Koskettimet ›

https://www.viscountinstruments.com/hurricane-210.html
 
Urkuvahvistin ilman pyöriviä osia. Ihan jännä laite, joka kilpailee esim. Motion Sound Pro 145:n kanssa. Hinta Thomannilla 1464 euroa.
 
T. Mustakorppi

Tuossa Motion Soundin 145 mallissahan on oikea mekaaninen yläpään pyöritin, joten lähempänä vertailukohtana voisi olla jokin saman valmistajan stereomalli, tai sitten esim. Aspen Pittmanin Soundstation.
 
Koetan saada Hurricanen demokappaleen itselleni kun seuraavaksi tilailen Viscountilta tavaraa, se kyllä kovasti kiinnostaa itseänikin. Urkusoundi ja lesliemallinnus kun vaativat vahvistimelta enemmän kuin mitä tavallinen keyboardkaappi tai edes pieni PA-setti pystyy tarjoamaan ja ainakin ensimmäisten käyttäjäarvioiden mukaan Hurricane olisi tuossa suhteessa hyvinkin onnistunut paketti.
 
ppcw: https://www.viscountinstruments.com/hurricane-210.html
 
Urkuvahvistin ilman pyöriviä osia. Ihan jännä laite, joka kilpailee esim. Motion Sound Pro 145:n kanssa. Hinta Thomannilla 1464 euroa.

Tuo Space station vaikuttaa hienolta myös stereokiippareiden kanssa. Tosin arvelen ettei normaaliversion volyymi millään riitä rock-bändin käytössä.
 
T. Mustakorppi

Hurrikaanin kaiutinsijoittelu näkyy 360 asteen mallikuvien perusteella tosiaan olevan kiinteäasenteinen ilman torvea ja käyttävät ilmaisua "Rotary Emulation". Tuossa hintaluokassa kisa on kova, juurikin Motion Sound "tuplapyörivä" klassisella remmivetoisella torvella. Emulaattoreissa ensimmäisenä mielessä Ventilator v2 väliboxina PA:han, joka omassakin käytössä. Saas nähdä...

Tällä saa kyllä live-käytössä äänimiehen epätoivoiseksi. Normaali-Leslie säteilee ääntä tasaisesti ympäriinsä mikä ei ole hyvä koska ääni vuotaa muihin mikkeihin. No tässä on onnistuttu viemään tuota haittapuolta vielä pidemmälle: jos haluaa kuulla tuon stereona niin se on selän takana lattialla jolloin pieni osa äänestä lähtee ylöspäin soittajalle mutta suurin osa sivuille päin nostamaan yleistä melutasoa... tuo pönttö sijoitettuna mikitetyn rumpusetin viereen ja tuho on varma.
Eipä siinä mitään jos soittelee kotona tai keikat ilman PA:ta, mutta muussa tapauksessa hyvä emulaattori ja soittajaa kohti suunnattu/suunnatut monitorit on kyllä koko bändin ja luultavasti myös urkusoundin osalta parempi vaihtoehto.

jysi: Tällä saa kyllä live-käytössä äänimiehen epätoivoiseksi. Normaali-Leslie säteilee ääntä tasaisesti ympäriinsä mikä ei ole hyvä koska ääni vuotaa muihin mikkeihin. No tässä on onnistuttu viemään tuota haittapuolta vielä pidemmälle: jos haluaa kuulla tuon stereona niin se on selän takana lattialla jolloin pieni osa äänestä lähtee ylöspäin soittajalle mutta suurin osa sivuille päin nostamaan yleistä melutasoa... tuo pönttö sijoitettuna mikitetyn rumpusetin viereen ja tuho on varma.
Eipä siinä mitään jos soittelee kotona tai keikat ilman PA:ta, mutta muussa tapauksessa hyvä emulaattori ja soittajaa kohti suunnattu/suunnatut monitorit on kyllä koko bändin ja luultavasti myös urkusoundin osalta parempi vaihtoehto.
 
En oikein tajua tätä uutuutta kun nykyuruissa kuten Viscount legendissä hyvä puoli, ettei tarvi roudata kauheesti ja äänen saa stereona mikseriin helposti.
 
Jos tollaista viitsii kuljettaa, miksei sitten perinteistä leslietä?
 
Esimerkiksi Rotosphere emulaattori vaati mielestäni kaveriksi henkilökohtaisen oman mikserin kaiulla ja riittävin eq säädöin. Panorointia mielellään kavensi.

Kyllä tuon Hurricanen tarkoitus on olla leslien korvike silloin kun käytetään urun lepasimulaattoria. Eli simulointiin kun on yleisesti dopplerin, sisäisten heijastusten ja putkipäätteen käyttäytymisen lisäksi kirjoitettu kaikki oikean lepan muutkin "virheet"; lievästi omalaatuinen taajuusvaste, kopan resonoinnit, jne... Tällöin toistoon tarvitaan vahvistin, joka vain toistaa mahdollisimman lineaarisesti sen mitä piuhan päästä tulee ulos, eikä varsinkaan itse kyykkää särölle missään tilanteessa.
 
Mallinnuksen tuottaman äänen levittämiseen kaksi kanavaa, eli käytännössä stereo, on toistaiseksi yksinkertaisin ratkaisu. Teoriassa kanavia lisäämällä Moon Amplificationin tapaan ( http://www.moonamp.com/index.html ) päästäisiin lähemmäs oikeaa efektiä, mutta noita Moonin toistakymmentä elementtiä sisältäviä virityksiä kun katselee, niin Don Leslien alkuperäinen idea torven pyörittämisestä yhden driverin nokassa alkaa jälleen tuntua suorastaan nerokkaalta keksinnöltä.
 
Oikea mekaaninen leslie, on se sitten vintagea tai uustuotantoa, on asia erikseen ja silloinhan mallinnuksesta otetaankin vain pelkän soittimen osuus. Sen jälkeen puolestaan päästään vääntämään kättä siitä, että saadaanko uudella trankkulepalla mitenkään aikaan samaa soundin muhkeutta ja putkipäätteen rouheutta kuin vanhoilla orkkislaitteilla, mutta sehän ei varsinaisesti kuulu tähän säikeeseen.
 
Roudattavuuden kannalta Hurricane painaa noin 2/3 täysikokoisesta (147/122/251...) lesliestä ja on korkeudeltaan puolet siitä. Hurricanesta ei oikein vielä löydy netistä mitään videomateriaalia muutamaa messuklippiä lukuunottamatta, joten sitä pitäisi nyt vaan päästä itsekin kokeilemaan ja varsinkin vertailemaan putkilepan rinnalla, ennen kuin sen kehumiseksi voi alkaa käyttää syvää rintaääntä.
 
Itse ajattelisin Hurricanen leslien korvikkeeksi joko pienelle klubikeikalle sellaisenaan tai sitten PA-käytössä urkurin monitoriksi, silloinkin nimenomaan lepan korvikkeena. Itselläni on kovin vähän keikkakokemusta, mutta kadun syvästi sitä ainoaa kertaa kun laiskuuttani jätin oikean lepan kotiin. Ehkä korvamonitoreilla taikka vain luurit päähäni laittamalla olisin saanut urkusoundin itselleni tyydyttäväksi, mutta tavallisen kulmakaapin kautta lavalle kuulunut urkumallinnus oli jotain niin järkyttävän kamalaa nasaalia piipitystä, vaikka sitä koetettiin säädöillä saada edes jotenkin siedettäväksi.
 
En tiedä minkälaisten ongelmien kanssa miksaajat oikeasti painivat aina kun mekaaninen leslie sattuu kohdalle, mutta edelleenkin sen vähäisen perstuntumani ja 40 watin putkilepan tuottaman huiman äänenpaineen perusteella sanoisin, että läpikuulumisen alkulähdettä saa hakea enempi sieltä kitarastyrkkarien puolelta... ;)

ppcw: Tuo Space station vaikuttaa hienolta myös stereokiippareiden kanssa. Tosin arvelen ettei normaaliversion volyymi millään riitä rock-bändin käytössä.
 
T. Mustakorppi
 
Oman kokemukseni perusteella on volyymi riittänyt erittäin hyvin, eikä ole jäänyt jalkoihin raskaammassakaan rytistyksessä.

Space stationista:
 
A100: Oman kokemukseni perusteella on volyymi riittänyt erittäin hyvin, eikä ole jäänyt jalkoihin raskaammassakaan rytistyksessä.
 
OK. Speksien perusteella olisin kuvitellut toisin, mutta se oli vain arvailua.
 
Urkuvahvistimista: kyllähän linjaan mallintavat vehkeet ovat laadukkaan stereomonitoroinnin kanssa ihan OK, mutta ei Leslietä nyt vaan mikään oikeasti korvaa. Voi olla paljon käytännöllisempää vetää läppärillä, mutta fiilis ei ole sama. Omalla kohdalla eivät ammattimaiset äänimiehet ole mitään Lepasta valitelleet, kunhan volyymitaso on ollut kohdallaan. Kahdessa nykyisessä bändivirityksessä tosin kitaristi laittaa kitaravehkeet usein suoraan linjaan, joten kyllähän siltä puolelta jää se äänivalli puuttumaan ja kitara pitää laittaa PA:sta kovaa tulemaan. Kolmannessa bändissä kitaristilla on Hughes & Kettnerin 100-wattinen nuppi jota hän pitää isolla volyymillä, mutta on todella taitava soittaja ja muu bändi ei kuitenkaan jää jalkoihin. Sanoisin että kuitenkin vaikuttavammalta kuulostaa tuo putkinupin kautta tuleva kitaravalli, ei voi mitään. Tämä on varmaan tällaista vanhan liiton mielipidettä, mutta kyllä se tuntuu munakkaammalta että joka jampalla on omat vahvistimet - no peruskiipparit tietysti voi hyvin ajaa stereona linjaan kuten on normaalia, mutta tällöinkin kannattaa kosketinsoittajan pitää puolensa oman hyvälaatuisen monitoroinnin tai esim. tuon Space stationin kaltaisen ratkaisun kanssa. Korvamonitorointi on toinen oikein hyvä optio, varsinkin jos sitä voi soittaja itse säätää lennosta esim. kännykkäapplikaatiolla ellei ole luottomiksaajaa. Mutta ei siinä lahkeet lepata :-) Asialliset volyymit ja hyvä balanssi on tietenkin peruslähtökohta. Rumpalin äänekkyys jo vaikuttaa paljon tähän. Kiipparistin ei kuitenkaan tarvitse olla lapsipuolen asemassa esim. kitaristiin ja basistiin nähden ja soittaa jotain merkityksetöntä taustamattoa jota kukaan ei kuule, vaan sopivalla tyylitajulla voi ja pitää tietyin paikoin myös dominoida, kunhan muutkin pääsevät myös kuuluville. Tämä on vähän kieli poskessa laadittu kirjoitus. Mutta lepat pyörimään ja mojoa kehiin, ja muistetaan myös dynamiikka!
 
T. Mustakorppi

Mielestäni omia vahvistimia ei niin tarvi jos äänentoistolla vain vahvistetaan tai tasapainotetaan sellaisia äänilähteitä, joita ei muutoin voisi käyttää. Toisaalta tällaisessa tilanteessa kävisi se oikea leslie oikein hyvin.
 
Kyllä rokkijyräämisessä muut tykkäsi WLM Tripistä ja Rotospherestä, jolla sai vaikka sirkkeliputkisärösaundia PA:n läpi. Itse tykkään eniten kuitenkin hillityn ovelasta meiningistä.
 
Nykybändeissä ei aina ole useampaa kuin yhtä kiipparistia, niin urun lisäksi voi tarvia muutakin ja siksi yleispätevä monitorointi. Oma ideani on ollut, että mites kaksi mid field kokoluokan Geneleckiä vanhaan humppamalliin bändin taakse päiden yläpuolelle? Ei muita monitoreita. Ei välttämättä muuta äänentoistoa. Monikanavaisuutta tulee siitä kun tässä akustiset soittimet erottuu omina äänilähteinään.

ppcw: Space stationista:
 
OK. Speksien perusteella olisin kuvitellut toisin, mutta se oli vain arvailua.
 
T. Mustakorppi
 
Tuossa -> https://www.youtube.com/watch?v=yRM0YkmH0Y4 , jossa spacestation on mulla lavalla monitorina. Lavalla on voluumi "kohtuu reipas". Klipillä on hiljaisempaa ja kovaäänisempää (1.00 min ->) pätkää välillä.

Vaikuttaa itse asiassa todella kätevältä tuo Spacestation, vaikka äänimiehet saattavat saada traumoja. Itsellä ollut 10 vuotta Alton pieni kulmamonitori, jonka kestävyys kyllä on ollut omaa huippuluokkaansa halvaksi laitteeksi, mutta hyvältä se ei ole koskaan kuulostanut. Spacestationissa hyvä stereovaikutelma todella pienessä koossa, ei paha idea. Miten hyvin leveyssäätö toimii, jos haluaa rajoittaa äänen säteilyä hieman kapeammalle sektorille?
 
T. Mustakorppi

Sanotaan varmuuden vuoksi että edellinen kommenttini koski nimenomaan tuota Hurrikaania (Spacesoundin ainut diskanttimuna osoittaa ilmeisesti oikeaan suuntaan, eteenpäin).
 
Lineaarinen vahvistin (ja kuuntelusuunnassa taajuuusvasteeltaan lineaariset kaiuttimet) on kaikkien äänentoistojärjestelmien tavoite, outoa tuossa onkin se että siinä on kummallakin sivulla voimakkaasti ääntä suuntaava keskiäänikaiutin ja diskanttipilli joita yritetään kuunnella lähes 90 astetta sivusta säteilyn pääsuuntaan nähden. Miksipä ette kokeilisi ensi keikalla kääntää myös PA:ta sivuseiniin päin, pois yleisöstä?
 
Oikea pyörivä leslie ei ole oikein sijoitettuna ongelma. Paras paikka on ylätorvi mahdollisimman lähellä soittajan korvaa. Tämä estää hyvin volumesodan lavalla (Hurricane ampuu enemmän vihollisen tontille mikä pitää myös ottaa sijoittelussa huomioon).
 
Se oikea Leslie on tietysti myös soittajalle parassoundinen ratkaisu. Keikalla kuitenkin sen parhaan soundin saamiinen ulos PA:sta vaatii neljä hyvää mikrofonia, asiansa osaavan miksaajan, aikaa soundchekiin... muuten huonompikin simulaattori päihittää ulos tulevan äänen laadussa aidon. Simun mainoslauseeksi käy hyvin Krustyburgerin laatumääritelmä "it's not just good, it is good enough" koska se on toistettava riippumatta ympäristöstä tai miksaajan osaamisesta.
 
Taustalla on tietysti suuri filosofinen kysymys "Kumpi on tärkeämpi, soittajalle vai yleisölle kuuluva äänen laatu?" Jätän sen nyt tällä kertaa väliin.

Tämä mainittu volumesota lavalla on niitä tekijöitä, jotka ajaa pois Hammond ja Leslie touhusta. Muilla kuin sähköisillä uruilla soittavat ei juurikaan käy volumesotaa.
 
Vaikka noilla muitakin sävyjä saa, oma suosikkini on sellainen pehmoinen ja ovela. Vähän ovela kuin vibrafoni, eikä tulis mieleen, että senkin pitää soida hiton lujaa.
 
Simua kehuisin juuri, että sillä voi pärjätä epäoptimaalisessa tilanteessa ja ei jää niin helposti jalkoihin.

jysi: Miksipä ette kokeilisi ensi keikalla kääntää myös PA:ta sivuseiniin päin, pois yleisöstä?
 
Muutama vuosi sitten rakentelin kokeilumielessä simulaattorin päähän "keinoleslieksi" vähän vastaavalla idealla kaiutinratkaisua, jossa oli kaksi laajakaistaelementtiä toisiinsa nähden 90 asteen kulmassa. Se itse asiassa kuulosti parhaimmalta juuri pois päin käännettynä, niin että ääni heijastui huoneen seinistä.
 
Seuraavan version suunnittelin rakenteeltaan oikean lepan tyyliseksi, niin että erilliset diskantit olisivat olleet kopan sisällä ja ääniaukkojen kautta ulos olisi tullut suoran äänen lisäksi myös heijastuksia. Tämä versio on kuitenkin edelleen siellä luonnosvihossa, juuri silloin kun sattui tulemaan jotain mukamas tärkeämpää tekemistä.
 
jysi: Taustalla on tietysti suuri filosofinen kysymys "Kumpi on tärkeämpi, soittajalle vai yleisölle kuuluva äänen laatu?" Jätän sen nyt tällä kertaa väliin.
 
Ah, filosofiset kysymykset ovat niin tärkeitä. :) Onneksi en musiikin suhteen joudu painimaan tuon kysymyksen kanssa, vaan voin vapaasti fiilistellä miten itse tykkään.
Tosin noita samoja päätöksiä joudunkin sitten työn osalta tekemään visuaalisella puolella, että sikäli se on kyllä tuttua.

Spacestation on ollut minulla jo monta vuotta,olin ehkä ensimmäisten joukossa kun niitä sai saksasta suomeen. Paras soundinen monitori koskettimille mitä ikinä on ollu.. ,mun mielestä.On tullu kokeiltua vaikka mitä systeemiä näitten vuosikymmenten aikana. Laajentaa esim. urkusoundia aivan eri lukemiin vaikka ventilaattorin tai muun vastaavan vermeen kans.Itsellä on pieni pöytä kiippareille jonka phones reijästä otan syötön spacestationiin.Eli yks kiippari menee aina kahteen kanavaan pöytään panoroituna left ja right. Siitä monitoriin sopivalla piuhalla.Empä oo törmänny parempaan soundiin monitorissa, tietysti voin olla väärässä...

musamies: Oma ideani on ollut, että mites kaksi mid field kokoluokan Geneleckiä vanhaan humppamalliin bändin taakse päiden yläpuolelle? Ei muita monitoreita. Ei välttämättä muuta äänentoistoa. Monikanavaisuutta tulee siitä kun tässä akustiset soittimet erottuu omina äänilähteinään.
 
Toimis varmaan ihan ok johonkin akkaritriomeininkiin, maksimissaan uskaltaisin kokeilla jossain tosi hyvällä balanssilla ja hiljaa soittavassa 4-5 hengen kahvijazzpumpussa. Sidefilleinä ja pa:n kanssa vois mennä isommalla ja/tai äänekkäämmälläkin porukalla koska kyllähän niistä ihan mökää lähtee.
 
Yhessä hääpumpussa on kiipparistilla ollut pari kesää juurikin joku pikkugensu monarina, eikä se oo ainakaan asiasta enempiä valitellut.