Koskettimet ›

Kuten toisessa viestissä totesin, Yamaha P120 -digitaalipianoni on alkanut oireilemaan niin, että koskettimet eivät tunnu kestävän edes normaalia soittamista ja siitä päätellen kyseessä ei ole mitenkään erityisemmin ammattilaiskäyttöön tarkoitettu laite - niin sillä kyselen vastaavilla spekseillä olevaa, mutta ammattilaistasoista.
 
Ehdotuksia?
 
Kiitos.

Tyhmä kysymys: Mistä sä päättelet, että ammattilaiset hakkaa koskettimet hajalle?

Tyhmä kysymys: Mistä sä päättelet, että ammattilaiset hakkaa koskettimet hajalle?
 
En sellaista päättelekään, mutta jos tuo soitin ei kestä edes normaalia soittamista, niin pitänee katsoa parempaa ja kestävämpää.

Ehkä olisi syytä muuttaa soittotyyliä? Eiköhän tuo p120 ole ihan ammattikäyttöönkin suunniteltu soitin. Oma roland fp-2 on kestänyt ihan hyvin vaikka väliin tulee etenkin keikoilla soitettua aika kovakouraisestikin.

Ehkä olisi syytä muuttaa soittotyyliä? Eiköhän tuo p120 ole ihan ammattikäyttöönkin suunniteltu soitin. Oma roland fp-2 on kestänyt ihan hyvin vaikka väliin tulee etenkin keikoilla soitettua aika kovakouraisestikin.
 
Soittotyylini ei todellakaan ole kovaa. Harmonyn sivuilta luin, että tuota ongelmaa on ollut P120 -pianoilla - sanoen, että koskettimet ovat hauraita ("fragile"). Ja nimenomaan tuo D-kosketin on sellainen, jossa on ollut vikaantumisia.
 
Tästä päättelin, että P120 ei ole ammattilaislaite.

Ehdotuksia?
 
provo
ehdottomasti tässä järjestyksessä:
 
1. Yamaha GT2
2. Yamaha CP-300
3. Roland FP-5
4. Haitari
/provo
 
tai sitten nouse ja käy hyvinvarusteltuun soitinkauppaan, ja kokeilet ihan itse mikä olisi mieluisin ja sopivin soitin tarpeisiisi.

Mulla on ollut yli 8 vuotta Roland RD-600. Se on kuulemma ensimmäinen Pohjoismaihin tullut RD-600, ostin aikanaan "sian säkissä" testaamatta koko konetta. Olen tehnyt sillä noin 1200 keikkaa. Sitä on roudattu edestakaisin aivan perkeleesti. Lämpötila on ollut -35'C:sta +50'C:een. Viime viikolla tein sillä keikan kylpylän allasosastolla, missä oli +34'C ja ilmankosteus 90%. Kilometrejä sille koneelle on tullut ainakin 300000.
 
Kertaakaan ei ole ollut mitään ongelmia toimivuuden kanssa. -20'C pakkasesta keikkabussin persiistä stagelle nostettuna koskettimet on ollut hiukan kohmeessa mut 15 minuutin lämpimässä olon jälkeen toiminut taas vailla moitteen sijaa.
 
Reilu vuosi sitten huollettiin se kaverin kanssa. Vaihdettiin fyllit, pehmikkeet ja muistiparistona ollut CR2032 uuteen ja imuroitiin sisälle aikojen saatossa mennyt pöly, hiekka ja muut roskat ynnä vastaavat. 5 koskettimen sisäistä painoa oli haljennut, ne vaihdoimme Rolandin huollosta tilaamiimme.
 
Hyvä peli kuin mikä. Soundit on hyvät, edelleenkin kelpaa soittaa. Käyttömukavuus 10+. Ei ehkä kaikkia mahdollisia toimintoja mut en mä sellaisia tartte enkä osaisi käyttääkään.
 
Tilasin eilen Yamaha S90 ES:n. Siinä on parempi näppis ja pari kolme sukupolvea paremmat soundit ja tehokkaampi ääniprosessori. En aio siltikään luopua RD:stä saati myydä sitä, vaan nostalgaimielessä aion silloin tällöin tehdä keikat sillä.
 
Tarinan opetus: Rolandin koneet on ainakin kestäviä. Mut muista, et sun täytyy tykätä koneesta, jonka ostat - se, et kaverit kehuu tai voittaa testin ei riitä (hyvä sanoa kun itse osti näkemättä).
 
Uusi soitin pianistityyppiselle soittajalle on siis se, jonka pianistityyppinen soittaja itse haluaa. Mut kuuntele ainoastaan itseäsi äläkä säästä väärässä paikassa.

Olen ostamassa digitaalipianoa. Olin kaupassa kokeilemassa Yamahan CLP-220 ja -230 malleja. Onko kenelläkään kokemusta CLP-230 mallista? Minusta vaikutti hyvältä. Kannattaisikohan ostaa, siis onkohan kestävä ja hyvä malli? Olen vasta aloittanut pianonsoiton, joten kokemusta ei soittimista ole.

Tilasin eilen Yamaha S90 ES:n. Siinä on parempi näppis ja pari kolme sukupolvea paremmat soundit ja tehokkaampi ääniprosessori. En aio siltikään luopua RD:stä saati myydä sitä, vaan nostalgaimielessä aion silloin tällöin tehdä keikat sillä.
 
Tarinan opetus: Rolandin koneet on ainakin kestäviä. Mut muista, et sun täytyy tykätä koneesta, jonka ostat - se, et kaverit kehuu tai voittaa testin ei riitä (hyvä sanoa kun itse osti näkemättä).
 
Uusi soitin pianistityyppiselle soittajalle on siis se, jonka pianistityyppinen soittaja itse haluaa. Mut kuuntele ainoastaan itseäsi äläkä säästä väärässä paikassa.
 
Jos tuota Rolandia näkee, niin vois kattookin.
 
Mutta edellä mainitut Yamahan S90 ES ja CP300 vaikuttavat kuvista ja spekseistä päätellen hyviltä. Ilmeisesti kestäviäkin, kun ne ovat ammattilaissoittimia.

Tilasin eilen Yamaha S90 ES:n. Siinä on parempi näppis ja pari kolme sukupolvea paremmat soundit ja tehokkaampi ääniprosessori.
 
Muutaman keikan olen nyt heittänyt tuliterällä S90 ES:llä ja olen tykännyt. Tosi mahtava touchi, oikein inspiroi revittelemään vanhoja tuttuja biisejä :) Heitin nyt sitten samassa syssyssä Korgin moduulit pois keikkasetistä. Hyvin on Yammussa tuntunut äänet riittävän vaikka joihinkin presetteihin on kerrostettu ja splittailtu max määrä saundeja.

Jos tuota Rolandia näkee, niin vois kattookin.
 
Kyseistä rd-600 ei enää valmisteta, vaan sen korvasi rd-700, jonka taas puolestaan korvasi rd-700sx (nykyinen malli).
 
Mitä itse asiaan tulee, niin kannattaa vaan käydä kokeilemassa eri merkkejä ja malleja, ja sitä kautta löytää se oma juttu. Pelkkien speksien tai "harmonycentralien" tuijottaminen ei kerro vielä hirveästi laitteesta. Toinen tykkää, toinen ei.
 
... tuo "ammattilaislaite" (Professional) on mielenkiintoinen termi, olisiko sen vastakohta "epäammattilaislaite" (Unprofessiona?)? ...

Siis sanalla sanoen Yamaha S90 ES on ihan vitun hyvä kone sekä soundeiltaan että koskettimistoltaan. Eipä silti, niin on Roland RD-700SX myös.
 
CP300:kin on aivan loistava tuote, mut humppakeikkakäytössä kun ei tarvitse koneen omia kaiuttimia, tai siis mä en ainakaan tarvii, niin niistä on silloin turha maksaa plus että ne on vaan lisäpainona joka roudauksessa ja vaativat lisätilansa casesta, jolloin case on siis isompi ja painaa yllättävän paljon enemmän.
 
Niin että tällaista tällä kertaa!

Pelkkien speksien tai "harmonycentralien" tuijottaminen ei kerro vielä hirveästi laitteesta. Toinen tykkää, toinen ei.
 
Jos kaikki tuijottaisi vaan harmonycentraalia, kaikki soittaisi Kurzweililla...!
 
:-D

entäs korg sp-200? en oo kuullu haukkuja ainakaan, itekki aattelin ehkä joskus ostella..

Mä nyt kävin uteliasuuttani katsomassa Harmony Centralin sivuilta mitä mun soittimesta P-90, joka on P-120 ilman kaiuttimia sanotaaan.
 
"Strong as a tank, never crashes. Most reliable Yamaha product" ym vastaavia vaikka kuinka paljon.
Kukaan ei lukemissani viesteissä ollut onnistunut sitä hajoittamaan, kukaan ei kritisoinut sen kestävyyttä.

Mä nyt kävin uteliasuuttani katsomassa Harmony Centralin sivuilta mitä mun soittimesta P-90, joka on P-120 ilman kaiuttimia sanotaaan.
 
"Strong as a tank, never crashes. Most reliable Yamaha product" ym vastaavia vaikka kuinka paljon.
Kukaan ei lukemissani viesteissä ollut onnistunut sitä hajoittamaan, kukaan ei kritisoinut sen kestävyyttä.
 
Minä taas löysin sieltä pari uusimpiin kuuluvaa, jossa sanotaan, että koskettimet ovat helposti hajoavia. (Koskee mallia P-120)

Minä taas löysin sieltä pari uusimpiin kuuluvaa, jossa sanotaan, että koskettimet ovat helposti hajoavia.
 
No joo, mulla on P-90 ja P-70, mun pojalla P-80, kaikki aktiivisessa käytössä, ei koristeita ja me ei olla saatu niitä rikki, ei sitten millään.

Siis sanalla sanoen Yamaha S90 ES on ihan vitun hyvä kone sekä soundeiltaan että koskettimistoltaan. Eipä silti, niin on Roland RD-700SX myös.
 
CP300:kin on aivan loistava tuote, mut humppakeikkakäytössä kun ei tarvitse koneen omia kaiuttimia, tai siis mä en ainakaan tarvii, niin niistä on silloin turha maksaa plus että ne on vaan lisäpainona joka roudauksessa ja vaativat lisätilansa casesta, jolloin case on siis isompi ja painaa yllättävän paljon enemmän.
 
Soitin liikkeessä noita kumpaakin. CP300 oli inspiroiva juuri siinä, että se kuului hyvin niistä omista kaiuttimistaan. Myös sen kosketus oli hyvin realistinen piano. Kosketus oli mielestäni parempi kuin S90 ES:n, jossa siinäkin oli pianomainen kosketus - sanoisinko riittävän hyvä.
 
S90 ES puolestaan säväytti sillä, että siinä on niin paljon erilaisia mahdollisuuksia. Sillä ensi-istumalta ominaisuuksia oli melkein liikaa. Se vaatii selvästi enemmän perehtymistä. CP300 vaikutti helpolta eikä sen käyttö vaatine juurikaan käsikirjan suurta käyttämistä.
 
Vielä pitäisi päästä kuulemaan kunnolla S90 ES:n pianoääntä kunnon laitteilla. Sanoivat kyllä, että sen pianosaundit on syntikoista parhaat tällä hetkellä. Varmaan ovatkin.

No joo, mulla on P-90 ja P-70, mun pojalla P-80, kaikki aktiivisessa käytössä, ei koristeita ja me ei olla saatu niitä rikki, ei sitten millään.
 
No - korjautetaan tuo P120 ja mietitään kunnolla, mitä tehdään... Mutta kyllä tuo koskettimen temppu vähensi luottamustani tuohon soittimeeni.

No - korjautetaan tuo P120 ja mietitään kunnolla, mitä tehdään... Mutta kyllä tuo koskettimen temppu vähensi luottamustani tuohon soittimeeni.
 
Kyllä noista vasaratoimisista saa koskettimia rikki, jos soittaa paljon ja raskaalla tatsilla. Kaikkein pahimpia ovat Rolandin PA-4 -koskettimistolla varustetut (ainakin RD-500, RD-600, XV-88, RD-170) mallit. Ostelin joskus käytetyn RD-500:n, jossa oli pari katkennutta ja ainakin tusina murtunutta vasaraa - ei voine pistää enää raskaan tatsin piikkiin ;). Jos olet soittanut tuolla aktiivisesti useamman vuoden, suosittelen vain korjaamaan koskettimen ja vaihtamaan huovat - toimii sen jälkeen taas muutaman vuoden.