Koskettimet ›

Aloin ilokseni opettelemaan Maurice Ravelin Pavane Pour Une Infante Defuntea, eli Pavanea kuolleelle prinsessalle mikä ainakin korvieni mielestä on varsin kaunis kappale pianolle.
 
Mitä olen nuotteja edeltäkäsin selaillut sisältää sävellys suurempiakin ongelmia kuten mielestäni käsittämättömän laajoja sointuja, lienikö mies tavattoman pitkäsorminen vai olenko ymmärtänyt väärin, ken tietää, mutta tästä haluaisin kysyä:
 
Minusta tuntuu mahdottomalta dynaamiselta ongelmalta soittaa kolme-, neljä- tai viisiäänisiä sointuja siten että soinnun korkein ääni pitäisi soittaa melodiana eli dynaamisesti huomattavasti voimakkaammin kuin muut äänet. Kuulemassani äänityksessä oikean käden muut äänet menevät PP:stä mutta melodia pikemminkin fortesta. Onko tähän jotain teknistä oikopolkua vai pitääkö minun vain harjoitella kunnes jokin naksahtaa kallossani ja homma rupeaa toimimaan?

kyseinen biisi on minulle tuntematon, joten en siihen ota suoranaiesti kantaa
 
minkälaiset musiikki/pianonsoitto-opinnot sinulla on takanasi - oletko opettajan johdolal soittanut kuinkakin pitkään vaiko lähinnä itseopiskellut
 
asiansa tunteva/osaava pianonsoitonopettaja treenauttaa riittävästi myös tekniikkaharjoituksia, valitsee biisejä tekniikan kehittämisen kannaltakin jne. - - tietystikään hyvää musiikkia unohtamatta, jotta innostus säilyy
 
pointti siis on, että harjoitus parantaa tekniikkaa so. esim. sormimotoriikkaa ja siten luo edellytyksiä "tulkinnalle" so. voi soittaa miten haluaa eikä niinkuin osaa
 
siis: harjoitusta vaan

Itsekseni olen opiskellut, ja harmillisen paljon lähinnä surkealla kotikeyboardilla joka ei ole dynamiikaltaan ainakaan liian herkkä. Itse pianolla soitto on minulle harvinaista juhlaa.
 
On ruvennut muutenkin tuon kappaleen suhteen tuntumaan että valmiit sormitukset auttaisivat melko pitkälle, tai ainakin pidemmälle. Oikealle kädelle tarkoitetussa säestyksen ja melodian yhteissoittokohdissa näkyisi olevan runsaasti intervallia jossa peukalon pitäisi ottaa D samanaikaisesti kun pikkurilli ottaa G:n, mutta oktaavin verran kauempaa... Käsi juuri ja juuri venyy mutta tuntuu kyllä hullulta, ja siinäkin kohdassa dynamiikka korkealta kovaa.
 
Vai onko jollakin kokemusta jostakin vielä enemmän sormia ja rannetta vääntävistä kuvioista?

Kuulosta aika isolta väliltä tuo D - G, eteenkin jos noita on paljon. Koska kyseinen kappale ei minulekaan ole tuttu, en osaa paljoa kertoa. Oletko varma, että äänet on soitettava juuri oikella kädellä, ainahan siis diskanttiviivaston nuotteja ei soiteta vain oikealla ja bassoviivaston nuotteja vasemmalla kädellä.
 
Niin, ja tuplaan myös nuo Leikarin kommentit. Tekniikkanahan tuota yhdellä kädellä eri sormilla eri voimakkuudella soittamista on vain treenattava, jotta se luonnistuu.

Vai onko jollakin kokemusta jostakin vielä enemmän sormia ja rannetta vääntävistä kuvioista?
 
Lisztin La Campanellassa oikea käsi liikkuu paikoitellen kahden oktaavin alueella soittaen varsinaisen melodian lisäksi säestyskuviota. Samanaikaiset sävelet eivät onneksi vaadi venymistä, mutta käsi saa kyllä heilua edestakaisin aika rivakkaan tahtiin. Melodian saaminen esille korukuvioiden keskeltä vaatii aika kovaa teknistä osaamista.
 
Huippupianistien näpeissä kappale kuullostaa tempoltaan yllättävän rauhalliselta verrattuna siihen liikkeeseen miten kädet liikkuvat. Yksittäisten nuottien kestot ovat niin lyhyitä - paikoitellen sama sävel kolme kertaa peräkkäin, että eri pianojen koskettimien palautuksen erot alkavat vaikuttaa soittoon. Ilmeisesti flyygelikoneistolla soittaminen onnistuu paremmin kuin pystypianolla.
 
Kappaleen taiteellisista arvoista on vaihtelevia mielipiteitä - kyseessä on Paganinin viulutaituruuden esittelyteoksen pohjalta tehty pianosovitus. Tämän kun kahlaa kunnialla läpi, ovat kromaattiset sävelkulut ja muutamat muut tekniikat hyvin lapasessa.
 
t -martti-

Kuulosta aika isolta väliltä tuo D - G, eteenkin jos noita on paljon. Koska kyseinen kappale ei minulekaan ole tuttu, en osaa paljoa kertoa. Oletko varma, että äänet on soitettava juuri oikella kädellä, ainahan siis diskanttiviivaston nuotteja ei soiteta vain oikealla ja bassoviivaston nuotteja vasemmalla kädellä.
 
Vasen käsi voisi ainakin osittain tukea tuota säestystoimintaa mutta nimenomaan tahdin ensimmäisellä kahdeksasosaiskulla, eli tällä D-G+ välillä vasemman pitää ottaa monta oktaavia matalampaa bassoääni.
 
Ehkä Ravel on ollut ylpeä poikkeuksellisen pitkistä sormistaan ja halunnut brassailuhengessä rakentaa kappaleen jonka esittämiseen vain aniharvat kumikädet kykenevät?