Koskettimet ›

Laitoin vahingossa saman jutun vähän eri sanoin "muut soittimet" palstalle.
 
Mutta mitä mieltä olette, onko näistä koulujen vanhoista urkuharmooneista vielä tänäänkin kunnon soittopeleiksi?
 
Sandithan muistaakseni ihan hyviä, joillekin musiikille, ainakin aitoa ääntä.
 
Mutta miten ovat pitäneet vireensä, kestääkö tekniikka, palkeet liene voi perskaantua aikaa myöten.
 
Mutta mitähän materiaalia on pillistö, vai millainen tuo äänenmuodostus oikein on. Jos ei ole vireessä, onko helppoa säätää, vai onko aina määrätyn kokoinen pilli joka pysyy vireessä kun pysyy vaan kasassa?
 
Suomessahan kai oli monta valmistajaa, mm Nummelassa, Kangasalla, sekä joitain verstaita jotka vain muutamia tekivät.
 
Hyvä yksilö kun on jo esineenä kaunis, vielä kun olisi soittoarvoakin. yli viisikymppisenä olisi minulle tuossa hyvää nostalgiaa, jos välillä vaikka virsiä ja kouluaikaisia lauluja soittelisi.

Mulla on Nummelan urkutehtaan valmistama entinen koulu-urku. Ostin aikoinaan parilla kympillä. Komea vehje päältä ja soi aivan kauniisti. Ongelmaksi on muodostunut säilytystilan puute - olen joutunut pitämään sitä varastossa, jossa se pääsee kostumaan joka taas aiheuttaa puisen koneiston turpoamista ja jumiutumista. Sisuskalut ovat tosiaan täyttä puuta !

Hyvä yksilö kun on jo esineenä kaunis, vielä kun olisi soittoarvoakin. yli viisikymppisenä olisi minulle tuossa hyvää nostalgiaa, jos välillä vaikka virsiä ja kouluaikaisia lauluja soittelisi.
 
Mä olin kerran tilaisuudessa, jossa paikalla oli urkuharmooni ja pyytelivät mua vähän soittelemaan.
Vähän kömpelö väline vetää rokkia ja funkkia.
(Tai ehkä se vaatii vain oman tekniikan, jota en osannut?)

Harmoonilla irtoaa mun mielestä hyvin Vaienneet viulut ja Itkevät huilut.

Dinke, joko se sinun urkusi on kostunut pilalle? Tai myisitkö muutenkaan. Ite oon Riihimäellä.
 
En juuri koskettimilla soittelekaan, paitsi nyt pitäis taas perehtyä kun olen alkanut laulutunnit.
 
Sitä varten on kyllä vanha Roland E-5 jossa rytmit sun muut.
 
Tuo urku tulisi koristeeksi ja ois sillä kiva soitella fiilistelymusaa, kyynelet silmissä vois fiilistellä kouluaikoja ja keväällä vetää "Jo joutui armas aika", siinä vaan pirusti sointuja, enkä kosketinsointuja ees osaa kun muutaman.
 
Tuskin jaksan paljon niihin perehtyäkään, kun tuo kitara kuitenkin vie voiton. Vaan ei kai monipuolistuminen kokonaisuutta haittaakaan, tosin kitarakehitys kärsii jos paljon laulaa ja koskettimia, mutta itse musiikkihan se tärkeintä on.
 
Onko Nummelan tuotteet laadullisesti arvostettuja?

Soitinpa tässä yhteen kouluun tässä lähhellää, siellähän on harmooni, meen kohta katsomaan, myyminen vaan voi olla byrokraattista. Mutta ehkä kannattaa katsella kouluista, voi löytää oikean helmenkin.

Dinke, joko se sinun urkusi on kostunut pilalle? Tai myisitkö muutenkaan.
 
Onko Nummelan tuotteet laadullisesti arvostettuja?
 
En myy, otin sen äskettäin taas olohuoneeseen "kuivumaan" joulusesongiksi. Viikon parin päästä vedetään taas virttä ja joululaulua aivan komeasti.
 
En osaa kommentoida tuota Nummelan laatutasoa - aivan siistiä työtä se kuitenkin on. Tämäkin vehje on tainnut aika monet joulujuhlat kokea, löytyi nimittäin niin paljon kuusen neulasia sisuskaluista, kun sen ensimmäisen kerran avasin !

Itse en ole mikään varsinainen urkuharmoonifani, mutta kun kerran pääsin soittamaan jotain ikivanhaa melkosen hienoa urkuharmoonia yhdellä opistolla, niin tajusin että voi nekin olla ihan hienoja omalla tavallaan - siinä oli pehmeä, kaunis ja lämmin ääni, ja kun pisti kaikki bassoäänikerrat täysille, oli basso kuin ukkosen jyrinä - ihan ku ois ollu joku megasubbari piilotettu soittimen uuminen, älytöntä.