Bassot ›

Niskis puhuu osittain ihan asiaa.
 
Jos soitaa kappaleen helpposoittoisella ja kalliilla bassolla, niin onko sen jälkeen syyllinen olo? Pitäisikö soittaa sillä saman kuuloisella, mutta silti huonon tuntuman ja fiiliksen omaavalla bassolla sama, ettei tule mitään omantunnontuskia?
En piikittele ketään tällä.

Niskis puhuu osittain ihan asiaa.
 
Jos soitaa kappaleen helpposoittoisella ja kalliilla bassolla, niin onko sen jälkeen syyllinen olo? Pitäisikö soittaa sillä saman kuuloisella, mutta silti huonon tuntuman ja fiiliksen omaavalla bassolla sama, ettei tule mitään omantunnontuskia?
En piikittele ketään tällä.
 
Mulla ei ole mitään sanottavaa siihen millä itsekunkin pitää tai ei pidä soittaa. Korkea hinta periaatteessa takaa, tai ainakin sen pitäisi taata, hyvä soitettavuus, mutta hyvää fiilistä se ei takaa. Ellei ne fiilikset sitten synny juuri siitä hinnasta.
 
Mun piikkini kohdistui siihen että soittimen hinta sinänsä ei ole mikään itseisarvo. Tämä siis minun mielestäni.
 
Tärkeintä lienee se että on hyvä fiilis ja sen voi saavuttaa niin monin eri tavoin, kuten jälleen huomaamme.

Omalta osaltani olen viime aikoina pyrkinyt pienin, mutta harkituin liikkein lähinnä halventamaan & järkeistämään kalustoani.

Niskis puhuu osittain ihan asiaa.
 
Jos soitaa kappaleen helpposoittoisella ja kalliilla bassolla, niin onko sen jälkeen syyllinen olo? Pitäisikö soittaa sillä saman kuuloisella, mutta silti huonon tuntuman ja fiiliksen omaavalla bassolla sama, ettei tule mitään omantunnontuskia?
En piikittele ketään tällä.
 
Mä en hiffaa edelleenkään miten toi hinta korreloi puukapulan toimivuuteen soittimena. Tottahan toki tarpeeksi euroja tiskiin latomalla saa hyvän soittimen, mutta ei se ole automaattista, eikä myöskään se, että halpa on huonoa.

Mulla ei ole mitään sanottavaa siihen millä itsekunkin pitää tai ei pidä soittaa. Korkea hinta periaatteessa takaa, tai ainakin sen pitäisi taata, hyvä soitettavuus, mutta hyvää fiilistä se ei takaa. Ellei ne fiilikset sitten synny juuri siitä hinnasta.
 
Niinhän sen kuuluukin ta'ata. Ne hyvät fiilikset tuleekin saundista ja soitettavuudesta, lähinnä. Ja lavan teksistä. Ei mulla ainakaan tuu hyvät fiilikset hinnasta, sen verran montaa itselle sopimatonta kallista bassoa olen soitellut.

Kyllä se niin on, että hinnalla ei ole hevonvi*un väliä, jos basso on muuten hyvä. Kuten aikaisemmin todettiin, iso hinta vaan parantaa todennäköisyyksiä, että hanskaan osuu laatupeli. Ei se sitä 100% takaa. Itelläni rehellinen soitettavuus ja soundi vaikuttavat fiilikseen.Samanlaisia fiiliksiä on tullut 200 euron Samickista ja 2000 euron Fenderistä.

Jees, pistäkää mielipiteitä, olisi kiva kuulla mielenkiintoisia mielipiteitä. Itse olen kyllä joka tapauksessa helvetin tyytyväinen uuden basson omistaja :D
GSR200 on hintaansa nähden parasta mitä markkinoilla on tarjota. Itellä oli kanssa, ja alotin tosiaan sen Ibanez-threadinkin jossa hieman syrjin GSR200:sia ;-) Anyhow tuut vielä vaihtaan sen basson joskus pois (ei aidon japsin voittanutta) mutta hyvillä kielillä se on ihan sikahyvä peli. Nykyään ne GSR200:set taitaa olla vielä aktiiveja, niissähän on joku PhatBoost-namiska kans.
 
Onneksi olkoon vaan, et ainakaan ole väärillä jäljillä. IMHO suurin osa muista aloittelijabassoista lähinnä vaikeuttaa soiton oppimista (ne Hartke-bassot esim..ja sentin actionilla varustetut Squierit).

Mä en hiffaa edelleenkään miten toi hinta korreloi puukapulan toimivuuteen soittimena. Tottahan toki tarpeeksi euroja tiskiin latomalla saa hyvän soittimen, mutta ei se ole automaattista, eikä myöskään se, että halpa on huonoa.
 
En ole näin ainakaan yrittänyt väittää. Se on yleensä vain niin, että kalliimpi on laadukkaampi ja sen takia parempi kuin halpa.
 
Meikäläiselle se fiilis soittimesta ja fiilis soittamiseen syntyy nimenomaan siitä soittimen laadukkuudesta, eli soitettavuudesta, soundista jne.

Anyhow, en ole truebasisti. En osaa kunnolla slappinkiä, täppinkiä sun muuta niin olen kykenemätön vastaamaan näihin juttuihin asiantuntevasti vaikka kovasti yritän.
 
Jätän tämän topicin etten leimaudu.

Meikäläiselle se fiilis soittimesta ja fiilis soittamiseen syntyy nimenomaan siitä soittimen laadukkuudesta, eli soitettavuudesta, soundista jne.
 
Mulle on viimeaikoina se soittofiilis tullu ensisijaisesti siitä kun oon reenaillu ja huomannu sen vaikutuksen. Aikaisemmin keskityin enemmän tohon kamarunkkaukseen mutta nyt kun toi musiikki on alkanut kiinnostaa enemmän kuin ne laitteet joilla sitä tehdään, niin soittaminen on paljon palkitsevampaa.
 
Ensin piti tietty hankkia ne kunnolliset soittopelit, koska eihän sitä nyt paskalla ritsalla voi soittaa, vai voiko?

Mulle on viimeaikoina se soittofiilis tullu ensisijaisesti siitä kun oon reenaillu ja huomannu sen vaikutuksen. Aikaisemmin keskityin enemmän tohon kamarunkkaukseen mutta nyt kun toi musiikki on alkanut kiinnostaa enemmän kuin ne laitteet joilla sitä tehdään, niin soittaminen on paljon palkitsevampaa.
 
Ensin piti tietty hankkia ne kunnolliset soittopelit, koska eihän sitä nyt paskalla ritsalla voi soittaa, vai voiko?
 
Vähän on tietty musatyylistäkin kiinni, mutta kyllä tuolla maailmalla, ja miksei täällä Suomessakin, on todella arvostettuja soittajia jotka on vetäneet ne essentiaaleimmat levytyksensä ihan ihme ritsoilla.
 
Esimerkiksi Pauli siitä Biitlesistä. Se sn Hohnerhan oli oman aikansa halvin sbasso. Ja onhan se aika karu soitin. Paulilla oli vielä talla asennettu vinoon alunperin siinä, kaikki 5. nauhaa ylemmät äänet oli epävireisiä. Ei paljoa menoa hidastanut.
 
Eihän se ritsakaan mikään itseisarvo ole, mutta ei ole hifikään. Ja mikä ei varsinkaan ole itseisarvo on soittimen hinta. Miettikääpä hetki, mitä noi Hohnerin viulusbassot maksaa tänään. Ja siihen on tasan yksi syy. Jos Pauli olisi valinnut sen Fenderin, niin Hohnerin saisi tasan samaan hintaan kuin saa nykyään Danelectronkin. Ne kaksi on laadullisesti samaa kastia, mutta hintansa puolesta liki ääripäässä valikoimaa.
 
Tottakai mie kärjistän. Eihän se nyt ihan just noinkaan ole. Mutta tässä kun katselen kahta sbassoa tossa. On MusicMan Stingray ja Leningrad made in USSR muovisbasso niin tulee mieleen että kummalla soittaisin jos tulisi pesti Beatles coverbändiin... Ainakin jos se olisi alkuaikojen parempia ralleja soittava projekti, niin tottakai ottaisin Leningradin. Siinä on tallakin valmiiksi sopivasti vinossa.

Jaahas....tääl onkin ollu säpinää illalla.Mitäs mun pitikään sanoo.Joo.

- mitään ei osata
- rytmitaju ontuu
- nuotteja ei osata
- surkeat kamat kaikilla
- ISOT puheet on
- liian kovaa soitetaan
 
;-=
 
Mitäs sit kun KAIKKI noi osa-alueet pitää paikkansa IHAN oikeasti? :D

En ole näin ainakaan yrittänyt väittää. Se on yleensä vain niin, että kalliimpi on laadukkaampi ja sen takia parempi kuin halpa.
 
No, itseasiassa kommentoin Niskistä enempi ku sun kirjotusta.
 
Meikäläiselle se fiilis soittimesta ja fiilis soittamiseen syntyy nimenomaan siitä soittimen laadukkuudesta, eli soitettavuudesta, soundista jne.
 
Jeps. (seuraava ei taas liity sinuun tai käsityksiisi, vaan yleisemmin..)
 
Arva ja Chief puhuivat asiaa. Ensisijaisestihan se fiilis pitäisi lähteä musiikista ja sen kanssa meuhkaamisesta itsestään. Toisaalta tietty musa voi tarvita tietynlaisen työkalun.
 
Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin, niin ihan-vitun-kalliilla yber-bassollakin voi soittaa aivan saatanan huonosti ja paskalla soundilla!
 
Ja kokemuksen äänellä voin sanoa, että tää ajattelumalli, että "kunhan ostan semmosen ja semmosen pelin, niin kyllä lähtee!" on harhakuvaa. Enempi treeniä ja treeniä ja treeniä ja vielä vähän treeniä tekee paljon enempi kuin komia ritsa.
 
Mutta, onhan ne lelut aina kivoja...

Mutta, onhan ne lelut aina kivoja...
 
Niin! Sbassomumot ei missään tapauksessa ole lelujen ostoa vastustamassa. Niinku koskaan. Mutta lelujen ostamisen selittely sillä, että muka tarvitsee just ton, tai että _pitää_ olla jotain... Ei me nyt sentään mitä tahansa uskota.

Niin! Sbassomumot ei missään tapauksessa ole lelujen ostoa vastustamassa. Niinku koskaan. Mutta lelujen ostamisen selittely sillä, että muka tarvitsee just ton, tai että _pitää_ olla jotain... Ei me nyt sentään mitä tahansa uskota.
 
Ni. Mäki varnasti skulaisin ihan kaikki mitä tarttee tolla Arian Ž77 jassolla. Ja siinä ei ees lue lavassa mitään ja siitä saa kuitenni hyvät vibat ja sountit irti! Ohhoh! Ja hintaaki tai olla rintsa & pintsassa alta puolen kiloeuron.
 
Mutta silti on iha kifa että tossa soitin räkissä lilluu noita parin tonnin pelejäkin. Skulaa niilläkin, ihan mielellään.

Mitäs sit kun KAIKKI noi osa-alueet pitää paikkansa IHAN oikeasti? :D
 
Sit voi liittyy mun fani klubiin...

Mulle on viimeaikoina se soittofiilis tullu ensisijaisesti siitä kun oon reenaillu ja huomannu sen vaikutuksen. Aikaisemmin keskityin enemmän tohon kamarunkkaukseen mutta nyt kun toi musiikki on alkanut kiinnostaa enemmän kuin ne laitteet joilla sitä tehdään, niin soittaminen on paljon palkitsevampaa.
 
hear hear! kamarunk-fiilikset vähenee aina kun kunnolla istuu alas neuserin tai nauhattoman kanssa ja alkaa reenailemaan. esim töissä jos on luppoaikaa niin yllättäen pakko ostaa jotain ku halvalla saa. koitan kasvattaa luonnetta, oh boy.

hear hear! kamarunk-fiilikset vähenee aina kun kunnolla istuu alas neuserin tai nauhattoman kanssa ja alkaa reenailemaan. esim töissä jos on luppoaikaa niin yllättäen pakko ostaa jotain ku halvalla saa. koitan kasvattaa luonnetta, oh boy.
 
Joo töissä mullekin iskee aina tää gas päälle tosin vitosen kyllä tarttisin.