Bassot ›

Kaula oli selvästi kulunut muuten kuin soittamalla, mutta monestako aidosta on hiottu lakat? Tosin varmaan useimmiten kokonaan.

Hyvä feikki, ei voi muuta sanoa. Mä vähän rupesin tota väriä epäilemään, mutta nekin ikääntyvät niin eri tavoilla säilytyksestä ja käytöstä riippuen.
 
MOI
Kiitos.
Noi 7enderin värit voi olla todella hämmästyttävän erilaisia. Lisänä vielä kaikki feikit ja esim. 30 vuotta sitten tehdyt uudelleen maalaukset jne. Toi Dakota Red JB voisi olla aito, mutta tuskin täysin 100% (esim. kiristin)
 
Kuva ei kerro ton mun PB:n todellista väriä; se on luonnossa hyvin lähellä Teal Green Metallicia. Ainakin verrattuna tuohon CurtisNovik- linkkiin.

Väristä on vaikea sanoa: ehkä Blue Ice Metallic , Teal Green Metallic tai runsaasti muuttunut Lake Placid Blue. Noissa kuvissa lähellä LPB ,mutta luonnossa näyttää "vihreämmältä".
En tiedä, tekeekö tietsikan näyttö tepposet, mutta mun silmään toi basso on vähän tumma ice blue metalliciksi. Ainakin mun IBM -värinen '62 reissue precision on hyvin vaalean sininen metallinhohto. Toisaalta tuo väri varmaan tummuu ikääntyessään. Kuulemma saa vihertävää sävyä, kun lakka kellastuu.

Värisävyjen tarkempi tutkailu netissä on kyllä aika tuhoontuomittua puuhaa, kun 99% jengistä näyttöjä on tuskin koskaan kalibroitu ja laatu on muutenkin mitä on. Jos väri ei näytä oikealta Okankaan näytöllä, niin voi vain kuvitella miten suuria variaatioita muiden koneilla on.
 
Mutta joo, vakuuttavaa relicointia kyllä. Itse en uskaltaisi ostaa vitnakea muualta kuin Kitarapajan kaltaisista erikoisliikkeistä. Todennäköisesti väärennösten määrä tulee kasvamaan sitä mukaa kun hinnat nousevat. Jonkun kannattaisi pistää pystyyn jonkinlainen tietokanta, johon kirjattaisiin kaikkien tunnettujen antiikkifenkkujen liikkeet ja olinpaikat. Aluksi vaan kaikkein vanhimmat 50-luvun pelit, mutta siitä se sitten kasvaisi.
 
Millaisia tuotantomääriä Fender muuten tuolloin ennen suolsi, montako presaria ja montako jassoa lähti tehtaalta vuodessa esim. 60-luvun alussa? Jostain netistä tämäkin tieto varmaan löytyisi.

Vanhojen ostamisessa ja myymisessä on omat lainalaisuudet joita kannattaa noudattaa. Yleinen tietämys on ykkösjuttu, ettei tule kusetetuksi. Eli eri mallit, värit, arvo, soittimen historia jne. kannattaa ottaa selville ennekuin kauppoja alkaa hieromaan. Jos myyjällä ei ole em. asiat hallussa, kannattaa olla varovainen. Yleensä aika pian selviää myyjän kanssa keskustellessa mitä se on miehiään.
 
Noita modifiointeja kannattaa myös katsella sillä silmällä, ettei maksa soittimesta ylihintaa. Normaalit huoltotoimet, esim. nauhojen vaihto on ihan ok, mutta jos originaaliosia ei ole muita kuin kaula ja body, nii hinnan on oltava tietenkin linjassa täysin originaaliin verrattuna. Esim. katselemalla alkuperäisosien hintoja voi arvioida paljon soittimen alkuperäiseen kuntoon laittaminen maksaisi, jos selaiseen tilaan soittimensa haluaa (moni haluaa, oskokaa pois).
 
Näkemättä ja kokeilematta soitinta livenä, ei ole suositeltavaa ostaa, jollei ole 100% vakuuttunut myyjästä.
 
Ja myydessä noita, kannattaa kertoa ruuveja myöten soittimen alkuperä ja kunto, niin ei tarvitse jälkeenpäin vääntää ostajan kanssa jos jotain ilmenee. Esim. katkennut kaularauta on erittäin epämiellyttävä yllätys jälkeenpäin. Sitähän ei välttämättä tule tarkistettua jos säädöt on about kunnossa soitinta testatessa.

Millaisia tuotantomääriä Fender muuten tuolloin ennen suolsi, montako presaria ja montako jassoa lähti tehtaalta vuodessa esim. 60-luvun alussa? Jostain netistä tämäkin tieto varmaan löytyisi.
 
Fender ei ole tietääkseni Leon aikana julkistanut tuotantomääriään. Arvioita esiintyy joissakin lähteissä ja Fender-historiikeissa. Pitivät muistaakseni teollisussalaisuutena silloin aikoinaan.
 
Jotain arvioita voi heittää sarjanumerologiikalla (maksimimäärä mikä sarjanumeroilla voidaan numeroida):
 
0001 to 6000 = 1954, eli korkeintaan 6000 soitinta (kaiki mallit)
6000 to 9000 = 1955, korkeintaan 5000
9000 to 16000 = 1956, korkeintaan 17000
16000 to 25000 = 1957, jne...
5000 to 30000 = 1958
30000 to 40000 = 1959
40000 to 58000 = 1960
55000 to 72000 = 1961
72000 to 93000 = 1962
93000 to 99999 = 1963
 
L00001 to L20000 = 1963
L20000 to L55000 = 1964, korkeintaan 35000
L55000 to L99999 = 1965, korkeintaan 45000
 
Kyllä noista väkisinkin satoja tuhansia tulee, niin että haastavaa se olisi no kaikki listata olinpaikan perusteella. Jotain tuotannon koosta kertoo sekin, että vuoden 1965 alussa Fenderillä työskenteli 600 ihmistä, joista 500 teki kitaroita, bassoja ja vahvistimia ja muuta mitä nyt Fender ikinä tuottikaan.

MOI
 
Tossa on vielä kuva passon väristä ilman salamaa ja hieman värimuokattuna. Koska se on metallihohtoväri + lakka, sävy vaihtelee huomattavasti riippuen mistä kulmasta ja missä valaistuksessa katsoo. Toi on aika lähellä sitä väriä, minkä näkee, kun pitelee sitä näpeissään.
 
http://img246.imageshack.us/img246/3691/kuva0201ef4.jpg

Vanhojen ostamisessa ja myymisessä on omat lainalaisuudet joita kannattaa noudattaa. Yleinen tietämys on ykkösjuttu, ettei tule kusetetuksi. Eli eri mallit, värit, arvo, soittimen historia jne. kannattaa ottaa selville ennekuin kauppoja alkaa hieromaan. Jos myyjällä ei ole em. asiat hallussa, kannattaa olla varovainen. Yleensä aika pian selviää myyjän kanssa keskustellessa mitä se on miehiään.
 

MOI
Toisaalta; jos myyjä tietää tarkasti eri vuosimallien yksityiskohdat, on myös mahdollista käyttää tietoa väärin. Ton Squier muunnoksen idea oli myös samalla opiskella 60-68 vuosien 7ender bassojen yksityiskohtia.
 
Tuossa ko. pelissä muuten on sellainen virhe, että siinä on ns. slab-otelauta (jota tehtiin muistaakseni 62 vuoden jälkipuoliskolle), vaikka siinä on 66-68 logo. Siinä pitäisi olla ns. spaghetti-logo. Tietysti olisi leikisti mahdollista, että kaula olisi uudelleen lakattu tehtaalla joskus 66-68, ja samalla laitettu uusi logo. Siihen sopisivat myös noi "clay" dotit (-64 lopussa pearl dotit)

MOI
Toisaalta; jos myyjä tietää tarkasti eri vuosimallien yksityiskohdat, on myös mahdollista käyttää tietoa väärin. Ton Squier muunnoksen idea oli myös samalla opiskella 60-68 vuosien 7ender bassojen yksityiskohtia.
 
Tuossa ko. pelissä muuten on sellainen virhe, että siinä on ns. slab-otelauta (jota tehtiin muistaakseni 62 vuoden jälkipuoliskolle), vaikka siinä on 66-68 logo. Siinä pitäisi olla ns. spaghetti-logo. Tietysti olisi leikisti mahdollista, että kaula olisi uudelleen lakattu tehtaalla joskus 66-68, ja samalla laitettu uusi logo. Siihen sopisivat myös noi "clay" dotit (-64 lopussa pearl dotit)
 
On siinä selainenkin virhe että plekusuojuksen ja kaulan välissä on lähes millin rako jota aidossa ei ole. Lisäksi selluloidipleksi (alkuperäinen) on ihan eri näköinen. Muovisesta on käytännössä mahdotonta tehdä aivan samannäköistä. Selluloidi kiiltää erilailla ja sen pinnassa on syvyyttä (lasimainen). Lisäksi pleksin reunojen työstöjälki on erilainen aidossa, sellainen lievästi uritettu ja viiste on hieman eri kulmassa, loivempi. Tarkkaa hommaa.
 
Hieno basso tuo kuitenkin on ja ihan omanlaisensa.

 
On siinä selainenkin virhe että plekusuojuksen ja kaulan välissä on lähes millin rako jota aidossa ei ole. Lisäksi selluloidipleksi (alkuperäinen) on ihan eri näköinen. Muovisesta on käytännössä mahdotonta tehdä aivan samannäköistä. Selluloidi kiiltää erilailla ja sen pinnassa on syvyyttä (lasimainen). Lisäksi pleksin reunojen työstöjälki on erilainen aidossa, sellainen lievästi uritettu ja viiste on hieman eri kulmassa, loivempi. Tarkkaa hommaa.
 
Hieno basso tuo kuitenkin on ja ihan omanlaisensa.
 
MOI
 
Kiitos. Kyllä sillä on mukava vetää.
 
Kyllä niissä selluplekseissä saattaa rakoa olla. Katso vaikka linkin 62 JB. Selluloidipleksi on tunnettu kutistumisestaan ja siitä johtuvasta kupristelusta ja halkeilusta ruuvien ympärillä. Luonnossa varmasti erinäköinen kun ABS, mutta kuvasta voi olla hankala sanoa.
 
http://cgi.ebay.de/ws/eBayISAPI.dll … 496&indexURL=9#ebayphotohosting
 
Tossa vertailun vuoksi mun pelistä kuva samoilta paikoilta.
 
http://img128.imageshack.us/img128/9238/kuva1002dw7.jpg
 
Olen loiventanut pleksin reunoja dremel-jyrsimellä. Sitä ei ole hiottu tai viilattu. Siinä on -ainakin paikka paikoin- pystysuora jyrsimen työstöjälki. Vaatisi ilmeisesti harjoitusta tehdä käsivaraisesti orginaali jälki. ;) Tuo pleksi on ohuempi kuin originaali: siihen ei siksi oikein saa samannäköistä viistettä.
 
Tossa lähikuva maalin halkeilusta. Ei uskoisi kesällä 2005 maalatuksi. Fakiiri yllättyi tempustaan.
 
http://img129.imageshack.us/img129/4661/kuva1008zy9.jpg
 
Vertailun vuoksi oikea -62 strato.
http://www.gbase.com/files/store_im … ddie-vegas/1566782/Photo6_f0b3c.jpg

MOI
Miksi? Mulla on -73 7ender JB, ja en ole käyttänyt sitä miesmuistiin , koska minusta se on ihan paska. Oon säilyttänyt sen ihan tunnesyistä. Verrattuna nyt vaikka -83 PB Squieriin, puhumattakaan WAL-bassoihin, se on ihan huuhaa.
 
Tuli tästä WALista mieleen, kun tsekkailin Rushin liveä jossa Geddy vetää WALilla, että paskin soundi mitä Geddyllä ollut koskaan. Jäi se Steinbergerin tikkubassokin kakkoseks.
 
Onneksi Geddy tullut järkiinsä ja vetää nykyään pitkäleimajatsilla. Oisko jopa just '73?

Tuli tästä WALista mieleen, kun tsekkailin Rushin liveä jossa Geddy vetää WALilla, että paskin soundi mitä Geddyllä ollut koskaan. Jäi se Steinbergerin tikkubassokin kakkoseks.
 
Onneksi Geddy tullut järkiinsä ja vetää nykyään pitkäleimajatsilla. Oisko jopa just '73?
 
'72.
 
Samaa mieltä Geddyn WAL -soundista, liian kliiniä ja ohutta. Minusta sillä oli Steinberger -aikoina taas ihan murakka soundi, mitä nyt yhden levyn ja livevideon perusteella pystyy sanomaan. Jazzista ja Rickenbackerista se onkin sitten taikonut parhaat soundinsa, sanoisinpa että "Signals" -levyltä löytyvät suosikkini molemmilta.