Koskettimet ›

Tekniikka, siis sormitukset, ovat erilaiset. Etsi PÄTEVÄ opettaja.
 
Tämä meni nyt yli hilseen. Millä olennaisella tavalla sormitukset ovat erilaisia?
 
Paljon merkittävämmäksi koen eron on soittotyylissä ja siinä mitä ylipäänsä soitetaan sillon kun soitetaan yhdessä muiden kanssa. Täydellistä pianosovitusta nuotteineen ei yleensä ole käytettävissä, joten täytyy osata improvisoida saatavilla olevan aineiston, vaikkapa sointumerkkien pohjalta. Siinä opettaja voi merkittävästi nopeuttaa oppimista.

...täytyy osata improvisoida....
 
Sepä se, ja koska improvisoitu pianismi perustuu asemallisuuteen, mihin klassinen pianismi ei varsinaisesti perustu, ne ovat hyvin erilaiset.
 
...Siinä opettaja voi merkittävästi nopeuttaa oppimista...
 
En puhunut nyt erityisesti siitä improvisoinnin oppimisesta. Vain tekniikasta, vaikka täytyy sanoa, että erityisesti tekniikassa se PÄTEVÄ opettaja on kyllä olennainen. Valitettavasti niitä PÄTEVIÄ on hyvin vähän.
 
MrS

Mä oon edelleen pihalla ku lintulauta.
 
Mitä tarkoittaa asemallisuus? Entä mistä tekniikan osa-alueesta on nyt oikein kyse?
 
Tarvii varmaan opettajan, että ymmärtää edes mistä puhutaan.

Mitä tarkoittaa asemallisuus? Entä mistä tekniikan osa-alueesta on nyt oikein kyse?
Tarvii varmaan opettajan, että ymmärtää edes mistä puhutaan.
 
Hyvä, että kehtasit kysyä!
Ei mulla oo aavistustakaan, ei myöskään mun pianomaikalla, odotan jännityksellä selvennystä!

Ai klassisessa pianonsoitossa ja, kevyenmusiikin pianonsoitossa on erilainen tekniikka? Eikös niitä koskettimia silti paineta ihan samalla tavalla. Ymmärtäisin, jos olisi kyse vaikka pianosta urkuihin siirtymisessä tai jotain, mutta klassisesta kevyeeseen. Ajattelutapa on se, mikä eroaa ehkä kaikkein eniten.

Ai klassisessa pianonsoitossa ja, kevyenmusiikin pianonsoitossa on erilainen tekniikka? Eikös niitä koskettimia silti paineta ihan samalla tavalla. Ymmärtäisin, jos olisi kyse vaikka pianosta urkuihin siirtymisessä tai jotain, mutta klassisesta kevyeeseen. Ajattelutapa on se, mikä eroaa ehkä kaikkein eniten.
 
Kyllähän sitä Hanonilla ja Czernyllä opetellaan sekä klassisen että kevyen pianonsoiton tekniikka.
 
Vai??

Ai klassisessa pianonsoitossa ja, kevyenmusiikin pianonsoitossa on erilainen tekniikka? Eikös niitä koskettimia silti paineta ihan samalla tavalla.
 
Kyllä se on aivan eri "soitin". Mulla paloi hihat aivan totaalisesti, kun kävin klassisilla pianotunneilla. Ranteet lennokkaan rentoina, kynnet purtuina yms... Ahdasmielistä!
 
Kuuntele ja kopio kunnes löydät oman juttus. Little Rickhard, vanhaa Elton Johnia ja sitten Purplee ja Rainbowta. Kyllä Lähtee klasari käsistä.

Kyllähän klasaripuolella on vuosisatojen kokemus, mikä on tapas tapa treenata ja soittaa "tiluja"!

Kyllähän klasaripuolella on vuosisatojen kokemus, mikä on tapas tapa treenata ja soittaa "tiluja"!
 
Aivan samaa mieltä.
 
Ja itse en ainakaan ymmärrä sitä, miten pianoa voi soittaa 5cm kynsillä? Kyllä ainakin itsellä pitää kynnet olla melko lyhyet, että soittamisesta tulee yhtään mitään.
 
Ei klassinen ja kevytmusiikki sulje toisiaan pois. Päinvastoin, ne täydentää toisiaan.

Ei klassinen ja kevytmusiikki sulje toisiaan pois. Päinvastoin, ne täydentää toisiaan.
 
Äijä puhuu asiaa!

Ei klassinen ja kevytmusiikki sulje toisiaan pois. Päinvastoin, ne täydentää toisiaan.
 
Katselin tuossa viikonloppuna TV:stä tallennettuja musiikkiohjelmia. Jäi kovasti sellainen tunne, että Keith Emerson, John Lord ja Freddie Mercury ovat kaikki käyneet soittotunneilla. Nimenomaan klasariopettajan johdolla - ei missään rokkikoulussa.

Kyllähän klasaripuolella on vuosisatojen kokemus, mikä on tapas tapa treenata ja soittaa "tiluja"!
 
joo, mä olen samaa mieltä. Siis mitä nopeampaan tekstuuriin mennään, sitä useampi ääni on soitettava samalla kädenliikkeellä sormia ja erityisesti toimivia sormituksia käyttäen. Tähän "asemallisuuteen" klassinen pianismi tilutusetydien osalta perustuu. Asemallisuus näin klasarin näkökulmasta: mahdollisimman vähän suuria likkeitä, joissa käsi täytyy kokonaan siirtää koskettimistolla toiseen kohtaan ja mahdollisimman paljon toimivia sormituksia, joilla voi työskennellä samassa kohdassa pitempään pitäen tuntuman koskettimistoon. Koska silloin syntyy virheitä, kun käsi pitää äkkiä heittää jonnekin helvetin kauas, ei silloin, kun hyvällä sormituksella menee asteikkoa pitkin, kun sormet tuntevan, mikä ääni on meneillään.
 
Ja mä olen koittanut vaihtaa bändisoittoon mentäessä tekniikkaa niin, että soitin kaikki äänet koko kädellä reteesti hakaten sen sijaan, että samalla liikkeellä vetäisin jonkin pitemmän pätkän, jossa sormet tekee työn. Tuloksena aitiopainetta käsivarren lihaksissa ja kuukauden soittokielto. En suosittele.
 
Ote on tietysti erilainen, mut kyllä tekniikka on sama. Kasaritekniikkaa on niin kauan jelostettu, että ne ratkaisut on hyvästä syystä niinkuin ne on.
 
Edit: siis tietenkin "jalostettu".

vaan malttaa pitää taukoja biisin niissä osissa, joissa kiippareiden hiljaisuus kuulostaa paremmalta.
 
Ja tätä kun muistaa noudattaa keikalla niin saa paremman liksan suhteessa tehtyyn työhön.

Ai klassisessa pianonsoitossa ja, kevyenmusiikin pianonsoitossa on erilainen tekniikka? Eikös niitä koskettimia silti paineta ihan samalla tavalla. Ymmärtäisin, jos olisi kyse vaikka pianosta urkuihin siirtymisessä tai jotain, mutta klassisesta kevyeeseen. Ajattelutapa on se, mikä eroaa ehkä kaikkein eniten.
 
Se on just näin.Harmittaa kun ei tullu nuorena opiskeltua klassista pianonsoittoa kunnon open johdolla.
Tekniikka on tekniikkaa.
Samoilla sormituksillahan sitä soitetaan.
Kyllähän klassinen ja "kevyt" musa tukee toisiansa.Siis soittajaa ajatellen.

Asemallisuus näin klasarin näkökulmasta: mahdollisimman vähän suuria likkeitä, joissa käsi täytyy kokonaan siirtää koskettimistolla toiseen kohtaan ja mahdollisimman paljon toimivia sormituksia, joilla voi työskennellä samassa kohdassa pitempään pitäen tuntuman koskettimistoon.
 
Nyt luulen ymmärtäväni mitä tarkoitit. Sormituksella on merkitystä sekä soittonopeuteen, että mielestäni myös kappaleen oppimisen nopeuteen.
 
En tosin osaa edelleenkään mieltää, että tämä erottaisi klassista pianismia muusta pianismista. Hyvästä sormituksesta on hyötyä musiikkilajista riippumatta ja siitä huolimatta myös klassisella puolella on pianisteja, jotka eivät viitsi sormituksia opetella.
 
Sujuvan sormituksen estäviä sävellyksiä on myös kaikissa musiikkilajeissa - klassiselta puolelta tulee mieleen Mendelssohnin Rondo Capriccioso, jossa parissa kohdassa huidotaan kahdella kädellä oktaavijuoksutuksia tai Lisztin La Campanella, jossa oikea käsi joutuu tekemään pahimmillaan parin oktaavin hyppyjä 16-osanuoteilla. Näistä jälkimmäinen on muutenkin kyllä sellainen luulot pois-tyyppinen teos.

Lisztin La Campanella, jossa oikea käsi joutuu tekemään pahimmillaan parin oktaavin hyppyjä 16-osanuoteilla. Näistä jälkimmäinen on muutenkin kyllä sellainen luulot pois-tyyppinen teos.
 
http://www.musicforpianos.com/midif … no%20competition/Liszt/fllac-tk.mid
 
Hidas rauhallinen nätti piisi, jossa tosiaan hiukan haastetta.
 
Edit: http://www.youtube.com/watch?v=AFb0 … vxJOyg&mode=related&search=
 
Tossa mun midilinkissä on jotain vikaa, se pätkii. Tää uus videolinkki lisäksi näyttää mistä oikein on kysymys, samoin soundi parempi.

Nyt luulen ymmärtäväni mitä tarkoitit. Sormituksella on merkitystä sekä soittonopeuteen, että mielestäni myös kappaleen oppimisen nopeuteen.
 
Jep. Klasari-virtuoosisoitto pianolla(ja kaikilla muillakin vehkeillä) perustuu mun nähdäkseni joidenkin liikesarjojen automatisointiin, eli joku juoksutus tai käden siirtojen sarja on lihasmuistissa, jotta soittaja itse voi keskittyä musiikkiin. Tarpeeksi nopea juttu kun on, niin eihän siinä mitenkään ehdi aivoista lähettää joka sormelle käskyä joka liikkeestä, vaan liikkeiden/sormitusten täytyy olla valmiina, kun soittaja keskittyy kappaleen siihen kohtaan, jota on soittamassa.
 
Ja tietystihän liike ei voi automatisoitua, jos sitä ei toisteta monta kertaa samana (lue: sormitus säilyy tiettynä, eikä vaihtele). Tätä mun oppilailla on ollut välillä aika hankala hyväksyä:)
 
Sitä en vaan vielä ole ratkaissut, että miten samaa automatisoimisen periaatetta voi soveltaa esim. soolojen soittoon bändissä? Kun minä en monesti soittaessa etukäteen vielä tiedä, mitä seuraavassa tahdissa tapahtuu :D
Kai rytmimusankin puolella on sitten skaalat ja jotain likkejä, jotka on oltava näpeissä ihan unissaanki?

Kai rytmimusankin puolella on sitten skaalat ja jotain likkejä, jotka on oltava näpeissä ihan unissaanki?
 
Just niin, sen jälkeen vasta aletaan tehdä musaa.

Kun minä en monesti soittaessa etukäteen vielä tiedä, mitä seuraavassa tahdissa tapahtuu :D
 
Tuttu tilanne. Tässä asteikkojen treeni tulee apuun. Monen kevyen musiikin kappaleen perusta nojaa yhteen sävellajiin, jossa on ehkä jotain pientä lainattu kvinttiympyrällä samalle hehtaarille kuuluvista sävelistä/soinnuista. Kun vielä korvalla kuuntelee, mitkä sävelet tuntuvat sopivan kappaleen eri kohtiin, niin kappaleelle sopiva sävelasteikko on tiedossa, vaikkei asteikon tai moodin nimiä ehkä muistakaan.
 
Tämän asteikon puitteissa voi sitten lähteä seikkailemaan sydämensä kyllyydestä. Jazzissa saattaa tulla modulointia niin tiuhaan, että parilla asteikolla ei pärjää. Rock 'n' Rollissa taas pentatonisilla asteikoilla tai blues-asteikolla voi sahata toisinaan koko biisin soinnunvaihdoista lähes piittaamatta. Ainakin minulle tämä asteikkojen hahmottaminen sointujen rinnalla oli tärkeä askel eteenpäin.
 
Asteikkotreenillä ja erilaisia sävelkulkuja eri sävellajeissa treenaamalla saa näitä kuvioita syövytettyä motoriseen muistiin. Jos soolon soitto perustuu vain vakiokuvioiden kelaamiseen, tulee siitä äkkiä hengetöntä, vaikkakin ehkä osaavaa tilutusta. Maailmassa on paljon ammattitaitoisia muusikoita, joita kuuntelee keikalla mielellään, mutta kun levyn ostaa, niin homma alkaa pian kyllästyttää. Claptonin kaverinakin soittanut Albert Lee on hyvä esimerkki tästä.
 
Vaikkei vertailukohdaksi ottaisikaan maailmanluokan artisteja, niin kannattaisi tilutuksen sijaan rohkeasti kokeilla pieniä riffejä ja pidempiä melodisia linjoja, jotka noudattavat pääosiltaan kappaleeseen sopivia asteikkoja, mutta voivat hyvin käväistä hetkellisesti asteikon ulkopuolisissakin sävelissä. Nopeus ei saa olla mikään itseisarvo ja se kehittyy ajan kanssa ihan itsestään. Tällaisessa treenissä piano on loistava soitin, koska vasurilla voi vedellä sitä sointukuviota ja oikealla kädellä maistella erilaisia mielivaltaisia sävelkuvioita. Melodioiden hyräily ja lopputuloksen kuuntelu äänitettynä voivat myös auttaa.

edellinen puhdasta asiaa, rapsahti +.