Koskettimet ›

Baron kommentoi voimallisesti musiikin teoriapalstalla aiheesta Soolon sävelet:
Ihan oikeesti:
Mun mielestä kitara ei oo soitin, sillä ei oo mitään tekemistä musan kanssa.
Mulla ei kuitenkaan oo mitään tarvetta mennä kitarapalstalle kertomaan sitä, mun puolesta saavat elää omassa harhakäsityksessään.
 
Kitara soittimena kärsii paljon keskinkertaisista kitaristeista, jotka eivät soittimesta saa kovin monipuolista sointivaikutelmaa irti. Sinänsä moniääninen soitin kärsii siitä, että sitä soitetaan usein rämpytirämpytityylillä lähestulkoon siten kuin se olisi yksiääninen, massiivisesti harmonisia ylä-ääniä hieman epävireisesti tuottava soittopeli. Jostain syystä sointujen väliset pienet sointierot (vaikkapa kvintin alennus tai korotus) tuntuvat peittyvän sen rämpytirämpytikompin taakse, joten usein tällaiset jatsahtavammat soinnut jäävät kokonaan huomioimatta.
 
Hyvä kitaran hallinta tuottaa hyvin hienoja sointeja ja monipuolista eri äänien kuljetusta, mutta sellainen musiikki ei ole juurikaan muodissa. Vain harvoin pääsee kuuntelemaan tällaista kitarointia.
 
Koskettimien etu on mahdollisuus suht helposti sekä säestää, että soittaa sooloa samaan aikaan. Moniääninen äänenkujetus on mahdollista ja eri sointujen värit erottuvat hyvin toisistaan. Sointujen eri käännöksiä pääsee yhdistelemään vapaasti ja ne todella kuulostavat erilaisilta. Äänen tuottaminen on helppoa - pianossa voi vaikuttaa vain lyönnin nopeuteen/voimakkuuteen, uruissa se on on/off.
 
Samalla tästä tulee esille se pianon ja urkujen suurin rajoite: äänen tuottamismekanismi on tiukasti rajattu ja sulkee pois eri sävyjä (vertaa kitaran näppäily tai puhaltimien erilaiset tekniikat). Syntikoiden aftertouch, pitch bend jne, urkujen swell-pedaali tai flyygelin una corda ovat esimerkkejä koskettimien keinoista vaikuttaa äänen muodostukseen, mutta ne ovat kuitenkin mielestäni erilaisia verrattuna sellaisiin soittimiin, joissa pelkän puhtaan äänen aikaansaaminen vaatii jo opettelua (viulu, puhaltimet ehkä päällimmäisinä) ja taitava soittaja pystyy käyttämään tätä soittimen ominaisuutta hyväkseen.
 
Koskettimilla, varsinkin pianolla sointiin saadaan sävyjä myös eri säveliä yhdistelemällä, jolloin yksittäisten sävelten sijasta kuullaankin jonkinlainen sointimatto, joka parhaimmillaan kuullostaa upealta ja huonoimmiltaan vain turhalta tiluttelulta.
 
Ajatuksia tästä?

Minkä tahansa soittimen taidokas soittaminen on nautinnollista kuunneltavaa ja päinvastaisessa tapauksessa ei. Se milloin soittimen soittaja ja opiskelija asettautuu julkisesti esittämään jotakin riippuu omasta itsekritiikistä, joillakin se esiintymiskynnys on liian matala joillakin taas liiankin korkea.Jälkimmäinen on kuitenkin parempi.

Itsellä ensimmäisenä tulee mieleen, että kitara tai vaikka rummut on hyviä soittimia, mutta se välillä harmittaa kun niiden soittajat ei aina jaksa keskittyä herkkyyttää, kurinalaisuutta ja pidättyvää ilmaisua vaativiin juttuihin, vaan oletusarvoisesti tuppaa olemaan päällä jonkinlainen rokki meininki muussakin matskussa kuin rokissa.
 
Kitaran ei keikoilla tai treenissä tarvi aina olla sähköinen versio, vaan esim. nailonkielinen akustinen voisi toimia joissain jutuissa paremmin.
 
Mun mielestä kiva soitin on vibrafoni, mutta sen soittajia on valitettavan vaikea saada mukaan bändiin. En tiedä olisiko tekemätön paikka opetella itse soittamaan.
 
PS: Kitaraa on minun mielestä helkutin hankala soittaa kun se on jotenkin niin fyysistä, että näpit pitäisi istua kielien päällä juuri oikealla tavalla.

arvostan molempia soittimia... omana soittimena koskettimet, mutta silti kitara on erittäin hieno soitin... molemmissa soittimissa on omat vaikeat ja helpot osa alueensa, joista tuo äänenmuodostus on vain yksi osa-alue... teknisesti esimerkiksi asteikot kitaralla pystyy soittamaan niin että kun osaa yhden niin siirtää muutaman nauhan suuntaan tai toiseen ja taas löytyy uusi asteikko, kun taas koskettimilla uuteen asteikkoon saattaa tarvita aivan erilaisen sormituksen riippuen alkaako se mustalta vai valkoiselta koskettimelta ja sekään ei aina riitä... mielestäni koskettimet/piano on helpompi aloittaa kun kitara helpon äänenmuodostuksen takia, mutta kun kitaralla oppii perusjutut niin sen jälkeen eteenpäin oppiminen on paljon helpompaa kuin koskettimilla ja pianolla... mutta tämä on vaan oma mielipiteeni...

Vanhana kitaristina ja nykyisenä kosketinsoittelijana sanoisin, että kitara on vaikea soitin ja lisäksi melkein aina epävireessä. On se vaan kumma, kun ei opita tekemään kitaraa, joka pysyisi vireessä edes yhden kappaleen ajan. Toisaalta venytykset ja vibraatto kuuluvat asiaan, mutta painalluksen voimakkuus ja kohta nauhojen välissä vaikuttaa aivan liian paljon sävelkorkeuteen. Jotenkin minusta sekä kitarat että pianot ovat vielä alkukantaisia soittimia, joita ei edes näytetä yritettävän parantaa radikaalisti. Ilmaisuvoimaltaan haitari on ehkä soittimista paras, mutta pirunviulu ei usein kuulosta muuten hyvältä. Muistan pienenä lapsena kun radiosta tuli enimmäkseen sinfoniaa ihmetelleeni mistä kyseisessä kakofoniassa oli oikein kysymys. Se ei todellakaan aina kuulostanut hyvältä kouliintumattoman korvaan. Tarttis selvästi nykyäänkin tehdä soittimille ja musiikille jotain kehitystä, tai ainakin sulkea yksipuolinen MTV. Mielestäni musiikkia ja soittotekniikoita voisi esitellä televisiossa P A L J O N nykyistä laajemmin, mielenkiintoisemmin ja ilman naparajan alle suunnattuja vempulaneekerivideoita. Nykyinen suuntaus ei edusta muuta kuin keskittymiskyvyn puutetta ja huonoa selkärankaa, jolla ei ole mitään tekemistä musiikin ideaalin kanssa. ... Tulipahan sanottua.

Mulla lähinnä häiritsee kitara sinä "pakollisena" soittimena kaikessa musassa. Ihan kuin ilman sitä ei pystyisi yhtään mitään. Pahimmillaan kitara on äärettömän dominoiva koko yhtyeen soundin suhteen mikä käy välillä kovin tylsäksi.
 
Maukasta ja tyylitajuista kitaransoittoa vastaan ei ole mitään.

Kitara on musta kaikista vittumaisin kapine soittaa, mutta sen sointia on kiva kuunnella.

Kitara on musta kaikista vittumaisin kapine soittaa, mutta sen sointia on kiva kuunnella.
 
Uskoisin että olisit toista mieltä jos olisit esim. viulua kokeillut.

Mä nyt haluan kuiteskin kertoa, että ekan kirjoituksen lainaus mun tekstistä oli vähän erilaisesta yhteydestä, karrikoitu "ylisana" eikä ole keskustelun arvoinen enkä aio puolustaa sitä.
Kiva jos se kuitenkin on synnyttänyt fiksun keskustelun.

Löytyykö ergonomialtaan ehkä vielä viuluakin huonompia soittimia? Viuluoppilaita joskus kuunnelleena on helppo uskoa, ettei viulun käyttöliittymä todellakaan ole käyttäjäystävällinen.

Löytyykö ergonomialtaan ehkä vielä viuluakin huonompia soittimia? Viuluoppilaita joskus kuunnelleena on helppo uskoa, ettei viulun käyttöliittymä ole käyttäjäystävällinen.
 
Joku väitti, että jos se nyt keksittäisiin, työsuojeluviranomaiset kieltäisi sen käytön.

Joku väitti, että jos se nyt keksittäisiin, työsuojeluviranomaiset kieltäisi sen käytön.
 
niinku muuten kahviki kielettäis liian huumaavana ja riippuvuutta aiheuttavana jos se löydettäis vast nyt...

Löytyykö ergonomialtaan ehkä vielä viuluakin huonompia soittimia? Viuluoppilaita joskus kuunnelleena on helppo uskoa, ettei viulun käyttöliittymä ole käyttäjäystävällinen.
 
Kontrabasso? Kauheeta kurkottelua yläreksiterissä haahuilu.

Mulle ei oikein ikinä ole auennut se että musiikkia kuunnellaan jonkun tietyn soittimen kautta. Usein näkee sellaisia otsikoita täälläkin että, listatkaa hyviä kitarajazzlevyjä...tai diggaillaan jostain siksi että siinä on hyvä pianisti...Usein vielä kuunnellaan sen "oman" soittimen pohjalta ja toi on mun mielestä pirun ahdas näkökulma. Usein se oma soittokin parenee, kun kuuntelee jotain muuta ja opii välttämään oman soittimensa kliseitä.

Mun mielestä kaikki on lopujenlopuksi sitä samaa ja musaa olisi hyvä kuunnella kokonaisvaltaisesti musiikkina, eikä minään suorituksena tai pelkästään soittajan esittelynä. Hyvä biisi on hyvä biisi!

Mulle ei oikein ikinä ole auennut se että musiikkia kuunnellaan jonkun tietyn soittimen kautta. Usein näkee sellaisia otsikoita täälläkin että, listatkaa hyviä kitarajazzlevyjä...tai diggaillaan jostain siksi että siinä on hyvä pianisti...Usein vielä kuunnellaan sen "oman" soittimen pohjalta ja toi on mun mielestä pirun ahdas näkökulma. Usein se oma soittokin parenee, kun kuuntelee jotain muuta ja opii välttämään oman soittimensa kliseitä.

Mun mielestä kaikki on lopujenlopuksi sitä samaa ja musaa olisi hyvä kuunnella kokonaisvaltaisesti musiikkina, eikä minään suorituksena tai pelkästään soittajan esittelynä. Hyvä biisi on hyvä biisi!
 
Nimenomaan näin. Itseni miellän basistiksi, mutta ei tota "basisti-musiikkia" kyllä jaksa kuunnella pätkääkään. Tyhjänpäiväinen pilitys on aina paskaa, tehtiin se millä soittimella vaan ja kuinka vaikeasti vaan.

Nimenomaan näin. Itseni miellän basistiksi, mutta ei tota "basisti-musiikkia" kyllä jaksa kuunnella pätkääkään. Tyhjänpäiväinen pilitys on aina paskaa, tehtiin se millä soittimella vaan ja kuinka vaikeasti vaan.
 
Mulla on yksi Ron Carterin älppäri ja kyllä jaksan kuunnella.
Tosin ei sitä yhtään haittaa, että siinä on Eric Dolphy erilaisissa pilleissä ja Mal Waldron kiippareisssa.

...Usein vielä kuunnellaan sen "oman" soittimen pohjalta ja toi on mun mielestä pirun ahdas näkökulma. Usein se oma soittokin parenee, kun kuuntelee jotain muuta ja opii välttämään oman soittimensa kliseitä.
 
Mut eihän sille mitään voi, että flyygelissä on niin kaunis ääni!!

Uskoisin että olisit toista mieltä jos olisit esim. viulua kokeillut.
 
Itseasiassa viisi vuotta pentuna viulua soitin ja sehän on silti varsin mukava.

Mulla on yksi Ron Carterin älppäri ja kyllä jaksan kuunnella.
Tosin ei sitä yhtään haittaa, että siinä on Eric Dolphy erilaisissa pilleissä ja Mal Waldron kiippareisssa.
 
Ronin soololevyt on parhaimmillaan erittäin hyviä, mutta niissä ei sen pelkän basson tai sen virtuoottisen hallinnan ympärillä pyöritä, enempi se itse musiikki määrää.
 
Tää ei sitten koske "Piccolo" -levyä.

Ronin soololevyt on parhaimmillaan erittäin hyviä, mutta niissä ei sen pelkän basson tai sen virtuoottisen hallinnan ympärillä pyöritä, enempi se itse musiikki määrää.
 
Tää ei sitten koske "Piccolo" -levyä.
 
Kävin muuten netistä tsekkaamassa mikä se mun levy on (kun olen nyt korvessa)
"Where" vuodelta 1961, sen eka oma älppäri.