Bassot ›

Tällä hetkellä tää 3 tuntuu aika kivalta, mutta kohta kuitenkin varmaan joutuu hommaa jotain ritsoja...

Tällä hetkellä huolisin kyllä viisikielisen arsenaaliin lisää ja sitten riittäisi. Nelikieliseen normivire ja viiskieliseen sävelaskelta alempi, kun bändissä soitellaan nykyään D:ssä, mutta silti tahtois päästä sinne viidennen kielen alueelle.
 
Mutta toi viiskieli-g.a.s:kin tuli tän illan aikana, että pitäisi päästä kokeilemaan semmoista. Ja raha auttais myös uuden basson hankinnas.

Multa puuttuu yksi tosi hyvä.
Jazzari on tosi hyvä japsi-versio 80-luvulta, mutta ei se vaan hyvää USA-bassoa voita.
Ja EKO-5-kielinen on hauska sohvabasso, mutta eipä siitä juuri muuksi ole.
 
Kontra on sairaan hyvä, sitä ei tarvi vaihtaa. Mikittää vaan..
 
Eli siis yksi tai kaksi hel..tin hyvää ja erilaista bassoa olisi hyvä olla, noita leluja sitten niin paljon kuin himaan mahtuu.

Taas meni yks ohi.
 
Ja toi kaksmikkisyys muka homojen homma....suksi ukko v*****

Rickenbackerissa ei ole vikoja, siinä on vain ominaisuuksia.
 
Näinhän asia loppujen lopuksi on.

Ja tohon Prowlerin kaksmikkisyys-kommenttiin olisi kyllä kiva saada perusteluja. Ite ainakin käytän molempia mikkejä eri asioissa. Matalalta soittaessa tallamikki, kuten myös särön kanssa , ja sitten kaulamikki kehiin kun pilitetään korkeammalta. Että ihan tarpeelliseksi nuo molemmat mikit kyllä katson.

Ja tohon Prowlerin kaksmikkisyys-kommenttiin olisi kyllä kiva saada perusteluja. Ite ainakin käytän molempia mikkejä eri asioissa. Matalalta soittaessa tallamikki, kuten myös särön kanssa , ja sitten kaulamikki kehiin kun pilitetään korkeammalta. Että ihan tarpeelliseksi nuo molemmat mikit kyllä katson.
 
Sama täällä ja ton mun edellisen kommentin voi unohtaa....palo vaan käämit aamulla ja pikkasen oudosti oli kyllä esitetty toi kaksmikkisyys.

Bändikämpillä "SE OMA BASSO" ja kotona pitäis olla Jazz ja sit joku ihan perus, Nauhaton ja sit vielä Kontra, niin aijai!!

1, eli Thunderi.
 
Ei vaan, tarttishan sitä tietty jonkun toimivan ritsan kakkosbassoksi. Eipä oo vielä kävelly vastaan semmosta sopivaa ja edullista tapausta, mutta kokoajan kahtellaan...

kolme bassoa ois aika jees.. yks tommonen perus passo, jolla vois kotona vääntää. sitte joku viis kielinen keikkapasso ja kuus kielinen iha vaa temppuilemisen takia.

Ööh... oonkohan mä jo vastannut tähän? No vastataan että yksi hyvä nelikielinen riittää. Muut on kosmetiikkaa, telineentäytettä ja elvistelyä.

Sama täällä ja ton mun edellisen kommentin voi unohtaa....palo vaan käämit aamulla ja pikkasen oudosti oli kyllä esitetty toi kaksmikkisyys.
 
Hähä. Noo, unohdetaan nuo seksuaalivähemmistötkin jos asia onpi niin lähellä sydäntä :)
 
Kaikki bassoni tosiaan sattuvat olemaan yhdellä mikillä varustettuja. En tykkää olla hieromassa mikkien tasapainoa jatkuvasti, vaikka tietty se välillä voipi olla hyödyllistäkin saundin saavuttamisen puolesta. Kaikista pahinta jos sattuu olemaan kaksi mikkiä ja molemmille oma volume - eikä edes erillistä vaimennuskytkintä soittimessa: Seppo Rädyn sanoin, "hyi helvetti!".
 
Optimitilannehan olisi yksi mikki ja on/off-namiska, mutta kukaan ei vielä sellaista mikkiä ole tehnyt joka automaagisesti omaan korvaan soundaa täydelliseltä. Olen kyllä mieltynyt kolmikaistaiseen equun bassossa, saa säädettyä saundin kohdilleen ripeästi.

En tykkää olla hieromassa mikkien tasapainoa jatkuvasti, vaikka tietty se välillä voipi olla hyödyllistäkin saundin saavuttamisen puolesta.
 
Joo sama mulla. Jos mikkejä vaihtelen, nii se onkin sitten aina ääriasentoon. Kun jaksaisi/osaisi nii tekisin mikin vaihtovivun tohon bassoon normi potikan sijaan.

Olen todennut, että 3 bassoa on liikaa, eli 2 on tarpeeksi. Mutta millaisia?
 
Toistaiseksi on 5-kielinen ja 4-kielinen. Nauhaton vois olla kiva lisä. Aina silloin tällöin tulee ajatus, että voisi myydä vitosen pois ja ostaa tilalle nelosen, jonka kielittäisi sitten BEAD.

Bassoja pitää aina olla n+1.

Hähä. Noo, unohdetaan nuo seksuaalivähemmistötkin jos asia onpi niin lähellä sydäntä :)
 
Kaikki bassoni tosiaan sattuvat olemaan yhdellä mikillä varustettuja. En tykkää olla hieromassa mikkien tasapainoa jatkuvasti, vaikka tietty se välillä voipi olla hyödyllistäkin saundin saavuttamisen puolesta. Kaikista pahinta jos sattuu olemaan kaksi mikkiä ja molemmille oma volume - eikä edes erillistä vaimennuskytkintä soittimessa: Seppo Rädyn sanoin, "hyi helvetti!".
 
Optimitilannehan olisi yksi mikki ja on/off-namiska, mutta kukaan ei vielä sellaista mikkiä ole tehnyt joka automaagisesti omaan korvaan soundaa täydelliseltä. Olen kyllä mieltynyt kolmikaistaiseen equun bassossa, saa säädettyä saundin kohdilleen ripeästi.
 
Turhasta potikoiden hiplaamisesta, ilman niiden irti repimistä, pääsee pitämällä kaikki täysillä. Näin meillä. Niinku.

Turhasta potikoiden hiplaamisesta, ilman niiden irti repimistä, pääsee pitämällä kaikki täysillä. Näin meillä. Niinku.
 
Totta. Itellä on aikalailla tasan 2 vaihtoehtoa 2-mikkisestä T-birdistäni saundia "säätäessä".
 
-Molemmat täysillä.
-Etumikki täysillä, takamikki n.90% auki.
 
Että se siitä hiplailusta. Tuolla pienellä takamikkivolan variaatiolla saa tarvittaessa yllättävän selkeän muutoksen siihen mainion murisevaan perus thunder-saundiin. Kesken biisin ei kyllä tuu koskettua mikkivolumeihin, vaan tatsilla toteutetaan tarvittavat pienet saundivariaatiot.

Oon tässä tehnyt jonkinverran ajattelua, ja päädyin seuraavaan vaihtoehtoon: kolme beisiä olisi kiva olla. Yksi malli perus, yksi nauhaton, ja sitten joku hifi-nauhallinen josta lähtee hurja murina ja muhkea bassopuoli.

Oon tässä tehnyt jonkinverran ajattelua, ja päädyin seuraavaan vaihtoehtoon: kolme beisiä olisi kiva olla. Yksi malli perus, yksi nauhaton, ja sitten joku hifi-nauhallinen josta lähtee hurja murina ja muhkea bassopuoli.
 
Jouduit niinkin paljon kelaamaan että katoit mitä bassoja sulla tällä hetkellä on!

Jouduit niinkin paljon kelaamaan että katoit mitä bassoja sulla tällä hetkellä on!
 
Toi hifivitonen puuttuu vielä. Sadowsky on mallia perus, munsta.