Koskettimet ›

Itte ei tunnu, että hirveen hyvin pärjää pelkällä taidolla, eikä tuurillakaan. Jos onnistuu uskottelemaan ajoittain itselle vähäks aikaa, että oon kova vetää, vaikuttaa tämä fiilis oleellisesti miten tulee vedettyä ja mahdollista taitoa käytettyä. Tässä ne oikean näköiset vehkeet ehkä auttaa. Casiolla ja läppärillä jos menee keikalle, pitää olla aika vakuuttunut omista taidoistaan.
 
Kyllä, erittäin samaa mieltä ja samankaltaisia latuja on tullut näköjään tallattua ;)
 
Jos on mahdollisuus hankkia (ja soittaa, korjata, huoltaa jne.) 'oikeita' hammondeja ja leslie-kaappeja, niin se kannattaa ehdottomasti - jo pelkästään sähköteknisen oppimisen kannalta tarkasteltuna. Itsellä kävi sitä kautta ainakin selväksi, ettei tarvitse välttämättä olla konsoliurkua ja putkileslietä huomatakseen olevansa keskinkertainen soittaja... ja että asiansa voi saada selväksi klooneillakin :D
 
Ehkä se, mitä yritän sanoa on, että vintage-hörhöilyssä on paljon hyvää, mutta myös koko joukko huonoja aineksia, varsinkin jos sitä aletaan pitämään yhtenä totuutena... (meneehän tämä taas saman jauhamiseksi, mutta menköön).
 
Mukava on ollu tietty huomata, että urkusoundi elää ja voi hyvin, monessakin muodossa.

Voi **rse, selain tai joku takkuaa ja nyt joudun kirjottamaan juuri lähettämäni viestin uudestaan. Argh!
 
Noh, kyllä isot pojatkin vetää mallintavilla uruilla ja kieputtimilla, ja ihan hyvin toimii.
 
Juu, ovat keikoilla varmasti tosi kätsyjä... Mutta jos haluaa himassa soitellessaan huippuluksussaundit ts. sen ihanan kolmiulotteisen lepasaundiin, niin ei ainakaan mun korvaan kuulostanu kummoselta toi B4-softan lepasimulaatio (luureilla kuunneltuna) verrattuna oikeaan mekaaniseen lepaan... Öh, siis mekaaniseen kloonilepaan... Etenkään nopean pyörimisnopeuden ollessa kyseessä. Ehkä vaan ei oo kauheen helppoa mallintaa seinistä ja muista paikoista kimpoilevaa kolmiulotteista ääntä.
 
Olen itse aikalailla vertaillut (ja jopa soittanut) muutamia hammondin konsoliurkuja, spinettiurkuja ja lesliekaappeja, ja edelleen olen sitä mieltä, että se JUTTU ei ole koskaan kiinni soittimesta vaan siitä millä sillä soittimella tekee.
 
No jos tolle linjalle lähdetään, niin uskon, että tosi kova urkuri pystyy vetäsemään jollain Eko Tiger Juniorillakin tiukkaa ja repäsevää settiä :)

Juu, ovat keikoilla varmasti tosi kätsyjä... Mutta jos haluaa himassa soitellessaan huippuluksussaundit ts. sen ihanan kolmiulotteisen lepasaundiin, niin ei ainakaan mun korvaan kuulostanu kummoselta toi B4-softan lepasimulaatio (luureilla kuunneltuna) verrattuna oikeaan mekaaniseen lepaan...
 
Noi simulaattoritkin toimii ainakin meikäläisen mielestä paremmin kun ääni tulee kaiuttimista.
 
No jos tolle linjalle lähdetään, niin uskon, että tosi kova urkuri pystyy vetäsemään jollain Eko Tiger Juniorillakin tiukkaa ja repäsevää settiä :)
 
No mikä jottei!
 
http://www.abandcalledstreetcar.net/galleries/SunRaTiger.jpg

Vedetään tähän samaan vanhaan ketjuun: mikä käytännön ero mahtaa olla noilla Rolandin VK8:lla ja VK7:lla? Mä kun keikkaurkua hankin, niin ei käyny edes mielessä toi VK7. Oli niin halpa ettei voinu olla hyvä...
 
Mutta jee, just katoin James Bluntin konserttia töllöstä, ja VK7:lla veteli kiipparisti. Samoin Shakiran kiipparistilla näytti olevan, niin jotta kelpaa se sentään joillekin.
 
Nyt vois mennä kokeilemaan sitä uutta Nordia, et sais GASin taas syttymään, niin ku se kuulemma tekee.

VK7 on vanhempi malli, jota ei valmisteta enää. VK8:ssa on waterfall-koskettimet, VK7:ssa taasen ei.
 
Moni ammattilainen on kuitenkin sanonut diggaavansa VK7:n soundista enemmän. Itselläni ei ole kokemusta kuin VR-760:stä, jossa oli käsittääkseni sama urkuengine kuin VK8:ssa. Ihan hyvältä soundasi, mutta joku siinä ei vaan oikein miellyttänyt. Lepasimulaatio lähinnä tuntui ikävältä. Harmi, etten ehtinyt kokeilla tuota oikean kaapin kanssa.

VK7 on vanhempi malli, jota ei valmisteta enää.
Ilmankos niitä torilla olikin paljon myynnissä.

VK7 on oiva peli. Käytän tuuraus keikoilla (kaverin soitin). Jos halvalla lähtee niin ostaisin itsellenikin.

Tänää kävin Turun Fasulla tsekkaamassa ton Nordin C1 combon. Ärjähtelihän se, mutta en kylläkään ihan hirmuisesti havainnut eroa Nord electro kakkoseen. (Joo joo, on siinä se alempi taso:)
 
Potikoita on sen verran mukavasti, että livetilanteessa säädöt käy nopeammin kuin omassa Hammondin XK1:ssä - ja nyt en puhu drawbareista. Nordin näppäindrawbarkorvike on mulle edelleenki outo härpäkki, mutta se tietysti johtuu tottumattomuudestani.
 
Mutta ei tullu GAS (onneksi). Ennemminki tuli into alkaa opiskella lisää tota Hammondin SOITTOA. Siitähän se oikeasti on kiinni...

Eipä oo vissiin vielä c1:n kuljetuspusseja suomessa - mulle. Mut joo, itse aiheesta. Onhan siinä kahdessa sormiossa se hyvä puoli, että toista voi tarvittaessa käyttää midikiipparina. Tulee kätevän kokoisessa paketissa yksi lisäsormio. Nordin näppärääkin näppärämmät midiohjelmat pitää huolen siitä, että homma pelittää - ehkä.
 
Hyvältähän se lesliekin kuulostaa, mutta saattaa olla, että jonkun tovin veteen nordiakin roton läpi. Kattelees ny.
 
Käyttääkö monikin nordin urkua (siis myös electro, stage jne) ja rotosphereä yhdessä? Mua ainakin häiritsee se ylimpien sävelten vihlova kireys siinä rotossa, joskin jollakin 69 valmistetulla telefunkenin putkella homma korjaantuis osittain. Sinänsä hauskoja nuo putkivehkeet, että pienellä tuunaamisella homma saattaa muuttua radikaalisti. Vielä kun muuttuis parempaan, niin kaikki olis kunnossa:)

Tämä ketju vilahti uudessa keskustelussa, joten nyt on hyvä hetki päivittää. Edellisestä postauksesta ei saa mitään tolkkua, mutta jääköön sellaisena palaseksi pikakirjoituksen laadutonta historiaa.
 
C1 on kulkenut syksyn keikoilla ja olen viisastunut edellisestä kirjoitulsestani. Ensinnäkin rotosphere on pysynyt samassa boxissa VK8m:n kanssa. En ole kokenut yhtään tarpeelliseksi vetää nordia sen läpi. Vaikka soundi muuttuu, se ei mielestäni parane. Muiden vehkeiden kanssa on eri juttu, mutta näin C1:ssä.
 
Toisekseen: vaikka en mikään urkufanaatikko ollutkaan, en ole raaskinut uhrata toista manuaalia midikäyttöön. Urun soitto kahdella manuaalilla on ihan loistojuttu, vaikka soittelisi pelkkää covermusaa, puhumattakaan sitten urkumaailman tekemisestä johonkin "uuteen" musiikkiin. C1 on ainakin allekirjoittaneelle tullut jäädäkseen. Mahtava laite, jonka soundi ei jää edes ruotsinlaivain av-teknikoilta huomaamatta :) Se on meriitti, jota claviakin voisi alkaa käyttämään laitteen markkinoinnissa...

Mahtava laite, jonka soundi ei jää edes ruotsinlaivain av-teknikoilta huomaamatta :) Se on meriitti, jota claviakin voisi alkaa käyttämään laitteen markkinoinnissa...
 
Auvoko sitä kehui:)
 
No joo, näkyihän Mäkinenkin Grab The Mikesta jo tiluttelevan C1:llä. Kumma juttu muuten, kun tosta saundin parantumattomuudesta mainitsit, eipä tosiaan kaverin kanssa saatu Nord Electroa saundaamaan kovin hunajaiselta Leslie 3300:n läpi, vaikka Hammondin XK-1 toimi unelmasti.
 
Omalla tavallaan varmasti hienoja soittimia niin nordit kuin hamusetkin. Enhän minäkään tosiaan mikään vannoutunut urkuheebo ole, mutta hiton tärkeältä vaan on alkanu tuntua täyteläinen urkusaundi. Viime viikon testin perusteella sanoisin, että jos nyt lähtisin urkukaupoille takataskussa tukku seteleitä, tulisin takaisin Hammondin XK-3c:n kanssa.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 308 päivää vanhaan ketjuun!
...mutta mitäs siitä, jos viidakkoon astuu uusi tulokas.
 
Onkos kukaan testannut hammond-klooni Viscount DB-3:sta? Musicstorella 899€, eli selvästi halvemmat kuin Electrot tai Hammondit, mutta onko Viscountista näille vastusta alkuunkaan?
 
http://www.viscount.it/product.asp? … 250368922&idprodotto=1089959577

Mä joskus pari vuotta sitten soitin tommosella Viscountilla yhden keikan.
 
Ei se ihan huono ollut. Käytin erillistä lepasimua, koska sisäinen oli paska. Myöskin Chorus-mallinnuksessa oli typerä källi: muuten soundasi hyvältä, mutta väpätys oli liian nopea.