Koskettimet ›

Tuli mieleen tällainen(kin) pelko, kun vaihtuvuus omassa soitintelineessä on kohtuu vilkas: Kuinka vanhan syntikan uskaltaa ostaa, ja toisaalta onko tyyppivikoja joita esiintyy eri merkeissä/malleissa? Esim alkaako joissain merkeissä kondensaattorit vuotaa tms, ja siten tulee kallis tai mahdoton remontti eteen..
 
Tähän ketjuun voisi noita heikkouksia lisätä, kun porukoilla on niistä varmasti kokemuksia.

Itsellä on ollut sähkömekaanisia kosketinsoittimia ja WLM urkuja, niin kyllä vaikka 1970-luvun soittimen voi ostaa, mutta ei sen kansa välttämättä helpolla pääse, itsellä ei mikään soitin ole lakannut kokonaan toimimasta, vaan kun pikkuvikoja kerääntyy tarpeeksi, alkaa kyllästyttämään. Yleensä jotenkin niin, että säätimet ei tee mitä pitäisi ja niitä voi joutua ränkkäämään. Hammond L-100:sissa rupesi koskettimistossa olemaan mekaanita kulumaa.
 
Mielestäni tarpeeksi vanhojen etu on, että ne ei lakkaa toimimasta helposti kokonaan. Rhodes MK-II:nen tuli itselle ilmeisesti aika hyväkuntoisena ja se oli melkeen yhtä huoleton kuin pakasta vedetty uusi soitin.

Yhdessä Yamahan 90-luvun syntikassa oli vika, jota en koskaan saanut korjautettua: ku tiettyjä koskettimia painoi peräjälkeen, niin edellisen jäädessä soimaan, kuului voimakas "pling"-ääni. Se kun oli sopivasti siinä soitetuimman oktaavin alueella, niin se rupesi pännimään... jossain foorumilla kuulin samanlaisesta ongelmasta toisessa Jammussa. Uudemmat ovatkin sitten pelittäneet paremmin.

Vanhojen Korg-syntikoiden kumituttikontaktit koskettimien alla, Poly-61, Mono/Poly ja vastaavat kasarikoneet. Korjaussarjoja tosin saa.

Kosketusmatto koskettimien alla on ainakin yammujen kuluva kohta.

Alesis QS sarjan syntikat:
- valikoiden kosketusmatto > saa varaosana, kohtuu hintainen
 
Roland EM 09 ja GW sarja:
- Näyttöyksikkö hiipuu pikseleitä puuttuu> saa varaosana, mutta kallis
 
Yamaha SK-sarjan syntikat:
potikat rahisee vanhemissa > puhdistus tai ko. potentiometrin vaihto>ei kallis
 
Käytöstä aiheutuvia vikoja esim.
 
Yamaha FS-sarja urku / a,b,c,d,e-sarjan kotiurut:
 
- hiuksia kosketin kontakteissa, vika kyseinen ääni puuttuu> helppo puhdistaa
- nesteitä pääsee kosketin kontakteihin tai piirilevylle> voi tuhota esim. emolevyn> kallis, jos ylipäätään löytyy > soitin vaihtoon.
 
Kiippareiden kumimatot joissain malleissa eniten käytetyistä koskettimista voi irrota.
Painavien soitinten siirtely voi joskus irrottaa painavat komponentit irti juotoksista sekä liimauksista > tinattavaa yleensä virtalähteessä tai jakosuotimien alipäästökeloissa.
 
Tuolta mm. DIY ohjeita ja osia korjaajille:
 
https://syntaur.com/DIYdocs/DIY_Contents.html

Peavey DPM C8 vaikka on muuten ollut luotettava, niin jos on käyttämättä (=soittamatta) puolikin vuotta, niin koskettimiston hopeoidut jouset, jotka mittaa painalluksen nopeuden (so. painalluksen voimakkuuden), tummuvat (hopea/hopeointi hapettuu?) ja on sitten puhdistettava. No, jouduin tämän puhdistuksen tekemään ja päätinkin sitten ottaa pois myynnistä, kun unelmakosketus toimii niin niin hyvin, että on paras pitää itsellä, jätetään Rhodes haaveet, se painaa vieläkin enemmän kuin tämä 40 kg behemoth.

Eko Tiger Junior :)
Metalliset kartiomalliset kierrejouset, jotka palauttavat koskettimet ylös, ovat toisesta päästään kiinni eräänlaisen muovisen "kamman" piikeissä. No ne piikithän vanhuuttaan katkeavat, ja koskettimet jäävät yksi toisensa jälkeen ala-asentoon.

Aftertouchtunnistus Roland D-50:ssä heikkenee iän myötä. Saa edelleen varaosana ja etenkin, jos muuta remonttia painonappeihin joutuu tekemään, niin kannattaa vaihtaa/vaihdattaa samalla.

Oliko Ensoniqin eri mallit vika-alttiita?