Bassot ›

Mörköhevi = kitaravetoinen särövalli.

Thefish: Mörköhevi = kitaravetoinen särövalli.
 
Eli sä tuomitset kokonaan kaiken hard rockista death metalliin?

spade: Eli sä tuomitset kokonaan kaiken hard rockista death metalliin?
 
No voi jeesus..älkää nyt alottako.

Rölölöö

spade: No tasan tarkkaan alan kun et taida tajuta, et kitaravallit kuuluun kaikkeen rockista örrimörri metalliin.
 
Pitääkö nyt listata kaikki ne miljoona rokkibiisiä jossa ei ole särökitaravallia?

hollstro: Pitääkö nyt listata kaikki ne miljoona rokkibiisiä jossa ei ole särökitaravallia?
 
Ehdottomasti.

spade: No tasan tarkkaan alan kun et taida tajuta, et kitaravallit kuuluun kaikkeen rockista örrimörri metalliin.
 
E.
 
Rockrock.

Lisää rockia.

rockrock

ROCK kaikille.

Mutta paskaako sitä suutaan pieksemään, peace vaan.

Mysteria:
Minusta tällaisen pitäisi vain herättää vastareaktio eikä antaa sen vain ruokkia enää enempää tätä nykyistä kulttuuria, jossa tärkeimmät elementit musiikissa ovat laulu ja varsinkin raskaassa musiikissa kitara ja rummut.
 
Aihe alkaa olla tapulteltu, mutta ajattelin käydä vielä kysäisemässä onko joskus ollut sellainenkin kulttuuri että laulu ei ole ollut tärkein elementti musiikissa?

Mysteria: ...levy vuodelta 2009 pöydälle, eli Exivious-yhtyeen nimikkodebyytti. Mahtavaa nauhattoman muljuttelua ja on miksattu kuuluviin eli ei meillä mitään hätää ole!
 
Paljonkohan tuolla "miksattu kuuluviin" -osastolla tapahtuu suuntaan ja siihen toiseen.

Basismi: Aihe alkaa olla tapulteltu, mutta ajattelin käydä vielä kysäisemässä onko joskus ollut sellainenkin kulttuuri että laulu ei ole ollut tärkein elementti musiikissa?
 
Kulttuurista en tiedä, mutta viimeiset ajat olen kuunnellut pääosin musiikkia ilman laulajaa. Nyt tuntuu, että laulaja pilaa soiton; kappale on "huono", jotta sen pystyy laulamaan; onko laulaminen niin välttämätöntä... Sitten on se musakki, mikä kuulostaa kököltä ilman laulajaa. Musiikkia on laulukin. Mutta ensimmäinen asia nollasta alkaen, minkä voi lepikkoon heittää, on laulaja :)

statistiÖ: Kulttuurista en tiedä, mutta viimeiset ajat olen kuunnellut pääosin musiikkia ilman laulajaa. Nyt tuntuu, että laulaja pilaa soiton; kappale on "huono", jotta sen pystyy laulamaan; onko laulaminen niin välttämätöntä... Sitten on se musakki, mikä kuulostaa kököltä ilman laulajaa. Musiikkia on laulukin. Mutta ensimmäinen asia nollasta alkaen, minkä voi lepikkoon heittää, on laulaja :)
 
Osittain on kyllä pakko olla samaa mieltä tässä asiassa. Suuressa osassa bändeistä musiikki on väännetty väkisin vanhoja kaavoja kierrättämällä ja sitten laululla tehdään (tai ainakin koitetaan) biisiin "sielu". Toki tämä toimii monessa tapauksessa, mutta jotain Apulannan tapaista paskaa ei voi kyllä ymmärtää (korostan että oma mielipiteeni, en jaksa nyt alkaa vääntämään tästä ihmisten kanssa jotka vetää herneet nenään kun omaa lempibändiä noin menin haukkumaan).
 
Kuitenkin itse näen laulun nimenomaan yhtenä instrumenttina muiden joukossa. Oikein käytettynä se toimii ihan samanlailla osana kappaletta kuin esimerkiksi bassokin. Ei se ole pakollinen osa biisiä, mutta pidän sitä silti yhtä tärkeänä kuin mitä tahansa muuta soitinta. Onhan sitä nähty biisejä joissa ei ole bassoa, kitaraa, rumpuja tai laulajaa ym. ym. Se on vaan sovituksesta ja biisin luonteesta kiinni mitä soittimia biisi vaatii ja millä "tontilla" niiden kuuluu operoida.

Onpas omituinen pointti... Itse näen asian ihan päinvastoin. Melkein kaikessa "uudessa" musiikissa bassolinja, tuli se sitten bassokitarasta tai vaikkapa TB-303:sta, kuljettaa koko biisiä. Ainakin ns. tanssimusassa (enkä tarkoita tällä nyt sitä vanhan liiton tanssimusiikkia) se on niitä tärkeimpiä elementtejä.

mun täytyy olla erimieltä tästä, että laulu on vain yksi instrumentti. on se toki varmaan sitäkin mutta on se myös paljon enemmän. tässä ei tunnuta ottavan huomioon sitä että mitä lauletaan. se on tapa levittää mielipiteitä ja ottaa kantaa. laulamalla on kuitenkin muutettu maailmaa. aika harva bassolinja tms. tätä on tehnyt. bob dylanista, irwinin kautta simo salmiseen on otettu kantaa ja yritetty muuttaa maailmaa ja toisinaan siinä onnistunutkin. jos toki ei ole kiinnostunut mistä lauletaan niin se on sitten eriasia. poikkeuksena itselleni tähän on puolalainen yhtye farben lehre, jossa en ymmärrä lainkaan mitä lauletaan ja täten se on kuin mikä tahansa instrumentti.
 
eikä se liene sattumaa, että historia ei tunne kovinkaan montaa todella tunnetua.instrumentaali orkesteria. eikä kyse tässä ole mistään nykypäivän "listapaskasta". vaan yleisesti länsimaisesta rock/pop/jne musiikista viimeisen vaikka 50 vuoden ajalta.

Danny_fox: mun täytyy olla erimieltä tästä, että laulu on vain yksi instrumentti. on se toki varmaan sitäkin mutta on se myös paljon enemmän. tässä ei tunnuta ottavan huomioon sitä että mitä lauletaan. se on tapa levittää mielipiteitä ja ottaa kantaa. laulamalla on kuitenkin muutettu maailmaa. aika harva bassolinja tms. tätä on tehnyt. bob dylanista, irwinin kautta simo salmiseen on otettu kantaa ja yritetty muuttaa maailmaa ja toisinaan siinä onnistunutkin. jos toki ei ole kiinnostunut mistä lauletaan niin se on sitten eriasia. poikkeuksena itselleni tähän on puolalainen yhtye farben lehre, jossa en ymmärrä lainkaan mitä lauletaan ja täten se on kuin mikä tahansa instrumentti.
 
eikä se liene sattumaa, että historia ei tunne kovinkaan montaa todella tunnetua.instrumentaali orkesteria. eikä kyse tässä ole mistään nykypäivän "listapaskasta". vaan yleisesti länsimaisesta rock/pop/jne musiikista viimeisen vaikka 50 vuoden ajalta.
 
Tuo sun viimeinen pointti on osiltaan totta, mutta en haluaisi rajata musiikia viimeiseen 50-vuoteen ja sinällään sivuuttaa kokonaan esim. ns. sinfonisen musiikin, joka on suurimmalta osin ilman laulua. Samoin eriaiset kamariorkesterit ja pienemmät kokoonpanot, jazzin ja progen monet genret, ison osan kansanmusiikkeja ympäri maailmaa, rautalankamusan jne... Se että länsimainen populaarimusiikki on aika lalupainotteista on totta, mutta se on myös hyvin kapea sektori musiikin kokonaiskentästä.

Mysteria: Luin taas Soundia. Apulannan basistin kommentoi siinä, että on suurin piirtein aivan sama mitä bassolla nykyään soittaa, kun musiikki kuunnellaan kuitenkin läppärin kaiuttimen kautta, eikä siinä paljon basso sitten kuulu. Se herätti minut ajattelemaan, että onko todella näin? Vai onko kyseessä vain artistin oma kyllästyminen instrumenttiinsa ja tällaisia kommentoimalla tehdään homma itselleen vielä helpommaksi?
 
Minusta tällaisen pitäisi vain herättää vastareaktio eikä antaa sen vain ruokkia enää enempää tätä nykyistä kulttuuria, jossa tärkeimmät elementit musiikissa ovat laulu ja varsinkin raskaassa musiikissa kitara ja rummut. Basistit ovat vuosien ajan itse sahanneet oksaa altansa soittamalla vain kitaran perässä antaen heille vain lisää tilaa.
 
En halua, että tämä topic on mikään basistien itsesäälikerho tai avunhuuto, että saa meitäkin arvostaa. Niitä arvostetaan, jotka ovat sen ansainneet. Moni kuulija tuskin edes tajuaa mikä ero on bassolla ja bassokitaralla. Bassokitaran tarkoitus ei ole luoda vain matalataajuuksista pohjaa kitaroille.
 
Kysyn siis, oletko sinä kitaristin tossun alla?
 
Kyseessä ei ole kitaristin tossun alla oleminen vaan musiikin palveleminen. Tosin ihmisiä ei kyllä kiinnosta hirveesti mitä basisti soittaa, mutta kyllä sen kuulee musiikista jos basisti soittaa ammattimaisesti tai jos vain tiluttaa kitaran perässä turhautuneena. Turhautuneet basistit on surkeita, ja musa ei toimi.

hollstro: Tuo sun viimeinen pointti on osiltaan totta, mutta en haluaisi rajata musiikia viimeiseen 50-vuoteen ja sinällään sivuuttaa kokonaan esim. ns. sinfonisen musiikin, joka on suurimmalta osin ilman laulua. Samoin eriaiset kamariorkesterit ja pienemmät kokoonpanot, jazzin ja progen monet genret, ison osan kansanmusiikkeja ympäri maailmaa, rautalankamusan jne... Se että länsimainen populaarimusiikki on aika lalupainotteista on totta, mutta se on myös hyvin kapea sektori musiikin kokonaiskentästä.
 
pointtini olikin siinä nimenomaan se musiikki mikä länsimaissa myy/mitä siellä kuunnellaan. Kyllä noi kuitenkin on enempi tai vähempi marginaali musiikkia. Toki vanhempaa musiikkia kuten sinfonioita ja jazzia kuunnellaan varmasti paljon tietyissä piireissä, mutta kyllä suurin osa musiikista mitä nykyään kuuntelee ihan "perusjamppa" on varmati tehty 50-luvun jälkeen. (mikä on täysin luonnollista). 50 vuotta nyt oli vaan semmonen heitto. Instrumentaalimusiikki ei vaan tavoita suuria yleisöjä (lukuunottamatta ehkä näitä Mozartteja ja Beethoveneja yms.) niin se vaan on, että kyllä sillä laululla tähän on aika suuri merkitys.
 
Kuitenkin pääasia mitä halusin sanoa on, että ei laulua jolla on muutettu maailmaa jne. voi verrata esim. bassokitaraan, vaikka niin tässä itsekin tavallaan teen. Itseäni nimenomaan lauluissa puhuttelee se sanoma. Siksi esimerkiksi Suomiräp on lähellä sydäntä. Räp on tällähetkellä likimain ainoata musiikkia suomessa jossa sanotuksissa on jotakin todellista sisältöä.
 
Lisäksi länsimainen populaarimusiikki on aika helvetin iso sektori siitä mitä länsimaissa kuunnellaan, joita nimenomaan tarkoitan. Länsimaalaisiahan tässä kait ollaan kuitenniin.