Bassot ›

juici: Mulla on kaikki bassovahvarit olleet Peaveyitä (Fender BXR200 on ainoa poikkeus ja sekin lähti äkkiä kiertoon), eka oli TNT150. Se oli mulla käytössä kahdeksan ekaa soittovuotta ja toimitti tehtävänsä enemmän kuin hyvin. Että ei kannata ylenkatsoa vaikka muut sedät täällä muuta selittelöö.
 
Sehän on ihan makuasia mistä tykkää.
En oo peneyltä kokeillut muita kuin TNT:tä ja TKO:ta ja pitää kyllä rehellisesti myöntää että ne oli ihan järkyttävän skeidan kuuloisia vehkeitä omaan makuun.
Hyvällä kaapilla jopa behringerin ultrabass mikälie oli niihin verrattuna jo mahtavan saundinen ja rantiksen läpi vedetty paljon parjattu warren profet 5.1 kuulosti itseasiassa ihan helvetin hyvältä.
 
Esim. Hartken HA3500 edukas nuppi on omaan korvaan yksi parhaimman kuuloisia laitteita (luonnollisesti hyvän kaapin kanssa) ja omiin makuhermoihin nojaten soittaisin moisella mielihyvin jos nyt tarttis jotain budjettisettiä alkaa kasailemaan.

kojones: Jos siitä ääni tulee läpi niin käämihän on ehjä ja moitteeton, mutta magneetit on voinu menettää voimakkuuttaan, joten eiku vaan uudelleen magnetisoimaan. Tartte edes mikkiä välttämättä irroittaa jos tekijä tietää mitä tekee.
 
Jumantsuigula! Tätä en tullutkaan ajatelleeksi.
Missä tämmyisen voi tehä?

Mun himabassonsoitto koki mullistuksen, kun hommasin musahuoneen aktiivipönttöjen etuasteeksi vanhan palaneen mikserin tilalle Numarkin M101 dj-morjeksen. Kokeilin huvikseni bassoa ja piuhaa Numarkin mic inputtiin, ja voi veljet, että on sitten hyvä ja täyteläinen soundi, mutta sopivan hiljaa, että voi levyjen mukana soitella. Siis Jammun pienet aktiivipöntöt 2 kpl + subbari.

hemmo: Jumantsuigula! Tätä en tullutkaan ajatelleeksi.
Missä tämmyisen voi tehä?
 
Ilmeisesti kotonakin, hommaa vaan karsean tehokkaan neodyymimagneetin jolla sitten hosuu rituaalinomaisessa järjestyksessä mikkiin päin.

Kefiiri: Ilmeisesti kotonakin, hommaa vaan karsean tehokkaan neodyymimagneetin jolla sitten hosuu rituaalinomaisessa järjestyksessä mikkiin päin.
 
Kuullottaa ihan jallu*päissä tehdyiltä voodoo-menoilta. Jah lives!

https://www.fender.com/en-FI/electr … azz-bass-v/0149400386.html?rdl=true
 
Bassodadassa ei vielä ole ähisty Mononeon sigufemman perään? Rajun kamppeen Fenkulta pukanneet.

Uretaanipinta, joka näyttääkin urealta. Meksikaani laukulla vajaa 2k, sukka lienee kaupan päälle. Vaatteet pitää hankkia erikseen. Samalla rahalla saa hienommankin instrumentin mutta jos pitää olla tuollainen, siitä vain. Soittaja on kyllä ihan metka.

hemmo: Jumantsuigula! Tätä en tullutkaan ajatelleeksi.
Missä tämmyisen voi tehä?
 
Luulis snadista löytyvän edes yksi mikkipaavo joka tajuaa asian päälle. Harakka Guitars ehkä olikohan, juu oli

Kefiiri: Ilmeisesti kotonakin, hommaa vaan karsean tehokkaan neodyymimagneetin jolla sitten hosuu rituaalinomaisessa järjestyksessä mikkiin päin.
 
Ja siis tämä, mutta toki syytä hoitaa vuot orkkissuuntiin jne

Tunaroinnin vaara on turhan suuri vaikka temppu periaatteessa lienee tehtävissä. Tuskin hirmu kallis operaatio ammattilaisella teetettynäkään. Jotain spesiaalityökaluja kai magneetin lisäksi kuitenkin tarvitaan?

ituvirtanen: Uretaanipinta, joka näyttääkin urealta. Meksikaani laukulla vajaa 2k, sukka lienee kaupan päälle. Vaatteet pitää hankkia erikseen. Samalla rahalla saa hienommankin instrumentin mutta jos pitää olla tuollainen, siitä vain. Soittaja on kyllä ihan metka.
 
Noi tuplahumpparit olis ihan kiinnostava testata, muuten menis bassosta kaikki vaihtoon.
 
Talla kelpais, mutta kullittamattomana.

Niin muuten. Kulleista tuli mieleen.
 
Flea -signature Fendereihin vois laittaa tennissukan messiin.
 
Ostaisin

juici: Mulla on kaikki bassovahvarit olleet Peaveyitä (Fender BXR200 on ainoa poikkeus ja sekin lähti äkkiä kiertoon), eka oli TNT150. Se oli mulla käytössä kahdeksan ekaa soittovuotta ja toimitti tehtävänsä enemmän kuin hyvin. Että ei kannata ylenkatsoa vaikka muut sedät täällä muuta selittelöö.
 
Miun eka "kunnon" bassovahvain oli Peavey (Perney) combo 300. Voi että se oli kolho vätkytin. Paino noin 36 kg ja 1 kahva päällä. En kaipaa.

hemmo: Miun eka "kunnon" bassovahvain oli Peavey (Perney) combo 300. Voi että se oli kolho vätkytin. Paino noin 36 kg ja 1 kahva päällä. En kaipaa.
 
Humbuugie-bändillä, missä soitin kasarilla, oli myös tällainen. Kolho on oikeinkin hyvä adjektiivi kuvaamaan sitä.
Vaihdettiin minun aloitteestani Piivi Centurion -nuppiin ja musarin 1x15-kaappiin. Parani vähän.

hemmo: Miun eka "kunnon" bassovahvain oli Peavey (Perney) combo 300. Voi että se oli kolho vätkytin. Paino noin 36 kg ja 1 kahva päällä. En kaipaa.
 
Mulla oli sama, siihen oli laitettu lisäkaffat kylkiin ja ite ruuvasin siihen renkaat alle.
 
Oli se silti ihan perseestä roudata

hemmo: Miun eka "kunnon" bassovahvain oli Peavey (Perney) combo 300. Voi että se oli kolho vätkytin. Paino noin 36 kg ja 1 kahva päällä. En kaipaa.
 
Heh, samanlaisella tuli tehtyä keikkaa aikanaan, ei ole iso ikävä jäänyt. Kyllä siitä ääni lähti, mutta se roudaus......

Ruuvasin minäkin omaani lisäkahvat kylkeen.

Nuorempana tykkäsin täysbassoista roundikielillä, paksulla plekulla rankaisten ja säröllä tietenkin.
Nyt tykkään enemmän lyhempiskaalaisista bassoista flättikielillä, nakkisormilla hivellen ja melkopuhtaalla soundilla. Kaikissa bassoissa on nyt flättärit, joihin meni 30 vuotta tottua.
Onko tämä nyt sitä viisastumista?

hemmo: Nuorempana tykkäsin täysbassoista roundikielillä, paksulla plekulla rankaisten ja säröllä tietenkin.
Nyt tykkään enemmän lyhempiskaalaisista bassoista flättikielillä, nakkisormilla hivellen ja melkopuhtaalla soundilla. Kaikissa bassoissa on nyt flättärit, joihin meni 30 vuotta tottua.
Onko tämä nyt sitä viisastumista?
 
Tai sitten se on ns. henkistä kasvua? Tai voi se olla ehkä jotain degeneraatiotakin?
 
Mulla oli kanssa junnuna tuoreet rosterikielet aina joka paikkaan, mutta nykyään tykkään flätwoundeista.

Keski-inäsekä riittää sopivan vireinen humina oikeaan aikaan ja volaa saa nupista.