Koskettimet ›

Mainittu C-3 on seuraavan omistajan toimesta ajettu moottoritienopeudessa petäjään ja makaa raatona Turun lähellä. Siitä tuskin tulee enää edes joulukuuseen kelvollisia koristeita.
 
Meni tälle yhdelle kitaristille jonka bändissä ainakin Jussi Reunamäki veivas joskus urkua? Kuulin tuosta kolarista kanssa joskus.
 
B-2, A-102, 2 x A-100, Wersi W248 + 6 lepaa + Martin D42 + Dobro F60 squareneck + iMac
Life is good.
 
Ei parane noilla vehkeillä valittaa ainakaan soundista. :P

3) Clavia. Kätevin, kaunein ja kevein. Toki Roland VK-8 tai kenties uudet Hammondin mallit ovat hyvä haastaja. Clavian kanssa kannattaa kiinnittää huomiota drawbareihin ja Leslien nopeuden vaihtoon. Lepan kytkin vähän kökössä paikassa, poljin vois olla hyvä mutta yleensä se unohtui johonkin ja siinä mielessä lisäosat tuottavat harmia.
 
Kehtaako kysyä mikä Clavian malleista? Hommasin juuri itse sen C1 combo organin ja urkumallinnus on stageen/electroon verrattuna ottanut mielestäni aimo harppauksen eteenpäin. Käytätkö laitteen omaa lesliemallinnusta?

Mainittu C-3 on seuraavan omistajan toimesta ajettu moottoritienopeudessa petäjään ja makaa raatona Turun lähellä. Siitä tuskin tulee enää edes joulukuuseen kelvollisia koristeita.
 
Äläs ny vielä sano... :)
 
Vaikka sisäisistä vammoista ei vielä(kään) ole otettu selkoa, on ainakin tullut todistettua C3:n rakenteen lujuus. Siinä missä joku lastulevylankku olisi hajonnut totaalisen atomeiksi, ovat manuaalit liukutankoineen, alapohja, generaattori ja preamp edelleen tiukasti pakettina vaikka puut niiden ympäriltä ovatkin käyneet vähiin.
 
Onhan tuo kieltämättä aika härskin näköinen setti kun vielä volumepedaali ja jalkion kontaktiboksikin roikkuvat paketista piuhanipun varassa...
 
J-P

Vaikka sisäisistä vammoista ei vielä(kään) ole otettu selkoa, on ainakin tullut todistettua C3:n rakenteen lujuus. Siinä missä joku lastulevylankku olisi hajonnut totaalisen atomeiksi, ovat manuaalit liukutankoineen, alapohja, generaattori ja preamp edelleen tiukasti pakettina vaikka puut niiden ympäriltä ovatkin käyneet vähiin.
 
Ei muuta ku jostain tyhjä boksi ja sisuskalut sinne? Vanha totuushan on se että Hammond tuhoutuu korjauskelvottomaksi ainoastaan tulipalossa tai räjähdyksessä ;)
 
Jos ei motivaatiota / aikaa meinaa piisata, niin heitä privaviestillä niin mietitään voisinko kenties auttaa proggiksessa jotenkin. :-)

Vaikka sisäisistä vammoista ei vielä(kään) ole otettu selkoa, on ainakin tullut todistettua C3:n rakenteen lujuus. Siinä missä joku lastulevylankku olisi hajonnut totaalisen atomeiksi, ovat manuaalit liukutankoineen, alapohja, generaattori ja preamp edelleen tiukasti pakettina vaikka puut niiden ympäriltä ovatkin käyneet vähiin.
 
Onhan tuo kieltämättä aika härskin näköinen setti kun vielä volumepedaali ja jalkion kontaktiboksikin roikkuvat paketista piuhanipun varassa...
 
J-P
 
hmm, niin hassulta se kuin kuulostaakin, niin kuvia kehiin :D

Tässä olisi jollekin aika pähee keikkaurku -- pari vetreää roudaria toki tarvitaan:
http://www.christies.com/LotFinder/ … escription.aspx?intObjectId=4918283
, erityisesti jos ohjelmistossa on paljon 'traditional Swiss and German dance tunes'. Mutta veikkaan että modaamalla/circuit bendaamalla saisi monipuolisempiakin tehoja irti.

Tässä olisi jollekin aika pähee keikkaurku -- pari vetreää roudaria toki tarvitaan:
http://www.christies.com/LotFinder/ … escription.aspx?intObjectId=4918283
, erityisesti jos ohjelmistossa on paljon 'traditional Swiss and German dance tunes'. Mutta veikkaan että modaamalla/circuit bendaamalla saisi monipuolisempiakin tehoja irti.
 
Tuontapaisia vehkeitä on mahdollista kuulla Mekaanisen musiikin museossa. Tuo näytti harvinaisen suurelta mekaaniselta soittovehkeeltä. Uskomatonta miten ennen on jaksettu ja voitu tuollaisia tehdä.

Rolandin maahantuojalta löytyi VK-8m:n kohdalta seuraavaa tietoa:
 
- Linjatulo ulkoisia laitteita varten
 
Laitetta voi siis käyttää leslie-efektinä?
 
Minkä verran tuo moduuli mielestänne pärjää NI:n B4II:lle? B4:ää olen keikoillakin käyttänyt, mutta nyt kun livesaundi alkaa nojata pelkkään hammond-saundiin, olisin hommaamassa Rolandia, joka helpottaisi livetoimintaa huomattavasti. Kuitenkin, kun läppärillä tuo B4 kerran on, en siihen verrattuna ainakaan kovin paljon huonompaa rautavermestä aio ostaa, kun ottaa vielä huomioon kuinka halpa B4 oli.

Kehtaako kysyä mikä Clavian malleista? Hommasin juuri itse sen C1 combo organin ja urkumallinnus on stageen/electroon verrattuna ottanut mielestäni aimo harppauksen eteenpäin. Käytätkö laitteen omaa lesliemallinnusta?
 
Clavia Nord Electro. Sen sai sitten päivitettyä versioon 2. En muista oliko siinä mitään eroa. Mielestäni ei. Käytin omaa Leslie-mallinnusta. Meni täydestä kuin kuuma veitsi mummoon.

Laitetta voi siis käyttää leslie-efektinä?
 
Ei voi. VK:n efektit eivät vaikuta läpikulkevaan ääneen.
 
Minkä verran tuo moduuli mielestänne pärjää NI:n B4II:lle? B4:ää olen keikoillakin käyttänyt, mutta nyt kun livesaundi alkaa nojata pelkkään hammond-saundiin, olisin hommaamassa Rolandia, joka helpottaisi livetoimintaa huomattavasti. Kuitenkin, kun läppärillä tuo B4 kerran on, en siihen verrattuna ainakaan kovin paljon huonompaa rautavermestä aio ostaa, kun ottaa vielä huomioon kuinka halpa B4 oli.
 
Rolandin leslie-efekti on aika köykäinen, kun taas B4:n vastaava kuulostaa mielestäni hyvältä ainakin dual-nuppi päälle kytkettynä. Muuten soundi ei varsinaisesti häviä B4:lle, vaikka eroa kyllä löytyy. VK:n drawbarit on kyllä aika ehdoton keikkakäytössä, toki sellaiset B-neloseenkin saa hommattua.

Rolandin leslie-efekti on aika köykäinen, kun taas B4:n vastaava kuulostaa mielestäni hyvältä ainakin dual-nuppi päälle kytkettynä. Muuten soundi ei varsinaisesti häviä B4:lle, vaikka eroa kyllä löytyy. VK:n drawbarit on kyllä aika ehdoton keikkakäytössä, toki sellaiset B-neloseenkin saa hommattua.
 
Minulla käytössä vanhempi versio. Siinä ehkä lesliesimulointi ja särösimulointi jättää toivomisen varaa. Nyt kun on käytössä Rotosphere, niin pidän kätevänä ajaa B4:sen sen läpi. On helppo käyttääkin.

Tuossa lauantaina ekaa kertaa uskalsin mennä keikalle läppärin kanssa. Homma pelasi aivan hyvin. B4 uudempi versio liukutanko-ohjeimen kanssa pelasi kuin kuuluisa Buick. On vielä kokeilematta omistamani MS Leo-200 kanssa. Kerron kun saan ensin lepan kuntoon...

Tuossa lauantaina ekaa kertaa uskalsin mennä keikalle läppärin kanssa. Homma pelasi aivan hyvin. B4 uudempi versio liukutanko-ohjeimen kanssa pelasi kuin kuuluisa Buick. On vielä kokeilematta omistamani MS Leo-200 kanssa. Kerron kun saan ensin lepan kuntoon...
 
No mikäpä jottei jos läppäri toimii kunnolla! Minä koen hyvänä puolena tuollaisessa ohjelmassa, että mekaanista leslietä ei tarvi mukana nostamassa lavavolaa ja voi vetää esim. kuulokemonitoroinnilla. Tai jos haluaa lavalle ääntä, niin sidefilleistä sitä ääntä saa sopivan verran.
 
Vielä kun rumpalilla olis tollaset Roland TD-20:set.
 
Samasta syystä käytän Rotosphereä. Studioon tai puhtaaseen urkumusaan mun mielestä silti mekaaninen leslie hyvä vaihtoehto.
 
Mielenkiintoista silti kokeilla minkälaisen eron tekee mekaaninen leslie.

Itsellä on roland VK-8M, Hammond M-102 ja Dynacordin MK2 leslie. Täytyy sanoa että Vk-8m:llä pärjää erittäin hyvin JOS laittaa oikean lepattimen perään eikä mitään efektihärpäköitä. Leslie-mallinnukset ovat yleensä aika perseestä kun vertaa oikeaan vehkeeseen. Olen aikalailla vertaillut vk-8m:ää ja m-102 ja suurin ero on kyllä ihan vaan se fiilis jonka saa kun on 150kg:n mööpeli nokan alla. Jos käyttää paljon vibraatoa niin suosittelisin oikeestaan oikeaa hammondia jossa on scannervibrato koska nämä vibraatomallinnukset eivät oikeen ole onnistuneet missään clonewheeleissä (c1 tosin en ole vielä testannut)
 
Hintaerotkaan eivät lopulta ole niin huimat, itse ostin VK-8M:n uutena ~1000€ ja uudenveroisesta (joo, siis ihan oikeasti) 1965 vuosimallia olevasta M-102:sesta maksoin 1950€. Joten jos ylimääräistä löytyy niin suosittelen spinettiurkua. Leslie näihin clonewheeleihin on kumminki hommattava (ja tämä on faktaa!) esim. L-sarjan spinettiurun saa jo samaan hintaan ku vk-8m:n!
 
Yks "pieni" ero mikä näissä on, on 145kg... ;) roudaaminen on jotenki kivempaa sen vk-8M:n kanssa...

Leslie-mallinnukset ovat yleensä aika perseestä kun vertaa oikeaan vehkeeseen.
 
Noh, kyllä isot pojatkin vetää mallintavilla uruilla ja kieputtimilla, ja ihan hyvin toimii. Olen itse aikalailla vertaillut (ja jopa soittanut) muutamia hammondin konsoliurkuja, spinettiurkuja ja lesliekaappeja, ja edelleen olen sitä mieltä, että se JUTTU ei ole koskaan kiinni soittimesta vaan siitä millä sillä soittimella tekee.
 
Jos käyttää paljon vibraatoa niin suosittelisin oikeestaan oikeaa hammondia jossa on scannervibrato koska nämä vibraatomallinnukset eivät oikeen ole onnistuneet missään clonewheeleissä (c1 tosin en ole vielä testannut)
 
Minusta esim. B4:n vibratoscanner-mallinnukset ovat varsin mainioita.
 
Joten jos ylimääräistä löytyy niin suosittelen spinettiurkua. Leslie näihin clonewheeleihin on kumminki hommattava (ja tämä on faktaa!) esim. L-sarjan spinettiurun saa jo samaan hintaan ku vk-8m:n!
 
Spinettiurkujen kanssa häiritsee eniten foldbackin puute ja diving board-näppis (L-sarjalaisissa, jos meinaa olla viiltämättä kämmensyrjää auki glissando-vetäisyissä). Toki "näppärä" koti-mekanikko rakentaa suht sukkelaan foldbackin, eihän siihen tarvitse kuin kilometri piuhaa ja tarkan kolvin :D
 
Yks "pieni" ero mikä näissä on, on 145kg... ;) roudaaminen on jotenki kivempaa sen vk-8M:n kanssa...
 
Samaa mieltä, lavapresenssin kannalta olis tietysti (ainakin soittajan omasta mielestä) siistimpää ja coolimpaa, että siellä röhnöttäisi kunnon läjä urkua, mutta kun jonkun se pitää sinne kantaa...

että se JUTTU ei ole koskaan kiinni soittimesta vaan siitä millä sillä soittimella tekee.
 
Tässä suhteessa on menty eteenpäin aika lailla. Kun hommasin generaattoriurut 1993, niin tuntu ettei silloin ollut vielä kiinnostavia vaihtoehtoja tai niistä ei niin tiennyt.
 
Samaa mieltä, lavapresenssin kannalta olis tietysti (ainakin soittajan omasta mielestä) siistimpää ja coolimpaa, että siellä röhnöttäisi kunnon läjä urkua, mutta kun jonkun se pitää sinne kantaa...
 
Mekaanisessa leslieässä on vielä sellainen piirre, että saundi on riippuvainen voimakkuudessa toisin kuin korvikkeilla. Korvikkoilla voi vetää sirkkelisaundilla myös pikkuvolalla tai säröttämällä saundilla lujaa.

Tässä suhteessa on menty eteenpäin aika lailla. Kun hommasin generaattoriurut 1993, niin tuntu ettei silloin ollut vielä kiinnostavia vaihtoehtoja tai niistä ei niin tiennyt.
 
Siis suhteessa mihin, kun lainasit kirjoitustani:"että se JUTTU ei ole koskaan kiinni soittimesta vaan siitä millä sillä soittimella tekee."
 
Nyt ei jummarra...

Siis suhteessa mihin, kun lainasit kirjoitustani:"että se JUTTU ei ole koskaan kiinni soittimesta vaan siitä millä sillä soittimella tekee."
 
Urkusoitannan saralla oli vähempi vaihtoehtoja tarjolla joskus 1990 luvun alkupuolella. Sillon meikäläisellä oli käsitys, että kunnon urkusaundi lähtee lähinnä generaattori Hammondista ja mekaanisesta lesliestä.
 
Nyt on paljon enempi vaihtoehtoja. Mä en tiedä minä vuonna tuli esimerkiksi tollanen Rotosphere, mutta sen kanssa noi muutkin kuin generaattorilla varustetut urut on kivan kuulosia. Edelliselle keikalla joku tuli kehuu WLM:n saundia.
 
En tiiä minkälainen lesliesimulointi on esim. Roland vk-8m:ssä, mutta tollasia näppäriä vehkeitä ei ollu joitain aikoja sitten samanlailla tarjolla mitä on nyt. Ei ollu Nord Electroakaan.
 
Vanhemmilla digitaalikoskettimilla ei mun tietääkseni saanu juuri mitenkään sellasta urkua, joka olis kuulostanu puhuttelevalta.

Aivan juu, 90-luvun alkupuolella ei tosiaankaan hirveästi ollut tarjontaa, Roland/Rhodes VK-1000 ja Hammond Suzuki XB-2, niitä tuli kokeiltua, mutta eivät osanneet silloin miellyttää. Tulihan niitä sitten jo 90-luvun puolivälin jälkeen enemmän, Vocea, Rolandia jne, mutta yleisesti ottaen digitaalitekniikan kehitys on kyllä mahdollistanut myös entistä parempien urku- ja lesliekloonien valmistuksen: siinä mielessä ollaan todellakin menty huomattavasti eteenpäin.

Siitäkin kyse kun omat "esikuvat" sähkökoskettimien saralla veti sähkömekaanisilla vehkeillä, että tuli niitä ostaessa ehkä kuviteltua itsensä esikuvien kaltaisena ;-) Synansoittajat taas soitti yleensä sen kuuloista matskua, joka ei niin kiinnostanut.
 
Oisko ollut ensimmäiset havainnot, että digitaalivehkeilläkin - vai oliko analogivehkeet kyseessä - Elastic Familyssä Kalle Sinkkonen veti ihan hyvän kuuloista materiaalia pienellä urullaan.
 
Päinvastaista käsitys vahvistava havainto oli, että telkusta tulleessa rokin sm:ssä veti Hammondilla ja Clavinetilla Kim Rantala kovan kuuloista matskua kun muissa bändeissä synilla vedetty matsku oli aika valjua verrattuna tähän.
 
Nyt on kuitenkin vehkeet jo sellasia, että on miehestä kiinni miltä kuulostaa, eikä siitä onko vehkeet oikeaa vintagea vai ei. Nyt voi varautua siihen, että kova jätkä tulee ja vetää Casiolla ja läppärillä tosikovaa matskua ;-)
 
Itte ei tunnu, että hirveen hyvin pärjää pelkällä taidolla, eikä tuurillakaan. Jos onnistuu uskottelemaan ajoittain itselle vähäks aikaa, että oon kova vetää, vaikuttaa tämä fiilis oleellisesti miten tulee vedettyä ja mahdollista taitoa käytettyä. Tässä ne oikean näköiset vehkeet ehkä auttaa. Casiolla ja läppärillä jos menee keikalle, pitää olla aika vakuuttunut omista taidoistaan.