Bassot ›

Tuota noin...eihän tätä nyt kukaan mhehkuttanut. Se nyt vaan on Pupen vaimo. Ei Pupessa tod. oo mitään hehkuttamista.
 
Jaa. Niin välitöntä ja innostunutta kaveria PITÄÄ hehkuttaa aina kun on mahdollisuus!

Jaa. Niin välitöntä ja innostunutta kaveria PITÄÄ hehkuttaa aina kun on mahdollisuus!
 
sen yhden kerran ku oon pupen kanssa jutellu, niin oli kyllä hemmetin mukava kaveri. ja ei ollu paljon hiljasia hetkiä bassopitoisessa keskustelussa.

Jaa. Niin välitöntä ja innostunutta kaveria PITÄÄ hehkuttaa aina kun on mahdollisuus!
 
Joo on se nasta tyyppi ja pitkään ollu kuvioissa mukana.Loistava basisti ja tekee kokoajan duunii parempien soundien löytämiseks sekä jeesaa aina kun apua tarvii bassojen tai kamojen kanssa. ....se elää basismista.:)
 
Hehkutus...heh.

Loistava basisti ja tekee kokoajan duunii parempien soundien löytämiseks sekä jeesaa aina kun apua tarvii bassojen tai kamojen kanssa. ....se elää basismista.:)
 
Naulan kantaan. Vaikkei Pupen musiikista perustaisikaan, on hänen taitojaan ja asennettaan kuitenkin pakko kunnioittaa. Kelpo mies.

Naulan kantaan. Vaikkei Pupen musiikista perustaisikaan, on hänen taitojaan ja asennettaan kuitenkin pakko kunnioittaa. Kelpo mies.
 
Juu juu, ei tossa ollu tossa mun kommentissa mitään Pupen vastaista. Se on kyllä nasta tyyppi ja tosiaankin bassofriikki ja avulias kaveri jne. Mitä tarkotin, oli se, kun joku sanoi, että "aina hehkutetaan että joku on Pupen sitä-ja-sitä", niin ei Pupessa sen kummemmin kuin suurimmassa osassa muitakaan soittajia ole mitään sen kummempaa glooriaa, heŽs just one of us. Siinä se.
 
Niin, ja mulle ei kyllä se Pupen soitto kolise senttiäkään, taitava se kyllä on, mutta suurimmaksi osaksi siinä päksytyksessä ei oo päätä eikä häntää. Silti, asenne kunniaan ja intoa riittää. (Ja tämä ei tarkoita, että soittaisin itse perässä ne sen jutut, ei sinne päinkään)

Puppe on Suomen Victor Wooten. Pahassa, muttei hyvässä.

Puppe on Suomen Victor Wooten. Pahassa, muttei hyvässä.
 
Onkos Suomessa muuten yhtään oikeasti hyvää musiikkia soittavaa basistia joka on kuitenkin samalla kova teku kikkailija? Yleensä tuntuu kaikki menevän tonne pilitys puolelle.... Esim Pattitucci on mun mielestä noista ulkomaan ihmisistä hyvä esimerkki loistavasta muusikosta, joka kuitenkin käyttää näitä kaikkia kikkailuna pidettyjä menetelmiä...

Mun mielestäni (ja monen muunkaan mielestä) kikkailu ja musiikki ei sovi samalle raidalle. Tai ainakin eeeeerittäin harvoin.

Älkääs nyt Puppea täällä mollatko, sehän on vaan hienoa, että jollain riittää intoa ja itsetuntoa tuoda itseään esille ja sauhuta niin paljon itsetään kuin Strandberg tekee. Ja onhan sen pakko olla äärimmäisen o.k. kaikkien mielestä, kun se saa niitä kovia vierailijoita levyilleen, nytkin Paul Jackson Jr. siinä uusimmalla.

Mun mielestäni (ja monen muunkaan mielestä) kikkailu ja musiikki ei sovi samalle raidalle. Tai ainakin eeeeerittäin harvoin.
 
Niin no sen takia juuri tota kysyinkin. Sillä IMO Chick Korean musiikki on todella hienoa musiikkia ja kuitenkin törkeetä kikkailua. Ja niin on monet muutkin bändit. Thadoin vaan tietää onko Suomessa vastaavia epeleitä jotka ne osaa yhdistää :)

Älkääs nyt Puppea täällä mollatko, sehän on vaan hienoa, että jollain riittää intoa ja itsetuntoa tuoda itseään esille ja sauhuta niin paljon itsetään kuin Strandberg tekee. Ja onhan sen pakko olla äärimmäisen o.k. kaikkien mielestä, kun se saa niitä kovia vierailijoita levyilleen, nytkin Paul Jackson Jr. siinä uusimmalla.
 
Puppe on jees. Taitava, mukava ja hänellä on omat mielipiteet, saundi ja tyyli. Mie tykkään.
 
Mitä tulee tässäkin keskustelussa peräänkuulutettuihin (voi mahoton mikä termi) teknisesti koviin suorituksiin ja musikaalisuuteen niin Pekka Pohjola on edelleenkin äijien äijä. Sen kerran kun näin ukkelia lavalla n. vuonna 1985 niin se oli timanttia. En ole sen jälkeen nähnyt moista musikaalisuutta yhdistettynä sellaiseen virtuoositeettiin. On ollut pakko tyytyä levyjen kuunteluun. Pahus kun Pekka ei pidä esiintymisestä.

Pekka on parasta parhautta, ei siitä pääse mihinkään.

Mitä tulee tässäkin keskustelussa peräänkuulutettuihin (voi mahoton mikä termi) teknisesti koviin suorituksiin ja musikaalisuuteen niin Pekka Pohjola on edelleenkin äijien äijä. Sen kerran kun näin ukkelia lavalla n. vuonna 1985 niin se oli timanttia. En ole sen jälkeen nähnyt moista musikaalisuutta yhdistettynä sellaiseen virtuoositeettiin. On ollut pakko tyytyä levyjen kuunteluun. Pahus kun Pekka ei pidä esiintymisestä.
 
No tätä mäkin vähän ajattelin. itse en ole hänen hommiinsa ehtinyt juurikaan tutustua. Mistä kannataisi aloittaa? Onko levyjä vaikka kirjastossa?

No tätä mäkin vähän ajattelin. itse en ole hänen hommiinsa ehtinyt juurikaan tutustua. Mistä kannataisi aloittaa? Onko levyjä vaikka kirjastossa?
 
Keesojen Lehto.
 
*Mike Oldfield -varoitus*

Keesojen Lehto.

Toi oli ensimmäinen Pekan levy jonka kuulin. Mutsin LP-hyllystä tottakai! Tipuin perseelleni aikalailla heti.

Toi oli ensimmäinen Pekan levy jonka kuulin. Mutsin LP-hyllystä tottakai! Tipuin perseelleni aikalailla heti.
 
Katkeruus herää, meillä oli vain Finnhits -kasetteja.
 
Ps. Nekin venyneitä.

Toi oli ensimmäinen Pekan levy jonka kuulin. Mutsin LP-hyllystä tottakai! Tipuin perseelleni aikalailla heti.
 
Sama juttu. Kiitos äiti.

Sama juttu. Kiitos äiti.
 
Tana ja meillä puisia leluja ja nekin patterin välissä. Ja ikkuna metsään.

Mistä kannataisi aloittaa?
Onnistuin näkemään Wigwamin livenä Porissa 1970-luvun alkupuolella ja siitä lähtien olen digannut Pohjolaa. Eli aloittaisin Wigwamin vanhoista levyistä ja sitten kaikki Pekan vanha LOVE-records tuotanto - Harakka Pialoipokku tuli ekana mieleen. Keesojen lehto ja tietty kaikki Made in Sweden:in ja Pekka Pohjola Group:in levyt...

Katkeruus herää, meillä oli vain Finnhits -kasetteja.
 
Meil oli sentään Herra Huu-satukasetteja. Aika hyviä