Lähdetään nyt ensin siitä, että jokainen biisi menee enemmän tai vähemmän jossain tietyssä sävellajissa. Jotta musiikki kuulostaisi normaalikäsityksen mukaan järkevältä, eikä aivottomalta sävelten satunnaiselta soitolta, noudattavat kappaleet näitä sävelasteikkoja. Kappale voi esim. mennä a-mollissa, jolloin melodia noudattaa a-mollin säveliä, eikä melodiaan kuulu yleensä esim. c# tai d#. Poikkeuksena ovat tietysti sellaiset asiat, kuten välidominantit jne., mutta se nyt ei aluksi ole kovin tärkeää. Jos haluat improvisoida soolon tai muun vaikka D-duuriin, on hyvä lähteä siitä, että soolossa on vain D-duurin säveliä. Sävelasteikot varmasti löytää jostain netistä ja ne ovat varmasti jossain oppikirjassa. |
Onko tuosta mitään hyötyä ja onko tuolla mitään tekemistä kysymäni asian kanssa? Taitais olla toki ton teoriapalstan asioita tämä. Mutta: Onhan toki tekemistä. Miten niitä skaaloja sitten työstää, on vaikeampi juttu. Tuosta c-duurin kaavasta voit johtaa 7 skaalaa, joita sanotaan moodeiksi. c,d,e,f,g,a,b,c d,e,f,g,a,b,c,d e,f,g,a,b,c,d,e f,g,a,b,c,d,e,f g,a,b,c,d,e,f,g a,b,c,d,e,f,g,a b,c,d,e,f,g,a,b Samat sävelet, mutta aloitetaan eri kohdista. Skaalojen nimet ovat alusta lukien jooninen, doorinen, fryyginen, lyydinen, miksolyydinen, aiolinen ja lokrinen. Kun sitten katsot noita sävelten välisiä intervalleja, niin ne noudattava tiettyä logiikkaa. Soittamalla pianolla saat kyllä selville. Kun havaitsen tämän logiikan eli koko- ja puolisävelaskelten toistumisen, voit aloittaa kaikki asteikot c:stä. Sitten teet saman homman transponoiden ja suhteet huomioon ottaen. c# etc. Tämä näin aluksi. |