Koskettimet ›

Vessajono: Mutta kun M1:n kauppaaminen seitsemällä huntilla on sama kuin pyytäisi kymppitonnia E90-Corollasta.
 
No mut jos siinä Corollassa on mukana alkuperäinen huoltokirja, ohjekirjat, pari settiä pyyhkijänsulkia 80-luvulta, talvirenkaat, ensiapulaukku, jääskrapa ym. tarpeistoa?

Janus: No mut jos siinä Corollassa on mukana alkuperäinen huoltokirja, ohjekirjat, pari settiä pyyhkijänsulkia 80-luvulta, talvirenkaat, ensiapulaukku, jääskrapa ym. tarpeistoa?
 
Se on siitä huolimatta käyttöpeliksi auttamattomasti vanhentunut ja keräilyharvinaisuudeksi ihan liian yleinen.

Vessajono: Se on siitä huolimatta käyttöpeliksi auttamattomasti vanhentunut ja keräilyharvinaisuudeksi ihan liian yleinen.
 
"You don't say."
-Nicholas Cage

Leikari: Ilmoitukset nähtyäni tuli mieleen, että ovat sekä Korg M1:n että Roland TR:ien osalta hieman optimistiset hintatoiveet.
 
Olletikin, että ilmeisesti ikäisekseen siistissä kunnossa ja Korgissa kortteja mukana.
 
Voi myös miettiä, että mitä muuta samalla rahnalla voisi saada - tai halvemmalla.
 
Enpä nyt tiedä, että minkä verran on semmoisia keräilijöistä, jotka pelkästä keräilyn ilosta satoja euroja 80-luvun digisynistä maksaisivat eli onko semmoista kysyntää lainkaan.
 
Omista laitteistani tiedän, että mitä olen aikanaan uusina ostanut suhteellisen hinnakkaitakin merkkilaitteita ja vaikka miten vähällä käytöllä ja siistissä kunnossa, ei niissä ole jäljellä kuin hiven alkuperäisestä arvosta jos kukaan huolisi sittenkään. Enpä sitten ole yrittänyt myydäkään enkä tunnearvoaspekteja ole tarvinnut niihin sekoittaa.
 
Miellään kuitenkin kuulisi, että mitenkä noihin on ollut kysyntää/mennyt kaupaksi. Rolandit noista arvelisin olevan helpoimmin myytäviä. Jos nuo menevät likikään ko. summilla kaupaksi niin sehän sitten osoittaa hintapyynnöt oikean suuntaisiksi ja jonkun tulleen onnelliseksi ostajaksi.
 
M1:n kohdalla on liikaa, TR:t kombona ihan realistinen pyynti. Minimoog.. älä hyvä mies myy.

Barfunkel: Samaahan voisi sanoa kaikista musantekolaitteista. Softalla saa tehtyä ammattimaista jälkeä, joten miksi käyttää hardista ollenkaan? Paitsi tietty siksi että jotkut vaan tykkää käyttää laitteita hiiren nakuttelun sijaan. Tämmöisiä ihmisiä on aika paljon.
 
Enpähän puhunut yleisesti softa vs hardis -tasolla, vaan nimenomaan M1-pluggarista. Helpompi ohjelmoida ja käyttää, kaikki kortit, laajempi efektipuoli... "Oikea" soundaa vähän erilaiselta, mutta ei niin ihmeelliseltä että sellaisen ostaisin jos aikansa elänyttä M1-soundia kaipaan...
 
Hardis-arvostuksen ymmärrän kyllä täysin, olen ruvennut itsekin hamstraamaan niitä vanhoja syntikoita ja räkkisynia mitkä olisin "aina halunnut" mutten koskaan omistanut...ja GAS on kauhia.

Pakko kyllä myöntää mulla on ikävä omaani M1, haluan takas sen.... mutta en kyl maksa 700e korkeintaa 300.

Ainakin Ensoniq SQ1:t olis voinut heittää katujyrän alle tai käyttää verkonpainona.

Päivitä kirjoitus

Sir Henry: Niin minä mieleni pahoitin noista kirjoituksista, vaikka vaivainen vain yhtä Korgia lihoiksi yritin pistää, voi että raastaa, ja syvältä.
 
Leikki leikkinä, pieni kenttävittuilu on aina paikallaan, verenkierto vilkastuu ja aivot herkistyy. Myyminen ja ostaminen, soittimien, talojen, autojen, alkohoolin, ihmisen......on aina nostanut intohimoja pintaan inehmojen mielessä. Pitäisi saada halvalla paljon, nyt, heti ja vielä vähän enemmän. Oma moka taisi olla jokaisessa laittamassani ilmoituksessa tämä "myyntihinta" eli olisi selvyyden vuoksi pitänyt olla "pyyntihinta"; ainahan tingataan paitsi apteekissa ja alkossa.
 
Nyt kun juttua tästä alkoi tulla, niin uskaltanen heittää kysymyksen, mikä olisi MiniMoogin myyntihinta millä kannattaisi myydä ja millä jonkun kannattaisi ostaa; sinänsä vaikeimpia yhtälöitä maailmanlaajuisestikin ajatellen.
 
Moogin on veljeni ostanut USA:sta uutena noin 1973-74, tullut samanien Suomeen, ollut 70-luvulla keikkakäytössä muutamia kuukausia ravintoloissa. Ostin koneen noin 1980 veljeltä, oli kotikäytössä, 90-luvulla kusenpolttamassa kellaripajassa, muutama metallibändi sillä jotain saundia ruuvasi. 2000 luvun ollut säilössä puisessa kuljetuslaatikossa lämpimässä komerossa.
Napeissa ja toiminnoissa hapettumia, oskilaattorit ok, mutta pitäisi käydä suihkutellen läpi näitä namiskuukeleita. Mukana alkuperäinen manuaali ja saundiopas mm. Yes ja Wakeman saundeihin.
 
Tässä linkki kuvastoon.http://antero7antero7.kuvat.fi/kuvat/Moog+Sir+Henry/
 
Siis millä tämän helmikuussa lihoiksi löisi?
 
Morjens,
Kerro vain reippaasti hinta niin aletaan yksityisesti vääntämään hintaa....
Nimittäin kovasti himottaa tuo klassikko.

Päivitä kirjoitus

Sir Henry: Nyt kun juttua tästä alkoi tulla, niin uskaltanen heittää kysymyksen, mikä olisi MiniMoogin myyntihinta millä kannattaisi myydä ja millä jonkun kannattaisi ostaa; sinänsä vaikeimpia yhtälöitä maailmanlaajuisestikin ajatellen.
 
...
 
Siis millä tämän helmikuussa lihoiksi löisi?
 
pikaisesti eBaystä vilkaisemalla "mini moog" tuli vintagemallista osumia vähän päälle kolmesta tonnista US$ reilusti yli viiteen.
 
tuohan nyt riippuu niin paljon kunnosta. Onko hapettumat pelkästään kosmeettisia so. "kiillotuspuuha" vai potikat oikeasti elähtäneitä.
 
mitä epävarmempi kunto, sitä enemmän riskiä ostaja laittaa hintaan eli alemmaksi vaan. Yksi mahdollisuus on tarkistuttaa ja huollattaa syna oikealla asiantuntijaliikeellä, josta saa ko. toimista myös selostuksen/todistuksen. Sitten voi niitä viidentonnin hintoja ehkä kysellä (mielestäni kyllä posketon hp vaan en tiedä, että millä niitä oikeasti myydään) - jos Suomessa kukaan kuitenkaan maksaa - eli eBayhyn vaan. Helpointa taitaa olla myydä "as is" ja korjaa ne (vähät) rahat mitä siitä silleen voi saada.
 
- -
 
muutoin kun parisen viikkoa sitten erään soittimen eBay -hintoja katselin, niin kyllä siellä oli mielestäni melko korkeita hintapyyntöjä - eli ei se aina halpa/edullinen ole.

700 € M1:stä on kaikin tavoin liikaa. Minimoogista triplat siitä ei välttämättä ole liioittelua. Riippuu toki monesta asiasta, mutta jos ne suhteuttaisi aluksi vaikka noin?

Janus: 700 € M1:stä on kaikin tavoin liikaa. Minimoogista triplat siitä ei välttämättä ole liioittelua. Riippuu toki monesta asiasta, mutta jos ne suhteuttaisi aluksi vaikka noin?
 
sitten voikin keskustella, että kumpi on oikeamman kuuloinen minimoog ja mistä mitäkin kannattaa maksaa - alkuperäinen yli 30 vuotta konkkiaan kuivattanut vintagepeli vai voyager, jota sentään puristien mieliksi saa myös ilman muistipaikkoja ja muita turhia nykyajan kotkotuksia...
:-)
 
ed. ainiin... vanhat analogisynathan onkin yksilöitä - eli mikä tahansa kelpaa ja käy "oikeasta"

Leikari: sitten voikin keskustella, että kumpi on oikeamman kuuloinen minimoog ja mistä mitäkin kannattaa maksaa - alkuperäinen yli 30 vuotta konkkiaan kuivattanut vintagepeli vai voyager, jota sentään puristien mieliksi saa myös ilman muistipaikkoja ja muita turhia nykyajan kotkotuksia...
:-)
 
Se patch-muistiton versio taitaa olla kertaalleen ollut torilla myynnissä (studiokäytöstä, Helsingissä) - hintapyyntö taisi olla 1800,- ja meni aika nopeasti. Se ois tietty yks referenssi.

Mun tiedossa olevat suomessa parin viime vuoden aikana tehdyt
minimoog-kaupat ovat liikkuneet välillä 2000eur (toimiva, potikoissa rahinaa,
kotelossa naarmuja & kolhuja) -3000eur (toimiva, miditetty, kotelossa naarmuja)
 
Tuo Sir Henryn laite on kuvien perusteella niin siistissä kunnossa
että tuosta pitäisi kevyesti saada ainakin 2500eur
 
Lähes kuka tahansa osaa putsata tai vaihtaa rahisevat potikat, mutta pilalle
roudattua koteloa ei saa alkuperäiseksi mitenkään.

Leikari: sitten voikin keskustella, että kumpi on oikeamman kuuloinen minimoog ja mistä mitäkin kannattaa maksaa - alkuperäinen yli 30 vuotta konkkiaan kuivattanut vintagepeli vai voyager
 
eBay:stä tosiaankin vois saada paremman hinnan. Enemmän vaivaa, vastuukysymyksiä ja riskejä. Yks tuttu osti 2,5k, jotenkin soitettavassa kunnossa, mutta oli sitä mitä odotettiinkin. Teki itse aika ison rempan siihen puuosia myöden. Työt mukaanlukien siitä pitäis nyt saada ehkä 4k, mikä ei ole ainakaan Suomessa kovin realistista.
 
Itsellä on sn 12xxx, eikä siinä ole koskaan ollut isompaa vikaa. Yli 10v. sitten puhdistin keyb. kontaktit, sen jälkeen toiminut kuin tupakka, ei rahise, pitää vireen jne. Väitetään että vanhemmissa on parempi soundi, mutta niissä tuppaa olemaan viritys-ongelmia.
Kaiken lisäksi ne ovat kaikki yksilöitä, joten aina kantsii kokeilla jos mahd.
 
Kuvien perusteella 3k on ihan realistinen pyyntö puheena olevasta Minnarista.
 
ps. terveisiä Heikille, oon kotoisin aika läheltä.

Prophet: Ainakin Ensoniq SQ1:t olis voinut heittää katujyrän alle tai käyttää verkonpainona.
 
Muistikortin kanssa niistä saa paljon hyvää irti. Presetit ihan hirveitä mutta muuten ei pahaa sanaa mistään Ensoniqista.

SQ1 pitää kato nollata ja koodata kaikki soundit itte. Sillä voi sitte tehdä vaikka tällaista: http://sonicfoundation.bandcamp.com/track/let-you-in-my-mind

pekka montin: Muistikortin kanssa niistä saa paljon hyvää irti. Presetit ihan hirveitä mutta muuten ei pahaa sanaa mistään Ensoniqista.
 
Eikä ainakaan erään ensoniqin presetit minusta ikäisekseen ole hirveitä. lisäksi sanoisin että olen ymmärtänyt että niissä on aika hyviä koskettimistojakin. ja Enoniq SQR+ mallin pohjalta soundi komentti.

JPQ: Eikä ainakaan erään ensoniqin presetit minusta ikäisekseen ole hirveitä. lisäksi sanoisin että olen ymmärtänyt että niissä on aika hyviä koskettimistojakin. ja Enoniq SQR+ mallin pohjalta soundi komentti.
 
No ne Presetit ei ainakaan VFX SD ja SQ1:n (ollut kummatkin) kauheasti laadultaan poikkea muiden aikalaistensa preseteistä paitsi että kaikki puhallinsaundit saundaa jo törkeen hyvältä ilman mitään erillisiä muokkaustoimenpiteitä. Ikäisekseen presetit joo ihan jeez mutta ei välttis ihan heti käyttiskamaa studiossa tai keikoilla. Mutta, pelkästään presettejä pikaisesti muokkaamalla enson koneet todistaa jo aika äkkiä todellisen voimansa ja kuinka uskomattoman paljon niistä sitä varsinaista "vetovoimaa" löytyykään. Pelkästään SQ1:sella olen saanut aikaiseksi ihan mielettömän analogisia ja lihavia lopputuloksia eikä siihen insinöörin papereita edes vaadita. Helppoa kuin heinän teko. Harmi vain että luotettavuuden suhteen eivät ole sieltä luotettavimmasta päästä (digisynia periaatteessa jotka kuitenkin elävät vuosien saatossa kuten analogit.)
Koskettimet niissä tosiaan on aika kevyet, jotkut dikkaa, jotkut ei.
Tilukaverit dikkaa niistä ja DX7:sta tuntuu dikkaavan koskettimistonsa takia.
Wakeman, Johansson jne jne...