Koskettimet ›

Tai lähinnä koskettimien kestävyys. Tästä en ole juttua vielä nähnyt, joten aloitanpa aiheesta sekalaisen topiikin. Toivottavasti Gurut osaavat myös neuvoa.
 
Tein tässä jonkun aikaa sitten pienen havainnon, kun pääsin vertailemaan useampaa konetta yhtä aikaa, ja näin sellaisia myös osiksi purettuina:
 
Technicsin vanhoissa uruissa ja syntikassa koskettimien jouset ovat nivelestä 'soittajan puolella'. Yamahan kehnommissa painottamattomissa koskettimistoissa ei ole jousia lainkaan, vaan jousen virkaa toimittaa muoviläpyskä ja koskettimen alla oleva kumitutti.
 
Näin myös puretun Nord Electron, jossa tsydeemi onkin erilainen. Jouset ovat koskettimien ja nivelten takana, ja 'venyivät' kosketinta painaessa, siinä missä Technicseissä jousi painuu kasaan.
 
Ensiksi mainituissa tapauksissa itse koneisto ei aiheuta juuri mitään 'kosketinmelua' tms. ylimääräisiä ääniä, mutta tuntuma on todella kökkö ja lelumainen. Nord Electrossa taas täysin päinvastoin, jouset pitävät oikein miehekästä meteliä, mutta soittotuntuma on sentään yksi parhaista mitä olen kokeillut.
 
Ihan toinen juttu on, että ensimmäisissä systeemeissä kestävyys on melko surkea, ne tahtovat mennä melko soittokelvottomiksi jo parissa-muutamassa vuodessa. Tuollaiset 'vetojousi-koneistot' ovat kuulemma huomattavasti pitkäikäisempiä, mutta kestävätkö ne ihan 'ammattikäyttöä'? Voiko niitä verrata painotettuihin koskettimiin pianon koneistolla? Vai kestävätkö nekään niin paljon ilman huoltamista?
 
Entäpä jos koskettimien kytkimet / anturit / optiikka tms kärsivät ja aiheuttavat kosketushäiriöitä? Kannattaako alkaa itse korjaamaan vai viedä suoraan ammattilaisen käsittelyyn (olettaen, että kysyjä ei ole aivan täysin käsi mitä tulee elektroniikkaan ym. näpertelyyn, mutta läheltä liippaa)?
 
Pitäisikö koskettimistoa säännöllisesti huoltaa jotenkin, että se pysyy käyttökelpoisena pidempään? Puhaltaa kompressorilla pölyt ja hiekat koskettimien välistä, öljytä liikkuvat osat tms?
 
Tuttu 'musiikkiliikkeen setä' sanoi, ettei kukaan ammattilainen hommaa keikkasoittimeksi synaa jossa on painottamaton koneisto, koska se ei yksinkertaisesti kestä keikkakäyttöä (just joo..). Mitä tekemistä tuolla on todellisuuden kanssa?
 
Entäpä onko vanhojen syntikoiden tai urkujen koskettimet miten hankala huoltaa / korjata, jos laite on muuten ehjä mutta koskettimet ihan loppuun soitettu? Eli kannattaisiko alkaa kunnostamaan, jos käpäliin sattuisi vaikkapa 'muuten ehjä mutta paskaksi nuijittu' kunnon analogisyna?
 
Muutenkin kuin ylläolevien pointtien kannalta olisi kiinnostava kuulla, jos jollain on kokemuksia vanhojen urkujen (erityisesti tonewheel-Hammondit) tai analogisyntikoiden kunnostuksesta soittokuntoon. Saiko vanhoihin koneisiin varaosia, miten iso homma oli ym ym. Näistä voisi kirjoitella myös tuonne soitinrakennus / elektroniikkapuolelle ihan oman otsikon alle, jos joku on asiaa yhtään harrastanut.

Entäpä onko vanhojen syntikoiden tai urkujen koskettimet miten hankala huoltaa / korjata, jos laite on muuten ehjä mutta koskettimet ihan loppuun soitettu? Eli kannattaisiko alkaa kunnostamaan, jos käpäliin sattuisi vaikkapa 'muuten ehjä mutta paskaksi nuijittu' kunnon analogisyna?
 
Vanhojen analogisyntsien kiipparit ovat aika yksinkertaista tekoa, yksi kontakti per kosketin. Ehdottomasti kannattaa kunnostaa. Uusia kontaktilankoja saa tehtyä esim. kitarankielistä pätkimällä.
 

Muutenkin kuin ylläolevien pointtien kannalta olisi kiinnostava kuulla, jos jollain on kokemuksia vanhojen urkujen (erityisesti tonewheel-Hammondit) tai analogisyntikoiden kunnostuksesta soittokuntoon. Saiko vanhoihin koneisiin varaosia, miten iso homma oli ym ym. Näistä voisi kirjoitella myös tuonne soitinrakennus / elektroniikkapuolelle ihan oman otsikon alle, jos joku on asiaa yhtään harrastanut.
 
Mä olen korjaillut Voxin Continentalia, itäsaksalaista Vermonaa ja Hammondin T-200:sta jonkun verran. Voxin koskettimisto oli (ja on yhä) järkyttävässä kunnossa, hirveät määrät kontaktilankoja poikki. Elektroniikkapuolella ei niin paljoa työtä ollutkaan, muutama kondensaattorin vaihto riitti. Johtoliittimet tosin olivat hapettuneet pilalle kautta linjan, eikä harvalla jaolla olevaa "rimaliitintä" enää tahdo saada mistään. Tässä joutuu käytännössä useimmiten improvisoimaan jotain kummallista. Ajattelin loppukasauksen yhteydessä korvata piikit juotostorneilla ja tylysti kolvata piuhat suoraan kiinni. Vermonassa on tehty näin.
 
Osien saaminen voi olla melkoisen työlästä, mutta onnistuu kuitenkin useimmiten. Samoin usein osia voi soveltaa muista kapineista. Voxista puuttuivat melkein kaikki "mustat" koskettimet, taisiis, Voxissa valkoiset :-)
Kävi ilmi, että näiden tilalla voi käyttää ihan hyvin Casion defaulttikoskettimia, joita hain F-musiikin huollosta muutamia kymmeniä kappaleita. Pienellä veitsihyväilyllä niistä sai ihan hyvät.
 
Näistä voisi jauhaa enemmänkin. Ehkäpä teen projekteista jossain vaiheessa www-sivun.

Siitä nyt ei varmastikaan voi kauheammin kiistellä, etteikö Korg M1:sen koskettimisto olisi siitä kestävimmästä päästä. :)

Siitä nyt ei varmastikaan voi kauheammin kiistellä, etteikö Korg M1:sen koskettimisto olisi siitä kestävimmästä päästä. :)
 
Multa löytyy Korg T3 (M1:sen seuraaja) ja vaikka se on ollut jo yli kymmenen vuotta lähes päivittäisessä ammattikäytössä ni koskettimiston kans ei oo koskaan ollut mitään ongelmia(kulkee mukana myös keikoilla).Koskettimissa on kestävyyden lisäksi hyvä tuntuma ja hakkaa mennen tullen nää uudet Korgin näppäimistöt.Nää Korgin muut nappulat on sitten asia erikseen (rupes reistailemaan muutaman vuoden kuluttua).
Yamahan DX7:ssa oli myös hyvä tuntuma(ensimmäisessä versiossa).

l
Tuttu 'musiikkiliikkeen setä' sanoi, ettei kukaan ammattilainen hommaa keikkasoittimeksi synaa jossa on painottamaton koneisto, koska se ei yksinkertaisesti kestä keikkakäyttöä (just joo..). Mitä tekemistä tuolla on todellisuuden kanssa?
 
Mitähän tuo setä oikein painotetulla koskettimella tarkoittaa?Itselleni painotettu näppäimistö on yhtäkuin pianokoskettimisto (jonkin asteinen vasarapainoitus).Ja kyllähän painotetun koskettimiston käyttö esim. urku ja tietyissä synasaundeissa on aika kyseenalaista.On mulla tietysti aina matkassa myös painotettu koskettimisto mut se on tarkotettu pääasiassa pianosaundeille(vaikka nykysynissa kohtalaiset pianosaundit löytyykin niin kyllä on karua vetää pianojuttuja ilman pianotatsia...).Ja enemmän näitten painotettujen koskettimien kans on ollu ongelmia kuin painottamattomien...

Mitähän tuo setä oikein painotetulla koskettimella tarkoittaa?Itselleni painotettu näppäimistö on yhtäkuin pianokoskettimisto (jonkin asteinen vasarapainoitus).Ja kyllähän painotetun koskettimiston käyttö esim. urku ja tietyissä synasaundeissa on aika kyseenalaista.On mulla tietysti aina matkassa myös painotettu koskettimisto mut se on tarkotettu pääasiassa pianosaundeille(vaikka nykysynissa kohtalaiset pianosaundit löytyykin niin kyllä on karua vetää pianojuttuja ilman pianotatsia...).Ja enemmän näitten painotettujen koskettimien kans on ollu ongelmia kuin painottamattomien...
 
Hmm.. Kävin tässä pari päivää sitten musiikkiliikkeessä kokeilemassa Triton LE:tä, Roland Phantomia ja muutamia muita.. Noissakin 'melkein ammattitason' syntikoissa kosketus oli todella lelumainen, eikä tuntunut paitsi kestävältä niin todellakaan hyvältä soittaa.
 
Soundit ovat niin hyvät kuin PCM-syntikasta lähtee, mutta muuten noista sai todella halvan ja lelumaisen vaikutelman. Luulisi että tuon hintaluokan koneissa olisi edes vähän kiinnitetty huomiota paitsi koskettimiin niin muuhunkin suunnitteluun, mutta ei puhettakaan.
 
Yamaha S80 tuntui sen sijaan todella jämerältä koneelta, kuin myös *jopa* S08 - jälkimmäinen ei tosin soundiensa puolesta.. Pianokoskettimilla syna-leadien ja urkujen soittelu ei ole niin hieno homma, mutta pianosoundeilla tuntuma on ihan niinkuin pitääkin. Kestävyydestä en sitten osaa sanoa, mutta epäilisin etteivät kuitenkaan ole ihan niitä heikoimpia..