Bassot ›

- Japsi-Fender JB '62 Reissue
- Squier Classic Vibe JB, josta vaihdettu koko elektroniikka. EMG JHZ -passiivimikeillä.

Mulla oli aiksemmin joku Ibanez SDGR400 vai mikä nimi hirviö nyt olikaan, luulin että se oli hyvä basso.. Noh lainasin tutulta Fenderin Jazz Bass deluxea tai jotain, en oo varma mikä fenderin Jazz Basso se oli, tyyliin jostain 80-luvulta. Noh yhden EP:n soittelin sillä tutun bassolla ja mulla oli sitten EP äänitysten jälkeen molemmat bassot mukana treeniksellä.. Jostain syystä soittelin sillä Fenderillä ja sain sitten treenien lopuksi päähän kokeilla sitä Ibanezta, soitin sillä n. 4 sekuntia ja totesin etten enään ikinä soita sillä.. Oli se bassojen ero vaan niin valovuosissa mitattava..
 
No seuraavana päivänä musiikki liikeeseen, vein sinne sen Ibaneksen basson ja mun Epiphonen Gold Top 56 kopion ja sanoin et haluisin Jazz Bassoon vaihtaa.. Myyjä kysy että mihin noista, siinä oli kolme bassao squierin, tokain ja Fenderin Jazz Bassot.. Kysyin plajon pitää maksaa väliä tosta fenderin jats bassosta, myyjä sano et 70€ ja mä sanoin KOPPI! (taisin viedä myös muutaman effektipedaalin siin samalla)
 
ja nyt mulla on vuoden 2005 Fenderin Jazz Basso, toi on highway1 tai standard malli en muista enään kumpi.. Ja tykkään siitä niin kovasti. väriltään puna/valko

Wolfie: Ei mennyt ihan näinkään. Carvin on ja pysyy, Aria häipyi kuvioista. Pitänee kaivella jotain korvaavaa joskus tilalle kunhan talous antaa myöten...
 
Carvin on ja pysyy... Kaveriksi saapui Greco EB-3L. Hyvältä vaikuttaa...

Uusimpana tulokkaana Wolf WTHB-7, seiskakielinen bassohirmu. Saa nähdä jääkö taloon.

PasiB: Uusimpana tulokkaana Wolf WTHB-7, seiskakielinen bassohirmu. Saa nähdä jääkö taloon.
 
toisin sanoen sinä ostit ensin basson ja vasta sitten päätät teetkö sillä mitään?

rkellu: toisin sanoen sinä ostit ensin basson ja vasta sitten päätät teetkö sillä mitään?
 
Ostamatta ei testata ja vasta aika näyttää, jääkö pitopeliksi. Näin se menee. Oikeasti.

hollmi-5: Ostamatta ei testata ja vasta aika näyttää, jääkö pitopeliksi. Näin se menee. Oikeasti.
 
You got that right man!

Iltaa!
 
Vähän yli 20 vuotta olen bassoa soittanut ja kahta ensimmäistä bassoa lukuunottamatta kaikki ovat vielä tallella ja jollakin tasolla käytössäkin.
 
Ensimmäinen basso oli Westone-merkkinen presarikopio. En kuitenkaan löydä moisesta mallista mitään mainintaa netistä, mutta kyllä minulla oli musta Westone presari valkoisella plexillä. Juu-u. Oli. Se meni vaihdossa seuravaan bassoon, joka oli silloin ihka uutta Ibanezin Soundgear-sarjaa. Malli oli SR800LE. Ei kallein, mutta malliston yläpäästä kuitenkin. Hinta oli tuolloin, siis ehkä 1989, muistaakseni jossakin 3500 markan hujakoilla. Tuolla Ibanezilla soittelinkin pitkään. Tämän myin sitten muistaakseni jollekulle m.netin kautta.
 
Jossakin vaiheessa tuli hinku siirtyä 5-kielisen pariin. Koska en oikeastaan halua istuskella musaliikkeissä basso sylissä kovinkaan pitkiä aikoja, ostaa pläjäytin vauhdilla ensimmäisen vitoseni, eli OLP SB-5:n. Kyseessä oli lyhytikäiseksi jäänyt lisensoitu Spector-kopio. Ymmärtääkseni Spector veti lisenssin liian hyvältä ja halvalta bassolta pois ja aloitti oman halpasarjansa.
 
Joku viuluun tarttuu, se viinaan hukkuu. Eikun. Joka vitoseen tarttuu, se vitoseen hukkuu. Piti saada parempi, koska OLP, vaikka muuten hyvä onkin, on minun makuuni soundeiltaan hieman liian "tumppu" jopa uusilla kielillä. Silloin tuli ostettua Warwick Corvette Standard 5 aktiivimikeillä ja -elektroniikalla. Tästä ei minun mielestäni enää soundi juuri parane. Mutta mutta. En minä mihinkään ole tyytyväinen. Pidän ohuista kielistä ja koska Warwick oli "vain" 34" -skaalalla, tuntui kielet vähän turhan löysiltä. Samoin myös sen kaula tuntui kovin paksulta, kun oli tottunut siihen Olppiin.
 
Eli sitten tilaamaan Amfisoundilta bassoa, josta oli osittain tarkoituksena tehdä noiden kahden hyvien piirteiden yhdistelmä. Lähetin mm. OLP:n kaulan sinne malliksi. EMG:n aktiivielektroniikalla ja J-mikityksellä haettiin sitä Warwick-soundia. Ja 35" -skaalalla H-kieleen jämäkkyyttä. Muoto pääpiirteissään Warresta, paitsi lapa jonka piirsin itse. Siitä tuli niin hyvä, että se on nykyään kaikissa Amfisoundin omissa bassomalleissa...
Tuosta tuli soitettavuudeltaan paras bassoni. Saattaa olla sitä edelleen, vaikka muutakin on tehty. Tuo jäi kuitenkin siitä Warren soundista vajaaksi ja kun emme muuta keksineet, niin ajattelimme, että kai sillä bodyllä sitten onkin jotakin merkitystä. Amfisoundin leppä vs. Warren bubinga.
 
Tehtiin sitten lisää bassoja Amfisoundin kanssa. Tämä seuraava oli jo lähtövaiheessa hieman arveluttava, mutta tehtiin kuitenkin. Muoto otettiin Rickenbackerista, mitä nyt lapaa vähän muokattiin. Elektroniikka oli taas aktiivi-EMG:tä J-mikityksellä. Tämä nyt oli vielä ihan peruskauraa, mutta kun tähän lisätään 35" -skaala, 5-kielisyys ja Rikun 4-kielisen normikokoa (isompaa) oleva viritinkoneisto, niin saadaan basso, joka on:
- ihan saatanan pitkä
- ihan pirun kaulapainoinen
- maailman komein
Kaula on taas samaa OLP-muotoa ja läpi rungon. Tämä toimii tällä hetkellä pääbassona ja toinen Amfisound on keikoilla varalla.
 
Tämän mukaan mulla olisi nyt kolme bassoa, mutta niitä on kyllä yhdeksän. Eli jossakin välissä on tarttunut mukaan myös seuraavat soittopelit:
 
4-kielisiä:
Gibson Victory Standard vm. 1982
- Jos tarvitaan kuminauhasoundia uskomattoman helpposoittoisella kaulalla, niin tämä peli on sitä varten. Ruma kuin mikä. Huuto.netistä.
 
Squier Precision Vintage Modified
- Pitää olla valkoinen presari mustalla plexillä, että voi kuvitella olevansa Steve Harris. Hintaansa nähden, ja itseasiassa muutenkin, hyvä peli. Ja Steve Harris -klangi irtoaa komeasti.
 
Ibanez Roadster RS-900 vm. 1980
- Japani-vintagea. Huuto.netistä naurettavan halvalla kauheassa kunnossa ollut loistobasso. Jos se kelpasi Phil Lynottille, se kelpaa Voitto Ankalle. Peiliplexin kun joku mulle siihen tekisi...
 
Sähköakustinen m.netin kimppatilausbasso, jonka merkkiä en muista. Muija sillä treenaa ilman sähköjä. Piezomikki/tallayhdistelmä ei oikein toimi. A- ja D-kielet eivät soi sähköllä kunnolla, eli siis mikki ei ole kunnolla kiinni satulan alapinnassa. Pitäisi korjata. Kun jaksaisi.
 
5-kielisiä:
 
Wolf WTHB-S4
- m.netin kimppatilausbasso. Vaatisi tekemistä, että olisi oikeasti hyvä peli. Esim. tallassa ei riitä säätövara. Pitäisi varmaan teettää sen alle jonkinlainen korotuspala. Soundipuolella kyllä riittää säätövaraa, mutta silti turhan tummahko makuuni. Tallaa lukuunottamatta oli laadultaan kyllä positiivinen yllätys.
 
Epiphone Thunderbird Pro V
- Pitäähän sitä T-Bird joka miehellä olla. Okei, tämän kohdalla kävi kyllä kuten Sulo Vilénille. Ostin, kun sain halvalla. Kai minä sillekin vielä jotakin käyttöä keksin. Koristeenakin se kyllä toimii.
 
j.

rkellu: toisin sanoen sinä ostit ensin basson ja vasta sitten päätät teetkö sillä mitään?
 
Joo, näin tein. Kimppatilausvekotin, hankittu ihan mielenkiinnosta testatakseni millaisia vermeitä nuo on. Eihän tuohon paljon rahnaa mennyt ja taitaa se eilisten treenien perusteella saada myös soittoaikaa.

PasiB: Joo, näin tein. Kimppatilausvekotin, hankittu ihan mielenkiinnosta testatakseni millaisia vermeitä nuo on. Eihän tuohon paljon rahnaa mennyt ja taitaa se eilisten treenien perusteella saada myös soittoaikaa.
 
paljonko meni rahaa?

rkellu: paljonko meni rahaa?
 
Oisko kaikkineen ollut jossain 240 eukon kieppeillä. Tietenkin tuo on suhteellista, onko se paljon vai ei, mutta omasta mielestä ei ollut paha hinta tuosta bassosta.

- Jack & Danny Jazz Bass
Aivan mahtava peli, tatsiltaan ja saundeiltaan huippu
 
- Harley Benton Jazz Bass
Kaula kiero mutta hyvin sillä soittaa, eka basso mikä mulla on ollu ja millä oon lähestulkoon kaikki nää vuodet myös soittanu.
 
- Harley Benton BeatBass
Hauska peli, maksimaalisen tumput saundit ja mukava tatsiltaan.

Matkaan on tarttunut vuosien varrella seuraavat bassot
 
- Lakland skyline darryl jones jazz (ette usko miten hyvä soitettava, joten en kehu enempää).
 
- Fender marcus miller jazzari (melekeen yhtä hyvä, mutta laku parempi)
 
- Spector euro 6 lx ( wannabe fusiojazz-basistin unelmain täyttymys ja saanut
kehuja jumalaisesta soundistaan).

Päivitellään, edellinen entry näemmä 2004. Eli progressio ekasta nykyiseen oli seuraavanlainen:
 
2002. Ibanez SR400 tai 500. Lainassa kitaristilta muutaman kuukauden, hyvä peli.
2002. Squier Affinity P-Bass. Kuraa, yök.
2002. Ibanez GSR200. Olin melkosen ylpeä että ihan oma Ibabez, maksoi $200 :)
2003. ESP LTD C-304. Eka ns. oikeasti hyvä basso. Aktiivi. Painava!
2005. Ibanez SR800. Made In Japan, mahtava soitin rokkitouhuihin!
2008. Ibanez SR800. Toinen samanlainen, löysin Singaporesta taskurahalla.
2008. Peavey Cirrus. Jenkki-customi. Tosi pro-vehje, mutta ei riittävän rock :P
 
Kaikki edelliset on myyty, jäljellä on tämä:
 
2009. Warwick Fortress Masterman '94.
- Halpa löytö Torilta, lievästi ruoskittu mutta oikein hieno peli :) Maailman paras kaula, kapea wengetikku. Tosi hyvä soundi. Täys kymppi mulle. Varmaan joku vuos lähtee vaihtoon, olen vähän levoton soitinten suhteen mutta mitään puutetta tässä ei ole miksi sitä erityisesti haluaisin myydä. Aika nopeasti lähti Peavey Torille kun ostin tän.

Antti K.: Päivitystä 24.2.2009:
Status Graphiten kaula myyty poies, ja tilalle tullut 79 vaahterakaula, tätenpä toinen StingRay sitten joutaisi parempaan kotiin.
Ostettu OLP MM-2, johon modasin Seymour Duncan MM-mikin, musari 2eq-etusen ja G&L:n virittimet. Aika hyvä.
Myyty käämään tullut epin thunderbird, koska elämä on...
 
Voe hyvänen aeka, mittee vaohtia elämä männöö. Bassoja on ostettu ja myyty ihan hurjasti. Vaekka mitäpä se hyvejää...
 
Tämän hetkinen kattaus on:
MusicMan StingRay -79 yhden palan vaahterakaula
Lakland Skyline 55-02
palajasso Fender/MightyMite/EMG
Fender Telecaster Bass -68
Harley Benton HBB-200BK kevyt ja pieni, tähän tulee kunnon modaukset: EMG-J, BTC ja Fender MIJ messinkitalla
 
Varmaan tuolla HB:lla tulen soittelemaan modauksen jälkeen paljon, meinaan sen verta paljon alaselkäongelmia tällä hetkellä...
 
* iiiso hymiö *
 
E: Niin tuota: Kyllähän se Leo osasi tehdä bassojakin. Tuo Tele on loistava.

Joskus tyyliin 2002 omistin epiphonen rockbassin jonka sit vaihdoin Tokain Hard Puncheriin joka on mulla vieläkin.
Sit ostin kaverilta Fender Precision Made in Japanin joka on aivan loisto vehjes, odottelee tällä hetkellä huoltoon pääsyä.
Ja sit meikän perheen tuorein vesa eli Sanberg California JM4, ensimmäinen "varsinainen" jatsari jonka olen omistanut ja aivan mieletön soundi ja tatsi.
Tosin näistä mieluisin on tuo Japanin Presari. Ei vaa oo Presarin voittanutta ja iinä on miellyttävän painava bodykin.

Ostin joskus 90-luvun puolivälissä itselleni Status 750 sarjan basson ja hintaa taisi olla jotain 3000mk paikkeella? Sillä sitten soiteltiin semmonen 13-15 vuotta,en nyt osto vuotta muista tarkalleen. Nyt sitten päätin kunnostaa vekottimen ko näytti olevan melko arvokas kampe kyseessä ko pääsi netistä selailemaan vähän tarkemmin,että mimmonen peli onkaan kyseessä. Eli siis ihan kasarin puoliväliltä on lähtöisin tämä vekotin,ja niin sanottu "kaulabasso" eli viritykset perässä.
 
Noh,milläs soittelet ko basso on osissa ja kaulaki vähän päässy kieroon..Netti auki ja selaileen,Schecter Hellraiser 4 näytti niin hyvältä,että piti laittaa tilaukseen,tosin vasta elokuussa saapuu Suomeen joten turhautuminen oli edessä. Mutta eipä hätää,kaverilla sattui olemaan tuomonen hemmetin ruma ESP/LTD AX-104 jonka sain pilkkahintaan lunastettua ja sillä nyt soitellu. Onhan siinä hieman eroa tuohon säären mittaseen statukseen,mutta aivan oiva keppi kolikolla rappaukseen ;)
 
Eli tällähetkellä soitellaan tuolla LTD:n bassolla siihen asti että Schecteri saapuu. Tosin haaveissa oli tilata vielä tuomonen Ibanezin puoliakustinen kotona soitteluun ja vielä yks Gibsonin pätkä-basso...

Tasan yhden. Puukolla nauhattomaksi tehty Squierin joku halpispresari. Ihan hyvin on palvellut kyllä, ei siinä mitään. Kaveriksi olen tosin ajatellut pikku hiljaa hommaavani joko ihan ehdan Jatsarin tai sitten Ibanezin SR 500sen tai 600sen. Täytys rahaa vaan tollaseenkin jostakin tempasta.

Herra Melankolia: Tällähetkellä ainokaisena on SX:n SJMB-62 short scale, värinä vintage white.
Jaguar kopio siis.
 
Kissaeläin lähtenyt kiertoon.
Käväsipä tossa välissä myös Fenderin GB-32 akkari lyhyt skaalanen omistuksessa.
Nyt on kuitenkin ainoana Fenderin kasarilla tehty presari, 32" skaalalla, MIJ.

Terve
 
Hmm, pientä vaihtuvuutta on havaittavissa.
 
- Westone presari, jenkki presarin mikillä ja gotohin tallalla. Viriviri-koneisto menee vielä vaihtoon, mut sit onkin se basso valmis. Uskomaton nauhoitusbasso soundeiltaan. Paras hankintani hinta/laatu-suhteeltaan. Basso oli nimittäin ilmainen.
 
-Washburnin Force 5...hmm, hyvä plektrakone, mut sormisoittoon kielet alatallalla liian lähekkäin. Tuli lokakuussa, yhdet treenit, sit gigbagissään. Harmi sinänsä, hyvä soitettavuus muuten, viimeistely hyvää tasoa, soundeissa ei valittamista. Btw. myynnissä/vaihdossa torilla.
 
- Newiart by nevalainen. Ensimmäisen viikon jälkeen oli valmis myymään armeijalle lentotukialuksen lentokanneksi. On vitoseksikin otelaudalla leveyttä, yläsatulan leveys on 56mm. Mutta, mitä enemmän sitä kynsi ja kuunteli, sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että tämähän on vallan loistava peli. Nimittäin, soundillinen erottelevuus on huippua ja se sustain. 32 vuoden aikana on jokunen basso ollut käsissä ja yksikään ei ole sustainiltaan tämän veroinen. Ja tämä ei ole mainospuhe...ko. vehje menee mukanani hautaan.
 
- Viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä Eko Manta. 30" skaalalla, varmaankin aikansa halpatuotantoa. Mutta jotain siinä on, varsinkin kun tein siihen uuden alatallan. Sarjaa boink boink-basso. Hauskanpitokapistus.
 
Mitäpä tulevaisuudessa...Charvelin XL850 palaa mulle näinä päivinä. Kaula läpi bodyn jne..
 
Lökis