on oma paikkansa, mutta se siirtymä akustisesta pianosta digikoneeseen on huomattavasti helpompi kuin digikoneesta akustiseen.

Hmmm... Kyllä ja ei. Sun oletus on, että akustisen ja digipianon koskettimiston reagointi kosketukseen olisi jollain tavoin yhteneväinen.
 
Hmmm potenssiin kaksi... missäs kohdin minä niin oletin? Tietämättäni en nyt taida ihan ymmärtää, mitä kirjoittaja tällä hakee?
 
Hieman yllättää tällainen mustavalkoinen vastakkainasettelu, kun ei kai kukaan ole tässä keskustelussa ollut (eikä ole) sitä mieltä, että digitaalipiano olisi parempi kuin akustinen piano. Jos on mahdollista hankkia hyvä akustinen piano, niin hyvä. Mutta jos syystä tahi toisesta se ei ole mahdollista, niin kai se digitaalipiano on tyhjää parempi vai?

No ei kai se nyt soittimena parempi voi olla. Sama kun sanoisi, että Nord C1 kuulostaa aidommalta kuin Hammond B3, Vox tai Farfisa. Digipianojen paremmuus riippuu siitä, mikä niistä vastaa parhaiten aitoa pianoa. Aidon pianon sen sijaan ei luonnollisestikaan tarvitse matkia soinniltaan aitoa pianoa.
 
Akustinen hankitaan soittamista varten, soittimeksi (tai olohuoneeseen koristeeksi).
Digitaalipiano hankitaan olosuhteiden pakosta, tai akustisen rinnalle.
 
Suosittelen siis aloittamaan akustisella, jos se vain mitenkään on mahdollista.
 
PS: Näitä kun lueskelin niin tui mieleen, että digitaalipiano ja sähköpiano ovat ihan eri asioita. Jostain syystä tuota sähköpiano-termiä näkee kuitenkin digipianojen kohdalla.

PS: Näitä kun lueskelin niin tui mieleen, että digitaalipiano ja sähköpiano ovat ihan eri asioita. Jostain syystä tuota sähköpiano-termiä näkee kuitenkin digipianojen kohdalla.
 
No kun valmistajatkin nimittelee niitä miten sattuu. Mun Yamahassa (P-90) lukee "Electronic Piano" ja mun mielestä se on digipiano?

No höpö höpö ja vielä kerran höpö.
Joku sanoi tuossa, että huomaa heti, kuka treenaa sähkövehkeellä ja kuka ei. Ei saa puhua paskaa ihan suun täydeltä. Mä vedän kotona Clavinova CLP 240:llä etkä varmaan pysty sanomaan mun pojistakaan, millä ne on treenanneet. Amatöörit luulee, että pianosta riippuu, miten oppii soittamista ja miten soittoasennot sun muut kehittyy. Voi helkkari mitä paskaa.

Minusta ei ole syytä kenenkään kiihtyä liiaksi tällaisen asian takia. Soittimia on erilaisia, tärkeintä tosiaan on soittaminen! Monet maailman etevimmistä pianisteista ovat soittaneet
uransa ensimmäiset kymmenenkin vuotta jollain aivan surkealla, epävireisellä romulla ja
silti oppineet pianisteiksi. Motivaatio ja soittamisen ilo ovat tärkeimmät tekijät. Jos vanhemmat ovat lapsen soitosta aidosti innostuneita ja lapsi saa tukea ja kannustusta soittamiseensa, motivaatio pysyy korkealla! Tietysti lapsen luonteella ja taipumuksillakin on merkityksensä, mutta soittotaito on kyllä poikkeuksetta saavutettavissa vain innokkaalla, sitkeällä harjoittelulla. Tänä päivänä sitoutuminen ja sitkeys(periksiantamattomuus vaikealla hetkellä) vain ovat hiukkasen epämuodikkaita asioita. Minusta musiikissa on myös hyvin tärkeää yhteisö ja sosiaalinen ulottuvuus, joten itse suosittelen kaikille bändi-tai muuta yhteismusisointia. Marakassit ja triangelit kaapeista vaan ja mukaan laulamaan!

Salaam aleikum vaan kaikillle :)
 
No mullehan on lopulta aivan sama mitä ratkaisuja ihmiset tekee. koska minunhan ei tarvitse niitä teidän lapsia opettaa soittamaan :) Kyse on todellakin siitä mitä haluaa oppia. Jos haluaa oppia soittamaan sähkösoittimia, kannattaa soittaa sähkösoittimia, jos taas pianoa on pakko harjoitella pianolla. Toisaalta, pianistit eivät ole automaattisesti hyviä sähkösoittajia, sekin täytyy treenata. Todellakin ne on eri lajeja.
 
Mä vedän kotona Clavinova CLP 240:llä etkä varmaan pysty sanomaan mun pojistakaan, millä ne on treenanneet.
 
Kun aloin ekan kerran opettamaan nuorena jannuna, pohdin kuinka erottaisin ihmisten todellisen osaamisen ja tietäisin mitä sanoa. Sitten kun olin tehnyt sitä viitisen vuotta niin huomasin kuinka ilmeistä se on. Kun luoksesi kävelee samat kymmenenkin ihmistä viikko viikon jälkeen--ammattiopiskelijoita tai ei--niin huomaat ennen pitkää niiden soitosta IHAN kaiken.
 
Huomaat kuinka joku on oppinut soiton tulkinnan maneereita veljeltään joka on hiukan vanhempi jo koulunsa käynyt ammattisoittaja, huomaat kuinka joku ei saa kiinteää ääntä akustisesta pianosta kun on treenannut sähkövehkeellä, huomaat kuinka jollain motorinen oppimishäiriö kun se ei sisäistä juttuja vaikka saa ne tehtyä jo oikein, alat huomata jopa sen kun joku ei saa flyygelistä kiinteää ääntä, kun on treenannut pystypianolla tms. Voi, se on niin ilmeistä...ja minä en ole edes opettanut klassista pianoa. Ne tyypit sen vasta näkeekin :)
 
Itseasiassa eräät klassisen laulunopettajat sanovat kuulevansa säännöllisesti käyviltä pitkällä olevilta ammattiopiskelija-naislaulajilta jopa koska niillä on kuukautiset. Sen verran turvotusta kropassa. Se on mun mielestä ammattitaitoa :)
 
Ihan sama kuin puusepällä joka tekee oven. Jos minä tekisin niin saisin aikaan ehkä oven, mutta viimeistään huomaisin että saranoille puuttuu vara aueta. Kun ammattimies tekee niin se ottaa mitat ja laskee jo suoraan saumavaran heti lähdöstä. Minä en tietysti edes huomaa kun se sen jo tekee, enkä itse usko että kukaan voisi sitä niin tarkasti saada kohdalleen, mutta sadan oven jälkeen sen puusepän ei edes tarvitse funtsata sitä juttua...
 
Yrjö Carlsson nyt jo eläkkeellä Sibiksen klassinen pianomaikka sanoi hyvin, että tulevien ammattipianistien opettaminen on lähinnä luonnevikojen korjaamista. Se tekninen puoli on ammattimiehelle/-naiselle täysin peruskauraa.
 
Itse en kyllä pystyisi tuota opetushommaa päätoimisesti enää tekemään...
 
Peace,

MrS

Minun oman kokemukseni mukaan kallis digitaalipiano on parempi kuin halpa akustinen. Sen verran mitä olen soittanut, niin jotkut vanhat flyygelitkin ovat osoittauneet huonommiksi. Esimerkiksi Yamahan Clavinovien paremmat mallit (ne yli 2500 € maksavat) ovat erittäin hyviä, niissä on paljon ominaisuuksia, joita tässä ketjussa on attribuoitu pelkästään akustisille pianoille. Itse en pystyisi erottamaan edes Clavinovien vanhempaa GH-koskettimistoa hyvästä Yamahan flyygelistä, jos silmät ja korvat kiinni soittaisin.
 
Totta kai digitaalisen pianon ääni on erilainen kuin akustisen. Korostus nimenomaan erilaisuudessa, tämä ei pakosti ole sama kuin huono, vaikka onkin kiistatonta, että on myös huonoja digipianoja, joita pitää välttää. Aivan yhtä lailla akustiset pianot soivat omilla tavoillaan, erilaisesti. Minusta laadukkaan Clavinova-digipianon ääni ja soitettavuus on varsin vertailukelpoinen hyvän 3000-4000 € akustisen kanssa. High-end Clavinovia kuunnellessa silmät kiinni voi täysin rehellisesti kuvitella mielessään äänen tulevan flyygelistä, ääni on niin hyvä. Digipiano on minun kokemukseni mukaan ikään kuin optimaalisesti soiva flyygeli. Aidossa flyygelissä tai pianossa tulee erilainen ääni, koska kielet tai kotelo yms. eivät ole täydellisiä, toisin kuin siinä huolella valitussa ja viritetyssä soittimessa, jota on sämplätty. Se, onko matemaattisen optimaalinen soundi parempi kuin "elämää nähnyt", "epätäydellinen" soundi on makuasia. Toiset pitävät matemaattisesta virityksestä, toiset taas sellaisesta korvakuulolla tehdystä. Toki mm. kalleimmissa Clavinovissa voi viritystä säätää myös muuksi kuin matemaattisen puhtaaksi.
 
Missään nimessä en väheksyisi kallista Clavinovaa akustisen rinnalla. Itse oikeastaan jopa pidän enemmän kalliin Clavinovan flyygelimäisestä soundista kuin akustisen pianon pianomaisesta soundista. Totta kai kymmenien tuhansien eurojen laadukkaat akustiset konserttiflyygelit, joista Clavinovatkin ovat sämplätty, ovat "parempia", mutta kellä nyt sellainen kotoa löytyisikään.
 
Digipianon voi myös kytkeä ulkoiseen vahvistinjärjestelmään, jolloin äänestä saa aivan erilaisen kuin turvautumalla pianon omiin kaiuttimiin.
 
Ja toki on luonnollisesti selvää, että on olemassa myös hyviä akustisia pianoja ja flyygeleitä, joita on puhdas ilo soittaa. Muttei missään nimessä ole syytä pitää digipianoa minään halpana kopiona, joka olisi sekä suhteellisesti että absoluuttisesti huono.

..Kun aloin ekan kerran opettamaan nuorena jannuna, pohdin kuinka erottaisin ihmisten todellisen osaamisen ja tietäisin mitä sanoa. Sitten kun olin tehnyt sitä viitisen vuotta niin huomasin kuinka ilmeistä se on. Kun luoksesi kävelee samat kymmenenkin ihmistä viikko viikon jälkeen--ammattiopiskelijoita tai ei--niin huomaat ennen pitkää niiden soitosta IHAN kaiken.
 
Huomaat kuinka joku on oppinut soiton tulkinnan maneereita veljeltään joka on hiukan vanhempi jo koulunsa käynyt ammattisoittaja, huomaat kuinka joku ei saa kiinteää ääntä akustisesta pianosta kun on treenannut sähkövehkeellä, huomaat kuinka jollain motorinen oppimishäiriö kun se ei sisäistä juttuja vaikka saa ne tehtyä jo oikein, alat huomata jopa sen kun joku ei saa flyygelistä kiinteää ääntä, kun on treenannut pystypianolla tms. Voi, se on niin ilmeistä...ja minä en ole edes opettanut klassista pianoa. Ne tyypit sen vasta näkeekin :)
 
Itseasiassa eräät klassisen laulunopettajat sanovat kuulevansa säännöllisesti käyviltä pitkällä olevilta ammattiopiskelija-naislaulajilta jopa koska niillä on kuukautiset. Sen verran turvotusta kropassa. Se on mun mielestä ammattitaitoa :)
 
Ihan sama kuin puusepällä joka tekee oven. Jos minä tekisin niin saisin aikaan ehkä oven, mutta viimeistään huomaisin että saranoille puuttuu vara aueta. Kun ammattimies tekee niin se ottaa mitat ja laskee jo suoraan saumavaran heti lähdöstä. Minä en tietysti edes huomaa kun se sen jo tekee, enkä itse usko että kukaan voisi sitä niin tarkasti saada kohdalleen, mutta sadan oven jälkeen sen puusepän ei edes tarvitse funtsata sitä juttua...
 
Yrjö Carlsson nyt jo eläkkeellä Sibiksen klassinen pianomaikka sanoi hyvin, että tulevien ammattipianistien opettaminen on lähinnä luonnevikojen korjaamista. Se tekninen puoli on ammattimiehelle/-naiselle täysin peruskauraa.
 
Itse en kyllä pystyisi tuota opetushommaa päätoimisesti enää tekemään...
 
Peace,

MrS
 
Hieno kirjoitus!
Antoipa ajattelemisen aihetta aika paljon.

Salaam aleikum vaan kaikillle :)
 
MrS
 
Rauhaa sinne myös, On hienoa, että meillä löytyy joku joka OIKEASTI tietää. Mahtavaa. Ja onhan aina hedelmällistä lähteä keskusteluun painottamalla olevansa oikeassa, ja sekä vääristellä että vähätellä toisten sanomisia / mielipiteitä.
 
Onnea valitsemallesi tielle :)

Kiinnostaisi jo tietää, mitä mieltä nimim. Blues on tästä koko vastauksien ja tappeluiden kirjosta ja että onko hän jo päässyt jonkinlaiseen ratkaisuun?

Minusta kannattaa hankkia vastaavanlainen soitin, kuin tunneillakin on. Eli jos siellä opetellaan pianonsoittoa, niin sitten se on piano tai vähintäänkin painotetuilla koskettimilla varustettu digipiano. Piano on sitten tietenkin pidettävä hyvässä vireessä, mikä ei ole ihan halpaa. Digipianoa ei tarvitse viritellä.
 
Ennenkaikkea kannattaa kuunnella mitä opettaja itse suositelee!

Minusta kannattaa hankkia vastaavanlainen soitin, kuin tunneillakin on. Eli jos siellä opetellaan pianonsoittoa, niin sitten se on piano tai vähintäänkin painotetuilla koskettimilla varustettu digipiano. Piano on sitten tietenkin pidettävä hyvässä vireessä, mikä ei ole ihan halpaa. Digipianoa ei tarvitse viritellä.
 
Pianon virittäminen maksaa noin 100 euroa ja tavanomaisessa kotikäytössä noin kerran vuodessa riittää eli onko se sitten kallista? Elämä on!

Olen seuraillut keskustelua erittäin kiinnostuneena ja on positiivisesti yllättynyt täsä keskustelun tulvasta :=) Kiitokset kaikille!
 
Menemme opettajan kanssa yhdessä katsastamaan soittimia liikkeeseen ja katsotaan mihin päädytään. Ko. opettaja on muuten aivan loistotyyppi, kun lähtee avuksi - kiitos hänellekin :)
 
Näyttäisi, että akustisen puolelle ollaan kallistumassa. Tilan puolesta akustinen sopii kyllä, eikä naapuritkaan hermostu kun asutaan OK-talossa. Ei tässä muuta murhetta ole kuin tuo kallis investointi vielä tähän hieman epävarmaan harrastukseen. Nyt tyttö on tosi innostunut hommasta, mutta tiedä tuollaisen 6-v neitien oikkuja... :) Vuokrapiano tuli uutena vinkkinä täältä palstalta ja on erittäin varteenotettava vaihtoehto tähän alkuun.
 
Itse olen lähes fanaattinen akustisen kitaran harrastaja ja sillä puolella tosi tarkka soundeista, soittotuntumasta yms. enkä haluaisi tässä pianoasiassakaan mennä metsään. Näillä vinkeillä on tosi hyvä jatkaa! Kiitokset vielä kerran!
 
Tv. Kitaristi

Olen seuraillut keskustelua erittäin kiinnostuneena ja on positiivisesti yllättynyt täsä keskustelun tulvasta :=) Kiitokset kaikille!
 
Niin kitaristi kuin ootkin, kyllä sulle itsellekin on iloa siitä akustisesta pianosta:-)

..Tilan puolesta akustinen sopii kyllä, eikä naapuritkaan hermostu kun asutaan OK-talossa..
 
No tuo kyllä aika paljon ratkaisee akustisen hyväksi.

No tuo kyllä aika paljon ratkaisee akustisen hyväksi.
 
Jos vain muu perhe jaksaa kuunnella. Itsehän en siis pianonsoitosta tiedä yhtään mitään, mutta olen parissa tuttavaperheessä nähnyt miten kovalla innolla aloitettu pianonsoittoharrastus on loppunut siihen että vanhemmat ja sisarukset ovat lopulta tuskastuneet kuuntelemaan sitä skaalojen ja yksinkertaisten harjoituskappaleiden kilkutusta illasta toiseen.
 
Ja jopa tällainen mistään mitään tietämätön sähkösoittimien näplääjäkin tajuaa muutamaa hassua pianoa kokeiltuaan että kyllä niissä akustisissakin pianoissa on niin paljon eroa että hyvä digipiano varmaan hyvinkin voittaa sekä soundissa että soitettavuudessa huonon akustisen.
 
Tässä ollaan kuitenkin hankkimassa soitinta 6-vuotiaalle lapselle (ilmeisesti?) perheeseen jossa kukaan muu ei soita pianoa. Muovisinkin digihärpäke lienee parempi kuin kymmenien tuhansien konserttiflyygeli jos sillä digipianolla saa ja tulee harjoiteltua tunti päivässä kun taas sillä flyygelillä pääsee soittamaan varttitunnin viikossa kun muun perheen hermot eivät parin kuukauden päästä enää kestä enempää. Pianoonkin kai kuitenkin pätee sama kuin useimpiin soittimiin, eli aloittelevan soittajan harjoittelu ei ensimmäiseen vuoteen-pariin ole mitään nautittavaa kuunneltavaa pitkän päälle.
 
Eli aika paljon riippuu myös siitä miten paljon ollaan valmiita "kärsimään" lapsen harrastuksen takia. Tietysti jos pianon voi sijoittaa sellaiseen paikkaan missä se ei häiritse muita niin tilanne on eri, mutta kun useimmat haluavat sen sinne olohuoneeseen eikä 6-vuotiaskaan kauhean mielellään ehkä treenaa yksin kellarissa.