Bassot ›

Mitäs, jos konkka laittais tänne jonkinlaisen ääninäytteen tästä paljon puhumastaan ei-opiskellusta-soitosta? Sittenhän kuultaisiin minkälaista matskua sieltä syntyy.

Jos tarvitset ruotsinkieltä saadaksesi haluamasi työpaikan, kannattaa se handlata ainakin sillä tasolla, mitä siinä duunissa vaaditaan. Vähän huono esimerkki, eihän sellaisesta duunipaikasta yleensä ole tietoa kun istuu ruotsin tunnilla.

Tätä minä en tajua. Miksi pitäisi ottaa haltuun asioita, jotka ei kiinnosta?
 
Nykyaikainen yhteiskuntajärjestelmä on sellainen. Voit yrittää taistella sitä vastaan, mutta helpommalla pääsee hyväksymällä faktat ja tehdä juttu niinkuin se on ylemmällä tasolla säädetty. Jos ylioppilaaksi pääsee vain suorittamalla toisen kotimaisen kielen, niin sen se vaatii. Itseänikään ei hotsittanut, kurssit meni rimaa hipoen läpi, ja kirjoitin siitä B:n. Silti ei vaikuttanut mopon ohjauksiin, olen suorittanut sen jälkeen myös korkeakoulutason virkamiesruotsin, joten olen käytännössä pätevä valtion viraston hommiin, vaikka ruotsi ei taitu pätkääkään, mitä nyt joku hassu lause (ska vi knulla här eller på golvet etc.).
 
Kaikki ei voi vaan tehdä just sitä mitä sattuu huvittamaan. Kun ei mieti liikaa, niin ei vituta. Minimieffortillakin pystyy suoriutumaan aika monesta pakollisesta jutusta ja pääsemään tavoitteeseensa.

Mitäs, jos konkka laittais tänne jonkinlaisen ääninäytteen tästä paljon puhumastaan ei-opiskellusta-soitosta? Sittenhän kuultaisiin minkälaista matskua sieltä syntyy.
 
http://www.yourfilehost.com/media.php?cat=audio&file=VOC010.WAV
 
Tässä on esimerkki. "Soolo" on hatusta. Ette ehkä pidä, mutta se on minusta aitoa. perusriffiä vedän kuten alkuperäisessä koska en siihen omaa kyennyt. Myönnän, että sitä olen ikään kuin reenannut.
 
Kyllä sitä erehtyy

Nykyaikainen yhteiskuntajärjestelmä on sellainen. Voit yrittää taistella sitä vastaan, mutta helpommalla pääsee hyväksymällä faktat ja tehdä juttu niinkuin se on ylemmällä tasolla säädetty. Jos ylioppilaaksi pääsee vain suorittamalla toisen kotimaisen kielen, niin sen se vaatii. Itseänikään ei hotsittanut, kurssit meni rimaa hipoen läpi, ja kirjoitin siitä B:n. Silti ei vaikuttanut mopon ohjauksiin, olen suorittanut sen jälkeen myös korkeakoulutason virkamiesruotsin, joten olen käytännössä pätevä valtion viraston hommiin, vaikka ruotsi ei taitu pätkääkään, mitä nyt joku hassu lause (ska vi knulla här eller på golvet etc.).
 
Kaikki ei voi vaan tehdä just sitä mitä sattuu huvittamaan. Kun ei mieti liikaa, niin ei vituta. Minimieffortillakin pystyy suoriutumaan aika monesta pakollisesta jutusta ja pääsemään tavoitteeseensa.
 
Toki, mutta nyt olikin kyse siitä, että miksi yhteiskunnan pitä vaatia tollasia. Miksi muka fyysikolta pitää vaatia ruotsinkielentaitoa?

Miksi muka fyysikolta pitää vaatia ruotsinkielentaitoa?
 
No jos vaikkapa materiaalia jota pitää tutkia on kirjoitettu vaan ruotsinkielellä.
Itselleni muuten sattui tälläinen tapaus kun tein lopputyötä.

Miten huomasit taipumuksesi fyysiikkaan ja taipumattomuutesi ruotsiin? Tuliko se näkynä taivaalta, vai avartuiko ymmärryksesi opiskelun kautta?
 
En mä tiedä. Se vaan yläasteen aikana alkoi vaikuttaa siltä.
 
Entä miksi et tyydy itseesi sellaisena kuin olet, vaan opiskelet fysiikkaa, ts. yrität olla fysiikan alalla parempi kuin olet? Tuon seurauksenahan sinä päädyt ehdottomasti parempien ihmisten ryhmään, mitä fysiikan hallintaan tulee.
 
Mun motiivi ei ole kehittyä paremmaksi fysiikassa, vaan edellä mainittu vilpitön uteliaisuus.
 
Toki joskus tulee kunnianhimossa opiskeltua, mutta sillon vaan vituttaa ja tulokset on huonompia.

No jos vaikkapa materiaalia jota pitää tutkia on kirjoitettu vaan ruotsinkielellä.
Itselleni muuten sattui tälläinen tapaus kun tein lopputyötä.
 
Miks pitäis? Kyllä Stephen Hawkingkin pärjää vaikka se tauti rajoittaa aika paljon elämää. Ei se muuta vaadi kun innostusta ja ehkä hyvää matikkapäätä ja visuaalista hahmotusta yms.

Miks pitäis? Kyllä Stephen Hawkingkin pärjää vaikka se tauti rajoittaa aika paljon elämää. Ei se muuta vaadi kun innostusta ja ehkä hyvää matikkapäätä ja visuaalista hahmotusta yms.
 
Kuuluu Stephenin tautiin myös se ettei ruotsinkieli taitu?

Kuuluu Stephenin tautiin myös se ettei ruotsinkieli taitu?
 
Ei mutta meinaan sitä että tommoset pikkujutut ei vaikuta ollenkaan mihinkään jos oikeasti se fysiikka kiinnostaa.

En mä tiedä. Se vaan yläasteen aikana alkoi vaikuttaa siltä.
 
Koulunkäynnillä ei ole mitään osuutta asiaan?
 
Mun motiivi ei ole kehittyä paremmaksi fysiikassa, vaan edellä mainittu vilpitön uteliaisuus.
 
Hyvä jos uteliaisuutta riittää. Mikäli opiskelet niin pitkälle että valmistut esim yliopistosta, niin on varmaa että matkan varrelle tulee tilanteita joiden yli on mentävä enemmänkin vitutuksen kuin uteliaisuuden siivin. Sen sijaan jos kaiken ton jälkeen se uteliaisuus on vielä tallessa, niin se on pelkästään hieno juttu.
 
Toki joskus tulee kunnianhimossa opiskeltua, mutta sillon vaan vituttaa ja tulokset on huonompia.
 
Sulla on paha dilemma tossa.

Minusta yhteiskunta määrää sen sillain epävirallisesti. Ei sitä missään lue, mutta semmonen fiilis tulee, että pitää kouluttautua korkeesti ja tehä rahaa yms. tai olet paska.
 
Materialismi, aah. Taistelutoverini numero yksi! Mua vitutti aikanaan suuresti, kun hakeuduin ns. "korkeesti kouluttautumaan" ja jengi oli sitä mieltä että teen sen itseäni jotenkin ylentääkseni. Pah, kuka semmosta jaksaisi vuosikausia - tai ylipäätänsä opiskella semmosta mikä ei piirun vertaa kiinnosta! Lukiossa sain tarpeeksi sitä, kiitos ei enempää. Nyt on sitten korkeasti koulutettu mutta eipä alan duuneissa hirveesti pääse rikastumaan. Ei kuitenkaan voisi vähempää kiinnostaa, mitä yhteiskunta on mun paskuudesta mieltä, koska teen itseä kiinnostavaa duunia, koulutuksen ansiosta pystyn tekemään sitä paremmin kuin aikaisemmin ja saan siitä sen verran rahaa, ettei tartte tehdä semmoisia duuneja mitkä pistää vituttamaan. Ei mulla oo semmosiin asioihin varaa mitä materialistit ja markkinatalous ehkä pitää epäpaskan ihmisen merkkeinä (auto, velaton asunto, kolme ja puoli lasta, kolme ulkomaanmatkaa vuosittain, vapaa-aikaa jolla shoppailla itsensä tainnoksiin ja syödä fiinejä annnoksia Michelin-tähti-ravintoloissa), mut toisaalta eipä mulla kyllä oo hirveesti kiinnostusta hankkiakaan semmoisia asioita.
 
Surullista, että elämän ulkoinen suorittaminen on tullut takaisin muotiin. Silloin kun oli lama, jengillä ei ollut varaa suorittaa ulkoisesti "hyvää elämää" joten oli vähän hyväksyttävämpää ihan vaan pyrkiä elämään onnellisena siitä, että on mitä on.
 
Tässä mä taas olen sitä mieltä, että oppimiselle ei oikein voi altistaa tietoisesti. Tai ainaskaan mä en voi.
 
Kyllä voi. Jos mietit, missä tilanteissa sä opit (kirjoitustesi perusteella saan sen kuvan, että opit soittamalla) ja hakeudut sellaisiin tilanteisiin tietoisesti (eli soitat usein ja paljon ja pitkään) niin tottakai se on itsensä altistamista oppimiselle. Tai jos kiinnostaa vaikka posliininmaalaus > hankit maalausvälineet ja posliinit ja ehkä jonkun opaskirjan tai meet kurssille > järjestät aikaa maalaamiselle > käytät ajan posliinin maalaamiseen > selvää oppimiselle altistamista. Harvoinhan sitä toki tulee ajatelluksi, että jos tekee jotain mikä on kivaa, sitä altistaisi itseään yhtään mihinkään "oppimiseen", mutta jos oppii tekemällä niin siinähän kivaa asiaa tehdessä oppii samalla > ryhtymällä tietoisesti tekemään kivaa asiaa altistaa itsensä kivan asian oppimiselle.
 
Ps. Paljon järkeviä ajatuksia, jotka kasvattivat minua ihmisenä, kiitos niistä
 
Ole hyvä, kiitos itsellesi. Miellyttävää on pitkästä aikaa ihan antautua sananvaihtoon varsinkin sellaisen henkilön kanssa joka ei vaan angstaa palstaa täyteen ja sen jälkeen häviä kuvioista vaan Keskustelee. Tunnistan lukioaikaista itseäni paljon sinun kirjoituksistasi, ja lohdutukseksi voisin sanoa että anna mennä: Maailmantuska ei välttämättä helpota, mutta sen kanssa oppii elämään sitä enemmän mitä rehellisempi on itselleen ja toisille. Ja aikaa myöten asioille pystyy jotain tekemäänkin, kun ensin on tehnyt itselleen asioita selväksi ja kuunnellut myös vastakkaisia mielipiteitä.

Tanjuli sai multa plussan.

Koulunkäynnillä ei ole mitään osuutta asiaan?
 
En usko, tai no voihan se ehkä olla auttanut huomaamisessa hieman.
 
Hyvä jos uteliaisuutta riittää. Mikäli opiskelet niin pitkälle että valmistut esim yliopistosta, niin on varmaa että matkan varrelle tulee tilanteita joiden yli on mentävä enemmänkin vitutuksen kuin uteliaisuuden siivin. Sen sijaan jos kaiken ton jälkeen se uteliaisuus on vielä tallessa, niin se on pelkästään hieno juttu.
 
Olenkin jo varautunut siihen, että en ikinä valmistu mistään. Elän sossun tuella ja kotona ikään kuin harrasteena tutkin teoreettista fysiikkaa.
 
Sulla on paha dilemma tossa.
 
Totta. ehkä tämä http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_syndrooma vaikuttaa asiaan. syksynä pitäis saada jotain terapiaa minkä pitäis auttaa nimenomaan tossa opiskelussa.
 
Silti olen sitä mieltä että sama paska/konvehti minä olen vaikka kuinka opiskelisin.

Jestas, kuinka moni itseä kiinnostava asia olisi jäänyt väliin minultakin, jos olisin mennyt vain äärimmäisen uteliaisuus-intuition mukana, enkä hieman ottanut itseäni niskasta kiinni ja tutustunut juttuihin alkuvitutuksen jälkeen.
 
Esimerkiksi soitossa, opiskelussa, työpaikoissa, ylipäätään elämässä on aina välillä touhuaminen vituttanut, mutta siitä on päässyt yli. Plussan puolella tunnen olevani aivan helvetisti, vaikka aina ei ole ollut kivaa tehdä eri juttuja.
 
E: Ja huom. olen 19v. Mitä kaikkea kivaa ja uutta mulla onkaan vielä edessä, kunhan tämä asenne pysyy!

Materialismi, aah. Taistelutoverini numero yksi! Mua vitutti aikanaan suuresti, kun hakeuduin ns. "korkeesti kouluttautumaan" ja jengi oli sitä mieltä että teen sen itseäni jotenkin ylentääkseni. Pah, kuka semmosta jaksaisi vuosikausia - tai ylipäätänsä opiskella semmosta mikä ei piirun vertaa kiinnosta! Lukiossa sain tarpeeksi sitä, kiitos ei enempää. Nyt on sitten korkeasti koulutettu mutta eipä alan duuneissa hirveesti pääse rikastumaan. Ei kuitenkaan voisi vähempää kiinnostaa, mitä yhteiskunta on mun paskuudesta mieltä, koska teen itseä kiinnostavaa duunia, koulutuksen ansiosta pystyn tekemään sitä paremmin kuin aikaisemmin ja saan siitä sen verran rahaa, ettei tartte tehdä semmoisia duuneja mitkä pistää vituttamaan. Ei mulla oo semmosiin asioihin varaa mitä materialistit ja markkinatalous ehkä pitää epäpaskan ihmisen merkkeinä (auto, velaton asunto, kolme ja puoli lasta, kolme ulkomaanmatkaa vuosittain, vapaa-aikaa jolla shoppailla itsensä tainnoksiin ja syödä fiinejä annnoksia Michelin-tähti-ravintoloissa), mut toisaalta eipä mulla kyllä oo hirveesti kiinnostusta hankkiakaan semmoisia asioita.
 
Surullista, että elämän ulkoinen suorittaminen on tullut takaisin muotiin. Silloin kun oli lama, jengillä ei ollut varaa suorittaa ulkoisesti "hyvää elämää" joten oli vähän hyväksyttävämpää ihan vaan pyrkiä elämään onnellisena siitä, että on mitä on.
 
Olisi helppoa, jos vain pystyisi olla välittämättä. Mutta kun ei. Kyllä mä ihan oikeasti kärsin siitä, että koulutus on pakollinen, kun siitä ei meinaa mitään tulla.
 
Kyllä voi. Jos mietit, missä tilanteissa sä opit (kirjoitustesi perusteella saan sen kuvan, että opit soittamalla) ja hakeudut sellaisiin tilanteisiin tietoisesti (eli soitat usein ja paljon ja pitkään) niin tottakai se on itsensä altistamista oppimiselle. Tai jos kiinnostaa vaikka posliininmaalaus > hankit maalausvälineet ja posliinit ja ehkä jonkun opaskirjan tai meet kurssille > järjestät aikaa maalaamiselle > käytät ajan posliinin maalaamiseen > selvää oppimiselle altistamista. Harvoinhan sitä toki tulee ajatelluksi, että jos tekee jotain mikä on kivaa, sitä altistaisi itseään yhtään mihinkään "oppimiseen", mutta jos oppii tekemällä niin siinähän kivaa asiaa tehdessä oppii samalla > ryhtymällä tietoisesti tekemään kivaa asiaa altistaa itsensä kivan asian oppimiselle.
 
Tää on kyllä totta. Tosin tossa mun mielestä ei taaskaan ole kyse opiskelusta, koska olen kiinnostunut siitä aiheesta ja luonnostan soitan paljon. Mutta ehkä esim. ajan järjestäminen on sellainen asia, joka vaatii sitä rationaalisuutta ja niskasta kiinni ottamista. Rationaalisuus palvelee intohimoja.
 
Ole hyvä, kiitos itsellesi. Miellyttävää on pitkästä aikaa ihan antautua sananvaihtoon varsinkin sellaisen henkilön kanssa joka ei vaan angstaa palstaa täyteen ja sen jälkeen häviä kuvioista vaan Keskustelee. Tunnistan lukioaikaista itseäni paljon sinun kirjoituksistasi, ja lohdutukseksi voisin sanoa että anna mennä: Maailmantuska ei välttämättä helpota, mutta sen kanssa oppii elämään sitä enemmän mitä rehellisempi on itselleen ja toisille. Ja aikaa myöten asioille pystyy jotain tekemäänkin, kun ensin on tehnyt itselleen asioita selväksi ja kuunnellut myös vastakkaisia mielipiteitä.
 
Myös se on miellyttävää, että minun kirjoitusta ei tulkita tyhjäksi angstiksi. Paljon on asioita, joiden oletan helpottavan iän myötä. Toivon vain parasta.

http://www.yourfilehost.com/media.php?cat=audio&file=VOC010.WAV
 
Tässä on esimerkki. "Soolo" on hatusta. Ette ehkä pidä, mutta se on minusta aitoa. perusriffiä vedän kuten alkuperäisessä koska en siihen omaa kyennyt. Myönnän, että sitä olen ikään kuin reenannut.
 
Kyllä sitä erehtyy
 
Mitä, onko konkka harjoitellut ja apinoinut jotain muuta soittajaa? Johan on aikoihin eletty. Tuossa pätkässä toimi juurikin se treenattu perusriffi ja se soolo ei sitten sitten alkuunkaan.
 
Lisää treeniä siis.

Jestas, kuinka moni itseä kiinnostava asia olisi jäänyt väliin minultakin, jos olisin mennyt vain äärimmäisen uteliaisuus-intuition mukana, enkä hieman ottanut itseäni niskasta kiinni ja tutustunut juttuihin alkuvitutuksen jälkeen.
 
Esimerkiksi soitossa, opiskelussa, työpaikoissa, ylipäätään elämässä on aina välillä touhuaminen vituttanut, mutta siitä on päässyt yli. Plussan puolella tunnen olevani aivan helvetisti, vaikka aina ei ole ollut kivaa tehdä eri juttuja.
 
E: Ja huom. olen 19v. Mitä kaikkea kivaa ja uutta mulla onkaan vielä edessä, kunhan tämä asenne pysyy!
 
Itseasiassa taitaa olla niin, että kannattaa iloita siitä, mitä on. Sun on helppo opiskella asioita, joten iloitse siitä. Mä taas olen voimakkaasti kiinnostunut parista asiasta, joten mä iloitsen niistä.

Mitä, onko konkka harjoitellut ja apinoinut jotain muuta soittajaa? Johan on aikoihin eletty. Tuossa pätkässä toimi juurikin se treenattu perusriffi ja se soolo ei sitten sitten alkuunkaan.
 
Lisää treeniä siis.
 
Minä taas olen sit mieltä, että tossa perusriffisä ei ole mitään hienoa, koska se on jonkun muun keksimää. Soolo on mielestäsi varmaan paska, eikä se ole oleellista. oleellista on se että en apinoi siinä, vaan olen oma itseni. Kuten sanoin, ette ehkä pidä minusta omana itsenäni, mutta minulle on tärkeää olla juuri minä itse.
 
Minusta vedän harvinaisen paskalla taimilla, joka häiritsee perusriffissä, mutta soolossa tulee taas esille muuta , mikä on lähtöisin minusta itsestäni, jolloin taimi ei niin hirveästi haittaa. Perusriffi on huono kopio, soolo taas minusta itsestäni, piditpä siitä tai et.
 
Edit: Ei ole mikään ihme, että perusjuttu mielestäsi toimii. koska sen on lähtöisin suuresta basistista nimeltä Louis Johnson. Ei myöskään ole mikään ihme, että soolo ei toimi, koska se on lähtöisin ei-niin-suuresta basistista.
 
E2: Se, että sinä sanot, että minun pitää reenata lisää, ei tee minusta yhtään enempää minua itseäni. Ehkä sinusta minä olen niin huono, että kannattaisi vain apinoida. Minusta taas minä itse (olipa se kuinka huonoa tahansa) on parempaa kuin apinointi. Minusta taiteilija ulostaa jotakin, ja yleisön pitää hyväksyä se.

Itseasiassa taitaa olla niin, että kannattaa iloita siitä, mitä on. Sun on helppo opiskella asioita, joten iloitse siitä. Mä taas olen voimakkaasti kiinnostunut parista asiasta, joten mä iloitsen niistä.
 
Nyt ollaan asian ytimessä. Liviuksen sanoin: "Menestys on sitä että saa haluamansa. Onni on sitä että haluaa saamansa."