Koskettimet ›

Elikkä tässä apua hieman kaipailisin. Olen soittanut pianoa liki 15-vuotta. Ihan akustista versiota, mutta nyt valitettavasti elämän tilanne muuttui etten voi soittaa siitä syntyvän äänen takia enää edes päiväsaikaan. Voin toki käydä kotini ulkopuolella soittamassa, mutta olisi mukavaa kotonakin illan ratoksi. Haluaisiko joku kertoa vähän millasta digitaalista pianoa minun kannattaisi lähteä hakemaan, jotta pääsisin lähelle akustista. Ymmärrän kyllä että jo kosketintuntuma tulee olemaan eri, mutta jotain samanlaista kokemusta äänen ja tuntuman kannalta. Olen valmis pistämään rahaakin jos sillä saa laatua.

Vähän paha näitä on toiselle suositella. Joku arvostaa että voi ottaa pianon kainaloon ja lähteä bänditreeneihin ja joku sitten taas on enemmän perinteisen muotoilun perään.
 
Itsellä on ollut kolme, neljä digipainoa, joista toiseksi viimeinen oli Kawain CN43. Ihan kelpo peli ja sidettävät saunditkin. Nykyinen on Casion GP-300, josta kyllä tykkään hyvin. Väittämän mukaan siinä on aidot Bechsteinin flyygelin koskettimiet ja jonkinlainen vasarakoneistokin löytyy. Tämä ei ole mikään syntikka, vaan jäljittelee ihan vakavalla mielellä aitoa pianoa. Saundit on suhteellisen hyvät, paitsi kuulokesaundeista en tykkää, jotka on jotenkin kompressoidun tuntuiset. Voi olla, että niitä voisi säätää jonkin suuntaan, mutta ei jaksa. Pääosin soittelen ilman kuulokkeita ja sen mitä niitä käyttää, niin saa kelvata.
 
Tuossa noita Kawain kilkuttimia http://www.soitinasema.fi/category/298/kawai Sitä minulla ollutta mallia ei ole enää myynnissä, mutta oli hinnaltaan jotakuinkin 1700 euron luokkaa. Casio on selvästi kalliimpi https://www.thomann.de/fi/casio_gp_300_bk_celviano.htm mutta on myös selvästi laadukkampi. Molempia kannattaa varmasti kokeilla.
 
Yksi vaihtoehto voisi olla myös esimerkiksi Laatusoittimien maahan tuomat Yamahan U1 ja U3 pianot. Niissähän on usein valmiina jonkinlainen silent ominaisuus. Laatusoittimesta en tiedä minkälaisia vekottimia heidän maahan tuomat laitokset on, mutta voisi kannattaa myös käydä tsekkaamassa jos tila antaa myöden ja edes joskus pääsisi soittamaan ihan äänellä.
 
Tässä Laatusoittimen sivut http://laatusoitin.fi/
 
Näin.

Untuvakana: Elikkä tässä apua hieman kaipailisin. Olen soittanut pianoa liki 15-vuotta. Ihan akustista versiota, mutta nyt valitettavasti elämän tilanne muuttui etten voi soittaa siitä syntyvän äänen takia enää edes päiväsaikaan. Voin toki käydä kotini ulkopuolella soittamassa, mutta olisi mukavaa kotonakin illan ratoksi. Haluaisiko joku kertoa vähän millasta digitaalista pianoa minun kannattaisi lähteä hakemaan, jotta pääsisin lähelle akustista. Ymmärrän kyllä että jo kosketintuntuma tulee olemaan eri, mutta jotain samanlaista kokemusta äänen ja tuntuman kannalta. Olen valmis pistämään rahaakin jos sillä saa laatua.
 
On tullut jo palstalla niin paljon kirjoitettua aiheesta, ettei ehkä kaikkea jaksa kerrata alusta, mutta tuossa olis myytävänä sellanen, että aikainen lintu madon nappaa:
 
Roland RD-800
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1234954
 
Näiden hinta on tullut harrasteystävällisemmäksi käytettynä koska Roland on vähitellen saamassa liikenteeseen RD-2000:nen.
 
Youtubesta voi myös vähän kartoitella miltä vaikka RD-800 vaikuttaisi ja pitäisikö ominaisuudet olla johonkin muuhun suuntaan. Joissain malleissa on kaiuttimiakin.
 
Ehkä jotain vinkkiä voisi koittaa antaa jos tietäisi minkälaiseen musiikkityyliistä olet eniten kiinnostunut?

Untuvakana: Elikkä tässä apua hieman kaipailisin. Olen soittanut pianoa liki 15-vuotta. Ihan akustista versiota, mutta nyt valitettavasti elämän tilanne muuttui etten voi soittaa siitä syntyvän äänen takia enää edes päiväsaikaan. Voin toki käydä kotini ulkopuolella soittamassa, mutta olisi mukavaa kotonakin illan ratoksi. Haluaisiko joku kertoa vähän millasta digitaalista pianoa minun kannattaisi lähteä hakemaan, jotta pääsisin lähelle akustista. Ymmärrän kyllä että jo kosketintuntuma tulee olemaan eri, mutta jotain samanlaista kokemusta äänen ja tuntuman kannalta. Olen valmis pistämään rahaakin jos sillä saa laatua.
 
Heips.. minun tapaukseni on hyvin samankaltainen. Puoli vuotta takaperin eh halunnut kuullakaan puhuttavan digipianoista. Nyt kuitenkin pyrin ostamaan kotiin laadukkaimman mahdollisen järkevän hintaisen digipianon (alle 4 t e). Olen tutkinut vaihtoehtoja nyt kolmisen kk. Tärkeimmäksi "huolenaiheeksi" on loppuvaiheessa muodostunut kosketus ja sen dynamiikka - siis se, saako koskettimesta ulos eri sävyisiä ääniä vai onko kyseessä muutaman perussamplen eri voimakkuudella ulos tulevat (samansävyiset)äänet. Siis vähän niinkuin windowsissa olisi käytössä vain 8bittiset värit. Niillä ei nyansseja saa esiin. Haluaisin sähköpianon, jota olisi mahdollisimman vaikea soittaa, siis kuten laadukasta mekaanista soitinta. Flyygelistäkään ei saa kaunista ääntä ulos jos ei osaa painaa koskettimia oikein. Pyrin myös löytämään mekaaniset koskettimet (puiset, vastapainotetut, ehkä simuloiduilla vasaroilla jne). Kuvittelen, että niiden vaste käteen on merkityksellinen tässä asiassa.
 
Muut vaatimukst ovat hieman vähemmän tärkeitä, koska kaikissa tämän hintaluokan soittimissa on yleisesti huippuominaisuudet. Toki Casio GPn kolme huippusamplea kiinnostavat erityisen paljon.
 
Aion kuitenkin sitten lopulta ostaa soittimen oman tuntumani perusteella ja valitsen varmaankin näistä kahdesta vaihtehdoista:
 
Casio GP 400, tai Kawai CA-97. - Yamahaan en ole ihastunut, vaikka sen jotkut mallit täytynee pitää vertailussa mukana. Ihastuin aluksi Rolandin mallinnettuun tekniikkaan, mutta historian tässä vaiheessa se ei sittenkään ihan vakuuttanut ainakaan vielä.
 
Ajattelin joka tapauksessa varautua ostamaan 3-4 v päästä stagepianon tai keyboardin, jossa on paremmat ohjelmalliset ominaisuudet, mutta vasta kun olen jatkanut peruspianon opintoja lisää. Samoin hankin esimerkiksi Pianoteq 5 ohjelman jossain vaiheessa, niin pääsen leikkimään mallinnetuilla pianoilla ihan kyllikseni.
 
Siispä: Casio GP400 tai Kawai CA-97. Parhain terveisin!

Lasse55:Siispä: Casio GP400 tai Kawai CA-97. Parhain terveisin!
 
Kuten taisin mainita, niin itsellä on ollut Kawai CN43 ja nyt on Casio GP300. CN43 ei varmaankaan voi verrata CA-97:aan, mutta kerronpa CN43:sta kuitenkin. Minusta se oli yllättävän hyvä peli, mutta kuitenkin jollain tavalla muovinen. Siinä oli 100W tai 2X100W vahvistin ja ääntä lähti aivan julmetusti. Volyymi säädin on liukupotikka ja tosi herkkä. Jos halusi nostaa vain huikan äänen tasoa, niin liukua piti säätää vain milli tai pari. Tavallaan aika hankalaa.
 
Casio sen sijaan on tässä suhteessa täysin toista maata. Volyymin säätö on kunnollinen pyöritettävä potikka ja sitä saa tosissaan kääntää, että vaikutusta syntyy. Kawailla soittelin about 20-30% kokonaisalueesta, Casiolla helposti yli puolen välin, joskus täysilläkin.
 
Casion dynamiikka on minun sormiin riittävän hyvä. Voin pitää volyymit täysillä ja koskettimen painalluksella säätää halutun tason. Luulen, että tämä on vähän sitä mistä puhuit tuosta kosketuksen vaikeudesta.
 
Kawaissani oli about 200 erilaista saundia. Yhden ainoan kerran kävin ne läpi ja lopun aikaa soitin sen ykkös saundilla (en muista enää nimeä) ja jonkin verran käytin myös kirkkourkujen simulointia. 198 saundia aivan turhaan. Kyllä GP300:ssakin saundeja on, olisiko ollut jotain 30 tietämissä, mutta normaalisti käytän siinäkin vain sitä yhtä saundia. Prioriteetti kun on pianon soittaminen ja sen opettelu, niin yksi hyvä pianosaundi on aivan riittävästi.
 
Paras kokeilla itse kummatkin, mutta tuossa nyt omia havaintoja.
 
Vähänkö on alkanut pyöriä mielessä myös Laatusoittimen käytetty U1 tai U2. Vielä maltaa, vielä malttaa, mutta kuinka kauan. Piru tietää.

Lasse55: Ajattelin joka tapauksessa varautua ostamaan 3-4 v päästä stagepianon tai keyboardin, jossa on paremmat ohjelmalliset ominaisuudet, mutta vasta kun olen jatkanut peruspianon opintoja lisää. Samoin hankin esimerkiksi Pianoteq 5 ohjelman jossain vaiheessa, niin pääsen leikkimään mallinnetuilla pianoilla ihan kyllikseni.
 
En tiedä tarviiko erilistä ohjelmaa jos se tietotekniikka softineen mikä, digipianossasi on vastaa tarpeitasi. Samplepohjainen tekniikka ei välttämättä ole mikään huono vaihtoehto digipianossa. Kannattaa tsekata esim. Nordin piano- ja flyygelivalikoima nordin sivuilta.
 
Itseä kiinnostaa mikä on Roland RD 2000:sen pianoenginen tilanne kun se tulee kuluttajien saataville. Sehän ei ole kauhean hintainenkaan.
 
Kawailla oli painoa säästämättä panostettu kosketin- ja vasarakoneistoon mallissa MP11.
http://www.kawaimp.com/mp11/detail/design/
 
Prioriteetti kun on pianon soittaminen ja sen opettelu, niin yksi hyvä pianosaundi on aivan riittävästi.
 
Kyllä digiaikana voi olla vähän enemmänkin kuin yksi hyvä, niin saa helpommin eri tunnelmia. Haluaako pehmeää puista ehkä vähän pidättyvää saundia, järeää kovasti iskevää konserttiflyygeliä, ehkä jotain enemmän pop-saundia, jossa jotain delayta tai chorusta. Samasta vehkeestä tulee myös hyvät sähköpianosaundit jos tulee soitettua välillä jotain rytmimusiikkiakin. Joskus joku onnistunut Rhodes vaikka jäljitelmänäkin on letkeämpi saundivalinta kuin akustinen piano. Samalla vehkeellä se kuitenkin nykyaikana syntyy.
 
https://youtu.be/2AO9NJxJEPU

musamies:Kyllä digiaikana voi olla vähän enemmänkin kuin yksi hyvä, niin saa helpommin eri tunnelmia.
 
Totta kyllä.
 
Esimerkiksi tuossa GP300:ssa on pikanäppäimen takana kolme erilaista pianosoundia, eli Berlin Grand, Hamubrg Grand ja Vienna Grand. Simuloivat ymmärtääkseni Bechsteinin konserttiflyygeliä, Stainwayta ja Vienna flyygeliä. Jokaisesta on vielä kolme eri tyyliä, eli vähän tummempi, sävykkäämpi ja sitten kirkkaampi. Löytyy siis helposti yhdeksän erilaista pianoa, jotka kyllä kaikki on käyttökelpoisia. Itse olen kyllä tykästynyt ehkä eniten Bechsteinin flyygeliin.
 
Tuo sinun youtube esimerkki muuten selvensi paljon. Siinä käytetty pianosaundi on kyllä sinällään hieno ja sopii minunkin mielestäni moneen paikkaan, mutta missään tapauksessa se ei ole sitä mitä haluan käyttää kun itse harjoittelen tai soittelen. Minun juttu on enemmän perinteinen piano. Siksi esimerkiksi äsken mainitsin Yamahan U1 tai U2. Tuskinpa koskaan hankin sellaista, mutta ainahan saa haaveilla.

Minua askarruttaa tämä: mahtaakohan digipianosta (hyvästäkään) sittenkään saada ulos kunnollisia ääniä..
 
Kaksi esimerkkiä:
 
- ystävälläni on kakkosasunnolla laadukas Clavinova. Ja kotona Yamahan pieni flyygeli (lucky him!). Hän sanoo, että Clavinovaa soitellessani luulen minäkin osaavani soittaa kauniisti. Mutta kotona flyygelillä sitten huomaan, että en osaakaan.
- moni opettajani ja ystäväni puhuu äänen ottamisesta soittimesta - ota sellainen pyöreämpi ääni, täyteläsiempi jne.. - hieman parempi atakki please ym.. Tässä tarkoitetaan nimenomaan siis yhden koskettimen/nuotin ääntä. Esim kun Richter meni flyygelin ääreen niin sen tyylin melkein tunnnisti kun hän painoi kosketinta.
 
- Ja vielä: voikohan digipianon äänestä tunnistaa kuka (tunnettu pianisti) soittaa samoin kuin oikeilla flyygeleillä?
 
Mahtaakohan digipianot pystyä tähän? Eli missä niiden ekspressiivisyyden rajat oikeasti menee...
 
Olen siis jo päätökseni tehnyt ostaa kunnon digipianon. Mietiskelen vain syntyjä syviä....

Lasse55: - moni opettajani ja ystäväni puhuu äänen ottamisesta soittimesta - ota sellainen pyöreämpi ääni, täyteläsiempi jne.. - hieman parempi atakki please ym.. Tässä tarkoitetaan nimenomaan siis yhden koskettimen/nuotin ääntä. Esim kun Richter meni flyygelin ääreen niin sen tyylin melkein tunnnisti kun hän painoi kosketinta.
 
Voi olla, että enemmän piano-opetusta saaneet on tuossa tiedostavampia. Huomannut omassa digivehkeessä, että velocity säädöt saa olla aika tarkkaan säädetty ja jos tulee tavallisella koskettimen painalluksella täysiä, on kosketukseen reagointi huonossa jamassa.
 
- Ja vielä: voikohan digipianon äänestä tunnistaa kuka (tunnettu pianisti) soittaa samoin kuin oikeilla flyygeleillä?
 
Ehkä omasta digivehkeestä voi oppia pitämään kun säätelee sen omaan soittotyyliin sopivaksi, mutta vieraat digivehkeet aina vierastuttaa.
 
Mahtaakohan digipianot pystyä tähän? Eli missä niiden ekspressiivisyyden rajat oikeasti menee...
 
Rajat hakusessa ja muuttuvassa tilanteessa. Siihen kanssa kannattaa kiinnittää miten digivehkeen ääni reagoi sustain pedaaliin ja minkälaisia resonance toimintoja on rakennettu ja miten niitä säädellään.
 
Itse käytän stagemallin digivehettä kotona pianoharjoitteluun usein kuulokkeilla ja harvoin kaiuttimilla. Olen säädellyt siinä 5 alueisen parametrisen master eq:n niin, että pystyn helposti reagoimaan erilaisiin äänentoistoihin tilanteissa joissa härveli on live- tai treenikäytössä. Koska ominaisuuksia on muihinkin tilanteisiin kuin pianon soittoon, on hyvänä puolena tullut, että myös muunkinlainen soitto kuin mitä pianolla soitetaan on ruvennut kehittymään. Nykyisin tulee vedettyä esim. jousia hyvällä menestyksellä joka ehkä monen mielestä ihan perus kamaa, mutta ei ollut sekään lähtenyt kunnolla kehittymään ennen kuin sai jousiääniä omasta soittimesta.
 
Mulla ennen digistagepianoa oli perinteisiä sähköisiä keikkasoittimia kuten Rhodes. Olen siihen tyytyväinen kun vehkeestä löytyy tuttuja ääniä ja uusia, joita voi itse säätää. Tulee omanlainen ilonsa siitä jos saa onnistuneesti rakennettua itselle uuden saundin kuten ei mulla ennen ollut mitään Whitney Houston pianoa.
 
Itse olisin hyvin innoissani jos olisi käytössä tuo mitä Nordilla, että nettisivuilta voi valikoida ne saundit mitä tarvii tai sitten on muuten hyvin monipuolinen pianoengine, joka taipuu moneen. Itseä kiinnostaa mikä tulee olemaan RD 2000:nen säätömahdollisuudet.
 
Monessa digivehkeessä vakiosaundit ei ole omaan makuun tarpeeksi old schoolit. Ne on esim. liian pop-henkiset. Mielestäni esim. Nordilla on kiinnitetty tähän huomiota.

Yamaha DGX-660 on ollut mielessä.
 
http://usa.yamaha.com/products/musi … igitalkeyboards/dgx_series/dgx-660/

Itse koko elämän soittaneena ja about Beethovenin sonaatit tasolla liikuskelevalla tapahtui tässä vuosi sitten elämänmuutos: Hankin 60-luvun brittiflyygelin rinnalle digipianon.
 
Syy hankintaan oli ensisijaisesti se, että perheeseen oli tullut kolme henkeä lisää (uusi vaimo + kaksi lasta) ja viiden hengen perheenä minulla ei yksinkertaisesti ollut rauhaa soitella kun joku halusi aina nukkua, katsoa Netflixiä, jutella, kiljua pää suorana...
 
Logiikkani oli suurin piirtein se että maailman paskin soitin on parempi kuin maailman paras, jos sillä parhaalla ei tule ikinä harjoiteltua. Lähdin siis koesoittamaan ja kokeilemaan erilaisia soittimia.
 
Ehdokkaina olivat alle pari vuotta sitten julkaistut, tunnetut mallit. Yamahan Arius, Casio Privia mallisto, joku siskon Rolandi. Kävin soittelemassa kaikkia ja meinasin purskahtaa itkuun. Varsinkin Casio Privia PX-150 (jolla käsittääkseni on sama koskettimisto kuin "parhaalla" PX-850:lla) oli saanut käsittämättömän hyvät arvostelut netissä ja oli kuitenkin muovinen lelu itse soitettaessa.
 
Meinasin antaa periksi, mutta vastaan tuli Torissa vielä Kawai ES-100 hintaan 400€ (X-jalustalla). Kävin soittamassa ja se tuntui heti alusta oikealta soittimelta minulle: tatsi oli aivan tajuttoman hyvä ja mielestäni kaukana muiden ehdokkaiden yläpuolella. Soundi oli vähän tynnyrimäinen ilman kuulokkeita soitettaessa, mutta tarpeeksi hyvä. Kuulokkeilla pianosoundi on (mielestäni) aivan tajuttoman hyvä ja kaunis. Ostin pois ja tilasin vielä netistä alennusmyynneistä 3 pedaalin modulin ja kunnon pianojalustan 100 eurolla. Yhteensä korvasin siis flyygelini 500 euron digipianolla.
 
Kävin myös koesoittamassa musafasulla Yamahan silent pianoja ja sellainen on nyt pitkällä tähtäimellä kiikarissa, mutta niiden hinnat ovat alkaen 3000€ (jopa 4000) käytettyinä, joten budjettirajoitusten takia jäivät toistaiseksi kauppaan.
 
Nyt vuoden Kawailla soitettuani mielipiteeni pysyy edelleenkin samana: Se on mielestäni paras digisoitin jonka voi saada tuossa hintaluokassa. Mielessä on käynyt päivittäminen ES-110:iin, mutta tämä on itse asiassa harjoitteluun aivan tarpeeksi hyvä. Hankin vielä kaveriksi Genelecin 6010:at joilla saan vähän puhtaamman ja terävämmän äänen ilman kuulokkeita.
 
Olen huomannut että harjoittelurutiini on muuttunut melkolailla tämän soittimen hankittuani:
 
* Uskallan harjoitella samaa riviä miljoona kertaa ajattelematta mitä perhe tykkää asiasta.
* Olen tuonut metronomin mukaan rutiiniin. Aikaisemmin se oli liian vaivalloista, mutta nyt se on yhden napin painalluksen takana ja se auttaa uusien kappaleiden sisäistämiseen aivan valtavasti.
* Piano on aina vireessä ja vanhassa omakotitalossa asuvana flyygeli on aina enemmän tai vähemmän epävireessä. Tämä lisää soittonautintoa jotenkin eksponentiaalisesti. Olen oppinut rakastamaan puhtaita soundeja.
* Kosketus on lineaarinen. (Halvassa) flyygelissä on paljon kosketinkohtaisia eroavaisuuksia. Yksi kanittaa hiukan, toinen pitää vähän ääntä... digipianossa jokainen kosketin on samantuntuinen ja ehkä alapään koskettimista on tehty vähän raskaampia, mutta tunne on kuitenkin yhdenmukainen.
 
Omalla kohdalla siis digipianon hankkiminen tuntuu parhaalta päätökseltä hyvin pitkään aikaan. Jokaisen pitää tietysti itse punnita edut ja haitat, mutta näitä digipianon tuomia negatiivisia vaikutuksia ei ole toistaiseksi näkynyt. Kun olen soittanut akustisilla soittimilla niin ei ole ollut mitään vaikeuksia vaikka ovat tuntuneet jokainen erilaiselta.

jcalais: Meinasin antaa periksi, mutta vastaan tuli Torissa vielä Kawai ES-100 hintaan 400€ (X-jalustalla). Kävin soittamassa ja se tuntui heti alusta oikealta soittimelta minulle: tatsi oli aivan tajuttoman hyvä ja mielestäni kaukana muiden ehdokkaiden yläpuolella. Soundi oli vähän tynnyrimäinen ilman kuulokkeita soitettaessa, mutta tarpeeksi hyvä. Kuulokkeilla pianosoundi on (mielestäni) aivan tajuttoman hyvä ja kaunis. Ostin pois ja tilasin vielä netistä alennusmyynneistä 3 pedaalin modulin ja kunnon pianojalustan 100 eurolla. Yhteensä korvasin siis flyygelini 500 euron digipianolla.
 
Kuulostaa aika budjettiratkaisulta, mutta jos toimii tilanteessasi ok, myöhemmin voi ajatella päivittämistä ja jos itsellä on jonkinlainen digisoitin omassa käytössä, oppii paremmin vertailemaan myös muiden vaihtoehtojen ominaisuuksia.
 
Itse olen tuuminut, että digistagepianon kanssa kiva kaiutinratkaisu olisi Genelec 8050B, mutta hinta vielä on hirvittänyt. Ajatuksena kuitenkin kun itsellä on pienikokoinen digimikserikin, niin tämän kokoluokan kaiuttimien kautta voisi toistaa vähän muutakin ja sopisi samalla pienimuotoiseen esiintymiseen.
 
Kawait ei ole olleet ylihinnoiteltu parempinakaan malleina. Veikkaisin, että MP11:sen jos saa käytettynä, hinta on oikein mukava.