Koskettimet ›

ei ole provo :-)
 
- tulipa vaan havainnoitua eilissä iltana B.B. Kingin konsertissa ko. soittimia. Oilingin bändissä urkujen virkaa hoidettiin nähdäkseni Roland VK-8:lla ja Kingin orkesterissa aidolla asialla.
 
- itse en osannut ison PA:n kautta tulleessa soitossa erottaa itse soittimesta aiheutuvia soinnillisia eroja so. VK-8 ei missään vaiheessa kuullostanut epäaidolta - ja paneuduin kyllä nauttimaan enimmäkseen musiikista ja meiningistä yleensä, mutta väliin tsekkasin puhtaasti urun soundiakin.
 
- vaan: kyllä se ulkonäkö vaikuttaa siihen fiilikseen - ei voi mitään. VK-8 oli se mikä koko ajan häiritsi Oilingin menoon heittäytymistä (lavan takana kyllä b-3 häämöttikin..) - VK-8:sta tuli semmoinen epäaito tunnelma kun muu bändi oli iso ja vakuuttava.
 
- Kingin bändin urkurin B-3 toi sitten aitoa roots-tunnelmaa - patinoitunut puupinta & iso konsoli :-))
 
- johtuiko sitten soittimesta sekin, että b-3:n takaa loihdittiin urkuilua juurevalla tyylitajulla vs. vk:n takaa "repiminen"
 
edit: kait tässäkin yhteydessä voi soveltaa McLuhanin jo kulunutta sanontaa "väline on viesti"

Juuri tämä harmittaa itseä kun tulee käytettyä midikoskettimistoa ja B4 ohjelmaa.
 
Silti ei ole suunnitelmissa ruveta roudailemaan B3:sta, mutta WLM Trip:in laittaminen iskuun on mielessä. Sen sentäs jaksaa roudata yksin.

Juuri tämä harmittaa itseä kun tulee käytettyä midikoskettimistoa ja B4 ohjelmaa.
 
Silti ei ole suunnitelmissa ruveta roudailemaan B3:sta, mutta WLM Trip:in laittaminen iskuun on mielessä. Sen sentäs jaksaa roudata yksin.
 
entäs jos väsäisi casen, joka olisi yleisöä varten aidon näköinen feikkilaatikko jalkoineen (irrotettavat) ?

entäs jos väsäisi casen, joka olisi yleisöä varten aidon näköinen feikkilaatikko jalkoineen (irrotettavat) ?
 
Mä en ole niin suuri B3 intoilija, vaikka munkin mielestä se on hyvän näköinen vehje. Kannatan muita vaihtoehtoja kun siitä on tullut minulle liian muodikas!
 
Digitaalikosketinsoitinten muotoilu ja materiaalit on aika tylsän näköisiä. Minua miellyttäisi enemmän puukuorinen soitin.
 
Viimeksi soitin keikan flyygelillä ja oikea flyygeli teki ehkä heti pykälää uskottavammaksi taiteilijaksi...

entäs jos väsäisi casen, joka olisi yleisöä varten aidon näköinen feikkilaatikko jalkoineen (irrotettavat) ?
 
Taitaa se olla sama ongelma Hammond-Suzukillakin. Meinaan vaan että kun kauppaavat tuohon XK-3:een alamanuaalia, niin pitäähän kokonaisuus toki istuttaa katu-uskottavahkoon koppaan.
 
http://www.goffprof.com/shopping.jsp?p=252
 
IMHO olisivat sitten voineet tehdä siitä saman tien paremman näköisen, nyt se muistuttaa enemmän B-3000:a...
 
J-P

Itsekin olin tuolla keikalla ja mulla tuli ekana mieleen erot ns. rekisteröinneissä. B.B. Kinkun urkuri käytti erittäin moniväristä soundimaailmaa ja ja sointivärit muuttuivat lennossa kok ajan. Hyvin soitti Seppo Sundströmkin mutta mun mielestä ero pitkään perinteeseen oikean Hammondin kimpussa tuli just siinä eniten esiin. James Toney on ollut kinkkusen pändissä ainakin vissiin 30 vuotta :-). Oilingilla kierto on nopeempaa.

- vaan: kyllä se ulkonäkö vaikuttaa siihen fiilikseen - ei voi mitään. VK-8 oli se mikä koko ajan häiritsi Oilingin menoon heittäytymistä (lavan takana kyllä b-3 häämöttikin..) - VK-8:sta tuli semmoinen epäaito tunnelma kun muu bändi oli iso ja vakuuttava.
 
edit: kait tässäkin yhteydessä voi soveltaa McLuhanin jo kulunutta sanontaa "väline on viesti"
 
Ei se kyl aina pidä paikkaansa. Vuosi sitten Crosby, Stills & Nash H.Areenalla näytti ensin olevan vain melko aneeminen kattaus lavalla. Sitten kun ne urut sieltä jyrähti niin ensimmäinen ajatus kyllä oli että syön hattuni jos tuo on joku tietokone-ohjelma. Kioski oli peitetty huolellisesti mustalla kankaalla...
 
Kyllä se sitten myöhemmin spiikattiinkin:"On the B3-organ, the one and only Mike Finnegan!"
 
Ehdottomasti viimevuoden maukkainta urkurointia...

Itsekin olin tuolla keikalla ja mulla tuli ekana mieleen erot ns. rekisteröinneissä. B.B. Kinkun urkuri käytti erittäin moniväristä soundimaailmaa ja ja sointivärit muuttuivat lennossa kok ajan.
 
Reilu vuosi sitten näin James T:n bertat heti keikan jälkeen ja hiukan kyllä hymyilytti kun kaikissa neljässä ryhmässä oli enemmän tai vähemmän se joku perinteinen 887000687-blues soundi. Toki se oli vain se lopputilanne. Hyvältä kyllä kuulosti silloikin...

Mielenkiintoinen aihe!
 
Lienee niin, että keikoilla tietty osa yleisöstä osaa antaa "respektiä" siitä, että on ainakin oikean näköiset hammond-urut käytössä, olivatpa ne sitten vale-casessa (VK:t, XK:t, BX:t, CX:t jne.) tai ihqut B3:t. Toista osaa porukkaa tuskin kiinnostaa (EVVK) mitkä urkuharmoonit siellä soivat, oikeat generaattorit vai digitaali -sellaiset. Soittotaitohan (tyylitaju jne.) ratkaisee tietenkin eniten, millainen kuunteluelämys lopulta muodostuu kuulijan kannalta.
 
Kuitenkin olen itse taipuvainen uskomaan, että ulkonäöllä on myös merkitystä live -soitantoihin kuulijan (sekä soittajan) kannalta. "What you see is what you hear" - siis melkoista psykovisioakustiikkaa :D
 
Soittajan kannalta on - ainakin hieman - merkitystä, soittaako Casiolla (kuitenkin kaikella kunnioituksella kys. merkkiä kohtaan) vai sillä, mitä soitin yrittää äänellisesti imitoida (olettaen, että soittaja haluaa/osaa soittaa alkuperäisellä hammondilla).
 
Matti Pitsingillä oli (urkurina J.Karjalainen yhtyeineen vuonna 1992?) Hammond B-100:t, joilla hän soitti sekä keikalla että Telepatiaa-levyllä(!). Kys. soitin on 1-tasoinen japani-transistoriurku, jota ei nyt kovin kauniiksi voi kuvata ja soundikin on ... omanlaisensa.
 
Keikalla urkua ei suoranaisesti näkynyt, vaan se oli verhottu punaiseen samettikankaaseen (tai verhoon, mikä lie) ja tämä kangas ulottui maasta urun yläreunaan asti (toivottavasti tästä tajuaa). Se oli oikeasti aika siistin näköinen ja antoi vaikutelman, että kyseessä olisi joku "oikeampikin" urku. Hyvältä se näytti ja kuulosti!

Itsekin olin tuolla keikalla ja mulla tuli ekana mieleen erot ns. rekisteröinneissä. B.B. Kinkun urkuri käytti erittäin moniväristä soundimaailmaa ja ja sointivärit .
 
saman huomasin - joskin soundiväriskaala ja "urkulikkien" käyttö oli varsin hillittyä - ehkä vähän rehevämpääkin olisi voinut toivoa - Oilingin bändissä tosiaan suoraviivaisempaa "yhdellä" soundilla soitantaa - korvikkeeksi yritettiin tehoja hakea jostain muusta - sitä tarkoitin "repimisellä" edellä
 
kingin urkuri taisi välissä kyllä jonkun pätkän soittaa yamahan sähköflyygelin(kö?) päällä olleella ensoniqillakin urkusoundia -- mitä sinne liki 20 rivin tuntumaan miksauspöydän lähelle erotin

- itse en osannut ison PA:n kautta tulleessa soitossa erottaa itse soittimesta aiheutuvia soinnillisia eroja so. VK-8 ei missään vaiheessa kuullostanut epäaidolta
 
Kenties VK-8 sattui olemaan erityisen hyvä yksilö ;-)

Tuo Jethro Tullin kosketisoittaja Andrew Giddings soittelee kans erikoisella setupilla. Lukekaapa tuolta sen The Homemade Keyboard Cabinet -kohdasta hammond simulointi
 
http://www.j-tull.com/musicians/andrewgiddings/equipment.html

saman huomasin - joskin soundiväriskaala ja "urkulikkien" käyttö oli varsin hillittyä - ehkä vähän rehevämpääkin olisi voinut toivoa - Oilingin bändissä tosiaan suoraviivaisempaa "yhdellä" soundilla soitantaa - korvikkeeksi yritettiin tehoja hakea jostain muusta - sitä tarkoitin "repimisellä" edellä
 
kingin urkuri taisi välissä kyllä jonkun pätkän soittaa yamahan sähköflyygelin(kö?) päällä olleella ensoniqillakin urkusoundia -- mitä sinne liki 20 rivin tuntumaan miksauspöydän lähelle erotin
Tuntui muuten ihan sairaan tollolta kuunnella tota musaa tulpat päässä,otti päähän vanhan faijani puolesta. Oli "banaani" PA:t ja kaikki, silti ihan hillitön äänenpaine.
Oli tanskalainen tekniikka.En usko että Eastwayn pojat olis ajaneet "läjää" noin lujalla.Nyanssit katos sinne jonnekin.

Tuntui muuten ihan sairaan tollolta kuunnella tota musaa tulpat päässä,otti päähän vanhan faijani puolesta. Oli "banaani" PA:t ja kaikki, silti ihan hillitön äänenpaine.
Oli tanskalainen tekniikka.En usko että Eastwayn pojat olis ajaneet "läjää" noin lujalla.Nyanssit katos sinne jonnekin.
 
Niin - ei sitä tiedä. Tuntuu, että nykyään on pakkokin luukuttaa, kun 80% yleisöstä ei kuuntele, vaan ölisee omiaan. Mitä isompi stara on lavalla, sem isompi on prosentti. Samoin sisämaassa on vähän helpompaa, kuin etelä- ja lounaisrannikolla.
 
Vaikka ei se Rajaseutukaan synnipäästöä saa.
 
Missäs se keikka muuten oli?

Tuntui muuten ihan sairaan tollolta kuunnella tota musaa tulpat päässä,otti päähän vanhan faijani puolesta. Oli "banaani" PA:t ja kaikki, silti ihan hillitön äänenpaine.
Oli tanskalainen tekniikka.En usko että Eastwayn pojat olis ajaneet "läjää" noin lujalla.Nyanssit katos sinne jonnekin.
 
en itse kokenut volaa mitenkään ylen kovalla olleen - äänenpainetta riitti siellä missä pitkin ja hiljaisempi veto tuli hiljempaa. Parisen kertaa torvet kyllä leikkasi, mutta säätöjä otettiin ilmeisti takaisin kun se ei ollut pysyvää
 
en ole mikään rautakorva - aivan normaali kuulo - eikä minulla ollut tarvetta laittaa tulppia (olivat kyllä varalta matkassa). Toisaalta: esim. nuorempi pojistani kärsii liiasta äänenvoimakkuudesta jo huomattavasti pienemmillä volumeilla kuin minä.
 
Eli: jos kuullosti liian kovalta niin liian kovaa tuli - - vähempikin olisi riittänyt

- vaan: kyllä se ulkonäkö vaikuttaa siihen fiilikseen - ei voi mitään. VK-8 oli se mikä koko ajan häiritsi Oilingin menoon heittäytymistä (lavan takana kyllä b-3 häämöttikin..) - VK-8:sta tuli semmoinen epäaito tunnelma kun muu bändi oli iso ja vakuuttava.
 
Näinhän se taitaa mennä. Aika raadollista, kun musiikki on niin monesti ulkoisista tekijöistä, eikä itse soitannosta kiinni. Tietysti aito on aina aitoa ja mallintaja vaan mallintaja....
 
Mut kyllä tota vk-ta roudatessa silti kiittelee, vaikkei sillä oiskaan lava-karismaa.

vaan: kyllä se ulkonäkö vaikuttaa siihen fiilikseen - ei voi mitään. VK-8 oli se mikä koko ajan häiritsi Oilingin menoon heittäytymistä (lavan takana kyllä b-3 häämöttikin..) - VK-8:sta tuli semmoinen epäaito tunnelma kun muu bändi oli iso ja vakuuttava.
 
Niin J-P puhui siitä xk-3:sta ja lisämanuaalista joka istutetaan erikoisen hienoon muovipinnotteiseen mdf B3:sta muistuttavaan koppaan? näytti aika oudolta.
 
Mutta tiesittekö, että vk-8:sta on olemassa vk-88 versio ja se on huomattavasti kauniimpi kun tuo hammondin koottava b-3?
 
www.rolandus.com/products/productde … s.aspx?ObjectId=564&ParentId=80
 
Tosin siinä ei ole samoja presettikoskettimia kuin hammondissa mutta kaikki nappulat sijaitsevat autenttisilla paikoilla ja sen koko on stage-uskottava.
Se on lähes konsoliurkujen kokoinen, tosin se ei paina kuin 37 kg? 180 kg sijasta.
 
Leslien kanssa se kuullostaa ihan hyvältä (jos osaa soittaa urkuja).
 
terv Clasu

Se on lähes konsoliurkujen kokoinen, tosin se ei paina kuin 37 kg? 180 kg sijasta.
 
Häh? 180kg? Noin paljon painaa luultavasti vain D-100...

Häh? 180kg? Noin paljon painaa luultavasti vain D-100...
 
A-100 painaa penkin ja pedaalien kanssa (381 pounds =) about 180 kg.
http://www.captain-foldback.com/Hammond_sub/A100/brochure3.jpg
 
edit: näköjään b-3 painais hitusen enemmän 190kg
http://www.hammond-organ.com/Products/B3.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Hammon … #.22Clones.22_and_emulation_devices

Mulla on ollut mahdollisuus soitella noita kaikkia nuoresta pitäen, klooneja ja AITOA asiaa. Tilanhatauden vuoksi olen pikkustudiossa vedellyt NI:n virtuaali-B4:la , joka on mun mielestä yksi parhaista mallinnuksista yleensä.
 
Mutta mutta, nyt kun saadaan taas enemmän soittotilaa, pääsen oman B-3:seni taakse ( vm. 1974 jubilee, Hammond-logo kolmella sivulla ) , ja se on se fiilari joka alkaa heti käynnistämisestä. Ollut useamman vuoden soittamatta laite, ja nyt oli kylmä rinki persuuksissa kun skannerista kuului ratinaa voitelun jälkeen. Mutta menihän se parafiiniton ompelukoneöljy perille kun aikansa odotteli ja antoi rullata :o)
 
B-3:a jaksaa juuri ja juuri viedä kaksi miestä muutaman metrin kerrallaan, kun painosta on siis jalkio ja penkki poissa.
 
Kyllä se soitto mun mielestä myös niistä fyysisistä fiilareista lähtee, kun istuu urun ei takana vaan sisässä niin on tunne että täältä ei yksinkertaisesti voi tulla kuin hyvää soundia kunnon powerilla. Ja aidolle asialle ei pärjää edes "New B-3 "...