Bassot ›

Jos nyt rupeaisit johonkin elitismiin mukaan niin eihän se aiheuttaisi kuin vitutusta.
 
Tai oppisin jotain uutta? *Punchline, houserumpali soittaa snaresoolon*

Siis mitä tää sun elitismi on? Opiskelu ja treenaus? En pysy ihan mukana tässä vitutuksen aivomyrksyssä.
 
Just sitä. yritetään olla parempia kun ollaan, eikä tyydytä oman itseensä. Ne, jotka opiskelevat, muodostavat ehdottoman parempien ihmisten ryhmän.

Uskon, että se oppi tapahtuu sillain itestään. Itestään olen minäkin oppinut bassoa soittamaan, ilman opiskelua.
 
Sä olet opiskellut sitä huomaamattasi. Leikkaa äkkiä kädet irti ettei moinen erhe toistu.
 
Voi olla, ei sitä koskaan tiedä.
 
Ei tiedäkään, mutta mä kysyinkin mikä sun mielipiteesi on.
 
Tätä minäkin olen miettinyt. Mutta vaikka tiedostan murrosikäisyyteni, ei se poista murrosikää minusta.
 
Ei poista ei. Se poistuu itsekseen jos poistuu.
 
Kaikki vitutushan on periaatteessa turhaa, ei minusta ole mitään syitä joiden takia saisi kyrpiintyä, ja toisaalta syitä, joista ei saisi kyrpiintyä.
 
Anna vituttaa vaan.

Just sitä. yritetään olla parempia kun ollaan, eikä tyydytä oman itseensä. Ne, jotka opiskelevat, muodostavat ehdottoman parempien ihmisten ryhmän.
 
Meillä ammattipiireissä sitä kutsutaan kunnianhimoksi. Kunnianhimon ansioista pyörä ei ole enää neliönmuotoinen ja windows on keksitty.

Sä olet opiskellut sitä huomaamattasi. Leikkaa äkkiä kädet irti ettei moinen erhe toistu.
 
Mun mielestä se ei silloin ole opiskelua, koska se tapahtuu luonnollisesti. Mutta nyt on kyse vain pöljistä määrittelyjutuista, joilla ei ole tekemistä asian todellisen laidan kanssa.
 
Ei tiedäkään, mutta mä kysyinkin mikä sun mielipiteesi on.
 
Mulla ei ole mielipidettä asiasta.
 
Ei poista ei. Se poistuu itsekseen jos poistuu.
 
Anna vituttaa vaan.
 
On se hankalaa.

Lukkoon, kiitos.
 
En mä kyllä nää mitään syytä lukita tätä ketjua. Täällä on mielenkiintoista pohdintaa monelta suunnalta.

Meillä ammattipiireissä sitä kutsutaan kunnianhimoksi. Kunnianhimon ansioista pyörä ei ole enää neliönmuotoinen ja windows on keksitty.
 
En usko että kunnianhimolla paljoa saavutettais. Kyllä luontainen innostus määrää huomattavasti enemmän (varmaan molemmissa esimerkeissäskin).

Just sitä. yritetään olla parempia kun ollaan, eikä tyydytä oman itseensä. Ne, jotka opiskelevat, muodostavat ehdottoman parempien ihmisten ryhmän.
 
Opiskella voi myös ihan vilpittömästä uteliaisuudesta.

Opiskella voi myös ihan vilpittömästä uteliaisuudesta.
 
Oot oikeassa. On siis olemassa myös aitoa opiskelua, joka ei suuntaa ihmisen muutokseen. aiemmin olisin niputtanut tämän oppimisen kanssa samaan, mutta opiskelu sanana taitaa kuvata paremmin tätä.

Oot oikeassa. On siis olemassa myös aitoa opiskelua, joka ei suuntaa ihmisen muutokseen. aiemmin olisin niputtanut tämän oppimisen kanssa samaan, mutta opiskelu sanana taitaa kuvata paremmin tätä.
 
Tottakai opiskelu suuntaa ihmisen muutokseen - onnistuneen opiskelun jälkeen ihminen on siltä osin muuttunut, että hallitsee jonkun uuden asian/tiedon/you name it. Sehän siinä on pointtina.

Vai oletko sitä mieltä että aidointa musiikkia syntyy kun antaa eläintarhan simpansseille basson käteen pohjalta "vedä tosta" ? He ovat ainakin täysin vapaat kaikista vaikutteista.

Voi olla, ei sitä koskaan tiedä.
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Congo_%28simpanssi%29
 
Jos kerran kuvataidetta, miksipä ei musiikkia? Toisaalta monen mielestä musiikki kuulostaa kuulostaa nykyisinkin apinan tekemältä. (tähän hymiö)

Tottakai opiskelu suuntaa ihmisen muutokseen - onnistuneen opiskelun jälkeen ihminen on siltä osin muuttunut, että hallitsee jonkun uuden asian/tiedon/you name it. Sehän siinä on pointtina.
 
Mun mielestä se ihminen on sama. Se on toiminut vaistonsa mukaan ja hyväksyy itsensä. Esim. minua kiinnostaa fysiikka. opiskelen sitä, mutta en opiskele ruotsia. Hyväksyn taipumukseni fysiikkaan ja taipumattomuuteni ruotsiin, ja olen näin oma itseni.

Itse olen huomannut opiskelun lähinnä haittaavan, teinpä mitä tahnsa. Omalla kohdalla se tuppaa varastamaan ne pienet persoonallisuudet mitä minussa on.
 
Nyt onkin mielenkiintoista kuulla, minkälaista opiskelua on tuollainen joka noin vituttaa. Onko siinä joku joka sanoo että "älä tee noin vaan tee näin" vai onko siinä joku joka sanoo että "asiat pitää tehdä tässä järjestyksessä" vai miten?
 
Sinänsä ymmärrän ton "oppiminen" vs. "opiskelu" -vastakkainasettelusi, vaikken itse sitä noin näekään. Mun käsityksen mukaan "oppiminen" on sitä että tiettyjen toimintojen seurauksena pystyy toimintaan, jota ei ennen tehnyt (joko siksi ettei pystynyt tai siksi ettei vaan ollut tullut ajatelleeksi että niinkin voi tehdä). Nämä tietyt toiminnot, jotka mahdollistavat "oppimisen" olisivat käsitykseni mukaan sitä "opiskelua" mutta ihan yhtä hyvin voisi sanoa niiden olevan "oppimiselle altistamista". Ja se, miten kukin itsensä sille oppimiselle altistaa ja minkätyyppinen altistus toimii, on ihan yksilökohtaista. Toiset oppii sillä että tekee itse ja kokeilee itse eikä juuri muita kuuntele, toiset oppii sillä että joku ohjaa kädestä pitäen ja kaikkea näiden kahden ääripään väliltä.
 
Oppimisen edellytys on kuitenkin se oma mielenkiinto ja motivaatio oppimisen kohteeseen, oli se sitten basso, ihmissuhteet tai ranskan epäsäännölliset verbit. Jos ei sitä omaa motivaatiota ole yhtään, pistäähän se vituttamaan jos jatkuvasti altistetaan oppimiselle. Ja vituttaahan sekin, jos tietää oppivansa yhdellä tavalla ja sitten pakotetaan oppimaan jollain ihan muulla tavalla. Ja vaikka olisi motivaatiota vaikka muille jakaa, saattaa oppimiselle altistaminen tai omalla tavalla oppiminenkin huonompana hetkenä vituttaa, sehän nyt on selvää. Voisi melkein sanoa, että jos jokin asia ei jossain vaiheessa vituta, sitä asiaa kohtaan ei voi olla todellista intohimoa. Kyllähän sunkin teksteistä (suo anteeksi!) paistaa, että suhtaudut palavasieluisesti soittamiseen, joten ihmekö tuo jos toisinaan vituttaa soiton ympärillä ilmenevät asiat. Itteäni ainakin vituttaa joskus ihan itte soittaminenkin, mut joskus toiste taas maailmat räjähtää kun on niin hienoa.
 
Yritetään kuitenkin kunnioittaa toinen toistamme, me basistitkin: Sitä, että opimme eri tavoin ja eri ajatuksin, jopa eri lopputulokseen tähdäten. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että toisen leimaaminen paskaksi on paskapuhetta ja sellaista kuin 'normaali' ei olekaan, on vain keskiarvoja (huom. ei keskivertoja). Kuten myös siitä, että sokea matkiminen ei ole oikein järkevän tuntuista hommaa. Tai että kaikenlainen ihmisten, musiikin tai soitannan paremmuusjärjestely tai luokittelu on 99%sesti täysin turhaa.
 
Nyt vasta huomasin että otsikossa on kirjoitusvirhe. Tai sit oon vastannut ihan väärään triidiin, miten on, puhutaanko täällä bassosta vai basosta - ja mikä se baso on? ;)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Congo_%28simpanssi%29
 
Jos kerran kuvataidetta, miksipä ei musiikkia? Toisaalta monen mielestä musiikki kuulostaa kuulostaa nykyisinkin apinan tekemältä. (tähän hymiö)
 
Täytyy kommentoida apinajuttua. Eli oikeastaan apinat tekee taidetta aidoimmillaan ja feikkaamatta, ja minä arvostan sitä. Ihmiset eivät vain satu omaamaan samanlaista maailmaa kuin apinoilla ja siksi ne eivät saa apinoiden taiteesta mitään irti.
 
Mutta jos apinalle anta paperin ja maalia, ei voi tietää onko se luovalla tuulella.

ja mikä se baso on? ;)
 
Tämmönen näyttäs olevan: http://www.zen-deshimaru.com/images/Reikei/Baso.jpg
 
Sitä taitaa ilmeestä päätellen vähän vituttaa.

Usein ne asiat, jotka eivät itseä kiinnosta, ovat vaikeimpia opetella/oppia/omaksua. Ne hallitsee huonosti, juuri siksi niiden kanssa pitäisi tehdä työtä ja ottaa asiat haltuun riittävän hyvin, vaikka välillä vituttaakin. Semmosta se elämä tuppaa olemaan.

Nyt onkin mielenkiintoista kuulla, minkälaista opiskelua on tuollainen joka noin vituttaa. Onko siinä joku joka sanoo että "älä tee noin vaan tee näin" vai onko siinä joku joka sanoo että "asiat pitää tehdä tässä järjestyksessä" vai miten?
 
Minusta yhteiskunta määrää sen sillain epävirallisesti. Ei sitä missään lue, mutta semmonen fiilis tulee, että pitää kouluttautua korkeesti ja tehä rahaa yms. tai olet paska.
 
Sinänsä ymmärrän ton "oppiminen" vs. "opiskelu" -vastakkainasettelusi, vaikken itse sitä noin näekään. Mun käsityksen mukaan "oppiminen" on sitä että tiettyjen toimintojen seurauksena pystyy toimintaan, jota ei ennen tehnyt (joko siksi ettei pystynyt tai siksi ettei vaan ollut tullut ajatelleeksi että niinkin voi tehdä). Nämä tietyt toiminnot, jotka mahdollistavat "oppimisen" olisivat käsitykseni mukaan sitä "opiskelua" mutta ihan yhtä hyvin voisi sanoa niiden olevan "oppimiselle altistamista". Ja se, miten kukin itsensä sille oppimiselle altistaa ja minkätyyppinen altistus toimii, on ihan yksilökohtaista. Toiset oppii sillä että tekee itse ja kokeilee itse eikä juuri muita kuuntele, toiset oppii sillä että joku ohjaa kädestä pitäen ja kaikkea näiden kahden ääripään väliltä.
 
Tässä mä taas olen sitä mieltä, että oppimiselle ei oikein voi altistaa tietoisesti. Tai ainaskaan mä en voi.
 
Oppimisen edellytys on kuitenkin se oma mielenkiinto ja motivaatio oppimisen kohteeseen, oli se sitten basso, ihmissuhteet tai ranskan epäsäännölliset verbit. Jos ei sitä omaa motivaatiota ole yhtään, pistäähän se vituttamaan jos jatkuvasti altistetaan oppimiselle. Ja vituttaahan sekin, jos tietää oppivansa yhdellä tavalla ja sitten pakotetaan oppimaan jollain ihan muulla tavalla. Ja vaikka olisi motivaatiota vaikka muille jakaa, saattaa oppimiselle altistaminen tai omalla tavalla oppiminenkin huonompana hetkenä vituttaa, sehän nyt on selvää. Voisi melkein sanoa, että jos jokin asia ei jossain vaiheessa vituta, sitä asiaa kohtaan ei voi olla todellista intohimoa. Kyllähän sunkin teksteistä (suo anteeksi!) paistaa, että suhtaudut palavasieluisesti soittamiseen, joten ihmekö tuo jos toisinaan vituttaa soiton ympärillä ilmenevät asiat. Itteäni ainakin vituttaa joskus ihan itte soittaminenkin, mut joskus toiste taas maailmat räjähtää kun on niin hienoa.
 
Kyllä. Nimenomaan tuo innostus on se mitä minä arvostan ja mikä saa minussa hyviä fiiliksiä aikaan. Ilman sitä on turha yrittää.
 
Yritetään kuitenkin kunnioittaa toinen toistamme, me basistitkin: Sitä, että opimme eri tavoin ja eri ajatuksin, jopa eri lopputulokseen tähdäten. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että toisen leimaaminen paskaksi on paskapuhetta ja sellaista kuin 'normaali' ei olekaan, on vain keskiarvoja (huom. ei keskivertoja). Kuten myös siitä, että sokea matkiminen ei ole oikein järkevän tuntuista hommaa. Tai että kaikenlainen ihmisten, musiikin tai soitannan paremmuusjärjestely tai luokittelu on 99%sesti täysin turhaa.
 
Kyllä. Suvaitsevaisuus on tärkeintä, vaikka se välillä osoittautuukin hankalaksi.
 
Nyt vasta huomasin että otsikossa on kirjoitusvirhe. Tai sit oon vastannut ihan väärään triidiin, miten on, puhutaanko täällä bassosta vai basosta - ja mikä se baso on? ;)
 
Hohoo, näemmä tekstiä hahmotetaan pitkälti kokonaisuuksina. (itsekin vasta huomasin)
 

 
Ps. Paljon järkeviä ajatuksia, jotka kasvattivat minua ihmisenä, kiitos niistä

Usein ne asiat, jotka eivät itseä kiinnosta, ovat vaikeimpia opetella/oppia/omaksua. Ne hallitsee huonosti, juuri siksi niiden kanssa pitäisi tehdä työtä ja ottaa asiat haltuun riittävän hyvin, vaikka välillä vituttaakin. Semmosta se elämä tuppaa olemaan.
 
Tätä minä en tajua. Miksi pitäisi ottaa haltuun asioita, jotka ei kiinnosta?

Mun mielestä se ihminen on sama. Se on toiminut vaistonsa mukaan ja hyväksyy itsensä. Esim. minua kiinnostaa fysiikka. opiskelen sitä, mutta en opiskele ruotsia. Hyväksyn taipumukseni fysiikkaan ja taipumattomuuteni ruotsiin, ja olen näin oma itseni.
 
Eihän ihmistä voi toiseksi muuttaa. "Opiskelun" tarkoitus lieneekin kehittää jotakin itseSSÄ. Vissi ero, opiskeleeko siksi, että muuttaisi itsenSÄ vai itseÄÄN. Epäilen, että ensiksimainittu harvemmin päättyy muualle kuin narun jatkeeksi. Jos ei hyväksy itseään vaan haluaa olla joku muu, eipä siinä oikein pysty onnistumaan vaikka miten vatvoisi ja tilaisi kirjekurssia tai internet-opintokokonaisuuksia. Jos ei muut hyväksy ja haluaa ihmisen olevan joku muu, well, niille voi näyttää persettä jotta tämäkö kelpaisi. Niiden mielipiteillä ei ole väliä, koska ne eivät esitä tilanteen korjaamiseksi realistisia toimenpiteitä.

Mun mielestä se ihminen on sama. Se on toiminut vaistonsa mukaan ja hyväksyy itsensä. Esim. minua kiinnostaa fysiikka. opiskelen sitä, mutta en opiskele ruotsia. Hyväksyn taipumukseni fysiikkaan ja taipumattomuuteni ruotsiin, ja olen näin oma itseni.
 
Miten huomasit taipumuksesi fyysiikkaan ja taipumattomuutesi ruotsiin? Tuliko se näkynä taivaalta, vai avartuiko ymmärryksesi opiskelun kautta?
 
Entä miksi et tyydy itseesi sellaisena kuin olet, vaan opiskelet fysiikkaa, ts. yrität olla fysiikan alalla parempi kuin olet? Tuon seurauksenahan sinä päädyt ehdottomasti parempien ihmisten ryhmään, mitä fysiikan hallintaan tulee.