Bassot ›

Mikä olis järkevä mikki
 
Mä olen juurikin tässä mietiskellyt samaa ongelmaa kiroiltuani tarpeeksi nykyisen mikkini, The Realistin, kanssa. Lueskelin tänään Talkbassin foorumia ja siellä tuli vastaan Schertler-mikkimerkki. Haulla en MNEtistä löytänyt mitään kirjoituksia aiheesta. Kontralle Schertler valmistaa kahta laatua: Dyn-B ja Stat-B.
 
Dyn-B on nimensä mukaan dynaaminen mikki, joka ilmeisesti on helppo asentaa tallan alapuolelle D- ja A-kielen väliin. Kirjoitusten mukaan mikki vahvistaa lähes täydellisesti kontran luonnollista saundia ja on yleisimmin käytetty jazzissa ja akustisimmissa kokoonpanoissa, sekä studiotyöskentelyssä.
 
Stat-B, elekrostaattinen järjestelmä(onkohan tämä oikein), asennetaan kuvan mukaan tallaan, muttei käyttäydy ollenkaan tavallisen piezo-mikin tavoin. Schertler mainostaa kotisivuillaan, että tätä mikkiä käytetään yleisimmin musiikissa, jossa äänen taso täytyy saada voimakkaammaksi lavalla. Usein voimakkuutta säädetään juuri vahvistimesta, jolloin kierto syntyy.
 
ratkaisu,ettei tulis kierron kans isompia ongelmia?
 
Valmistajan ja Talkbassin mukaan kumpikin yllämainituista mikeistä ovat erittäin laadukkaita tässä suhteessa, minimoiden kiertoherkkyyden. Dyn-B-sarja on erittäin lähellä studiomikrofonin tasoa ilman minkäänlaisia vuotoja. Itselläni juuri sen luonnollisen saundin saaminen kontrasta vahvistettuna esiin on tuottanut työtä.
 
Ainut miinuspuoli Schertlerin mikeissä on, että niitä suositellaan käyttämään juuri Schertlerin omien etuvahvistimien ja vahvistimien tai PA:n kautta. Mikit itsessään ovat myös melko hinnakkaita (Stat-B AJL-Guitarsilla etuvahvistimen kanssa 350€ ja Dyn-B saksalaisessa nettikaupassa 529€).
 
Olen puhunut. Onkohan täällä kellään käytännönkokemusta näistä vempeleistä?

Kertokaas mulle et mitens tollainen sydeemi asennetaa
http://www.thomann.de/fi/shadow_shsb2.htm
tuleeko toi toinen tallaa kii ja toinen kaulanalle? vai kummatkin tallaa?

Itellä rokapilihommissa Revolution Solo 2. T-kaupasta 111e. Tallaan tulee yks elementti, ei siis erillistä otelautamikkiä släpin poimintaan. Silti jotenkin mystisesti saa sen hyvin mukaan oikealla equtuksella. Ei vaadi mitään erillisiä esivahvistimia, suoraan vaan nuppiin johto. Voisin mainostaa!

onks kellään kokemuksia B-BAND D1 DOUBLE BASS SYSTEM -mikistä? vaikuttas aika hyvältä.

Kertokaas mulle et mitens tollainen sydeemi asennetaa
 
Nuo lätkät liimataan tallaan. Elikkäs "soittajan puolelle" tallaa siten että toinen tulee E -ja A -kielten väliin ja toinen D:n ja G:n. Etäisyys kieliin ja tallan reunaan vaikuttaa vahvistettuun soundiin ja kielten balanssiin, joten liimauksessa kannattaa olla tarkkana. Yleensä noissa taitaa tulla mukana jonkinlaista kaksipuoleista teippiä jolla homma hoitunee ainakin jotenkuten. Jollen väärin muista niin Shadow taisi joskus tehdä noista sellaistakin mallia jossa tuli ns. puristimet mukana. Niillä saattoi sitten kiinitellä mikkejä tallaan niin että ne sai helposti irti ja siirrettyä ilman minkäänlaista väkivaltaa vaikka toiseenkin bassoon.
 
Soundihan noissa on... no, aika piezo.
 
Heh, Thomannilla kuvauksessa lukee että "sensors mount between the wings and feet of the bridge", mikä ei kyllä pidä paikkaansa. Hassua että moinen virhe pääsee tuonne.
 
Teksti on varmaankin pöllitty suoraan tämän mikkisysteemin esittelystä (http://www.thomann.de/fi/shadow_sh950_pickup.htm), kyseessä on siis Shadowin "maailman suosituin" bassomikki, joka todellakin siis asennetaan puristuksiin tallan siipien ja jalkojen välissä olevaan pieneen rakoon. Ja kaksimielinen poistaa äskeisestä lauseesta sanat "tallan siipien ja" ja hihittää...
 
Uudesta B-Bandista (D1) olen kuullut kehuja mutta testaamaan en ole vielä päässyt. Statementin (jonka onnellinen omistaja olen) valmistus on näköjään lopetettu. Tämä jo lupailisi sitä että uusi malli toimii, sillä noin vakavasti otettava mikkivalmistaja tuskin lopettaisi toimivaksi havaitun ja suositun mallin valmistamista ennen korvaavan saamista tuotantoon. Mutta joo, pari sivua sitten hehkutin B-Bandia sen verran hurmiossa että enää en kehtaa - ellei Vaajakoskelta ala kuulua kiitoskirjettä tai kelloradiota tai jotain...

Pari kontra-aiheista kysymystä vielä jos joku osaisi kommentoida...
 
1. Tasapohjainen basso ilmeisesti sopii jazz-soittoon kaarevapohjaista paremmin, koska äänet syttyvät sellaisella herkemmin. Jos on kuitenkin hankkimassa 1/2 kokoista kontraa ja tavoitteena olisi mahdollisimman suuri ääni, olisiko järkevämpää hankkia kuitenkin jazz meininkeihin kaarevapohjainen versio? Tavoitteena siis hankkia 1000+ hintaluokassa näillä näkymin vaneribasso.
 
2. Vaatiiko kokopuukantinen basso Suomen oloissa kostutusta talvisin? Miten tarkemmin ottaen tuo kokopuu kannessa vaikuttaa soittimen sointiin suhteessa vaneriseen vastaavaan? Lieneekö siitä kevyessä musiikissa oleellista hyötyä? Klassista en oikeastaan ole kaavaillut soittavani.

Pari kontra-aiheista kysymystä vielä jos joku osaisi kommentoida...
 
1. Tasapohjainen basso ilmeisesti sopii jazz-soittoon kaarevapohjaista paremmin, koska äänet syttyvät sellaisella herkemmin. Jos on kuitenkin hankkimassa 1/2 kokoista kontraa ja tavoitteena olisi mahdollisimman suuri ääni, olisiko järkevämpää hankkia kuitenkin jazz meininkeihin kaarevapohjainen versio? Tavoitteena siis hankkia 1000+ hintaluokassa näillä näkymin vaneribasso.
 
Mä en ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta erosta tasa- ja kaarevakantisten välillä. Ettei vaan olis jotain ihan peräti paskapuhetta? Saatan toki olla väärässäkin, mutta jos tuo olisi tosiasia, niin eivätkö kaikki kontrat olisi tasakantisia? Onhan äänen herkkä syttyminen ominaisuutena parempi kuin ei-herkkä syttyminen.
 
2. Vaatiiko kokopuukantinen basso Suomen oloissa kostutusta talvisin? Miten tarkemmin ottaen tuo kokopuu kannessa vaikuttaa soittimen sointiin suhteessa vaneriseen vastaavaan? Lieneekö siitä kevyessä musiikissa oleellista hyötyä? Klassista en oikeastaan ole kaavaillut soittavani.
 
Mä en kokopuisen ja vanerisen sointieroista osaa tarkkaan ottavaa luonnehdintaa omalta osaltani antaa. Epätarkan luonnehdinnan mukaan vanerisissa on aavistuksen "steriilimpi" sointi, mutta se voi olla myös pelkkää psykoakustista harhaa.
 
Kevyessä musiikissa, varsinkin jos soitat paljon niin, että kontrasoundisi vahvistetaan, on mun mielestäni se ja sama onko basso vaneria vai ei. Tärkeintä on se, että koppa soi hyvin ja tasaisesti. Eikä hyvät vanerikontrat aivan tavattomia taida klasarikehissäkään olla.
 
Mulla on kokopuinen basso ja se on kestänyt koko ikänsä (+20v) ilman kostutusta talvet. Sinfisbändien pro-äijät kyllä pitävät kostutusmatoja bassoissaan melkolailla läpi talven, mikä lienee viisasta.

Mä en ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta erosta tasa- ja kaarevakantisten välillä. Ettei vaan olis jotain ihan peräti paskapuhetta? Saatan toki olla väärässäkin, mutta jos tuo olisi tosiasia, niin eivätkö kaikki kontrat olisi tasakantisia? Onhan äänen herkkä syttyminen ominaisuutena parempi kuin ei-herkkä syttyminen.

Kiitän kommenteista! Tuon pohjan muodon vaikutuksen olen itse käsittänyt yksinkertaisesti niin että kaareva pohja = enemmän kaikutilaa ja resonoivaa pintaa --> soi enemmän mutta syttyy hitaammin. Tämän luin muistaakseni mnetistä, sinänsä kuulostaa loogiselta ja ainakin akustisten kitaroiden puolella tuo syttyminen ja kopan tilavuus mielestäni ovat jossakin suhteessa toisiinsa. Bassoista omia kokemuksia ei tosiaankaan ole...

Kiitän kommenteista! Tuon pohjan muodon vaikutuksen olen itse käsittänyt yksinkertaisesti niin että kaareva pohja = enemmän kaikutilaa ja resonoivaa pintaa --> soi enemmän mutta syttyy hitaammin. Tämän luin muistaakseni mnetistä, sinänsä kuulostaa loogiselta ja ainakin akustisten kitaroiden puolella tuo syttyminen ja kopan tilavuus mielestäni ovat jossakin suhteessa toisiinsa. Bassoista omia kokemuksia ei tosiaankaan ole...
 
Ei mullakaan ole mitään havaintoa tommoisista eroista tasa/kaarevapohjaisissa. Sensijaan sellaisesta erosta parikin soitinkorjaajaa/rakentajaa (Lahtinen, Huhtala. Jyväskylä) on puhuneet, että kokopuisena tasapohjainen halkeaa helpommin kosteusvaihteluiden takia. Aika loogista sinänsä, se kaarevuus siinä pohjassa antaa kuitenkin vähän elämisvaraa sille kontralle, kun taas tasapohja on just siinä. millin kun kutistuu leveyssuunnassa niin se vain kiristää sitä muka pienemmäksi koko höskää. Jostain antaa periksi helposti jos ei ole vaneria.

Mulla on kokopuinen basso ja se on kestänyt koko ikänsä (+20v) ilman kostutusta talvet. Sinfisbändien pro-äijät kyllä pitävät kostutusmatoja bassoissaan melkolailla läpi talven, mikä lienee viisasta.
 
Mä pidän myös nykyään sitä matoa sisällä. Sen jälkeen kun entisellä maikalla oli teatterilla bassosta kansi haljennut suositteli hankkimaan sellaisen. Sillä on myös hauska kikkailla, treeneissä esim. ottaa sen basson sisältä pois ja lykkää naislaulajalle käteen.
 
-Pidätkö tota hetken?
 
-Mitä ihmettä...?

Löysinpä pikaisella googletuksella saitin jossa on nuo vaneri- ja kokopuubassojen, sekä tasa- ja kaarevaselkäisten erot selitetty lyhyesti ja ytimekkäästi. Elikkäs näin:
 
http://doublebassworkshop.com/what-bass-is-right-for-you-articles-36
http://doublebassworkshop.com/bass-construction-articles-37
 
Henkilökohtaisena mielipiteenäni voin sanoa että vaneribasson ja kokopuisen soundiero akustisesti on sen verran mittava että vaneribassolla en kyllä mielelläni soittelisi. Toisaalta jos soittaa lähinnä vahvistetussa ympäristössä ja kontrabasson fyysinen läsnäolo bändissä on soundillisia yksityiskohtia tärkeämpi, niin vaneribasso voi olla ihan tyydyttäväkin ratkaisu. Ensibassoksi vanerinen voi olla juuri passeli mutta harvat pitemmälle harrastuksessaan edenneet palaavat ensimmäisen kokopuisen, "oikean" soittimen jälkeen enää vanerisiin. Itse kuvailisin vaneribasson soundia kokopuiseen verrattuna ohueksi, rahisevaksi, muoviseksi ja.. no hitto, vaneriseksi. Toki kokopuubassoistakin löytyy kamalia ritsoja jotka olisivat oikealla paikallaan juhannuskokossa. Tällaisia soundiltaan tukkoisia ja rakenteeltaan luokattomia bassoja tapaa lähinnä hintaluokan alapäässä. Tässäkin asiassa hyvä ja halpa kohtaavat valitettavan harvoin.
 
Nuo linkeissä mainitut hybridibassot voivat olla joskus aivan loistava vaihtoehto, mikäli rakennus ja mahdolliset korjaukset on suoritettu pieteetillä. Näissä ikävänä puolena on se että katalan ihmisluonnon omaavat bassodiilerit joskus yrittävät kaupitella hybridejä kokopuisina ja nyhtää niistä enemmän hintaa. Onneksi tämä on kuitenkin melko harvinaista. Silti suosittelen aina ennen uuden basson ostamista sen käyttämistä arvioitavana osaavalla soitinkorjaajalla tai vähintään asioihin perehtyneellä basistilla. Yleensä vasta hankittu basso vaatii aina jonkin sortin laittamista tai vähintään säätöä ja soitinkorjaaja osaa sanoa mikä työn määrästä kannattaa mahdollisesti tinkiä myyntihinnasta ja mitkä bassot kannattaa suosiolla jättää odottamaan seuravaa uhria.
 
Tasapohjaisten ja kaarevien soundierot ovat empiiristen tutkimusten mukaan melko pieniä ja muutoinkin hankalia vertailla, sillä jokainen kokopuubasso on yksilö jonka käyttöhistoria ja siihen vuosien varrella tehdyt korjaukset vaikuttavat soittimen soundiin huomattavasti. Tasapohjaiset ovat kyllä kentällä verrataen harvinaisia, johtuen ehkä juuri tuosta hajoamisherkkyydestään ja siitä ettei tasapohjaisia enää juuri valmisteta. Voi olla että aikoinaan suuri osa tasapohjaisista bassoista on päätynyt päreiksi tai tarkoin vaalituiksi museoesineiksi ja ne on korvattu paremmin kasassa pysyvillä kaarevaselkäisillä.
Tuolla linkittämälläni saitilla tilanteen luonnetta selittää lause:
New flatbacks are especially prone to problems as the wood settles and adjusts. We don't sell new flatbacks for this reason.
 
Tämmöisä tällä kertaa. Mahtavaa että läskibasso kiinnostaa ihmisiä, on se sen verran hieno soitin.

pystyykö muuten täällä pääkaupunki seudulta vuokraa halvalla kontrabassoa?.tuli mieleen ottaa soittotunteja mutta dilemma on siinä että en omista kyseistä soitinta.

Minuakin on alkanut kiinnostaa tuo läskibasso, kuinka kauan sen soittamisen opettelemisessa kestää ns. tyhjältä pöydältä lähdettäessä? Löytyisikö täältä pääkaupunkiseudulta liikettä jossa soittimia voisi käydä katsomassa hieman lähempää. Entä olisiko samalla seudulla mahdollista käydä jollain tunneilla ilman omaa kontrabassoa, joko lainaamalla tai vuokraamalla? Eniten ajattelin rockabilly henkistä musiikkia ruveta ihan harrastuspohjalta soittamaan.

http://www.thomann.de/fi/bband_d1_double_bass_system.htm
 
Menin ja tilasin sitten tuollaisen. En kylläkään Thoomannilta, vaan kalliimmalla Suomesta. Maanantaina päässee asentelemaan ja raporttia seuraa hetimiten. Toivottavasti on parempi kuin nykyinen, itse pietsoelementeistä kasattu höskä.

http://www.thomann.de/fi/bband_d1_double_bass_system.htm
 
Menin ja tilasin sitten tuollaisen. En kylläkään Thoomannilta, vaan kalliimmalla Suomesta. Maanantaina päässee asentelemaan ja raporttia seuraa hetimiten. Toivottavasti on parempi kuin nykyinen, itse pietsoelementeistä kasattu höskä.
 
Odotan mielenkiinnolla kommenttejasi. Mulla on jo pidempään ollut ajatuksena tuon ihan saman b-bandin hankkiminen omaankin matolaatikkooni.

Odotan mielenkiinnolla kommenttejasi. Mulla on jo pidempään ollut ajatuksena tuon ihan saman b-bandin hankkiminen omaankin matolaatikkooni.
 
Mua on varoiteltu että tuo asennus on vaikeahko saada onnistumaan hyvin. Suunnittelin sen niin, että otan tuon ja kontran mukaan viulunrakennuskurssille maanantai-iltana ja asentelen sen siinä ohjauksen kanssa. Tarkoitus nyt olisi kuitenkin oppia tekemään kaikki perusremontit ja säätämiset mitä kontrassa on tuon viulunteon ohessa. Mutta joo, raportoin tosiaan sitten sekä itse mikin, että sen asentamisen.

Mua on varoiteltu että tuo asennus on vaikeahko saada onnistumaan hyvin. Suunnittelin sen niin, että otan tuon ja kontran mukaan viulunrakennuskurssille maanantai-iltana ja asentelen sen siinä ohjauksen kanssa. Tarkoitus nyt olisi kuitenkin oppia tekemään kaikki perusremontit ja säätämiset mitä kontrassa on tuon viulunteon ohessa.
 
Hienoa. Jos haluat aihion jolla treenata perusremppojen tekemistä, niin mulla on yks suhtkoht pommi kontra vanhempieni luoda hoidossa. ;-)
 
Vakavasti puhuen mulla on vahva etiäinen siitä että kyseessä on oikeasti aika hyväkin soitin, mutta se pitäisi vaan fiksata pelikuntoon.
 
Mutta joo, raportoin tosiaan sitten sekä itse mikin, että sen asentamisen.
 
Hienoa, jään odottelemaan.

Mua on varoiteltu että tuo asennus on vaikeahko saada onnistumaan hyvin.
 
Itse laitettiin tuohon Huttulacustomsin bassoon myös tämä D1-systeemi. Ei ollut mitenkään älyttömän vaikea asennus.
Tallan alle tulevaa mikkiä varten kannattaa varmaan viilata pieni ura tallaan, eli toisin kuin ohjeissa sanotaan (näin neuvottiin Huttulacustomsilta).

http://www.thomann.de/fi/bband_d1_double_bass_system.htm

Menin ja tilasin sitten tuollaisen. En kylläkään Thoomannilta, vaan kalliimmalla Suomesta. Maanantaina päässee asentelemaan ja raporttia seuraa hetimiten. Toivottavasti on parempi kuin nykyinen, itse pietsoelementeistä kasattu höskä.
 
Mun pitäis selloon asennella tollanen, eräs sellistitoveri kehui, että tuo toimii yllättävän hyvin myös siinä soittopelissä. Ja miksipä ei toimisi, onhan ne rakenteeltaan vastaavat, eri mittakaavassa toki.

Mun pitäis selloon asennella tollanen, eräs sellistitoveri kehui, että tuo toimii yllättävän hyvin myös siinä soittopelissä. Ja miksipä ei toimisi, onhan ne rakenteeltaan vastaavat, eri mittakaavassa toki.
 
Kohta on kylällä semmonen kun tilasin sen itselleni kontraan juuri äsken. sattuuko muuten kukaan tietämään savosta kaveria joka vois trimmailla kontraa ja korjaillakin tarpeen tullessa kun edellinen luottotrimmaajani muutti muualle.