Bassot ›

Jucciz: Kappas, näitä on muillakin. Sehän vaan aiheuttaa mielen huojennusta: ei voi olla täysi susi, jos on muillekin kelvannut. Saman hassun havainnon tein: kulumia, joiden päällä lakkakerros. Lisäksi kaikissa bassoissa taitaa olla tuo relic-kuviointi hyvin pitkälti sama, eli eivät siinä suhteessa oo "yksilöitä". Erikoista, mutta ei totta puhuen haittaa menoa. Tykkään ulkonäöstä silti, soundista ja tatsista puhumattakaan.
 
Tähän mun bassoon on vaihdettu mikeiksi vintagemmat Duncanit ja etenkin noilla vanhoilla kielillä P-mikkisoundi oli aika hemmetin maukas. Tosi hyvää vanhan liiton soundia.
 
Hyvän basson oot hankkinut. Tuohan oli torilla tässä joku aika sitten ja kommentoinkin silloin ilmoitusta positiivisessa mielessä. Hinta oli kohdallaan ja jos sait tingattua niin aina parempi mutta ei ollut ylihintainen pyyntihinnallakaan.
 
Mulla on myös Vintage sarjan mikit ja presarisoundi on kyllä hyvä, orkkismikissä on hiukan tunkkaisempi soundi ja kun ne pli paikallaan niin käytin jonkin verran tallamikkiä lisänä avaamassa soundia. Nyt ei tarvitse, pelkkä P-mikki riittää.

hollstro: Mun paras basso oli mun eka. Siitä jäi kipinä soittaa ja se laittoi matkalle joka on kestänyt jo 36 vuotta. Se oli Hofner President vuodelta 1964.
 
Tässäpä asia joka kannattaisi muistaa kun hankkii ensimmäistä soitinta itselleen tai ehkä vanhemmiten lapselleen...
Onko soitin niin hyvä että siitä jää into päälle, vai tapetaanko hyvä harrastus jo alkumetreillä?
 
Välillä pitää tehdä kompromissi soitettavuuden ja ulkonäön kanssa, teineillä kun tahtoo olla omat idolinsa ja tietty käsitys mikä on "cool".
(+ päälle vielä varma tieto asiasta.)
Jos muksu välttämättä haluaa paskasoundisen hevisuunnikkaan, niin on turha tarjota 2000€ jazzaria.
Parempi etsiä hyväsoundinen suunnikas ja antaa kipinän muuttua paloksi.
 
Ja tällä vuodatuksella en tarkoita että hollstro:n hofner olisi paska, vaan kipinä.
Hyvä sellainen!

Nyt täytyy kehua uutta hankintaani. Vaihdoin nimittäin Fenderin ameriikan presarin Mexico Jazziin. Mä oon aina tykänny bassoissa sellaisesta ontosta pörinästä. Ja tämän uuden hankinnan kaulamikistä sitä löytyy. Presarilla kokeilin kaikki mahdolliset vaihtoehdot tuota saundia hakiessa, mutta ei tärpännyt. Kyllä MIM on hyvä peli hinta-laatu-suhteessa. En vaihtaisi puolta kalliimpaan presariin takaisin. Tuntuu että koko runko resonoi soittaessa. Se antaa soittamiseen mukavasti tunnetta lisää. En tiedä johtuuko kevyemmästä tallasta vai mistä? Ihan sama... Ainoa asia millä on mulle väliä: Jatsi on juuri nyt, juuri oikea, juuri minulle.

Topiello: Nyt täytyy kehua uutta hankintaani. Vaihdoin nimittäin Fenderin ameriikan presarin Mexico Jazziin. Mä oon aina tykänny bassoissa sellaisesta ontosta pörinästä. Ja tämän uuden hankinnan kaulamikistä sitä löytyy. Presarilla kokeilin kaikki mahdolliset vaihtoehdot tuota saundia hakiessa, mutta ei tärpännyt. Kyllä MIM on hyvä peli hinta-laatu-suhteessa. En vaihtaisi puolta kalliimpaan presariin takaisin. Tuntuu että koko runko resonoi soittaessa. Se antaa soittamiseen mukavasti tunnetta lisää. En tiedä johtuuko kevyemmästä tallasta vai mistä? Ihan sama... Ainoa asia millä on mulle väliä: Jatsi on juuri nyt, juuri oikea, juuri minulle.
 
Kevyempi talla johtaa resonanssin eri tavalla runkoon kuin painava, mutta suurin vaikuttaja on puiden resonointi sinällään ja kaulan sekä rungon yhteensopivuus.

Jucciz: Kappas, näitä on muillakin. Sehän vaan aiheuttaa mielen huojennusta: ei voi olla täysi susi, jos on muillekin kelvannut. Saman hassun havainnon tein: kulumia, joiden päällä lakkakerros. Lisäksi kaikissa bassoissa taitaa olla tuo relic-kuviointi hyvin pitkälti sama, eli eivät siinä suhteessa oo "yksilöitä". Erikoista, mutta ei totta puhuen haittaa menoa. Tykkään ulkonäöstä silti, soundista ja tatsista puhumattakaan.
 
Tähän mun bassoon on vaihdettu mikeiksi vintagemmat Duncanit ja etenkin noilla vanhoilla kielillä P-mikkisoundi oli aika hemmetin maukas. Tosi hyvää vanhan liiton soundia.
 
Multa löytyy Vintage 4 myös ja olen tykännyt. Relikointi on mitä on, mutta tatsi oli sellainen, että oli pakko ostaa. Kyllä se on mun paras basso.

mun kaikki bassot on parhaita, omalla tavallaan!

Vielä kaupassa.

Grugi: Vielä kaupassa.
 
Streamer 30th anniversary? Roikkuu vielä musamaailman seinällä..

Paras basso on se joka on käytettävissä, Tokai jazz sound. Aika paska, mutta sainpahan lopulta säädettyä - kaularautaa, kaulakulmaa ja tallaa, tallasta a-kieli niin taakse kuin pystyy. En olis uskonu, mutta nyt se on suht ok.
 
Paras ikinä tais olla Steinberger semmonen tallapäästä viritettävä nysä joskus 90-luvulla.
 
Rakkain oli se eka, joku lyhytkaulainen Vantage 80-luvun alussa.

Se vähän vaihtelee, mikä on mulla paras milloinkin. Nyt se on varmaan kolhuinen Mocha Brown '74 Fender Jasso. Siinä on paras kaula, mihin olen jazzareissa törmännyt. Erittäin vakaa kaula, jonka saa halutessaan säädettyä todella matalalle actionille eikä merkkiäkään vanhempia jazzareita usein vaivaavista pienemmistä tai isommista kaulaongelmista. Lisäksi on hyväsoundinen eikä paina liikaa.

Tällä hetkellä paras !
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/132702.jpg

hollstro: , mutta suurin vaikuttaja on puiden resonointi sinällään ja kaulan sekä rungon yhteensopivuus.
 
Parhaissa bassoissa, kuten Aria pro II, tällaista kaulan ja rungon yhteensopivuusongelmaa ei tunneta, koska kaularakenne on läpi rungon. Pulttikaula nyt on tunnetusti vähän kehno ratkaisu. Hymiö ×42.

Eiköhän se selkeästi ole tää mun 86-vuoden Explo-basso, vaikka yksi viritin rämiseekin ja jaki on vähän löysällä ja kolhuja ja kulumia riittää. Vire kuitenkin pitää ja en paskana pasistina osais millään muulla soittaa edes sitä vähää.
 
Ja onhan se mulla ollukkin jo yli 8-vuotta, niin vaikuttanee asiaan.

jukkajylli: Parhaissa bassoissa, kuten Aria pro II, tällaista kaulan ja rungon yhteensopivuusongelmaa ei tunneta, koska kaularakenne on läpi rungon. Pulttikaula nyt on tunnetusti vähän kehno ratkaisu. Hymiö ×42.
 
Kokkolan seurakuntatalon kellarissa tollasella "soitettiin" punkkia, eikä paremmasta ollu tietoa.
 
Hiton hyvä basso, ei siinä.

Santukka: Kokkolan seurakuntatalon kellarissa tollasella "soitettiin" punkkia, eikä paremmasta ollu tietoa.
 
Hiton hyvä basso, ei siinä.
 
Hyvä bassohan teillä on ollut punkin räimimiseen. Itellä oli joku itämaan vaneri-ihme nuoruusvuosina. Aria on siitä jännä vehje että en oikeastaan koskaan soita sillä ja tuon tuostakin käy mielessä sen myynti mutta sitten ei kuitenkaan raski myydä. Eihän tuo ruokaa vaadi eikä rahaa vie seinällä roikkuessaan.